Euroopan ihmisoikeussopimus, EU:n perusoikeuskirja sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sisältävät ne bis in idem -kiellon, jonka mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Kiellon katsotaan sisältyvän myös Suomen perustuslain yksilön oikeusturvaa koskevan 21 §:n 2 momentin säännökseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista, jotka on turvattava lailla.
Kiellon soveltamisala ei rajoitu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä vain varsinaisiin rikosoikeudellisiin rangaistuksiin vaan se ulottuu myös erilaisiin rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin. Esimerkiksi veronkorotus on ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu tämän tyyppiseksi hallinnolliseksi seuraamukseksi ja se voidaan määrätä teosta, josta voi seurata myös rikosoikeudellinen rangaistus. Ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntö ilmenee vastaavasti kotimaisten korkeimpien oikeuksien ratkaisuissa.
Koska veronkorotuksen ja rikosoikeudellisen seuraamuksen suhdetta ei voitu ratkaista tyydyttävästi ilman lainsäädännöllistä tukea, valtiovarainministeriö asetti 1.4.2011 työryhmän valmistelemaan tarvittavat säännösmuutokset veronkorotuksen ja rikosoikeudellisen seuraamuksen yhteensovittamiseksi siten, että sääntely täyttäisi ne bis in idem -kiellon vaatimukset. Työryhmän loppuraportin pohjalta valmisteltiin hallituksen esitys eduskunnalle laiksi erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 191/2012 vp), joka annettiin eduskunnalle loppuvuodesta 2012. Laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta tuli voimaan 1 päivänä joulukuuta 2013. Lain voimaantulo on selkeyttänyt veronkorotuksen ja rikosoikeudellisen seuraamuksen välistä rajanvetoa. Toisin kuin ennen lain voimaantuloa, Verohallinto voi verotuspäätöstä tehdessään jättää veronkorotusta koskevan päätöksen tekemättä ja harkita tulisiko asiasta tehdä rikosilmoitus. Jos Verohallinto ei tee asiasta rikosilmoitusta, veronkorotus voidaan määrätä erillisellä päätöksellä varsinaisen verotuspäätöksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Sama asia käsitellään siis vain joko verotusmenettelyssä tai rikosprosessissa.
Verohallinnon tehtävänä on verotuksen toimittaminen, verovalvonta sekä verojen ja maksujen kanto ja perintä. Verohallinnon on edistettävä oikeaa ja yhdenmukaista verotusta. Verosäännösten soveltamisen ja verotuksen työmenettelyjen ohjaaminen kuuluu Verohallinnon toimivaltaan. Verotuskäytännön ja menettelytapojen yhtenäistämiseksi Verohallinto antaa hallinnon sisäisiä työmenettelyohjeita, joita sovelletaan valtakunnallisesti. Ohjeet koskevat esimerkiksi verotuksen toimittamista, verotarkastusmenettelyä sekä veron kantoa ja perintää. Erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- ja tullinkorotuksesta annetun lain johdosta Verohallinnossa on annettu uudet työmenettelyohjeet, jotka ohjaavat ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöntiin liittyvää seuraamusharkintaa ja tapausten käsittelyä. Ratkaisujen yhtenäistämiseksi näiden tapausten käsittelyä on myös keskitetty Verohallinnossa.
Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, että kysymys ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.