Pitkäaikaisessa hengitysvajauksessa kuten pahassa keuhkoahtaumataudissa voidaan hoitona käyttää kotona annettavaa happihoitoa. Kotihappihoito voidaan toteuttaa sähköllä toimivalla happirikastimella, paineistettua happea sisältävillä happipulloilla tai nestemäistä happea sisältävillä laitteilla. Happirikastimet ovat tavallisin käytetty laitteisto kotihapen annossa. Niitä on Suomessa käytössä satoja. Ne vaativat toimiakseen sähköä. Usein ne painavat niin paljon, että niitä ei voida käyttää potilaan liikkuessa kotinsa ulkopuolella. Happipullot ovat raskaita liikutella, vaikka käytössä on myös pienempiä matkahappirikastimia. Nestemäinen happi on kevyintä käyttää, mutta kalleinta ja vaatii erityislaitteita.
Kansaneläkelaitos korvaa potilaalle lääkinnällisen hapen kustannukset samoin kuin lääkkeet korvataan. Potilaan omavastuuosuus on tällöin 670 euroa. Happirikastimet ovat kuntoutusvälineitä ja käyttäjälleen ilmaisia. Laitteiden hinnat ovat myös laskeneet. Niiden käyttö on kokonaiskustannuksiltaan edullisinta myös palvelun järjestäjälle. Happirikastimet ovat luotettavia, joskin ne vaativat huoltoa.
Terveydenhuoltolain mukaan kunnan on järjestettävä potilaan sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus. Kuntoutukseen kuuluvat myös potilaan tarvitsemat apuvälineet. Vuonna 2012 voimaan tulleella apuvälineasetuksella on haluttu edelleen parantaa apuvälineen käyttäjän asemaa ja osaltaan edesauttaa henkilön itsenäistä selviytymistä ja osallisuuden vahvistamista.
Kunnan tai kuntayhtymän terveydenhuollon tai kuntoutuksen apuvälineasiantuntijan tulee arvioida lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinetarve käyttäjälähtöisesti, oikea-aikaisesti ja yksilöllisesti. Tarpeen arvioinnissa on otettava huomioon apuvälineen tarvitsijan toimintakyky, elämäntilanne ja elinympäristön apuvälineen toimivuudelle asettamat vaatimukset. Apuvälineen valinta on tehtävä yhteisymmärryksessä apuvälineen tarvitsijan tai tarvittaessa hänen laillisen edustajansa, läheisensä tai omaisensa kanssa. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä luovutettavien laitteiden ja tarvikkeiden tarkoituksena on edistää apuvälineen käyttäjän kuntoutumista, tukea, ylläpitää tai parantaa toimintakykyä jokapäiväisissä toiminnoissa taikka ehkäistä toimintakyvyn heikentymistä.
Päätös siitä, millaisessa muodossa potilaan tarvitsema happi annetaan, tehdään erikoissairaan-hoidossa. Tällöin arvioidaan happihoidon tarve ja antotapa. Aktiivisesti liikkuvalle potilaalle pyritään löytämään hänelle soveltuva ratkaisu lisähapen antoon kodin ulkopuolella. Tällöin voidaan käyttää kevyitä happipulloja tai nestemäistä happea. Markkinoille on nyt myös tullut kevyitä sähköllä toimivia happirikastimia. Ne voivat ottaa sähkövirtaa muun muassa autosta tai omasta akusta.
Tavoitteena on edelleen se, että potilas saisi käyttöönsä ilman kustannuksia tarvitsemansa apuvälineet silloin, kun ne ovat nykysäännösten mukaan tarpeen. Laitteet kaipaavat ajoittaista huoltoa ja niitä joudutaan tarvittaessa vaihtamaan. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista, että potilaat itse hankkisivat niitä esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen tuella. Siten tässä vaiheessa ei ole tavoitteena muuttaa nykyisiä säännöksiä vaan tukea kuntia toteuttamaan säädöksissä edellytetty tarpeenmukainen apuvälineiden saatavuus.