Lapsia koskevan lainsäädännön lähtökohtana on lapsen edun periaate. Sovellettavat säännökset määräytyvät kulloinkin käsiteltävänä oleva tilanteen mukaan.
Huostaanottotilanteista säädetään lastensuojelulaissa (417/2007). Lain 32 §:n mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Lapsen muuttaminen asumaan isovanhempien luo on siis lastensuojelulain mukaan ensisijainen vaihtoehto suhteessa huostaanottoon. Myös isovanhempien mahdollisuudet tukea lasta muutoin tulee selvittää jo ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Sijaishuollon aikana lapselle on lastensuojelulain 54 §:n 1 momentin mukaan turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Lapsen tapaamisoikeudesta muulloin kuin lastensuojelutilanteissa säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983). Lain 1 §:n mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata lapselle läheiset ja myönteiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Laissa painottuu siten vanhempien erityisasema. Toisaalta sanonta osoittaa sen, että jos lapsella on muita tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita, huoltajan tulee pyrkiä niiden vaalimiseen.
Isovanhempien ja lapsenlapsen välinen suhde on yleensä tärkeä kaikille osapuolille. Mahdollisuus seurata lapsenlapsen kehitystä ja osallistua siihen tuo isovanhempien elämään iloa ja merkitystä. Lapsi oppii isovanhemmiltaan asioita ja perinteitä, joiden merkitys voi olla elämänikäinen. Vanhemmille on puolestaan apua siitä, että isovanhemmat eri tavoin osallistuvat lapsen huoltoon kuuluviin tehtäviin. Näistä syistä lapsen yhteydenpito isovanhempiinsa sujuu yleensä ongelmitta perheessä hyviksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti.
Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on lain mukaan turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeus voidaan oikeudellisesti sitovalla tavalla vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille. Tämä ei johdu siitä, ettei isovanhempien tärkeyttä lapselle tunnustettaisi, vaan kysymys on oikeudellisen pakon käyttämisen vaikeudesta ihmissuhteita edistettäessä.
Jos tapaamisoikeus lapsen ja isovanhempien välillä haluttaisiin vahvistaa, laissa olisi oltava myös pakkokeinot sen varalle, ettei päätöstä noudateta. Tapaamisoikeutta tai tapaamispäätöksen täytäntöönpanoa koskeva riita voisi haitallisesti vaikuttaa tunnelmaan perheessä, jossa lapsi elää. Lapsen saattaisi olla vaikea lähteä tapaamiseen ja kokea siitä iloa, jos hän tietää isän tai äidin voimakkaasti vastustavan tapaamista ja taipuvan siihen vain uhkasakolla painostettuna. Tapaamiseen oikeutettujen piirin laajentaminen voisi johtaa myös siihen, että lapselle vahvistetaan useita tapaamisoikeuksia, mikä tuo hänen elämäänsä liiallisesti aikatauluja.
Tapaamisoikeus on nimenomaan lapsen oikeus ja tilannetta on tarkasteltava aina lapsen näkökulmasta. Lapsen ja isovanhemman välisen tapaamisoikeuden sääntelyn toteuttamiseen liittyy lapsen edun kannalta sellaisia ongelmia, ettei asiassa ole syytä tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Perheoikeuteen liittyviä kehittämistarpeita seurataan oikeusministeriössä tarkasti. Asioiden selvittäminen tarvittavassa laajuudessa edellyttää riittävien resurssien turvaamista.