Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain ( 361/1983) mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Lain 1 §:n mukaan lapsen huollon tulee turvata lapselle läheiset ja myönteiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Laissa painottuu siten vanhempien erityisasema. Toisaalta sanonta osoittaa sen, että jos lapsella on muita tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita, huoltajan tulee pyrkiä niiden vaalimiseen. Samaan pyritään lähtökohtaisesti myös huostaanotetun lapsen osalta.
Isovanhempien ja lapsenlapsen välisen suhteen merkitys on yleensä suuri kaikille osapuolille. Mahdollisuus seurata lapsenlapsen kehitystä ja osallistua siihen tuo isovanhempien elämään iloa ja merkitystä. Lapsi oppii isovanhemmiltaan asioita ja perinteitä, joiden merkitys voi olla elämänikäinen. Vanhemmille on puolestaan apua siitä, että isovanhemmat eri tavoin osallistuvat lapsen huoltoon kuuluviin tehtäviin. Näistä syistä lapsen yhteydenpito isovanhempiinsa sujuu yleensä ongelmitta perheessä hyviksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti.
Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on lain mukaan turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeus voidaan oikeudellisesti sitovalla tavalla vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille. Tämä ei johdu siitä, ettei isovanhempien tärkeyttä lapselle tunnustettaisi, vaan kysymys on oikeudellisen pakon käyttämisen vaikeudesta ihmissuhteita edistettäessä.
Jos tapaamisoikeus lapsen ja isovanhempien välillä haluttaisiin vahvistaa, laissa olisi oltava myös pakkokeinot sen varalle, ettei päätöstä noudateta. Tapaamisoikeutta tai tapaamispäätöksen täytäntöönpanoa koskeva riita voisi vaikuttaa haitallisesti perheeseen, jossa lapsi elää. Lapsen saattaisi olla vaikea lähteä tapaamiseen ja kokea siitä iloa, jos hän tietää isän tai äidin voimakkaasti vastustavan tapaamista ja taipuvan siihen vain uhkasakolla painostettuna. Samanaikaisesti myöskään vuodesta toiseen jatkuva tilanne, jossa lapsen ei anneta tavata isovanhempiaan, ei ole hyväksi eikä sitä myöskään voida pitää lapsen edun mukaisena.
Kaikkien lapsen kehityksestä vastaavien tahojen on syytä pohtia sitä, voidaanko yhteydenpitoon liittyviä ongelmia sopivin keinoin helpottaa. Tällä vaalikaudella tulee mahdollisesti harkittavaksi kysymys Suomen sitoutumisesta tapaamisoikeutta koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen. Siinä yhteydessä on aiheellista selvittää myös asiaan mahdollisesti liittyvät kansallisen lain muutostarpeet.