Yleiset, kaikkien saatavilla olevat leikkikentät, leikkialueet, leikkipaikat ja siellä käytössä olevat leikkikenttävälineet ovat kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) soveltamisalaan kuuluvia kuluttajapalveluja ja kulutustavaroita, kun niitä ylläpidetään kuntien, taloyhtiöiden tai muun julkisen tai yksityisen yhteisön (oikeushenkilön) toimesta. Lakia ei sovelleta yksityishenkilöiden pihojen leikkipaikkoihin.
Kuluttajaturvallisuuslaki on toissijainen ja muuta tuoteturvallisuutta täydentävä yleislaki ja lain soveltamisala on varsin laaja. Sitä ei pääsäännön mukaan sovelleta silloin, kun muualla lainsäädännössä on tiettyjen kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä, joissa edellytetään vähintään samaa turvallisuustasoa. Lain nojalla annetusta alemman asteisesta sääntelystä palvelujen kannalta keskeisiä ovat valtioneuvoston asetus kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista annettavista tiedoista (613/2004) sekä valtioneuvoston asetus eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta (1110/2011). Taloyhtiöiden pihoihin ja niillä olevien leikkialueiden turvallisuuteen soveltuu lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999).
Vastuu palvelun turvallisuudesta on kuluttajaturvallisuuslain mukaan sillä, joka palvelua tarjoaa. Laissa on säädetty palvelun tarjoajan yleisestä huolellisuusvelvollisuudesta, mikä velvoittaa kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvien palvelujen tarjoajia. Palvelun tarjoajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Lisäksi palvelun tarjoajalla tulee olla riittävät ja oikeat tiedot tarjoamastaan kuluttajapalvelusta, ja palvelun tarjoajan on arvioitava siihen liittyvät riskit. Huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti leikkikentän, leikkipaikan ylläpitäjän, kuten taloyhtiön tulee varmistua, että leikkialue ja siellä olevat leikkikenttävälineet ovat turvallisia käyttäjilleen sekä tarkkailla leikkipaikan kuntoa ja tarvittaessa korjata ilmenevät turvallisuuspuutteet tai poistaa vaaraa aiheuttavat leikkikenttävälineet pois käytöstä. Laissa on myös säädetty tietojen antamisesta leikkikentän käyttäjille.
Kuluttajaturvallisuuslaissa ei velvoiteta palvelun tarjoajaa, leikkikenttien tai leikkialueiden ylläpitäjää, tarkastuttamaan leikkipaikkoja ulkopuolisella asiantuntijalla. Laki on tältä osin yksiselitteinen. Taloyhtiö voi käyttää apuna tarvittaessa ulkopuolista asiantuntijaa leikkivälineiden turvallisuuden varmistamiseen. Kyseessä on tällöin vapaaehtoisuuteen perustuva menettely. Lakiin tuli vuoden 2012 alusta uusina velvoitteina tiettyjä merkittäviä riskejä sisältävän palvelun tarjoajille ilmoitusvelvollisuus sekä turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus. Kuluttajapalvelut, joiden tarjoajia nämä velvollisuudet koskevat on lueteltu laissa. Leikkikenttä ja siihen rinnastettava sisäleikkipaikka on säädetty ilmoitusvelvollisuuden ja turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuuden piiriin kuuluviksi kuluttajapalveluiksi.
Valtakunnallisena keskushallinnon viranomaisena Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ohjaa ja ohjeistaa kuluttajaturvallisuuslain soveltamisesta kuntia sekä toiminnanharjoittajia ja muita sidosryhmiä. Kuluttajaturvallisuuslain soveltumisesta leikkikenttiin, piha- ja leikkialueisiin sekä näihin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista on ohjeistettu Tukesin verkkosivuilla. Tukes on myös julkaissut 25.7.2011 erillisen tiedotteen koskien asunto-osakeyhtiöiden velvollisuutta huolehtia pallopelialueiden ja leikkikenttien turvallisuudesta. Tukesin linjauksen mukaan kuluttajaturvallisuuslaissa tarkoitetulla leikkikentällä tarkoitetaan pääasiassa yleisiä, kunnallisia leikkikenttiä, eikä ilmoitusvelvollisuuden ole tarkoitettu ulottuvan perinteisiin, pienimuotoisiin taloyhtiöiden leikkipaikkoihin. Viime kädessä tapauskohtaisesti tulee harkita lainkohdan soveltuvuutta, mikäli taloyhtiön, taloyhtiöiden yhteyteen rakennetaan suurikokoinen, välineistöltään ja muuten riskinarvioinnillisesti merkittäväksi katsottava leikkialue, esimerkiksi monen taloyhtiön yhteinen, paljon leikkivälineitä sisältävä ”korttelipuisto”, jolla on paljon käyttäjiä. Tiedossa ei ole, että lainkohdan soveltaminen kunnissa olisi aiheuttanut merkittäviä tulkintaongelmia taloyhtiöiden velvoitteiden osalta. Tukes on lisäksi ollut yhteydessä jo aiemmin Kiinteistöliittoon ja Kiinteistöliittoa on tarkoitus tavata lähiaikoina.
Kuluttajaturvallisuuslain valvontaviranomaisten keskinäisen työnjaon mukaisesti leikkikenttiä ja muita kuluttajapalveluja valvovat paikallishallinnon eli kuntien viranomaiset, käytännössä kunnassa terveystarkastaja. Kuluttajaturvallisuuslain mukainen valvonta on pistokokeen luonteista ja sitä kohdennetaan riskiperusteisesti. Leikkikentät kuuluvat kunnissa säännöllisen valvonnan piiriin. Laissa velvoitetaan palvelun tarjoajat ilmoittamaan kunnan valvontaviranomaiselle, jos nämä havaitsevat palvelusta aiheutuvan vaaraa terveydelle tai omaisuudelle. Tukesin tietoon ei ole tullut viime aikoina taloyhtiöiden pihoilla sattuneita vakavia onnettomuuksia, jotka olisivat johtuneet taloyhtiön laiminlyönnistä huolellisuusvelvollisuuden täyttämisessä.
Tämänhetkisen tiedon varassa työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että kysymys on enemmänkin riittävästä ohjauksesta ja neuvonnasta kuluttajaturvallisuuslain soveltamisessa, eikä perusteita kuluttajaturvallisuussääntelyn täsmentämiselle ole.