Vuonna 2005 Suomessa tuotettiin viljaa yhteensä noin 4,1 miljoonaa tonnia. Viljan vuosittainen kotimainen käyttö elintarvike- ja rehuteollisuudessa sekä muussa teollisuudessa on noin 3,3 miljoonaa tonnia. Satovuodesta riippuen viljojen ylijäämä on Suomessa ollut 700—800 miljoonaa kiloa, jolle määrälle on tarvinnut löytää sijoituspaikka muualta kuin kotimaan markkinoilta.
Viljan, erityisesti kauran, käyttö energiana eli jyvien polttaminen on lisääntynyt maatiloilla viime aikoina. Kauran jyvät ovat sellaisenaan energiapitoisia pellettejä, joiden polttaminen laadukkailla polttimilla on mahdollista ilman sekoittamista muihin polttoaineisiin. Kauran lisääntyneeseen polttokäyttöön on voimakkaasti vaikuttanut energian hinnan nousu ja kauran alhainen hinta aikaisempiin vuosiin ja muihin viljalajeihin verrattuna.
Huomattavaa kuitenkin on, että tiloilla nykyisin poltettava vilja on pääasiassa lajittelujätettä tai muuten huonolaatuista tavaraa, joka tautivioitusten tai keveyden vuoksi ei kelpaa elintarvike- tai rehukäyttöön. Tilan omaan polttoon menevät siis aina ensin huonolaatuisimmat viljaerät. Sopimustuotannossa nimenomaan energiakäyttöön tarkoitettua viljaa viljeltiin tänä vuonna Suomessa vain noin 400 hehtaarilla.
Viljan polttoon ratkaisevasti vaikuttava tekijä on viljan ja erityisesti kauran hinnan kehitys. Kaura ei ole mukana Euroopan unionin interventiojärjestelmässä. EU:hun liittymisen jälkeen kauran hinta Suomessa seurasi usean vuoden ajan interventiohintatasoa. Viime vuosien aikana sen hinta on kuitenkin pudonnut huomattavasti alle interventiohintatason runsaan ylituotannon ja vientimarkkinoiden vaikeuksien vuoksi. Esimerkiksi vuosina 2003—2004 kauran keskimääräinen hinta oli 87,32—92,21 euroa/tn eli selvästi alle interventiohinnan. Maa- ja metsätalousministeriön toimet ovat tähdänneet siihen, että kauran vienti olisi mahdollista ja hintataso Suomessa olisi muutamaa viime vuotta korkeampi. Nykyinen polttoöljyn korkea hinta on suunnannut huomiota vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Siten kiinnostus vilja polttoon on ymmärrettävissä, kun sen markkinahinta on alhainen ja soveltuvuus energian tuottamiseen teknisesti mahdollista.
Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyminen luo uusia mahdollisuuksia maaseudulle ja maatiloille. Peltotuotannon osalta edistämistoimien painopiste on kuitenkin ruokohelpin tuotannon lisäämisessä. Sen käyttöä on mahdollista lisätä nykyisestä, ja monivuotisena kasvina sillä on paljon suotuisia ympäristövaikutuksia. Viljan polttaminen suoraan merkitsee myös valkuaisen polttamista, kun taas esimerkiksi maatilamittakaavan biodieselin valmistuksessa tai etanoliprosessissa valkuainen voidaan hyödyntää erikseen rehuna.
Viljan tuotannon tasapainon löytämiseksi Suomessa on tehty useita toimia viljojen ja erityisesti kauran markkinoiden toiminnan parantamiseksi ja uusien markkinoiden löytämiseksi. Euroopan yhteisö ja Suomen valtio rahoittavat kolmansissa maissa toteutettavia maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämistoimia. Vuonna 2005 hyväksyttiin Suomen Kaurayhdistyksen hakemus kauratuotteiden tiedotus- ja menekinedistämisohjelmasta Venäjällä. Tiedotus- ja menekinedistämistoimien tarkoituksena on lisätä kyseessä olevia tuotteita koskevaa tietoisuutta ja niiden menekkiä kohdemaissa.
Vuodesta 1997 alkaen Suomi on selvittänyt mahdollisuuksia saada kaura mukaan WFP:n eli Maailman elintarvikeohjelman elintarvikeaputuotteeksi. Tähän työhön liittyen vuonna 1999 tehtiin kaurahiutaleita koskeva soveltuvuuskoe Pohjois-Koreassa, mistä saatiin myönteisiä tuloksia. Vuonna 2003 Suomi toimitti kaurajauho-maitojauheseosta sekä kaurajauhoa WFP:n tekniselle neuvoa-antavalle ryhmälle, joka päätyi selvityksissään siihen, että tutkitut tuotteet ovat tekniseltä laadultaan sopivia WFP:n ohjelmiin. Vuonna 2004 niiden soveltuvuutta testattiin kentällä. Kaura on kuitenkin maailmalla suhteellisen tuntematon ruokakasvi, ja siten se sopii elintarvikeaputuotteeksi vain harvoihin maihin. WFP toivookin, että lahjoittajavaltiot antaisivat valtaosan avustaan rahana, jolloin tuotteet voidaan hankkia mahdollisimman läheltä käyttökohdetta. Tänä vuonna Suomesta annetaan WFP:lle osana yleisavustusta rypsiöljyä ja koeluonteisesti pieni erä kaurajauho-maitojauheseosta.
Keskustelu kansalaisten ravinnon ja ravitsemuksen vaikutuksesta terveyteen ja sen myötä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tulee muuttamaan kuluttajien ruokailutottumuksia. Viljalla ja viljatuotteilla on monia myönteisiä vaikutuksia terveytemme ylläpitoon ja edistämiseen. Perusruoan kysynnän rinnalla tuleekin olemaan entistä enemmän kysyntää niin kotimaassa kuin vientimarkkinoilla ominaisuuksiltaan ja tuotantotavaltaan erilaistetuilla tuotteilla kuten funktionaalisilla elintarvikkeilla. Kulutustottumusten muuttuessa saattaa avautua uusia markkinoita myös suomalaisille viljoille ja viljatuotteille. Tämä muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä.
Hallitus ei sinällään vastusta viljan polttamista lämmön tuottamiseksi. Se nähdään toimena, joka tapahtuu markkinaehtoisesti, varsinkin jos sadon laatu on huono tai hinta alhainen. Oletettavaa kuitenkin on, että viljan polttaminen on tilapäinen ja myös tilakohtainen ratkaisu. Hallitus ei näe viljan polttamista sellaisena toimena, jota valtion pitäisi erityisesti lähteä edistämään. Hallituksen lähtökohta on, että viljan tuotantoa tuetaan pitkällä tähtäimellä ravinnon tuottamiseksi.