Tien oikealla puolella ajaminen on yksi keskeisimpiä liikennesääntöjä kaikille kuljettajille kaikilla väylillä. Liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta on tärkeää, että liikennesäännöt ovat mahdollisimman yksinkertaiset ja ymmärrettävät.
Polkupyöräilijöiden joukko on varsin kirjava ikänsä ja liikennekokemustensa puolesta. Pyörällä ajetaan monenlaisilla väylillä: jalankulun kanssa yhdistetyllä tai rinnakkaisella pyörätiellä, pyöräkaistalla, pientareella ja ajoradan reunassa. Vaikka polkupyöräilijän paikka tiellä vaihtelee edellä mainitulla tavalla, oikeanpuoleisen liikenteen periaatetta noudatetaan kaikissa tilanteissa.
Liikennesääntöjen muuttuminen sen mukaan, ajaako maaseudulla vai jossakin muualla, lisäisi epäselviä ja tulkinnanvaraisia tilanteita. Maaseudun määrittteleminen ja sen erottaminen selvien tunnusmerkkien perusteella ei olisi helppoa.
Vaikka joissakin tapauksissa olisi etua siitä, että näkee samaa puolta ajavat ajoneuvot edestäpäin, sääntöjen omaksumisen kannalta yhden perussäännön noudattaminen paikasta riippumatta on huomattava etu. Polkupyörä on useimmille ensimmäinen ajoneuvo, jolla itsenäisesti liikenteessä ajetaan. Monet pyöräilyssä opitut säännöt kehittävät lasta ja nuorta seuraamaan liikennettä ja siirtyvät myöhemmin tapaan kuljettaa muita ajoneuvoja.
Tien vasemmalla puolella ajamisesta olisi ongelmia erityisesti risteyksissä, jotka ovat onnettomuustietojen mukaan pyöräilijöille muutoinkin vaikeita paikkoja. Sekä pyöräilijöiden että autoilijoiden näkökulmasta tilanteet muuttuisivat nykyistä sekavammiksi. Jos pyöräily ohjattaisiin vasemmalle puolelle tietä, ainakin väistämisvelvollisuutta osoittavat liikennemerkit pitäisi laittaa sekä vasemmalle että oikealle puolelle tietä. Muutoksen taloudelliset vaikutukset olisivat suuret.
Ongelmallista olisi myös se, voitaisiinko pyöräily maaseudullakaan kokonaan siirtää vasemmanpuoleiseksi vai pitäisikö joka tapauksessa sallia oikeassa reunassa pyöräily ainakin tapauskohtaisesti turvallisuusperusteilla. Jos kapealla pientareella tai ajoradan reunassa pyöräileviä olisi molemmissa reunoissa molempiin suuntiin, varsinkin ohittamis- ja kohtaamistilanteista tulisi epäselviä ja turvattomia.
Tien reunassa pyöräilevän suojaksi on tieliikennelain 30 §:ssä säädetty ajoneuvon kuljettajalle erityinen varovaisuusvelvollisuus kevyttä liikennettä kohtaan. Kohdattaessa ja ohitettaessa jalankulkija, polkupyöräilijä tai mopoilija on annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä. Polkupyöräilijän kanssa samaa reunaa ajavan, takaa tulevan kuljettajan on siis annettava myös sivusuunnassa riittävä tila pyöräilijälle.
Polkupyöräilijöiden liikenneturvallisuuden parantamista voidaan edistää monilla keinoilla, esimerkiksi parantamalla väyläratkaisuja, kehittämällä nopeusrajoitusjärjestelmää, tehostamalla valvontaa ja lisäämällä lakiin kypäränkäyttösäännös. Myös toistuva tiedottaminen ja kampanjointi niin säännöistä kuin oikeista asenteistakin on välttämätöntä.
Edellä mainituista syistä liikenne- ja viestintäministeriö pitää perusteltuna säilyttää nykyiset polkupyöräilijän paikkaa tiellä koskevat säännökset ennallaan.