Vasemmiston viesti välikysymyksessä on tiivistetysti: työtä Suomeen! Suomessa tehtävän työn puolustamisessa on kaksi erityisen suurta asiaa. Ensimmäinen on rehellisiä yrityksiä ja niiden työntekijöitä vahingoittava sovittujen työehtojen sivuuttaminen ja verojen ja maksujen kiertäminen: harmaa tai pikemminkin rikollinen talous. Toinen alleviivattava asia on se, että suuret suomalaiset yhtiöt eivät investoi Suomeen vaan vievät kiihtyvää tahtia työpaikkoja pois Suomesta.
Harmaasta taloudesta kärsivät suomalaiset työntekijät, jotka menettävät työpaikkansa epärehellisten yritysten palkatessa työntekijöitä alle kaikkien työehtosopimusten. Harmaasta taloudesta kärsivät ulkomaalaiset työntekijät, joille maksetaan surkean alhaisia palkkoja, teetetään ylipitkiä päiviä ja työsuojelu on olematonta. Harmaasta taloudesta kärsivät rehelliset yrittäjät, jotka eivät pärjää markkinoilla, kun vilunkiyrittäjät jättävät maksamatta palkat ja verot. Ja harmaasta taloudesta kärsimme ennen muuta me kaikki veronmaksajat, kun valtiolta jää saamatta varovaisenkin arvion mukaan vuosittain 5 miljardin euron verotulot.
Harmaasta taloudesta kärsii erityisesti rakennusala, mutta se on entistä voimakkaammin leviämässä myös palvelualoille, teknologiateollisuuteen ja kilpailutusten sekä ulkoistamisten myötä myös julkiselle sektorille. Palvelualoilla harmaa talous on valtavan suuri ongelma. Tälle työntekijöiden, yrittäjien ja valtion vedätykselle on laitettava stoppi. Eduskunnan pitää ottaa käyttöön kaikki keinot, joilla estetään halpatyövoiman markkinoiden syntyminen Suomeen. Jokaisella suomalaisella ja ulkomaalaisella työntekijällä pitää olla oikeus tulla toimeen työllä.
Hallitukselle pitää antaa kiitosta siitä, että se on pitkän jahkaamisen jälkeen ottanut käyttöön käännetyn arvonlisäveron. Tosin tämä vaati vasemmisto-opposition pitkäjänteistä painostustyötä. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen oli hyvin vastahakoinen käännetylle arvonlisäverolle, mutta lopulta opposition luoma poliittinen paine kävi niin kovaksi, että lakimuutos oli pakko toteuttaa. Myös verottajan vertailutietojen tarkastusoikeus ja harmaan talouden selvitysyksikön perustaminen ovat hyviä asioita taistelussa harmaata taloutta vastaan. (Ed. Zyskowicz: Tällaisia eivät aiemmat hallitukset ole saaneet aikaan!) Mutta kuten koko opposition allekirjoittamassa välikysymyksessä ja sen perusteluissa todetaan ja kuten muun muassa harmaan talouden tutkija Markku Hirvonen on selvästi ja selkeästi sanonut, nämä toimenpiteet eivät missään tapauksessa riitä.
Ulkomaille rekisteröityjen yritysten saama kilpailuetu Suomessa on kohtuuton. Yritys ja sen työntekijät tulevat verovelvollisiksi Suomeen toimittuaan maassa 6—12 kuukautta. Tällä hetkellä verottajan on miltei mahdoton selvittää, kuinka kauan yritys on toiminut Suomessa. Vilunkiyritykset eivät siis maksa veroja Suomeen eivätkä myöskään kotimaahansa. Rakennuksilla työttömyys uhkaa jälleen paisua ja samaan aikaan ulkomailla rekisteröidyt yhtiöt tuovat muualta työntekijöitä ja vievät urakat suomalaisilta yrityksiltä. Alipalkkojen maksaminen riistää sekä suomalaista että ulkomaalaista työntekijää. Samaa kehitystä on nähtävissä muun muassa telakoilla.
Lainsäädäntöä on muutettava niin, että ilman kiinteää toimipaikkaa toimivaa yritystä voidaan valvoa tehokkaasti ja voidaan saattaa vastuuseen sellaiset yritykset, jotka räikeästi rikkovat velvoitteitaan. Nykytilanteessa työehtoja valvovien ammattiliittojen toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, jos niiden pitää omin varoin kääntää satoja sivuja asiakirjoja yhtiön kielelle, ja käytännössä liiton on mahdoton ajaa asiaa yrityksen kotimaan oikeudessa. Tarvitaan koko Euroopan kattava yksinkertainen järjestelmä puuttua väärinkäytöksiin, ja sen lisäksi tarvitaan Suomen viranomaisten voimakasta tukea.
Väärinkäytöksiin voidaan puuttua huomattavasti tiukemmin, jos ulkomainen työnantaja ja sen Suomessa oleva edustaja yhdessä suomalaisen työn teettäjän kanssa säädetään yhteisvastuulliseksi Suomessa maksetuista palkoista ja niihin liittyvistä veroista. Tilaajavastuulakia on muutettava niin, että tilaajan vastuu ulottuu koko ketjuun laajentamalla se koskemaan työehtosopimusten tosiasiallista noudattamista sekä korottamalla tuntuvasti laiminlyöntimaksuja. Vasemmisto on jättänyt tilaajavastuulain tiukentamisesta lakiesityksen.
Yksi suurista ongelmista harmaan talouden saralla on valvonta. Valtion tuottavuusohjelma vähentää väkeä, kun työsuojelun alueella tarvittaisiin lisää väkeä valvomaan työoloja ja työehtoja. Vielä ehditään korjata ensi vuoden talousarviota niin, että työsuojeluun otetaan lisää väkeä.
Lisäksi harmaa talous ei ole tutkijoiden mukaan vain taloudellinen ongelma. Veromenetyksillä on negatiivinen vaikutus muun muassa yritysten väliseen kilpailuasetelmaan, veronmaksumoraaliin sekä palkansaajaryhmien välisiin suhteisiin.
Pääministeri Mari Kiviniemen kauniit puheet siitä, että olemme välikysymyksellä puuttuneet tärkeään asiaan, eivät riitä. Nyt vaaditaan hallitukselta pikaisia konkreettisia lakiesityksiä, joilla saadaan harmaa, rikollinen talous kuriin.
Suomessa tehtävää työtä on suojeltava suurimpien yritysten epäisänmaalliselta toiminnalta, joka vie työpaikkoja maasta ulos. Suomalaisten yritysten ulkomailla olevien tytäryritysten toiminta on liikevaihdon perusteella lähes nelinkertaistunut vuodesta 1998 vuoteen 2008. Samalla aikavälillä suomalaisten osakeyhtiöiden maksamat osingot ovat kolminkertaistuneet. Seitsemän suurinta yritystä on vähentänyt tällä aikavälillä noin 20 000 työpaikkaa Suomesta.
Vastauksessaan välikysymykseen pääministeri Kiviniemi toistelee oikeistolaista retoriikkaa siitä, että meiltä katoavat työpaikat ja hyvinvointi, jos yritysten verotusta ei entisestään kevennetä. Tilastot, pääministeri Kiviniemi, osoittavat koruttomasti, että yritykset eivät kanna yhteiskuntavastuutaan vaan haluavat pumpata valtavat voitot omistajilleen välittämättä suomalaisesta työstä ja hyvinvoinnista. Pääministeri Kiviniemeltä ja valtiovarainministeri Kataiselta on ilmeisesti jäänyt kokonaan tutustumatta siihen, miten osingot ja investoinnit ovat kehittyneet. Minulla on tässä Tilastokeskuksen ja Suomen pankin tilastoja, jotka kertovat korutonta totuutta siitä. Annan ne nyt pääministeri Kiviniemelle. Hän voi tutustua siihen, mikä on todellisuus suomalaisessa yrityselämässä.
Suomalaiset suuret yritykset ovat siis miljardimitassa investoineet ulkomaille ja maksaneet voittonsa osakkailleen osinkoina, kun taas Suomeen on investoitu olemattoman vähän ja toimintaa täällä on supistettu. Vuosien mittaan muun muassa puunjalostusteollisuus ja teknologiateollisuus ovat vieneet tuhansia työpaikkoja ulkomaille. Kerättyään isot voitot Suomessa tehdyn työn avulla suuret yhtiöt siis vievät työtä Suomesta ulos.
Niille paikkakunnille, joissa tuotantolinja lopetetaan tai peräti koko laitos suljetaan, muutos on kova isku. Se vie pohjan perheiden taloudelta ja saattaa kunnat ahdinkoon. Lakkautettavaa tuotantoa ei korvata Suomessa uudella. Puunjalostusteollisuus on supistanut tuotantoaan Suomessa merkittävästi, eikä se ole pyrkinyt tuomaan tilalle korvaavaa tuotantoa. Ilmiselvästi olisi tarvittu hallituksen aktiivisuutta, jotta tuotantolinjoja sulkevat yhtiöt olisi saatu investoimaan korvaavaan biopohjaiseen tuotantoon. Nythän korvaava tuotanto jää usein muualta houkuteltujen yritysten varaan.
Jos suurilla yrityksillä ei ole moraalia eikä vastuuta työntekijöistä, on valtion pantava ne vastuuseen. Suhdanteista aiheutuvia ongelmia on pyrittävä hoitamaan muilla keinoin kuin lomautuksilla. Työntekijöiden irtisanomissuojaa on parannettava. Suomessa on eurooppalaisittain halpaa ja helppoa irtisanoa työntekijöitä.
Pysyvien työsuhteiden muuttaminen vuokra- ja pätkätöiksi on estettävä. Osa-aikatyöntekijöille on tarjottava mahdollisuus kokopäiväiseen työhön. Vuokratyöläisten takuupalkasta on säädettävä lailla. Pätkätyöntekijöille on turvattava kunnollisen pituiset lomat lomapankilla.
Työttömyys on edelleen korkealla tasolla, eikä näköpiirissä ole sen nopeaa alenemista. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ja jopa puolet pitkäaikaistyöttömistä ajautuu pysyvästi työttömiksi, jos ongelmaan ei puututa nyt. Monille näistä ihmisistä pitkäaikaistyöttömyys merkitsee elinikäistä niukkuutta ja riittämätöntä toimeentuloa. Viime laman virheitä ei saa toistaa. Silloin ei puututtu nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen tiukasti.
Suomessa elää suuri joukko viime laman aikana työttömiksi jääneitä ihmisiä surkean alhaisella työmarkkinatuella. Työmarkkinatuki pitää nostaa 750 euroon, ja työmarkkinatuen tarveharkinnasta pitää luopua. Vihreiden pääideologin Osmo Soininvaaran puheet siitä, että työttömät tulevat liian hyvin toimeen pulloja keräämällä, ovat suoranaista työttömien pilkkaamista.
Konkreettisilla toimilla voimme varmistaa sen, ettei nyt työttömäksi jääneillä ole edessä samaa vuosia tai vuosikymmeniä kestävää osattomuutta, joka on monen viime laman uhrin kohtalona. Meidän esityksiämme pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi ovat sen hoitamiseen kohdennettu raha ja uusien toimenpiteiden tarjoaminen. Työllisyysmäärärahoja leikattiin ensi vuoden budjetissa 60 miljoonalla eurolla. Nyt lisätalousarviolla sitä yritetään paikata. Nämä 60 miljoonaa euroa on palautettava ensi vuoden budjettiin.
Pitkäaikaistyöttömyyden nujertaminen ei ole työllisyys- ja työvoimapolitiikkamme keskiössä. Käytännössä kannustaminen on tarkoittanut sitä, että työttömyyden pitkästä päästä toimenpiteitä on siirretty työttömyyden lyhyeen päähän, alle kolme kuukautta kestävään työttömyyden hoitoon. Vuonna 2008 enää alle 10 prosenttia kaikista työhallinnon toimista, kuten tukityöllistämisestä ja työvoimapoliittisesta koulutuksesta, meni pitkäaikaistyöttömille. Vain 10 prosenttia. Tämän politiikan seurauksena pitkäaikaistyöttömät ajautuvat nykyään valtaosin työvoiman ulkopuolelle. He syrjäytyvät köyhyyteen. Tämä kaikki on vastoin maan virallista tavoitetta: työssä ja työvoimassa pysymistä.
Mitä siis pitäisi tehdä? Kysymys ei ole ainoastaan rahasta, kysymys on myös marssijärjestyksestä, siitä, miten työttömyysmäärärahoja käytetään. Tavoitteeksi on asetettava syvenevä palvelu, se, että työttömyyden pitkittyessä siirrytään työttömän tilanteen mukaan räätälöityihin toimiin. Ne varmasti maksavat hieman enemmän massatoimiin verrattuna, mutta ne myös palvelevat paremmin ja tulevat pitkässä juoksussa yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmaksi. Aktiivisen työvoimapolitiikan idea on tukea ensisijaisesti niitä, jotka sitä tukea eniten tarvitsevat, eli pitkäaikaistyöttömiä.
Tilastojen mukaan meillä on nyt noin 60 000 yhtäjaksoisesti yli vuoden työttömänä ollutta. Kun mukaan lasketaan toistuvaistyöttömät, jotka viimeisen puolentoista vuoden aikana ovat olleet yhteensä yli vuoden työttöminä, luku nousee noin 150 000:een. Molemmat luvut ovat kasvussa eivätkä varmasti käänny alaspäin ilman työvoimapolitiikan marssijärjestyksen muutosta. Vasemmisto vaatii pitkäaikaistyöttömyyden nujertamista. Nyt odotetaan toimia myös työministeri Anni Sinnemäeltä.
Työmarkkinoilta on viime päivinä kuulunut jälleen surullisia uutisia, erityisesti valtionyhtiöistä ja niihin yhteydessä olevista yrityksistä. Finnairin lentoemännät ja stuertit ovat jättäneet lakkovaroituksen työnantajan esitettyä mittavia heikennyksiä heidän työehtoihinsa ja vapaapäiviinsä. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi irtisanoo 50 työntekijäänsä yt-neuvottelujen päätteeksi. Ylen ulkoistama tv- ja radioverkon ylläpitäjä, Digita, aikoo irtisanoa 60 vakituista toimihenkilöään. Tarkoituksena on korvata pysyvät työpaikat pätkä- ja vuokratyösuhteilla. Sama tapahtui lentokentällä, kun Finnairin tytäryhtiö Northport myytiin vuokratyöyritys Baronalle. Pysyvistä työsuhteista tehtiin vuokratyösuhteita.
Vasemmiston selvä kanta on se, että pysyvät työt pitää hoitaa pysyvillä työsuhteilla. Emme hyväksy yrittäjäriskin siirtämistä työntekijöille vuokratyön käyttönä. Miten suomalaiset työntekijät voivat luottaa työpaikkojensa pysyvyyteen ja sitoutua työhönsä yksityisissä yrityksissä, jos valtiotyönantajakin hoitaa tonttinsa näin huonosti? Millaisen esimerkin työnantajan toiminnasta valtio antaa yksityisille yrityksille irtisanoessaan kymmeniä työntekijöitä tai ulkoistaessaan toimintojaan tuottavuussyistä?
Ehdotan näillä perusteilla perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:
”Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus ei ole toiminut eikä aio toimia riittävän tarmokkaasti suomalaisen työn puolustamiseksi ja julkista taloutta heikentävän, reilusti toimiville yrityksille ja niiden työntekijöille vahingollisen harmaan talouden ja palkkasyrjinnän torjumiseksi ja että hallitus ei siksi nauti eduskunnan luottamusta,
ja siirtyy päiväjärjestykseen.”