Ensinnäkin, kulttuurin rahoituksesta on käyty hyvin paljon keskustelua, huolestunutta keskustelua, ja syystäkin. 2014, kun Valtion taidemuseo tullaan säätiöittämään ja sen toimintamenot siirtämään veikkausvoittovaroista maksettaviksi, se tarkoittaa noin 20 miljoonan euron aukkoa kulttuurin veikkausvoittovaroissa, jos seuraavassa kehysriihessä, seuraavassa budjetissa ei löydetä tasapainottavia tekijöitä. Tämä on asia, johon meidän pitää valmistautua ja joka varmasti keskusteluttaa ja kiinnostaa myös eduskuntaa, mutta se ei näy tämän vuoden budjetissa vielä.
Tämän vuoden budjetin osalta, kulttuurin osalta, nostan esiin muutaman asian.
Ensinnäkin, tämä yleinen indeksijäädytys, joka tehtiin, ei koske kulttuurin osalta teattereita, ei koske orkestereita, ei koske museoita. Miksi näin? Se paikataan veikkausvoittovaroista sen vuoksi, että, kuten muistatte, hallitusohjelman mukaisesti näiltä jo leikattiin jonkun verran, ja olisi ollut kohtuutonta tehdä tuplaleikkaus. Eli tämä indeksitarkistus hoidettiin veikkausvoittovarojen kautta.
Toinen sellainen paljon keskustelua herättävä asia on se, tuetaanko enemmän laitoksia vai vapaata kenttää. Pitää löytää entistä enemmän yhteistyötä näiden välillä siinä, miten niin sanotuissa laitoksissa vapaat ryhmät voivat toimia yhteistyössä, miten saadaan tiloja käyttöön. Tarvitaan ilman muuta laitoksia, jotta meillä on ammattimaista, pysyvää taidetta, kulttuuria kaikkialla maakunnissa, mutta samaan aikaan tarvitaan näitä vapaasti toimivia ryhmiä.
Ystävyysseurat herättivät paljon huolta, ja eduskunta ohjasi budjetissa lisää rahaa niin, että niiden toimintaan ei tule mitään merkittävää kolausta.
Lainauskorvauksen tasosta eduskunta on monesti sanonut, että sitä pitää tasaisesti nostaa, ja olen ministerinä samaa mieltä. Se ei ole lähelläkään pohjoismaista tasoa, joten eduskunta teki siihen pienen korjauksen, joka tyytyväisyydellä pitää laittaa huomiolle. Mutta olisi tärkeää, että saataisiin luotua sellainen pysyvä ohjelma, jolla lainauskorvaus nostettaisiin kohti pohjoismaista tasoa. Pitää muistaa, että Suomessa lainataan selkeästi eniten kirjoja kirjastoista. Kirjastot ovat meidän suosituin kulttuuripalvelumme.
Liikunnan urheilupuolella merkittävin seikka on se, että seuratukea tullaan kasvattamaan tämän vuoden budjettiin nähden yli kaksinkertaisesti. Seuratuella pyritään nimenomaan puuttumaan siihen, että pienituloisten, keskituloisten, ihan tavallisten perheiden lapsilla olisi varaa harrastaa. Jos kymmenen vuotta sitten 10 prosenttia perheistä ilmoitti, että lasten harrastuksen esteenä ovat korkeat osallistumismaksut, tänä päivänä jo lähes kolmannes perheistä kertoo, että liikunnan harrastuksen esteenä on tämä. Sen vuoksi ensi vuonna tullaan voimakkaasti kasvattamaan seuratukea ja tekemään se niin, että sillä on raja: maksimissaan 50 euroa kuukaudessa saavat olla osallistumismaksut, jotta tätä seuratukea voi saada. Tällä pyritään siihen, että seuratuki ei valu niin, että sillä palkataan sinänsä tarpeellisia uusia työntekijöitä, valmennuspäälliköitä ja muita ilman että se vaikuttaa harrastuksen hintaan, vaan tällä pyritään vaikuttamaan hintaan.
Toinen puoli on sitten, että toivon mukaan kunnat reagoivat vastaavasti siihen isoon haasteeseen, joka meillä on – se, että lapset ja nuoret liikkuvat – sillä, että ei nosteta salivuokrien ja kenttämaksujen hintoja. Toisaalta tuetaan jatkossa seuroja, koska se on toinen puoli, joka vaikuttaa suoraan osallistumismaksuihin.
Paljon on puhuttu huippu-urheilusta, huippu-urheilun muutosryhmästä ja huippu-urheilun rahoituksesta. Jos katsoo vähän pidempää kaarta, niin liikunnan ja urheilun rahoitushan on veikkausvoittovarojen kasvun myötä kasvanut erittäin voimakkaasti viime vuosien aikana, ja huippu-urheilun osuus tästä liikunnan ja urheilun potista on kasvanut, niin että jos pelkästään olisi rahasta kiinni, meidän olisi pitänyt pärjätä olympialaisissa huomattavasti paremmin kuin neljä vuotta sitten. Pitää tehdä asioita paremmin, pitää tehdä asioita tehokkaammin, fiksummin.
Mutta on siellä ehdotuksia, joita me lähdemme ensi vuonna jo tukemaan: alueakatemiat, ajatus siitä, että ympäri Suomea on alueellisesti akatemioita, joissa pystytään tukemaan huipulle nousevia tai juuri huipulle murtautuneita nuoria urheilijoita, sitä tulemme tukemaan. Mutta laajasti, jos odotetaan miljoonia ja miljoonia euroja lisää huippu-urheiluun, niin sitä ei ole mahdollista löytää budjetin puitteissa. Meidän selkeä panostuksemme on lapsiin ja nuoriin sinne ruohonjuuritasolle. Sen pohjan pitää olla kunnossa, jotta me pärjäämme huippu-urheilussa.
Lopuksi, arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on tietysti nuorten puolella se kaikkein isoin kysymys. Ensi vuonna tullaan nostamaan etsivän nuorisotyön määrärahoja niin, että se saadaan valtakunnalliseksi, sekä työpajatoiminnan määrärahoja. Huolehditaan siitä, että jokainen alle 25-vuotias ja jokainen alle 30-vuotias vastavalmistunut kolmessa kuukaudessa pääsee kiinni työhön, työharjoitteluun tai opiskelupaikkaan. Etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan panostaminen on juuri sitä parasta työtä, jolla huolehditaan, että yksikään nuori ei putoa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti: Nyt sitten ovat nämä minuutin pituiset puheenvuorot debatissa.