Tämä, yleensä koko hoitajien lakon tilanne, on kyllä hämmentänyt ihmisiä pahankertaisesti, ja täytyy kyllä myöntää, että jos täällä itse ei olisi päivittäin ja öittäin tätä asiaa käsitellyt, niin ei oikein tietäisi, kuka on mitäkin sanonut. Esimerkiksi kokoomuksen puheenvuorot ja erityisesti kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Kataisen puheenvuorot ovat kyllä todella hämmentäviä. Välillä sanotaan, että hallitus ja valtiovalta on se, jonka pitää puuttua palkkoihin ja pitää puuttua työnantajan ja työntekijän välisiin keskusteluihin ja kertoa, miten suuri palkankorotus pitää antaa ja millä tavalla tämä vielä toteutetaan. Eli silloin ennen vaaleja sanottiin ja vielä hallitusohjelmassakin lukee, että hallitus takaa sen, että kaikki matalapalkkaiset, koulutetut naiset saavat riittävän suuren palkankorotuksen. No, sitten kun asia on vähän mennyt eteenpäin, niin täällä kerta toisensa jälkeen on puhuttu ihan muuta.
Ensinhän se alkoi niin, että valtiovarainministeri Katainen sanoi, että emmehän me mitään luvanneetkaan, että ihan hulluja olette kuvitelleet. No, sitä nyt ei ole vähään aikaan kuulunut, mutta sen sijaan nyt olemme saaneet kuulla sen, että valtion ei millään tavalla pidä sotkeutua työnantajan ja työntekijän välisiin palkkakeskusteluihin. Mutta samanaikaisesti ministeri Katainen itse on jatkuvasti ottanut kantaa siihen, että palkankorotuksiin ei ole varaa, on vain 150 miljoonaa euroa, jotka valtio lupaa, ja enempää ei ole eikä enempää tule. Ja nyt viimeisenä ministeri Katainen on väittänyt, että tämä pakkotyölaki ei millään tavalla puutu näihin työnantajan ja työntekijän välisiin neuvotteluihin, ja sehän taas ei ole yhtä totuuden kanssa, koska tällaisen lain esitteleminen eduskunnan hyväksyttäväksi tilanteessa, jossa neuvottelut ovat kesken ja jossa laki selvästi antaa työnantajalle aseet käteen, on totta kai suoranaista puuttumista meneillään oleviin neuvotteluihin.
Surullisinta ja kaikkein ikävintä tässä on se, että ilmeisesti asiasta on tehty ihan selkeä arvovaltakiista. Hallitus ei liikahda milliäkään mihinkään suuntaan silloin, kun on kyse rahasta tai kun pitäisi täällä täysistuntosalissa päätöksenteon paikalla tehdä jotakin. Julkisuudessa kyllä heitellään lupauksia sinne ja vaatimuksia tänne ja sitten vielä todetaan, että tiukasti pysymme omassa kannassamme. Kaikkien muiden kyllä pitää liikkua, ensisijaisesti tässä tilanteessa tehyläisten ilmeisesti. Kuntatyönantajaa hallitus ei ole vaatinut liikkumaan, vaan on sen sijaan antanut tänne tämän lakiesityksen, jolla pönkitetään vielä sitä tiukkaa asentoa, jossa Kuntatyönantaja tällä hetkellä on. Sen sijaan työntekijöitä vaaditaan kyllä liikkumaan.
Itse haluaisin ensi sijassa vaatia hallitusta liikkumaan. Ei voi olla niin, että näin vakavassa tilanteessa kuin hoitoalan lakko on, hallitus toteaa, että olemme kerran sanoneet summan ja siitä emme enää liiku. Näin tärkeistä asioista ei voi tehdä ministereiden arvovaltakysymystä. Kyllä ministerit ovat olemassa sen takia, että he ottavat vastuun ja kantavat vastuun eivätkä pelkästään omaa arvovaltaansa pönkitä.
Vielä tuossa aamulla ensimmäisessä puheenvuorossa ministeri Katainen sanoi, että raha ei ole se tärkein asia. Olen itse asiassa tästä osittain samaa mieltä. Hoitoalan ongelmat eivät ole pelkästään rahakysymys; ne ovat myös työvoimakysymys, työolosuhdekysymys. Itse asiassa hyvin paha kierre on nyt syntynyt: Koska ne palkat ovat niin pienet, hoitohenkilökuntaa on vähän ja liian vähän monissa paikoin. Sitten kun ollaan pienellä, liian vähällä, työvoimalla tekemässä töitä niin sairaaloissa kuin vanhainkodeissa, osittain myös päiväkodeissa ja kouluissa, niin seurauksena on se, että työ on sen tekijöille entistä raskaampaa ja erityisesti hoitoalalla uusien ihmisten hakeutuminen sinne työhön on hyvin, hyvin hankalaa. Monet, kuten täällä on koko viikon ajan kuultu, sairaanhoitoalan ja hoitoalan työntekijät valitsevat ulkomaille siirtymisen tai valitsevat kokonaan toiselle alalle siirtymisen.
Itse olen ollut erittäin huolestunut niistä opiskelijoiden lähettämistä sähköpostiviesteistä, joissa he kertovat, että he eivät haluakaan valmistua tähän ammattiin juuri tämän halventavan suhtautumisen takia, jota ovat täällä eduskunnassa kuulleet niin kokoomuksen kuin keskustan puheenvuoroissa ja nyt ihan viimeisenä myös alleviivatusti vihreiden puheenvuorossa. Olin kyllä aika häkeltynyt muuten ihan fiksuna pitämäni ed. Kasvin puheenvuorosta, kun hän totesi näistä hoitajien työoloista, että nyt pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tehdä niin kuin valtio ja työnantaja haluaa.
No, toinen asia, joka on ollut hyvin hämmentävä tämän arvovallan lisäksi, ovat ne perustelut, miksi valtio ja hallitus ei anna lisää rahaa. Ed. Zyskowiczin freudilainen lipsahdus oli kyllä aika selventävä. Kyse on nimenomaan siitä, että ei voi antaa hoitajille nyt lisää rahaa, koska seuraavaksi myös muut kuntien matalapalkkaiset, pätkätyötä tekevät naiset alkaisivat vaatia palkankorotusta. Tämä nyt oli todella kummallista, koska itse olin ymmärtänyt asian niin, että sehän tässä juuri on tarkoituskin: hoitajat tavallaan ovat ensimmäisenä barrikadeilla ja muurinmurtajina saamassa vähän parempaa palkkaa raskaasta ja vaativasta työstään, ja sitten seuraavassa aallossa tulevat muut alipalkatut naiset. Eikö se ollut tarkoitus? Näin ainakin kokoomus aikaisemmin on sanonut, ennen vaaleja. Mutta hallitusohjelmaanhan sitten jo ruvettiin tekemään rajoituksia. Täällä tänään nyt ratkaistaan, että eihän se ollutkaan tarkoitus. Olen kyllä itsekin aika ihmeissäni; vaikka näin monta vuotta olen tätä poliittista päätöksentekoa läheltä seurannut, niin tämä on aika käsittämätön pyörähdys. Mutta älyttömämpää perustelua on vaikea keksiä sille, miksi hoitajat eivät voi saada lisää palkkaa, jos syy todella kokoomuksen ja ilmeisesti myös keskustan ja vihreiden mielestä on sitten se, että muutkin voisivat saada korotusta.
Yksi asia, jonka nyt vielä tässä puheenvuorossa haluaisin ottaa esille, on tämä nimenomainen pakkotyölaki, jota tällä hetkellä olemme nyt käsittelemässä. On aivan käsittämätöntä, että periaatteellisesti näin tärkeä laki tällaisella kiireellä runnotaan läpi täällä eduskunnassa. Luulin, että sellaiset ajat ovat jo kaukana takana, jolloin eduskunnassa kolmeen asti aamuyöllä istutaan ja puhutaan ja sitten äänestetään ja samalla tavoin viikossa tärkeät valiokuntatyöt tehdään ja tärkeät asiantuntijakuulemiset.
Olin itse viikko sitten perjantaina kuuntelemassa tätä ensimmäistä asiantuntijakuulemista, ja parikin perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista totesi, että he olivat vain tuntia aikaisemmin saaneet tämän hallituksen lakiesityksen käsiinsä. Sehän on nyt aivan ennenkuulumatonta ja tavatonta, että pakotetaan asiantuntijat hätiköiden paneutumaan aiheeseen, ja lopputuloskin on sitten se, miltä se näyttää. Olen samaa mieltä kuin asiantuntijana kuultu arvostettu professori Hidén — joka itse asiassa on tunnettu hyvin maltillisista kannanotoistaan — kun hän totesi, että tilanteessa, jossa on selkeästi toinen vaihtoehto, ei perusoikeuksia rajoittavaa lakia voi hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä täällä salissa. Ihmettelen, että ainoastaan vasemmistoliiton edustaja perustuslakivaliokunnassa jätti tästä eriävän mielipiteen ja totesi, että laki olisi ilman muuta perustuslain vastaisena vaatinut vaikeutettua säätämisjärjestystä.
Erityisen ihmeissäni olen myös siitä kovasta painostuksesta, joka tähän lakiin liittyy, eli siitä, että yksittäisille hoitajille asetetaan uhkasakko, joka sitten, jos sitä ei maksa, johtaa vankeustuomioon. Ja vielä yllättävämpi oli oikeusministeri Braxin esiintyminen täällä tänään, kun hän totesi, että yksittäinen sairaanhoitaja voi joutua kuolemantuottamuksesta tai laiminlyönnistä rikosoikeudelliseen vastuuseen silloin, jos ei jostakin syystä pysty tätä työvelvoitetta täyttämään. Aivan käsittämättömän kova on tämä painostus.
Paras keino taata potilasturvallisuus ja paras keino saada mahdollisimman nopeasti tämä uhkaava tilanne ratkaistua on se, että laki nyt hylätään ja annetaan niille neuvotteluille ihan oikeasti se rauha ja sen lisäksi hallitus ottaa edes pienen taka-askeleen ja myöntää, että sekin voi hiukan taipua, ja annetaan hoitajille rahaa, jota on todella paljon. Rahalla saadaan nämä riittävät korotukset, (Puhemies koputtaa) ja sen lisäksi saadaan tämä ahdistava ja painostava tunnelma häivytettyä, kun hylätään laki ja todetaan, että hoitajille annetaan rahat, ja ollaan sitten iloisia siitä, että tulevaisuudessa myös muut matalapalkkaiset kuntien työntekijät saavat ne korotukset.