Edunvalvojan määräämistä tarvitaan henkilön suojaksi silloin, kun hän on itse kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa, eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Holhouslainsäädännössä on tavoitteena, että edunvalvonnan järjestämiseen ryhdytään vain silloin, kun se on asianomaisen etujen kannalta välttämätöntä. Myös edunvalvontatoimenpiteen on oltava oikeassa suhteessa siihen vaaraan, joka toimenpiteellä pyritään poistamaan.
Edunvalvontaa koskevat päätökset ovat tärkeitä yhtäältä päämiehen suojaamisen ja toisaalta hänen toimintavapautensa kannalta. Tämän vuoksi toimivalta edunvalvonnan määräämistä ja sen lakkauttamista koskevissa asioissa kuuluu yleensä tuomioistuimille. Holhousviranomaiset ovat toimivaltaisia vain tietyissä sellaisissa selvissä ja riidattomissa tapauksissa, joissa oikeusturvaan liittyvät näkökohdat eivät edellytä asian käsittelyä tuomioistuimissa.
Oikeudenkäyntimenettelystä edunvalvontaa koskevissa asioissa säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 69—83 §:ssä. Laissa luetellaan ne tahot, joita tuomioistuimen on asiaa käsitellessään kuultava. Näitä ovat ensinnäkin päämies itse samoin kuin hänen aviopuolisonsa. Lisäksi tuomioistuimen on varattava holhousviranomaiselle tilaisuus tulla kuulluksi. Asiassa, joka koskee edunvalvojan tehtävien määräämistä lakkaamaan, kuullaan myös edunvalvojaa.
On tärkeää, että tuomioistuimella on oikeat tiedot ratkaisunsa perusteeksi. Tätä varten tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, joka on tarpeen asian ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi esimerkiksi pyytää lausunnon asianomaista henkilöä hoitaneelta lääkäriltä, sosiaalityöntekijältä tai kotisairaanhoitajalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset sekä yksityiset palveluntuottajat ovat salassapitosäännösten estämättä velvollisia antamaan holhousviranomaiselle ja tuomioistuimelle ne tiedot ja selvitykset, jotka ovat tarpeen vireillä olevan asian ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi myös tehokkaasti hankkia selvitystä kuulemalla asianosaisia henkilökohtaisesti oikeudessa. Tällaisia kuultavia henkilöitä voivat olla muun muassa päämies, päämiehen vanhempi, huoltaja, aviopuoliso, lapsi tai muu läheinen.
Tuomioistuimella on myös oikeus määrätä omasta aloitteestaan oikeudenkäyntiä varten oikeudenkäyntiavustaja tai edunvalvoja henkilölle, jonka edunvalvontaa vireillä oleva asia koskee. Tällainen määräys voidaan antaa, jos se on tarpeen asianomaisen henkilön oikeusturvan kannalta.
Oikeusministeriön näkemyksen mukaan nykyinen lainsäädäntö turvaa päämiehen oikeudet edunvalvonnan lakkauttamista koskevissa prosesseissa. Ministeriö ei pidä tarpeellisena selvittää ns. moniammatillisen ryhmän lausuntojen hankkimista enemmälti ottaen huomioon, että edunvalvonta-asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on sekä velvollisuus hankkia riittävä näyttö että laajat mahdollisuudet saada selvityksiä eri tahoilta ratkaisujensa perusteeksi.