Uusi ulosottokaari ( 705/2007) tuli voimaan 1.1.2008. Ulosottokaaren 2 luvun 27 §:ssä todetaan saatavan vanhentuvan, kun ulosottoperusteen määräaika on kulunut umpeen. Ulosottoperuste on ulosottokaaren 2 luvun 24 §:n mukaan täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan ja 20 vuoden ajan, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö.
Useimmat lama-ajan uhrit vapautuvat kaikista lama-ajan veloistaan ja ulosotosta käytännössä vasta vuosina 2009—2011 ja henkilövelkojen osalta 2014—2016. Syynä tähän on se, että 15 vuoden vanhentuminen aletaan laskea ulosottoperusteen syntymisestä eli lainvoimaisesta velkomustuomiosta.
Jos lama-ajan velat syntyivät ja tuomittiin nopeasti oikeudessa vuonna 1993 tai aikaisemmin, velat vanhentuvat vuonna 2008. Useimmiten kuitenkin velkojat eivät hakeneet tuomiota saatavilleen nopeasti. Viivyteltiin jopa vuosia selvienkin saatavien oikeuteen viemisessä. Lama-ajan lainsäädännön mukaan saatiin odottaa kymmenenkin vuotta saatavan eräännyttyä maksettavaksi, ennen kuin velkojan oli haettava velkomustuomiota ja ulosottoperustetta oikeudessa.
Kaikissa näissä tapauksissa 15—20 vuoden vanhentumisen alkamisajankohta siirtyi velallisesta riippumattomasta syystä. Lama-ajan velalliset joutuivat eriarvoiseen asemaan saatavan vanhentumisen suhteen riippuen siitä, milloin velkoja oli ryhtynyt oikeudellisiin toimenpiteisiin.
Tämä ongelma olisi poistunut, jos olisi noudatettu alun perin oikeusministeriössä laadittua vanhentumismallia. Tämän mukaan lakiin olisi otettu rinnakkainen säännös siitä, että saatava vanhentuu ulosottoperusteesta riippumatta aina määräajassa saatavan erääntymisestä. Näin ollen ulosottokaaren 2 luvun 27 §:ää tulisi täydentää siten, että saatava vanhentuisi lisäksi 17 vuodessa saatavan erääntymisestä lukien ja 22 vuodessa, jos velkojana on luonnollinen henkilö. Vanhentuminen kestäisi siis 2 vuotta kauemmin saatavan erääntymisestä laskettuna kuin ulosottoperusteen syntymisestä laskettuna.
Tällaisella säännöksellä eliminoitaisiin velkojien lama-ajan viivyttely ulosottoperusteen (velkomustuomioiden) hakemisessa.
Poikkeuksellinen lama-ajan ruuhka tuomioistuimissa viivytti myös ulosottoperusteen saamista. Oikeuden lainvoimaista päätöstä jouduttiin joskus odottamaan viisikin vuotta, jos asiasta valitettiin. Nykyisen säännöksen mukaan vanhentuminen lasketaan lainvoimaisesta tuomiosta eli viimeisen oikeusasteen ratkaisusta.
Jos velallinen haki oikeutta valitusteitse, seurauksena oli, että saatavan vanhentumisen alkaminen viivästyi. Ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista, että valittamisesta muutoksenhakutuomioistuimeen aiheutuu tällainen lisärangaistus. Perustuslaissa on taattu valitusmahdollisuus jokaiselle. Tämänkin vuoksi olisi tärkeää, että olisi rinnakkainen mahdollisuus vanhentumiseen 17—22 vuodessa saatavan erääntymisestä, joka varmistaisi, ettei oikeuden hakeminen valittamalla pitkitä vanhentumista. Useimmiten jo alioikeuden päätöksen perusteella saatavaa voidaan ulosmitata.
Lama-ajan velallisella on keskimäärin useita velkoja. Kun yksi velka meni ulosottoon, ei mitään velkoja ollut mahdollisuus enää maksaa. Useimmiten jokaisella velalla on eri velkoja, ja velkojat laittoivat aikanaan saatavansa oikeuteen eri aikoina. Joidenkin velkojen kohdalla tehtiin valitus hovioikeuteen ja ylimpään muutoksenhakuviranomaiseen. Tyypillinen tilanne siis yhden velallisen kohdalla oli, että jokaisella velalla oli eri ulosottoperusteen syntyaika.
Vaikka neljä velallisen viidestä velasta vanhentuisi vuonna 2008, ei se auta velallista mitenkään, jos vain yksikin velka vanhentuu vasta vuonna 2012, koska siihen asti velallinen on ulosmittauksen kohteena täysimääräisesti.
Ehdotettu säännös, jossa vanhentuminen aletaan laskea vaihtoehtoisesti saatavan erääntymispäivästä, estää eriarvoisuutta ja sitä, että satunnaiset tekijät aiheuttaisivat kohtuuttoman pitkityksen saatavan vanhentumiselle. Säännös edistäisi velallisten keskinäistä tasa-arvoa.
Vanhentumisen yhteiskuntapoliittinen ajatus eli se, että lama-ajan velalliset pääsisivät takaisin yhteiskuntaan ja työhön sekä yritystoimintaan, toteutuisi järjellisessä ajassa.
Tämä lainmuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Muutoksella ei ole vaikutuksia valtion talouteen. Sen sijaan se vapauttaa lama-ajan uhrit kansantaloutta ja omaa elämäänsä rakentaviksi ja ihmisarvoista elämää eläviksi työntekijöiksi ja yrittäjiksi.