Nyt on käsittelyssä hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen laeiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi määräaikaisesti voimassa olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettua lakia sekä sosiaalihuoltolakia. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettuun lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset valtioneuvoston toimivallasta velvoittaa kunnat yhteistoimintaan sosiaali- ja ter-veydenhuollossa, jos kunnat eivät oma-aloitteisesti ole muodostaneet lain edellyttämää väestöpohjaa joko perustamalla palveluita varten kun-tien yhteistoiminta-alueen tai tekemällä kuntaliitoksen. Valtioneuvosto päättäisi näissä tapauksissa väestöpohjavaatimukset täyttävän yhteistoiminta-alueen perustamisesta ja siihen kuuluvista kunnista tai kunnan liittämisestä jo perustettuun yhteistoiminta-alueeseen. (Hälinää)
Lakiin ehdotetaan myös lisättäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon eheyttä vahvistavat säännökset, joiden mukaan yhteistoiminta-alueelle tulee siirtää perusterveydenhuollon lisäksi myös sosiaalihuollon tehtävät kokonaisuutena. Edellä esitetystä poiketen yhteistoiminta-alueeseen kuuluva kunta voisi kuitenkin jatkossakin huolehtia lasten päivähoitoon sekä lasten kotihoitoon ja yksityisen kotihoidon tukeen liittyvistä tehtävistä.
Valiokunta käsitteli tätä kysymystä erittäin perusteellisesti. Kuulimme paljon asiantuntijoita ja halusimme tarkastella tätä esitystä, voi sanoa, laajemmin kuin ehkä keskimäärin. Valiokunta toteaa seuraavaa:
”Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollolle puitelaissa säädetyn vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen toteutuminen kunnissa, jotka eivät omilla päätöksillään saa vaatimusta täytetyksi. Tavoitteena on puitelain mukaisesti turvata, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta maan eri osissa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetusta selonteosta ilmenee, että uudistuksen toimeenpanon tukeminen valtion ohjauksen keinoin on tarpeellista. Kuntien yhdistymiset tai yhteistoiminta-alueen perustamiset luovat kuitenkin vasta edellytykset palvelurakenteiden ja palveluiden kehittämiselle. Sama hallintomalli ei kuitenkaan sovellu sellaisenaan koko maahan. Tehtävissä ratkaisussa onkin tunnistettava alueelliset erityispiirteet ja tarpeet.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lausunnossaan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen sisältyviä lakiesityksiä perusteltuina. Kuntien uudistustyötä tukevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta on vietävä määrätietoisesti eteenpäin, jotta palvelut voidaan turvata jatkossa.”
Hallintovaliokunta totesi, että tämä lakiesitys ei kosketa suoraan ammatillisen koulutuksen järjestämistä, mutta halusi todeta muutaman sanan kuitenkin ammatillisesta koulutuksesta. Siinä todettiin, että sillä sektorilla tavoitteet, mitkä puitelaissa on asetettu, ovat toteutuneet hyvin, ja nyt ei esitetä muutoksia tältä osin — eli valtioneuvostolle velvoitteita — jotka koskisivat ammatillista koulutusta.
Käytettävissä olevan tiedon mukaan vuoden 2012 alussa on enää kaksi kuntaa ja yksi kuntayhtymä, jotka eivät täytä asetettua väestöpohjavaatimusta. Valiokunnalle on esitelty kyseisen kuntayhtymän toimintalogiikkaa, joka perustuu työssäkäyntialueeseen ja sen talouden kasvuun. Hallintovaliokunta pitääkin perusteltuna, ettei hallituksen esitykseen sisälly valtioneuvostolle toimivaltaa antaa ammatillisessa koulutuksessa kuntia ja kuntayhtymiä velvoittavia päätöksiä.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan puitelakiin säännökset valtioneuvoston toimivallasta velvoittaa kunnat yhteistoimintaan sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Tämä aikataulu, millä nämä ratkaisut pitää tehdä, on tiivis. Uusien rakenteiden pitää olla lähtökohtaisesti voimassa vuoden 2013 alusta, ja esityksestä ilmenee, että kuntien tulee tehdä sitovat päätökset palveluiden järjestämiselle säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä. Tavoitteen mahdollistamiseksi on hallituksen esitykseen sisällytetty säännökset menettelystä, joita on noudatettava velvoitettaessa kuntia yhteistoimintaan.
Valiokunta pitää aikataulua sikäli erittäin haasteellisena, etteivät kaikki kunnat ehdi käytännössä tekemään sitovia päätöksiä vuoden 2011 elokuun loppuun mennessä. Tiukkaa aikataulua on perusteltu ministeriötasolla neuvottelumekanismin ja päätöksenteon vaatimalla riittävän pitkällä ajanjaksolla. Hallintovaliokunta tähdentää samalla sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon viitaten, ettei valtioneuvoston päätöksentekomenettelyn käynnistyminen kuntien velvoittamiseksi yhteistoimintaan suinkaan tarkoita sitä, että valtioneuvosto tekee automaattisesti menettelyn piiriin kuuluvien kuntien osalta yhteistoimintaan velvoittavat päätökset. Valiokunta korostaa, että menettelyllä tarkoitetaan ensisijaisesti kuntien kanssa käytyjä neuvotteluja, jotka tähtäävät puitelain mukaiset velvoitteet täyttäviin ratkaisuihin.
Valiokunta painottaa, että kuntakohtaisissa neuvotteluissa on tärkeää luoda edellytykset sille, että osallisena olevat kunnat voivat löytää asianmukaiset ratkaisut keskinäisellä yhteistyöllä. Valtioneuvoston velvoittama päätös voi olla vasta viimesijainen ratkaisu. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvoston päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että tehtävä ratkaisu turvaa kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut olemassa olevaa tilannetta paremmin ja on taloudellisesti mielekäs ja kustannustehokas. Valiokunta korostaa lisäksi kuntien omien toimien merkitystä kuntalaisten palvelujen turvaajana.
Eli sisältöä valtioneuvoston päätökselle, mutta toki pitäisi olla aivan selvää, että jos velvoitteeseen mennään, sen pitää olla myönteinen myöskin kuntalaisten kannalta.
Tähän lakiin sisältyy myöskin poikkeusperusteita. Tavoitteena ja tarkoituksena on, että nykyisin käytössä olleet poikkeamisperusteet säilyvät, mutta sen lisäksi säädetään myös yhdestä uudesta poikkeamisperusteesta, joka on sellainen, että ”hallituksen esityksessä ehdotetaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi kokonaan uutta poikkeamisperustetta, joka koskee niitä tilanteita, joissa kunnan tai yhteistoiminta-alueen perustamiseksi on alueelliset olosuhteet huomioon ottaen tehty kunnissa riittävät päätökset. Käytännössä tätä perustetta on jo sovellettu ja katsottu yhteistoiminta-alueiden ja kuntien eräissä tapauksissa päässeen olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman lähelle vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjavaatimusta.”
Tällaisia perusteita ovat: ”- – 1) päätökset rakenteellisten ratkaisujen toteuttamisesta on tehty, (päätökset kahden tai useamman kunnan liitoksesta tai yhteistoiminta-alueen muodostamisesta), 2) yhteistoiminta-alue on toiminnallinen kokonaisuus, 3) muita luontevia kumppaneita tai vaihtoehtoja ei ole olemassa, 4) luontevaa laajenemissuuntaa ei ole olemassa ilman, että joudutaan rikkomaan muita yhteistyörakenteita, 5) palveluiden järjestämisvastuu siirtyy yhdelle yhteistoiminta-alueelle ja 6) olosuhteet huomioon ottaen on päästy mahdollisimman lähelle 20 000 asukkaan pohjaa.”
Valiokunta käsitteli myös niitä tilanteita, jotka ovat syntyneet nyt lain käsittelyn yhteydessä, ja totesimme, että meillä on koko ajan kunnissa tehty päätöksiä, joitten tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle näitä Paras-lain tavoitteita. Kunnissa tehdään jatkuvasti päätöksiä Paras-lain tavoitteiden toteuttamiseksi, ja meille esiteltiin viimeisimpinä Satakunnassa kuntien valtuustojen tekemät päätökset, jotka koskettavat noin 18 000 asukkaan yhteistoiminta-aluetta.
Tähän valtioneuvoston päätökseen voi kunta hakea myöskin muutosta. Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, ettei hallituksen esityksestä käy riittävän selkeästi ilmi mahdollisuus hakea muutosta valtioneuvoston päätöksestä, jolla kunta velvoitettaisiin yhteistoimintaan. Tältä osin valiokunta toteaa, että hallintopäätöksen muutoksenhakukelpoisuus ilmenee hallintolain käyttölain (586/1996) 7 §:stä. Eli viime kädessä korkein hallinto-oikeus sitten arvioi näitten valtioneuvoston päätösten voimaantulon ja pitävyyden.
Kaiken kaikkiaan tavoitteenahan tässä uudistuksessa pitää olla kuntalaislähtöisesti palvelut ja niiden hyvä saatavuus maan eri osissa, erityisolosuhteitten huomiointi ja tilanteet, joissa hallintorakenteet ovat vasta toissijainen tekijä. Oleellista on se, että meillä on laadukkaat, hyvätasoiset palvelut koko Suomen alueella myöskin tulevaisuudessa.