Hakijan ikä on yksi steriloimislaissa mainituista steriloimistoimenpiteen lääketieteellisistä perusteista. Steriloimislain mukaan steriloiminen voidaan suorittaa asianomaisen henkilön pyynnöstä, kun hän on täyttänyt 30 vuotta.
Steriloiminen on tarkoitettu pysyväksi toimenpiteeksi, jonka seurauksena henkilö menettää hedelmällisyytensä lopullisesti. Steriloinnin purkamista on eräin edellytyksin mahdollista yrittää. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää koeputkihedelmöityshoitoa.
Koska steriloiminen on lopullinen toimenpide, josta lähtökohtaisesti seuraa pysyvä lapsettomuus, steriloimista toivovalle henkilölle annettavalle informaatiolle on asetettu korotetut vaatimukset. Steriloimislain mukaan steriloimista haluavalle on selvitettävä steriloimisen merkitys ja vaikutukset sekä muut mahdollisuudet estää raskaus. Poikkeuksena muuta terveydenhuoltoa koskevasta yksityisyyden periaatteesta steriloimislaissa edellytetään, että jos steriloimista toivova henkilö on avioliitossa, myös hänen puolisonsa osallistuu steriloimistoimenpidettä koskevaan päätöksentekoon.
Steriloimistoimenpiteestä päätettäessä on arvioitava toimenpiteeseen liittyvä katumusriski. Noin viisi prosenttia steriloimisen hankkineista katuu sitä myöhemmin. Nuori ikä on merkittävä vaaratekijä katumusriskiä arvioitaessa. Alle 30-vuotiaana steriloiduista joka kolmas on ajoittain katunut päätöstä ja joka kuudes hakeutuu steriloinnin purkuun. Purku palauttaa hedelmällisyyden kuitenkin vain noin puolelle. Steriloimisen purkaminen on myös itse steriloimistoimenpidettä huomattavasti vaativampi toimenpide.
Steriloimiseen liittyvänä tasavertaisuusongelmana voidaan mahdollisesti pitää miesten alhaisempaa osuutta maassamme suoritetuissa steriloinneissa. Naisen steriloiminen vaatii kirurgisen toimenpiteen, joka useimmiten tehdään yleisanestesiassa. Miehen steriloiminen on toimenpiteenä yksinkertaisempi kuin naisen steriloiminen. Miehille tehtyjen sterilointien osuus oli vuonna 2011 43 prosenttia kaikista Suomessa tehdyistä steriloinneista. Miehille tehtyjen sterilointien lukumäärä on jatkuvasti lisääntynyt ja naisille tehtyjen sterilointien lukumäärä puolestaan vähentynyt. Näin ollen, vaikka suurin osa steriloinneista tehdään yhä naisille, suhde on tasoittunut huomattavasti.
Kuten edellä on todettu, steriloiminen on monin tavoin poikkeuksellinen terveydenhuollon toimenpide. Steriloinnin luonne henkilön omaan toiveeseen perustuvana, lopullisena ja pysyvään lapsettomuuteen johtavana toimenpiteenä puoltaa suhteellisen korkean ikärajan asettamista steriloinnin edellytykseksi.
Steriloimislain muuttamista ei edellä mainituista syistä ole pidettävä ajankohtaisena.