Arvoisa puhemies! Saamelaisilla on alkuperäiskansana perustuslain mukainen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaiskulttuurin olennainen perusta on poronhoito. Nyt esiteltävä laki poronhoitajien sijaisavusta parantaa saamelaisten ja myös muiden poronhoitoa harjoittavien pohjoisen asukkaiden edellytyksiä harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa. Poronhoitajien sijaisapua toteutettiin kokeilulain mukaisesti vuosina 2010—2012. Vuonna 2013 sijaisapua ei voitu järjestää, koska siihen tarvittavaa rahoitusta ei ollut valtion talousarviossa. Tänä vuonna toimintaa on jatkettu määräaikaisen lain turvin.
Puhemies! Poronhoitajien sijaisapu vakinaistetaan nyt esitellyllä lailla. On erinomainen asia, että tällainen uudistus voidaan tehdä siitä huolimatta, että elämme parhaillaan taloudellisesti varsin haasteellista ja jopa vaikeaa aikaa. Tämä uudistus voi vaikuttaa hyvin pieneltä, mutta se on hyvinvointivaikutuksiltaan suuri asia niille, joita se koskee, ja periaatteellisesti hyvin merkittävä laki meille kaikille.
Valtion talouden mittakaavassa kyseessä on maltillinen menoerä. Valtion talousarvioesityksessä tarkoitukseen on esitetty 300 000 euron suuruista kahden vuoden siirtomäärärahaa. Määräraha on samansuuruinen kuin tänä vuonna ja vuosien 2010—2012 kokeilun aikana. Suurempaa määrärahaa ei valitettavasti tässä taloudellisessa tilanteessa voitu esittää. Sen vuoksi sijaisavun saantimahdollisuuksia ei ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta laajentaa nykyisestä, vaikka sellaisia toivomuksia on meille poronhoitajien taholta esitetty.
Tähänastiset kokemukset osoittavat, että nykyisenkin tasoisella määrärahalla voidaan merkittävästi tukea poronhoitajien työssäjaksamista. Lisäksi mahdollisuus sijaisapuun voi osaltaan myöhentää poronhoitajien eläkkeelle siirtymisiä. Samalla se edistää poronhoitoelinkeinon säilymistä alueella, jolla työllisyysnäkymät ovat heikommat kuin muualla maassa. Ehdotettu sijaisapujärjestelmä on pääosin samankaltainen kuin se on ollut kokeilun ja voimassa olevan määräaikaisen lain aikana. Alun perin se suunniteltiin yhdessä poronhoitajia edustavien tahojen kanssa. Tällä tavoin järjestelmä saatiin mahdollisimman hyvin myös vastaamaan poronhoitajien omia toiveita ja poronhoitotyön erityistarpeita. Nykyiseen tapaan poronhoitaja hankkisi itselleen haluamansa sijaisen silloin, kun hän tarvitsee sijaisapua sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta. Poronhoitaja hakisi sijaisavusta aiheutuneisiin kustannuksiin korvausta maatalousyrittäjien eläkelaitokselta. Korvattavien sijaisaputuntien enimmäismäärä säilyisi vuonna 2015 nykyisellä tasolla eli 150 tunnissa poronhoitajaa kohden. Korvaus olisi 17 euroa tunnilta.
Arvoisa puhemies! Poronhoito on osa Euroopan unionin maataloutta. Sen vuoksi hallituksen on pitänyt huolehtia siitä, että ehdotettu laki on sopusoinnussa Euroopan unionin kilpailupolitiikkaan kuuluvien valtiontukisääntöjen kanssa. Euroopan komissio antoi kesäkuussa 2014 maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevat suuntaviivat vuosiksi 2014—2020. Samaan aikaan annettiin komission asetus tiettyjen maa- ja metsätalousalan tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi. Suomi on sitoutunut näiden sääntöjen noudattamiseen. Siksi poronhoitajien sijaisapua koskeva lakiehdotus sisältää joitakin valtiontukisääntöjen edellyttämiä säännöksiä, jotka poikkeavat voimassa olevasta laista. Myös maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomitusjärjestelmät tullaan sopeuttamaan uusiin valtiontukisääntöihin vuoden 2016 alusta.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että kokeilujen ja epävarmuuden ajan jälkeen poronhoitajien sijaisapukokeilu vakinaistetaan, mutta sitä on myöskin joiltain osin, vaikka pääviesti on ollut hyvin myönteinen tälle hallituksen esitykselle, kritisoitu.
Ensinnäkin se, että se sidotaan siirtomäärärahaan. Elikkä se ei ole sitten mikään takuuvarmasti toteutuva oikeus, että tätä sijaisapua saa, vaan se on määrärahojen puitteissa. Sitten on haluttu laajentaa sitä koskemaan kuntoutusta, sairaan lapsen hoitoa, vanhempainvapaita, mutta se voi tässä tilanteessa olla kyllä hankalampi toteuttaa. Sen sijaan on kiitelty sitä, että lääkärin antaman todistuksen lisäksi sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan antama todistus riittää, mikä on tietenkin hyvä asia, kun tietää, että se lääkäri ei aina ole kovin lähellä. Sitten on vielä pohdittu sitä Porosaamelaisten lausunnossa, että tämä 150 tuntia, 90 päivää ei ole riittävä.
Mutta sitten vielä se, kuinka sijaisapua haetaan, niin täällä on, että kirjallisesta hakemuksesta, mikä on tämä 9 §. On esitetty sitä, että asian voisi laittaa tekstiviestillä vireille, koska kirjallisen hakemuksen tekeminen noilla etäisyyksillä ja noissa luonnonolosuhteissa voi olla aika lailla hankalaa. Minusta se olisi jopa mahdollista. Esimerkiksi työvoimapalvelulaissa on menetelty näin, että siellä todetaan, että työtön työnhakija ilmoittautuu työvoimatoimistoon työ- ja elinkeinotoimiston ilmoittamalla tavalla. Lakiin ei ole kirjoitettu tätä muotoa, vaan sitten asiaa hoitava viranomainen katsoo, että se täyttää ne kriteerit. Kysynkin ministeriltä: onko mahdollista valiokuntakäsittelyn aikana ja sitten lopullisessa muodossa tarkentaa tätä hallituksen esitystä tuolla tapaa?
Arvoisa puhemies! Kiitoksia, että tämä laki on saatu nytten tälle rajalle. Meidän poronhoitajien näkemyksestä on hyvä, että porotalousasiat on otettu täällä eduskunnassa vakavasti, vaikka kyse ei todellakaan ole rahallisesti isosta asiasta. Elokuun loppuun mennessä oli tänä vuonna mennyt vain 165 100 euroa, mutta kyse on kuitenkin isosta ja tärkeästä asiasta. Tässä oli elo—syyskuussa julkisuudessa tutkimus, mikä on porotalouden rahallinen merkitys. Se oli 1,5 miljardia. Eli vaikka siinä ei olekaan kyse isoista rahatuloista, isoista rahavirroista poronlihan kautta, mutta siinä on kokonaisuudessaan kysymys niin isosta, merkittävästä asiasta. Plus sitten lisäksi on kyse Lapin imagosta, Suomen imagosta ja näistä asioista, mistä tässä on kyse. Tärkeää on, että poromiehet pystyisivät tekemään ja jaksaisivat tehdä työtänsä eteenpäin. Jaksaminen näyttääkin olevan isona, merkittävänä perusteluna tässä asiassa. Poronhoitajien määrä on vähentynyt. Sille ei mahda mitään, mutta onneksi on edes joitakin toimenpiteitä, joilla sitä voidaan auttaa eteenpäin.
Nyt sitten tämä lakiesitys: Ihan hyvähän tämä on, mutta olen jo aikaisemmin sanonut muutaman kohdan tästä laista, niin että ihan täydellinenhän tämä ei vielä ole, mutta ehkä sitä tarvittaessa voi myöhemmin vähän korjata sitten vielä eteenpäin. Ne, mitkä siinä ovat heikkoja asioita — tai sanotaan ensin myönteinen asia. Myönteinen asia on se, että siinä on rajana 50 lukuporoa eikä 80 lukuporoa, mikä on tällä hetkellä porotukiraja. Eli 50 poroa: se ottaa tavallaan huomioon sen rikkomavaran siinä, että jos jostakin syystä ihmisen omistama poromäärä on päässyt vähentymään.
Mutta sitten näitä heikkoja asioita on se, että siinä otetaan huomioon tämän henkilön ja hänen alaikäisten lastensa porojen määrä. Monta kertaa on kuitenkin niin, että perheessä poroja omistaa myöskin puoliso, ja ne todellakin luetaan myöskin puolison nimiin. Nyt sitten porotuessahan huomioidaan puolison ja lasten poromäärät, mutta tässä sijaisapuasiassa on tarkoitus ottaa matkaan ainoastaan lasten ja omat poromäärät, jolloin tässä on kuitenkin iso merkitys sillä asialla. Varsinkin naiset ovat aina olleet tarkkoja siitä, että minun porot muuten luetaan minun omalle merkille. Kyllähän minäkin olen sitä mieltä, että minun porot luetaan merkille oikein, jossa alla päällä hangat vaan sen päältä vetää kahdesti halki ja hanka alla, eikä isännän merkille oikean päällä kaksi pykälää vaan sen päältä vetää pykälä alla.
Sitten muita näitä asioita. Olen tässä jo aikaisemmin ottanut esille semmoiset muutamat yksittäistapaukset, että jos käy niin ikävä tilanne, että poronomistaja kuolee. Sijaisapu näissä tilanteissa. Näitä ei onneksi ole montaa vuosittain, mutta tänäkin vuonna on tähän tilanteeseen törmätty, että poronomistaja kuolee. Sitten täytyy tavalla tai toisella järjestellä porojen hoitaminen, ainakin sen vähän aikaa siitä eteenpäin, että perikunta pääsee asioita viemään eteenpäin, saadaan hoidettua se, kuka alkaa jatkossa niitä hoitamaan, kuka omistaa porot ja niin poispäin. Toivon mukaan tämä kohta voidaan jossakin vaiheessa, ehkä tässäkin vaiheessa jo, ottaa sitten matkaan siihen, että se poronomistajan kuolema huomioitaisiin.
Tuota lakia yritin lueskella ja siinä sitten katsoin sen homman, että äitiysloma. Tänä päivänä on useampi tuntemani nuori naishenkilö opiskelemassa poronhoitajaksi, muun muassa ammattikorkeassa agrologiksi, ja siitä minä en ole ihan varma, että onko tämä äitiysloma nyt sitten huomioitu tässä asiassa matkaan vai ei.
Muita asioita, mitä minä olen miettinyt, on se, että tänä päivänä esimerkiksi petoasiat ovat todella paha. Joissakin paliskunnissa saattaa yhden vuoden aikana poroluku romahtaa kymmeniä lukuporoja, jonka jälkeen saattaa olla, että poronomistaja ei yhtäkkiä omistakaan 50 lukuporoa. Sen takia tulisi olla mukana semmoinen kohta, että jos edellisinä vuosina on poroluku ollut tasaisesti yli 50 lukuporoa ja sitten edellisenä vuonna onkin jostain epämääräisestä syystä poroluku yhtäkkiä pudonnut esimerkiksi petojen vuoksi alle 50:n, niin silloin olisi kuitenkin oikeutettu tähän tukeen.
Mutta kokonaisuudessaan kiitoksia tästä esityksestä. Hyvä, että porotalous on otettu huomioon. Mennään eteenpäin.
Arvoisa puhemies! On syytä lausua kiitokset ministeri Huoviselle siitä, että tämä asia nyt on saatu järjestykseen. Tässähän oli positiivisen palautteen saanut kokeilu 2010—2012, ja kun sitten 2013 keväällä tein tästä kirjallisen kysymyksen silloiselle peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille, niin siinä laskeskelin, että tämä poronhoitajien sijaisavun osuus olisi vain 0,15 prosenttia siitä summasta, mikä ministeriön alalla käytetään tämäntyyppiseen vuosilomatoimintaan, sijaisaputoimintaan ja lomittaja-apuun, joten aivan mitättömästä summasta kokonaisuuden kannalta tässä on ollut kysymys. Silloinen ministeri kuitenkin totesi, että vaikka hän on tehnyt kaikkensa ja voitavansa tämän asian eteen, niin tätä onnistunutta kokeilua ei voitu jatkaa, jotenka tätä taustaa vasten on syytä antaa tunnustus ministerille siitä, että hän on nyt hoitanut tämän asian, joka taloudellisesti valtion kannalta ei ole iso asia, mutta niin kuin tässä edellä puheenvuoroissa on todettu, on käytännön kannalta erittäin merkityksellinen asia ja poronhoitajien kannalta ja myöskin eläinten kannalta tärkeä päätös.
Tässä on puhuttu kysymysmerkillä sitten äitiysloma- ja isyysloma-asiasta. Siihen ministeri voisi ehkä vastata, millä perusteella ja minkälaisen ajattelun tuloksena tämä rajaus tämän lomitusavun käytöstä on sitten muodostunut tällaiseksi kuin se nyt laissa on.
Arvoisa herra puhemies! Tämä päätös osoittaa, että poronhoitajien työtä ja elinkeinoa arvostetaan, kiitos siitä peruspalveluministeri Huoviselle.
Edustaja Mustajärvi otti tämän tekstiviestiasian esille, ja toivoisin myös, että se olisi mahdollista. Selvitin tätä ministeriöstä ja sain vastaukseksi, että maatalousalan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan hakemuksen tulee olla kirjallinen. Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa taas toteaa kansallisesti, että viranomaisille toimitettu sähköinen asiakirja täyttää vaatimuksen tästä kirjallisesta muodosta. Käsittääksemme tekstiviesti täyttäisi lain edellytyksen, jos se vain olisi tallennettavassa muodossa. Mutta tietojemme mukaan tekstiviestejä ei pystytä teknisesti tallentamaan eikä edes tulostamaan paperille ja esimerkiksi sitä kautta arkistoimaan. Tekstiviesti siis kävisi, jos se vain teknisesti olisi mahdollista.
Tätä asiaa on kuitenkin luvattu edelleen selvittää esimerkiksi Melassa, kävisikö tämä tulevaisuudessa. Meillä on ihan käytännön ongelmatilanteita. Kun poromiehet ovat tunturissa ja meillä on kuuluvuus siellä huono ja katvealueita paljon, niin eivät kerta kaikkiaan tekniset värkit taivu siihen, että tämä ilmoitus saataisiin sitten riittävällä tavalla esimerkiksi sähköpostin muodossa, ja silloin tämä tekstiviesti on osoittautunut kyllä toimivammaksi. Mutta tätä varmaan selvitetään, ja toivon, että tämä asia korjaantuu.
On kuitenkin hyvä, että nyt poronhoitajat ovat samalla viivalla muiden maataloustuottajien kanssa, ja tämä päätös sijaisavun vakinaistamisesta luo kyllä tulevaisuudenuskoa pohjoisen perinteisille elinkeinonharjoittajille.
Herra puhemies! On hyvä, että tämä poronhoitajien sijaisapujärjestelmä palaa jälleen mahdollisuudeksi, siitä kiitokset hallitukselle.
Mutta kysymys ministerille: Mainitsitte esittelypuheenvuorossannekin sen, että pitää ottaa huomioon EU :n valtiontukisuuntaviivat, siis EU:n valtiontukisuuntaviivat, suoraan sosiaalipolitiikassa. Pidän tätä aivan käsittämättömänä. Pidän aivan käsittämättömänä. EU tulee puuttumaan meidän sosiaalipolitiikkaamme, joka ei ole EU:n yhteistä politiikkaa. Miksi näin tapahtuu? Miksi näin tapahtuu? Tämä on myös tasa-arvokysymys äitiyslomien osalta ja niin edelleen. En ymmärrä lainkaan, miksi on annettu yhtään narua tuolla EU:n suunnassa tälle asialle, vai onko tarkoitus niin, että laajemminkin sosiaalipolitiikkaa aletaan määritellä tuolla Euroopan unionin tasolla? Pidän tätä erittäin huonona esimerkkinä, varoittavana esimerkkinä, että EU alkaa puuttumaan myös sellaisiin asioihin, jotka eivät yhteisen politiikan piiriin kuulu. Tähän toivoisin ministeriltä vastausta: miten on voitu joutua tähän tilanteeseen, missä nyt ollaan?
Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä, muistelen, että tehän toimitte vaalikauden alussa vähän aikaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajanakin. Tosin sinä aikana ei tainnut yhtään lausuntoa suurelle valiokunnalle tulla valiokunnan käsittelyyn. Mutta kyllä jos on istunut tässä salissa niinä aikoina, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöjä ja lausuntoja on viimeisten parin kolmen vuoden aikana käsitelty, niin on voinut havaita, että huolimatta siitä, että sosiaali- ja terveyspolitiikka on kansallisessa päätäntävallassamme, niin tämä EU sisämarkkinasäädösten perustella ikään kuin änkeytyy vain, vaikka me kaikki vastustamme sitä, myöskin valitettavasti sosiaali- ja terveyspolitiikan alalle. Niin taitaa olla tässäkin, vaikka tästä asiasta nyt en paljon mitään ymmärräkään.
Mutta varsinaisesti puheenvuoron pyysin tästä tekstiviesti-ilmoituksesta. Nythän taitaa olla niin, että ainakin lähes kaikissa älypuhelimissa ja vähän tavallisemmissakin kännyköissä on mahdollisuus lähettää sähköpostia, jos kenttää riittää. Voisi kuvitella, että tämä asia, jos se on muuten mahdollista, olisi kyllä näin ratkaistavissa, ja pitäisin sitä ihan hyvänä ratkaisuna. Ehkä se voisi olla niin, että jos sähköpostiin se kenttä ei riitä mutta tekstariin riittää, niin eikö sitten voitaisi kansallisesti tulkita niin, että ilmoitus tekstiviestillä, että lähetän sen sähköpostin heti, kun pääsen kotiin ja kentän piiriin, olisi riittävä. Mutta ministeri toivon mukaan tässäkin asiassa varmaan löytää hyvän ratkaisun, kuten on viime aikoina monissa muissakin kysymyksissä joutunut sitä etsimään.
Arvoisa puhemies! Vielä ennen ministerin vastauksia.
Edustaja Lepän innoittamana aloin pohtia kyllä ihan samaa asiaa, tätä suomalaisen asumisperusteisen sosiaaliturvan säilyttämistä ja kuinka EU on tunkemassa itseään myöskin päättämään näistä suomalaisen hyvinvointijärjestelmän perusasioista. No, olipa sitten kyse näin jättiluokan asioista tai sitten tämmöisestä itse asiassa nippeliasiasta, elikkä kuinka saa asiansa vireille, niin en kyllä tällä syönnillä usko sitä, että voitaisiin looginen päättelyketju vetää jostain ryhmäpoikkeusasetuksista tai vastaavista, että EU kieltää joustavan hallinnoinnin ja sen, että ihmiset eri puolilla Suomea olisivat samanarvoisessa asemassa.
Muistan työvoimapalvelulain puolelta sellaisen esimerkin, kun sanottiin, että EU-komissio vaatii tiukentamaan kolmannen sektorin työllistämisen ehtoja Suomessa. Kun siitä tehtiin sitten EU:n kilpailukomissaarille kirjallinen kysymys, niin vastaus oli, että EU ja Euroopan komissio rajoittavat ja seuraavat tukityöllistämistä vain siinä mittakaavassa, kuin se vaikuttaa valtioitten väliseen kauppaan. Suomessa oltiin niin puhdasoppisia, että rajoitettiin jopa pienten paikkakuntien työttömien yhdistysten työllistämismahdollisuuksia tällä kansallisella verukkeella, mutta siinäkin juostiin sitten EU-pykälien taakse.
Toivon kyllä, että otettaisiin ihan tosissaan tämä sinällään pieni asia, mutta joillekin yksittäisille kansalaisille se saattaa olla hyvinkin tärkeä kysymys.
Arvoisa puhemies! Ehkä ihan muutama kommentti käytyyn keskusteluun.
Ensinnäkin täällä pohdiskeltiin sitä, onko tämä rahoituksen taso nyt riittävä, ja myös sitä, onko tämä 150 tuntia riittävä. Niin kuin esittelypuheessani totesin, olemme kyllä kuulleet toiveita siitä, että pitäisi olla enemmän, mutta toisaalta taloudellinen tilanne ei nyt mahdollista tämän parempaa mahdollisuutta näissä liikkua. Sitten pitää muistaa, että näillä rahoituksilla on pystytty kuitenkin turvaamaan hyvin monen poronhoitajan sijaisapu myös näiden kokeilujen osalta, että tästä varmasti on apua joka tapauksessa moninaisissa tilanteissa, joissa tätä apua tarvitaan.
Ihan samaa mieltä olen edustaja Maijalan kanssa siitä, että porotalouden taloudellinen, kansantaloudellinen merkitys, kulttuurinen merkitys ja moni muu on huomioitava tässä kokonaisuudessa. Siihen nähden todellakin tämä summa, josta me puhumme, on kovin pieni. Olen ilman muuta sitä mieltä, että tällainen summa tulee löytää, jotta voimme jaksamista tukea.
Sitten useampi edustaja kiinnitti huomiota tähän mahdollisuuteen tekstiviestin avulla ikään kuin ilmoittaa tästä asiasta. Niin kuin edustaja Ojala-Niemelä täällä totesi, hän kysyi tätä asiaa jo aiemmin, me olemme todellakin tätä pyrkineet selvittämään, mutta tässä todellakin on tilanne se, että meidän virkamiestemme mukaan kysymys on asiasta, jossa meidän tulee myös katsoa tätä EU-lainsäädäntöä, mutta itse ainakin olen ihan valmis siihen. Toivonkin, että valiokunta käsitellessään tätä asiaa nyt selvittää analogian esimerkiksi tähän työvoimapalvelujen kohtaan, mikä tässä nostettiin esille, koska sitten on myös kysymys siitä, miten me kansallisesti tulkitsemme lakia sähköisestä asioinnista, ja siinä, jos se on mahdollista tekstiviestin avulla muissa yhteyksissä, tietenkin voi ajatella, eikö se olisi sovellettavissa myöskin tähän kysymykseen. Tässä varmaan sitten Maatalousyrittäjien eläkelaitos on se oikea paikka, joka asiantuntijakuulemisessa voi ehkä esittää tähän vähän lisänäkemystä.
Puhemies! Vielä loppuun, mitä tulee ylipäätään sosiaalipolitiikan kysymyksiin ja siihen, miten Euroopan unioni näihin asioihin puuttuu, niin on totta se, että näitä kysymyksiä tulee yhä enemmän risteävästi. Haluan kuitenkin muistuttaa, kun esimerkiksi edustaja Leppä mainitsi kysymyksen siitä, miten äitiyslomakysymyksissä jatkossa toimitaan myöskin maatalousyrittäjien kannalta, että me olemme kyllä ministeri Orpon kanssa aikoneet aika tiukasti pitää kiinni siitä kannasta, että tämä on osa suomalaista järjestelmää. Emme ole kyllä ajatelleet nyt ihan hevillä taipua tässä asiassa, kyllä me puolustamme suomalaisten asiaa tässäkin kysymyksessä.