Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä toukokuuta 2010 Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta

Puheenvuorot

Anna-Maja Henriksson /r

Herr talman, arvoisa puhemies! Frågan om kärnkraften är ytterst svår. Ett som ändå är klart är att vårt framtida behov av energi och elektricitet inte kommer att vara mindre än vad det är i dag. Det skulle också vara ärligt att slå fast det här som utgångspunkt för debatten.

Vi vet också att vi i dag är tvungna att importera el från Ryssland för att tillgodose våra egna behov. Den egna producerade elektriciteten i Finland räcker helt enkelt inte till. Det vi i dag importerar från Ryssland sägs motsvara ett kärnkraftverk. Regeringens beräkningar utgår från ett elbehov 2020 på 98 terawattimmar. I dag, då vi lever i sviterna av en lågkonjunktur som vi inte ännu vet var den slutar, uppskattas vi förbruka 84 terawattimmar i år.

Den ekonomiska tillväxten i sig kommer att vara beroende av tillgången på el och energi framöver. Vi är säkert alla överens om att vi borde få till stånd en bättre energieffektivitet såväl inom hushållen som inom industrin och därigenom kunna spara. På det området finns oerhört mycket att göra med ibruktagandet av luftvärmepumpar och övergång till energisnåla apparater och så vidare, och allt det kommer att behövas, men det kommer inte att räcka till.

Man kan fråga sig vem i den här salen som kan säga att den i dag använder mindre el än den använde i går.

Elikkä kuka tässä salissa voi sanoa, että hän käyttää tänään vähemmän sähköä kuin eilen?

Minulle kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta on hyvin vaikea, jopa tuskallinen, ja miksi? Periaatteessa en pidä sellaisten päätösten tekemisestä, joilla ongelmat sysätään tulevien sukupolvien syliin. Tarkoitan tietenkin ydinvoimaprosessin yhteydessä syntyvää jätettä. Loppusijoituskysymystä ei ole kaikilta osin ratkaistu missään päin maailmaa.

Jätteen hajoaminen vie äärettömän pitkän ajan. Puhumme jopa 100 000 vuodesta. Aivan varmaa kuitenkin on, että myös tämän alueen tekniikka tulee kehittymään tulevien vuosikymmenien aikana, mutta tosiasiaksi jää, että kyseessä on kuitenkin riski, jonka kanssa tulevat sukupolvet joutuvat elämään, ja tämä ei tunnu hyvältä. Toisaalta minusta on tärkeätä, että myös mietimme ja perustellusti voimmekin kysyä sitä, onko eettisesti parempi antaa naapurimaamme tulevien sukupolvien huolehtia siitä sähköstä syntyvästä ydinjätteestä, jota olemme päättäneet tuoda Suomeen. Juuri tämä aspekti on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, miten itse tulen huomenna äänestämään tässä asiassa.

Jag har länge sagt att min skala har varit noll till ett kärnkraftverk till. Varför har jag då tvekat in i det sista? Jo, jag ogillar skarpt tanken på att kommande generationer ska få ta beslut och ta ansvar för sådana frågor som vi har fattat besluten om och där vi inte ännu sitter på all den kunskap som behövs. Slutförvaringsfrågan är nämligen inte till alla delar löst.

Men jag har också funderat så, att är det etiskt korrekt och är det försvarbart att vi med gott samvete importerar el från Ryssland för att man i Ryssland ska få ta hand om det kärnavfall som vi använder? Den här frågan har för mig haft en avgörande betydelse för hur jag kommer att rösta i morgon, och därför har jag efter mycket övervägande kommit till att jag kommer att rösta för ett tillstånd. Två anser jag vara överdimensionerat. Vi behöver inte så mycket. Jag tycker faktiskt att det är så att den som i dag säger att man inte kan vara säker på att importen minskar med ett tillstånd till också borde fundera på att det är mycket, mycket osannolikt, det är omöjligt, att minska importen om vi inte beviljar ett tillstånd till överhuvudtaget.

Elikkä minulle tämä tuontikysymys on ollut äärettömän ratkaiseva. Mielestäni niidenkin, jotka vastustavat molempia lupia, pitäisi miettiä, millä tavalla todella voidaan sitten vähentää ydinsähköllä tuotetun ydinvoiman tuontia Suomeen. Onko se eettisesti oikein, että tulevat sukupolvet naapurimaassamme saavat tämän ongelman niskoilleen? Minusta se on kuitenkin näin, että jos on valinnanvaraa, on parempi lentää Finnairilla kuin Aeroflotilla.

Minna Sirnö /vas

Hyvät edustajatoverit! Valtion tutkimuslaitosten ja ministeriöiden tehtävänä hyvässä ja oikeudenmukaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa on tuottaa materiaalia, joka aidosti mahdollistaa poliittisten valintojen tekemisen tutkitun ja moniarvoisen tiedon perusteella. Tästä periaatteesta hallitus on tässäkin kysymyksessä livennyt. Tätä on osoittanut muun muassa haluttomuus tuoda aitoja vertailutietoja vaikkapa siitä, mitkä ovat todelliset työllisyysvaikutukset, jos aidosti satsattaisiin uuteen teknologiaan ja mitkä ne työllisyysvaikutukset ovat verrattaessa niihin työllisyysvaikutuksiin, joita ydinvoimalla on pitkäjänteisesti ja pitkäkestoisesti.

Tätä ylimielisyyttä demokraattisen päätöksenteon yhdenvertaista tietoturvaa ja yhdenvertaista tietotasoa kohtaan osoittaa myös se, että hallitus on ollut haluton tuomaan aitoa, hyvää riskianalyysiä, hyöty—riski-analyysiä, tänne, joka ylittäisi yhden sukupolven hyöty—riski-arvion. Täällä on hyvin lyhytjännitteisesti perusteltu niitä hyötyjä, joita ydinvoimasta saadaan, samoin tyrmätty hyvin yksisilmäisesti ne riskit, joita hyvin pitkällä aikajaksolla ydinvoimaan ja ydinvoiman käyttöön sisältyy.

Uusin, tämän aamun käänne tässä keskustelussa mielestäni on se, että valtion hallinnoima tutkimuslaitos on tukkimassa myös omien tutkijoittensa suut silloin, kun heidän mielipiteensä eivät miellytä. Olen erittäin huolestunut siitä, että hallitus, joka vielä EU-puheenjohtajakaudella väitti ajavansa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksenteossa, signaloi tällä hetkellä vahvasti sen suuntaan, että toisenlaisten totuuksien esittäjät tuomitaan hiljaisuuteen. Toivon, että tämä ei ole sitä tutkimus- ja yliopistopolitiikkaa, mitä Kiviniemen hallitus loppukauden aikoo harjoittaa.

Ydinvoiman puolustajat ovat iskeneet vastustajia monenlaisilla slogaaneilla. Yksi slogaani on se, että ydinvoima on päästötöntä. Jos katsoo ydinvoiman käytön koko elinkaarta sieltä louhinnasta loppusijoitukseen asti, ei kyseessä todellakaan ole päästötön vaihtoehto.

Ydinvoimaa on pidetty myös tulevaisuuden ratkaisuna. Oma tulevaisuuteni on pidempi kuin 30 vuotta. Olen aina kuvitellut, että kun puhutaan jostain edistyksellisestä ja tulevaisuuteen tähtäävästä, tähtäimenä on vähintään muutama sata vuotta. Nyt on jo tiedossa, että uraanivarat nykykäytössä riittävät 80—200 vuoteen, mutta mitä enemmän uraania käytetään, sen vähemmäksi ne varannot hiipuvat, jolloin kyseessä on ehtyvä luonnonvara. Toisaalta taas tuotantolaitokset ovat myös iältänsä kohtuullisen lyhytaikaisia, eivät mitenkään erityisen pitkäjänteistä tuotantoa takaa. Ja on myös myönnettävä, että nämä tuotantolaitokset viimeistään siinä vaiheessa, kun uraanivarat loppuvat, muuttuvat ongelmajätteeksi, josta ei taiteen ja temmellyksen temppeleitä yksinkertaisesti tehdä. Mielestäni nuoret ja tulevat sukupolvet olisivatkin ansainneet ratkaisun, joka olisi ollut aidosti kestävä, riskitön ja ekologinen sekä uusia uria avaava.

Suomettumiskauden poliitikkoina ministeri Pekkarisen ja ed. Zyskowiczin olisi pitänyt muistaa, että neuvostodiktatuuri perustui keskitettyihin suuryksikköihin ja tiukasti rajoitettuun yksityisyrittäjyyteen. On siis aika ihmeellistä, että tänä päivänä juuri kokoomus ja keskusta ovat ajamassa politiikkaa, josta niin kovin mielellään neuvostodiktatuurin oloja arvostelevat. Moinen vapaan kilpailun ja vapaan valinnan ja vapaan yritteliäisyyden kahlitsemisen ihanne on vieras tälle ajalle ja myös tämän päivän vasemmistolle. Mielestäni viimeistään finanssikriisin olisi pitänyt osoittaa, että on vaarallista laittaa liian monta munaa yhteen koriin, niin myös energiaratkaisussa.

Massiiviset ja menneisyyttä edustavat ydinvoimapanokset ovat aito este teknologiselle ja tuotannolliselle murrokselle kohti hajautettua, uusiutuvaan energiaan perustuvaa älyteknologiaa. Energiatuotannon aito omavaraisuus olisi syntynyt mielestäni paremmin, jos tuotanto perustuisi suomalaiseen uusiutuvaan energiaan, vähemmän haavoittuvaan, hajautettuun malliin sekä siihen, että suomalaiset itse voisivat päättää siitä, minkälaista energiaa he haluavat (Puhemies: 5 minuuttia!) käyttää, sekä siitä, haluavatko he itse tuottaa energiaa itsellensä ja myyntiin. Älyteknologian myötä energiamarkkinat avautuisivat aidosti, jos suomalaisilla olisi aito mahdollisuus hyödyntää nykyistä paremmin ja vapaammin myös pientuotantolaitosten energiaa, ja väittäisin, että tämä vapaa kilpailu näkyisi myös sähkön hinnoissa.

On totta, että uusiutuvaa energiaa hyödyntävän uuden teknologian ja älyverkon kehittäminen vaatisi sekä pitkäjänteistä poliittista sitoutumista että tukieuroja. Tässä tilanteessa vastuullista ja sukupolvien välistä solidaarisuutta talous-, elinkeino- ja ympäristöpolitiikassa olisi mielestäni osoittanut paremmin se, että olisimme panostaneet aidosti uuteen teknologiaan, kuin se, että tuhlaamme miljardeja vanhoilliseen järjestelmään, joka elinkaareltaan on erittäin lyhyt.

Vasemmiston tavoin vastustan lisäydinvoimaa ja kannatan asteittaista luopumista nykyisestä ydinenergian käytöstä, tulipa se sitten kotimaisista myllyistä tai muualta maailmasta. Siksi tuen ed. Lapintien kolmea hylkäysesitystä ja ed. Arhinmäen epäluottamuslause-esitystä.

Erkki Pulliainen /vihr

Tämä on nyt kolmas ydinvoimalakeskustelu, jossa olen saanut olla mukana. On mielenkiintoista todeta, minkälaiset asiat nousevat pintaan tämän laatuisessa keskustelussa. Olen yrittänyt koota näistä eri tapahtumista, jos näin voidaan sanoa, eräänlaisen vertailukoosteen, jossa näkyy argumentaatio ja ehkä argumentaation mahdollinen merkitys.

Ensimmäisenä lähden tietysti liikkeelle siitä kisasta, joka voitettiin. Minulle on jäänyt sittemmin pääministeriksi kohonneesta Matti Vanhasesta tarunhohtoinen kuva siltä ajalta, kun hän veti meidän tiimiämme. Siinä oli Christina Gestrin ja joukko meikäläisiä mukana jnp. Siinä oli todella tsemppiä, siinä oli ajatusta, siinä todella pohdittiin asioita, ja sitten osattiin myöskin aidosti juhlia, ja tuossa keskikäytävän, valtiosaliin johtavan oven tuntumassa sittemmin pääministeriksi kohonnut henkilö otti vastaan onnitteluja, ja kansa purkautui tuonne valtiosaliin. Se oli tämän 23 vuoden eduskuntatyön ehdottomasti huippuhetki kerta kaikkiaan. Niillä eväillä eli pitkään täällä. Valitettavasti sittemmin kaikki perusteet ovat hänen kohdallaan romuttuneet.

Sitten toinen asia, joka oli silloin esillä, joka on hyvin mielenkiintoisesti nyt uudelleen noussut esille tämänkin päivän keskusteluissa: Eräs journalisti, Yleisradion toimittaja, kääntyi meidän edustajien puoleen, että olemmeko tulleet perehtyneiksi TVO:n taseisiin. Nehän ovat aivan karmeat johtuen näistä Mankala-junailuista jnp., elikkä siellähän ei ole ollenkaan yhtään mitään. Ne rahastovarat, jotka oli kerätty TVO:lta, oli palautettukin takaisin TVO:lle. Toisin sanoen ei niillä ole mitään merkitystä. Tänä päivänä on kiinnitetty täsmälleen samaan asiaan huomiota uudestaan. Myöskin pääomistajien taseet ovat ihan yhtä rempallaan. Elikkä toisin sanoen tyhjätaskujen kanssa tässä seurustellaan. Osoitetaan rajatonta luottamusta eräillä tahoilla, erityisesti ed. Kumpula-Natri jää tässä mielessä mieleeni omana hahmonaan.

Sitten tähän kakkosoperaatioon. Siitä nousee myös esiin muutama asia. Tietysti risupaketti, joka oli suuri diili, makrodiili, josta sitten tämä vastinosa kuivui olemattomuudeksi, elikkä ei luottaa voinut mihinkään.

Sitten toinen asia, joka on täällä täydellisesti vaiettu, on ydinvoimalaonnettomuudet. Ne olivat tuossa keskustelussa, johonka äsken viittasin, hyvin voimakkaasti esillä, Tšeljabinsk kaikkineen, se aluehan on edelleen tavallaan pois maapallolta, koska ei sinne voi mennä ollenkaan sen onnettomuuden jäljeltä. Sitten oli "Kolmen mailin saaren" onnettomuus Yhdysvalloissa, ja sen merkitys oli siinä, että kun se jouduttiin niin kuin eräällä tavalla, niin kuin Tšernobylkin, kapseloimaan, niin pystyttiin näkemään, mitä se sitten maksaa, jos tupsahdus tapahtuu. Silloin tuli hyvin selvästi esille se, että kun ydinvoimalaitos maksaa ja kun toimivalla ydinvoimalaitoksella on tietysti tuotto-odotus, joka voidaan laskea, koska sehän ei ole ikuinen laitos suinkaan, niin mitä sitten toisaalta merkitsee, jos tupsahdus tapahtuu ja se joudutaan purkamaan. Yhtäkkiä, sillä hetkellä juuri, ne laskelmat osoittivat, että jos se oli plus 20 miljardia markkaa se tuotto-odotus, niin se muuttui miinus samaksi summaksi, jos se sitten asianmukaisesti puretaan ja hajotetaan se laitos turvallisella tavalla. Elikkä tällaisen lelukokoelman kanssa ollaan tässä tekemisissä.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti vielä totean tämän nykytilanteen. Tämähän on kaksoisstrategia-, kolmoisstrategiapeliä, jossa paketoidaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Se, mikä nyt on tullut uudella tavalla jälleen esiin, on uraanivarantojen riittävyys. On mielenkiintoista, että ensimmäisen kerran, kun tästä keskusteltiin, se oli 70 vuotta ja kaikki asiantuntijat olivat samaa mieltä. Nyt on mennyt parikymmentä vuotta aikaa, mutta se on 80 vuotta. Elikkä sillä ei ole olennaista merkitystä, koska kun ottaa huomioon sen ydinvoimalamyllyjen käyttöiän, niin sillä erolla ei ole merkitystä käytännössä. Elikkä että tämmöisen kanssa ollaan tekemisissä.

Ja sitten se, mikä on aivan uutta, arvoisa puhemies, tässä, on se, että nyt joudutaan tekemään kaikki siirtoverkot uudestaan. Jo edellisellä kerralla todettiin, että erikoisesti sitä keskittymää, mikä on Olkiluodossa, ei mikään kestä näitten jälkeen. Kaikki piuhat joudutaan vetämään uudestaan. Ja kuka maksaa? Suomalainen veronmaksaja.

Merja Kyllönen /vas

Olen tässä salissa tämän keskustelun aikana kuullut monta kertaa sanat "kotimaisella, päästöttömällä energialla" yhdistettynä ydinvoimaan. Ja olen kyllä väkisin pohtinut, kuinka voidaan väittää kokonaisuutena esimerkiksi Fennovoiman olevan kotimaista, kun todellisuus yhtymän taustalla on se, että kesällä 2007, kun saksalaisen E.ON AG:n suunnitelmat rakentaa ydinvoimala Loviisaan eivät onnistuneet, niin perustettiin nopeasti hyvin suomalaiselta kuulostava Fennovoima Oy. Kuitenkin yhtiön suurimpana osakkaana, 34 prosenttia, toimii saksalainen E.ON ja muina pienempinä sitten Outokumpu ja kumppanit. Niin voi miettiä kotimaisuusastetta.

Mutta voi myös kysyä, miksi E.ON ei rakentanut ydinvoimalaa Saksaan. Kenties sen vuoksi, että se on huomattavan paljon kalliimpaan rakentaa sinne ja huomattavan paljon vaikeampaa ihan sen takia, että Saksassa on voimassa rajoittamaton ydinvastuu, jota Suomessa ei ole. Siinä voimme pohtia sitten, miksiköhän meillä on kestänyt yli viisi vuotta saattaa ydinvastuulaki voimaan, kun sitä nyt puhutaan, että nythän se sitten vihdoin ja viimein toteutetaan. Uskokoon, ken tahtoo.

Lisäksi tästä päästöttömyydestä haluaisin huomauttaa sen verran, että on mielenkiintoista, että energiamuoto, joka tuottaa ilmakehään krypton 85:tä, nuklidi C-14:ää, meriin tritium 3:a, jonka määrä esimerkiksi on kymmenkertaistunut maailman merissä kuluneina vuosina. Tietenkin voi sanoa, että tämä on täysin vaikutuksetonta ja päästötöntä energiaa. Valitettavasti nämä vain aiheuttavat vakavia sikiövaurioita, ihan pienenä esimerkkinä tästä päästöttömästä energiasta.

Sen jälkeen keskusteluun suomalaisista työpaikoista ja niiden turvaamisesta. En ole kuullut tästä salista oikealta laidalta kovinkaan monta puolustuspuheenvuoroa suomalaisen terästeollisuuden kulmakiven eli laivanrakennusteollisuuden puolustamiseksi. On nimittäin ikävä tosiasia, että Suomessa laivanrakennusteollisuus näyttää tulevana syksynä tulevan tiensä päähän. Kuinka käy suomalaisen terästeollisuuden, mihin metallia sitten tarvitaan, jos laivanrakennusteollisuus kaatuu? Onko uusia innovaatioita? Jep, jep, ydinvoima, siinä meidän innovaatio, puhumattakaan täällä hehkutetusta puunjalostusarvon lisäämisestä, nostamisesta: tässä salissa on käytetty liekehtiviä puheenvuoroja puurakentamisen tehostamisesta, puurakentamisen vaikutuksista ilmastonmuutokseen, mutta onko nähty yhtään ainutta lainsäädäntöesitystä, jolla puurakentamiseen liittyvät ongelmakohdat ratkaistaisiin? Valitettavasti ei.

Mitäs sitten on tehty sen hyväksi, että yksittäiset kotitaloudet voisivat todella irtaantua energiamonopoleista ja tuottaa tarvitsemaansa energiaa itse tai konkreettisin toimin säästää sitä? Oli mielenkiintoista kuulla monissa puheenvuoroissa, että yksittäiset kansalaiset eivät voi vaikuttaa, meillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa energiansäästöön. Käytin eilen esimerkkinä omaa huusholliamme, jossa muutamassa vuodessa sähkönkulutus on painettu 15 000 kilowattitunnista 2 500:een. Ja haluan kiinnittää huomiota, ettei meillä ole edes vielä käytössä aurinkoenergiaa, tuulienergiaa eikä maalämpöä. Aika paljon mahdollisuuksia. Puhumattakaan siitä, että naapurin isäntä on irtaantunut koko virallisesta energiamonopolista pystyttämällä itselleen oman tuulivoimalan, jolla hän tuottaa sähköä ympäri vuoden. Se on kummallista, että se toimii Suomussalmella Pesiökylällä mutta missään muualla se ei tunnu toimivan.

Sitten vielä muutamia asioita, jotka jäivät kaivelemaan eilisen keskustelun jälkeen mieltäni: ydinvoimalatyömaan hallinta ja siihen liittyvät ongelmat. On ilo ollut kuulla siitä, että suomalaiset edustajat ovat huolissaan suomalaisten rakentajien työllisyydestä ja haluavat olla työllistämässä suomalaisia erilaisissa rakennushankkeissa. Haluaisin kuitenkin nähdä sen päivän, kun Suomessa tehdään päätös, jonka perusteella mahdollisille uusille ydinvoimalatyömaille tulisi suomalaisten työntekijöiden enemmistö. Esimerkiksi Olkiluoto 3:lla työntekijät ovat edustaneet 66 kansallisuutta, yrityksiä on ollut 30:stä eri maasta 2 400.

Kun näyttää ikävästi siltä, että ydinvoimahegemonia on vallannut tämän eduskunnan (Puhemies: 5 minuuttia!) ja valtataistelu on johtamassa siihen, että kannattajat voittavat todennäköisesti huomisen äänestyksen, niin haluaisin nähdä, kuinka moni kannattaja todella on viemässä niitä lausumia eteenpäin, joita täällä on esitetty liittyen suomalaiseen työvoimaan. Työ- ja tasa-arvovaliokunta edellyttää omassa lausumassaan, "että työ- ja elinkeinoministeriö teettää perusteellisen selvityksen Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla työvoiman käytössä, lakien ja työehtosopimusten noudattamisessa, työturvallisuudessa ja yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitamisessa ilmenneistä ongelmista ja rikkomuksista". Haluaisin todella nähdä, että näin tässä maassa tapahtuu.

Miapetra Kumpula-Natri /sd

James Lovelockia ei tarvitse niille esitellä, jotka ovat vihreään ajatteluun perehtyneitä. Tällä en puhu vihreästä puolueesta, vaan vihreästä liikkeestä. Hän päätyi johdonmukaisesti ja perustellusti kauhistuttavaan lopputulokseen. Sen mukaan maailman tuhoutuminen on edennyt niin pitkälle, että paluuta entiseen tasapainoon ei ole ja tilanne muuttuu vuosittain yhä huonommaksi. Hän on kehittänyt teorian Gaia — Äiti maa, jonka mukaan planeetalla on aineenvaihdunta ja kyky säädellä sitä, joten maapallo toimii tässä suhteessa elollisen olennon lailla. Näitä tietoja voi lukea entiseltä vihreiden kansanedustajalta Eero Paloheimolta hänen johdantopuheessaan Gaian kosto ‐kirjaan. Itse tunnustaudun tuollaisen vihreyden ajattelun kannattajaksi. Laitan aivan kärkeen omassa ympäristö- ja ilmastonsuojelussa ilmaston. Se on myös ohjenuora omassa suhtautumisessani Suomen energiatuotantoon.

Voimme puhua tulevaisuudesta spekuloiden, mutta jos puhumme tämän päivän tosiasioista, voimme katsoa esimerkiksi talousvaliokunnan mietinnöstä täysin kiistattoman faktan siitä, miten meidän Suomen energian kokonaiskulutus jakaantuu. Neljäsosa tuosta tulee öljystä. Yhteensä fossiilisista tulee jo lähes puolet. Kun laskemme siihen kiistanalaisen turpeen, kiistanalaisen tuonnin ja ydinvoiman, 75 prosenttia energiatuotannostamme on jo tuomittavaa, joten jäljelle jäisivät puupolttoaineet ja vesivoima, jota jälkimmäistä sitäkään ei haluta Suomessa lisätä.

Haluan kuitenkin, että Suomessa olisi vaikka talvipakkasilla käytössä energiaa, sähköä, ja sekin on eittämättä kaikkien jakama totuus, että energian säästö lisää lähitulevaisuudessa sähkön tarvetta. Se, että pääsisimme ilmastopäästöistä vähemmälle, alemmalle tasolle, tarkoittaa sähkön lisäkäyttöä. Muuten ei näistä öljyistä päästä eroon.

SDP on linjannut jo viisi vuotta sitten puoluekokouksissa linjauksia, ja yksi niistä on öljyriippuvuuden reipas vähentäminen, koska haluamme eroon fossiilisista ja ilmastopäästöistä. Toinen tärkeä periaate puolueellamme on kestävä kehitys, joka huomioi ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisen eheyden yli sukupolvien. Tähän kaikkeen itse liitän myös sen, että Suomi ei voi ratkaista sähköänsä, jos haluaa maksimoida ilmastopäästöt ilman lisäydinvoimaa.

Täällä on liikaa puhuttu kahden päivän aikana vain teollisuuden tarpeesta lisäsähköön. Kun katsomme, miten sähkönkulutus on kehittynyt, itse asiassa teollisuus lisääntyneestä tuotannosta huolimatta on pysäyttänyt sähkön kasvutarpeensa jo noin 10—15 vuotta sitten. Suurimmat kasvut ovat tapahtuneet kotitalouksien, palveluiden ja maatalouden alalla. Toivon ja uskon, että järkevämmällä energiansäästöllä erityisesti kotitalouksissa ja kotitalouslaitteissa pääsemme sähkön käyttöä myös hillitsemään. Silti vaikuttaa, että koko ajan tulee myös uusia tarpeita sähkön kulutukselle, olkoon se sitten vaikka hyvällä lailla öljyn vähentäminen autoilussa, jossa ladattaisiin päästöttömällä sähköllä.

Rakentamisohjeista matalaenergiarakentaminen tai passiivitalot ovat aivan erinomainen ja välttämätön idea, mutta sekin totuus meillä on tiedossa, että rakennuskantamme uusiutuu vain noin prosentin vuodessa, ja sata vuotta on liian pitkä aika odottaa sitä, että rakennuskantamme ei enää söisi ulkopuolista energiaa merkittäviä määriä.

Haluan äitinäkin tuleville lapsille, ehkä lapsenlapsille, jäädä historiaan sillä lailla, että he haluavat äitinsä puheet katsoa joistain historian kirjoista ylpeydellä. Sen takia minulle ilmastoratkaisu on se, jota täytyy hoitaa. Ydinjäteongelma tulee ratkaista, oli meillä sitten viisi laitosta tai seitsemän laitosta. Se, että meillä on ydinjätettä Suomessa, tulee hoitaa, ja minusta tämä ongelma ei ole määrällinen vaan enemmänkin laadullinen. On onni, että tuon onkalon sulkemisaika on vasta noin 130 vuoden päästä. Suomalaisena insinöörinä en voi uskoa, etteikö myös (Puhemies: 5 minuuttia!) tällä aikavälillä reippaasti tapahtuisi kehittymistä. Sitä teknologiaa, osaamista, maailmalla jo on, kunhan se myös tänne otettaisiin.

Tulen itse Vaasasta, jossa energia-asiat ovat hyvin keskiössä, pääasiassa uusiutuvien varassa, ja voitte, hyvät ystävät, uskoa, että työskentelen vaasalaisten työpaikkojen eteenpäinkin saamiseksi. Meillä on tällä hetkellä 10 000 työpaikkaa energia-alalla sadassa yrityksessä. Tavoitteemme on kasvattaa jo kymmenessä vuodessa tuota työpaikkamäärää 15 000:een.

Toivoisin Suomella olevan tämmöisen energiapoliittisen keskuksen — me voisimme ottaa mallia vaikka Iso-Britanniasta — jossa tiede ja poliittinen päätöksenteko tuotaisiin samaan keskukseen. Tuota poliittisen päätöksenteon tukea tarvitsisimme ehdottomasti Suomessakin. Toivotan jokaiselle kollegalle hyvää kesää ja reipasta hiilijalanjäljen laskemista. Yksi osa siinä on se, että ottaa sähkön ilmastopäästöttömästä tuulesta ja ydinvoimasta.

Tuomo Hänninen /kesk

Eduskunta on tekemässä tämän vaalikauden ehkä tärkeimpiä ratkaisuja. Eduskunta on päättämässä energialinjoista. Työ- ja elinkei­noministeriö ministeri Mauri Pekkarisen johdolla valmistellessaan hallituksen esitystä ja talousvaliokunta mietintöä työstäessään ovat tehneet perusteellista ja moniulotteista työtä. Päättäjille syntyy taustaksi suhteellisen selkeä kuva energia- ja ilmastopolitiikan suuntaviivoista ja päätösehdotusten perusteluista.

Hallituksen tekemät energiaratkaisut nojaavat eduskunnan vuosi sitten hyväksymään ilmasto- ja energiastrategiaan. Siinä linjattiin, että energiatehokkuuden edistäminen, uusiutuvien energialähteiden lisääminen ja lisäydinvoiman rakentaminen ovat tarpeellisia toimenpiteitä saavuttaaksemme 80 prosentin päästövähennyksen vuoteen 2050 mennessä. Ilmasto- ja energiastrategiassa sitoudutaan päästöjen vähentämisen lisäksi kotimaisuuteen ja omavaraisuuteen sekä teknologian, työllisyyden ja talouskasvun edistämiseen.

Olemme tekemässä ratkaisuja, joilla määrätietoisesti pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Suomi ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti. Samalla luomme kestävän kasvun edellytyksiä tuottamalla enemmän puhdasta kotimaista energiaa saastuttavan tuontienergian sijaan. Erityisesti epävarmoissa atomivoimaloissa tuotettu tuontisähkö on korvattava kotimaisella tuotannolla.

Sähköenergiaan liittyen strategiassa todetaan, että sähkönhankintamme lähtökohtia ovat riittävän ja kohtuuhintaisen sähkön saaminen, ja samalla huolehditaan myös toimitusvarmuudesta. Esityksessä sähkön hankinta tukee muita ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteitamme. Oman tuotantokapasiteetin on katettava huipunaikainen kulutus ja mahdolliset tuontihäiriöt.

Sähköenergian tuotannossa on asetettu etusijalle hiilidioksidivapaat tai vähäpäästöiset laitokset. Strategiassa varaudutaan lisäydinvoiman rakentamiseen. Hallitus on tehnyt päätökset energiatehokkuutta lisäävistä toimenpiteistä ja uusiutuvien energialähteiden käytön merkittävästä lisäämisestä, joilla korvataan fossiiliset tuontipolttoaineet mutta jotka eivät juurikaan lisää sähkön kokonaistuotantoa.

Maakuntien näkökulmasta olen tyytyväinen hallituksen tekemistä linjauksista lisätä merkittävästi uusiutuvaa energiaa. Sivumennen sanoen olen tyytyväinen metsähakkeen käytön lisäämisestä ja sahojen sivutuotteiden syöttötariffista. Myös pellettien käytölle ja tuotannolle odotan syksyllä järkeviä tukia.

Uusiutuvan energian lisäämiseen on pyritty aiemminkin ydinvoimaratkaisujen yhteydessä. Päätösten toteuttaminen vie useita vuosia, jolloin tarvitaan tulevien hallitusten sitoutuminen tehtäviin ratkaisuihin. Toteutuessaan se merkitsee 18—20 miljardin euron investointeja eri puolille Suomea, ja samalla syntyy yli 10 000 uutta työpaikkaa.

Mietinnössä otetaan hyvin esille energiatehokkuuden parantaminen, ja energiasäästökin on mainittu. Tiedämme hyvin, että ydinvoimaan liittyy epäilyjä ja riskejä. Siksi on tärkeää, että teemme kaiken voitavamme voimaloiden turvallisuuden varmistamiseksi. Se edellyttää tiukkoja lupa- ja valvontamenettelyjä niin rakennus- kuin käyttövaiheessa. Ydinvoimaloiden turvallisuuden eteen tehty työ on ollut Suomessa perinteisesti korkealla tasolla.

Eduskuntaan tullessani olin ydinvoimaa vastaan, mutta suhtautumiseni on realiteettien pohjalta kehittynyt myönteisemmäksi. Sähkönkulutuksen realistisen tason pohjalta uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi ja ammattitaitoisten erikoisosaavien rakennusmiesten saatavuuden turvaamiseksi atomivoimalatyömailla kannatan aluepoliittisista syistä Fennovoiman ydinvoimalan rakentamista. Samoin kannatan Posiva Oy:n ydinpolttoaineiden loppusijoituslaitoksen laajennuslupaa.

Mietintöön liittyviin talousvaliokunnan esittämiin neljään lausumaan, jotka sisältävät kannanotot ydinvahinkoturvan parantamisesta, Fennovoiman ydinpolttoaineen loppusijoitusratkaisun (Puhemies: 5 minuuttia!) toteuttamisesta kansallisena ratkaisuna yhteistyössä Posivan ja sen omistajien kanssa, uusiutuvien energiapakettien ripeästä toteuttamisesta sekä suomalaisen työvoiman osaamisen ja yritysten hyödyntämisestä ydinvoimahankkeessa, minun on helppo yhtyä.

Pertti Virtanen /ps

Tulevaisuusvaliokunnankin edustajana voisi heti tähän alkuun todeta, että tässä jos missä näkyy, että politiikasta on tullut intressipohjainen jarru kaikelle syvemmälle kehitykselle. Nykyinen yksisilmäinen ja muutoksiin reagoimaton nelivuotinen hallitussopimus näyttää oikeuttavan sovittujen asioiden huonon valmistelun ja läpi runnomisen. Prosessi ehkä ei kestä oikein auringonvaloa. Aurinkohan on se varsinainen ydinvoimala, joka pitää meitä elossa, mutta toitottihan ex-pääministerikin jatkuvasti, että keskeneräisistä asioista ei saa keskustella. Sitten kun ne tulevat esiin, ne ovat huonosti valmistettuja ja sitten on kaikki tavallaan jaettu näille puolueille, jotka tässä ovat olleet mukana, niin että ei sitä kukaan sitten kyseenalaista, koska se kuuluu tähän mandaattiin.

No, tässä nyt nelivuotisen sopimuksen näytelmässä on vuorossa tragikoominen loppuhuipennus tai oikeastaan tragedia kansalle. Kun hallituksen taholta puhutaan mahtavalla rintaäänellä rinta rottingilla, tulee melkein mieleen loistava sarja Putous, josta moni muistaa Marja Tyrnin, mutta Kete Rahkosen hahmo muistuttaa enemmänkin tämmöisiä nykyhallituksen pontevia poikia, jotka sitten kuiteskin samalla, kun rehvastelevat tällä asialla, tekevät alokasmaisen virheen siinä, että jättävät kokonaan huomioimatta esimerkiksi aurinkoenergian tariffit selonteossaan ja päätöksissään. Ihmettelen, etteivät vihreätkään ole tähän puuttuneet. Toki ministeri Pekkarinenhan on maininnut, että vihreät eivät ole tähän mitään muutakaan vaikuttaneet, mutta palataan siihen kohta.

Mutta tosiaan tämä on tämmöinen ihmeellinen. Sitten kun mainostetaan, ettei tässä päätöksessä ole ryhmäkuria, niin jokaisen yksinkertaisemmankin luulisi tajuavan, että kun oppositiostakin löytyy tämmöisiä oikeistolipposlaisia, jotka ilman muuta ovat tässä puolella, niin täytyy muutamalle sallia sitten poikkeama. Samalla lailla, kun vihreätkin olivat hallitussopimuksen mukaan saaneet luvan poiketa tässä asiassa, niin aika hassu näytelmä on tässä ollut sitten vakuutella, että nyt sitten yllättäin ruvetaan vastustamaan, vaikka on tultu hallitukseen sillä sopimuksella, että saa vastustaa justiin tässä asiassa.

Niin että sitten unohtuivat nämä aurinkotariffit, niin esimerkiksi tulevaisuusvaliokunta jätti ne pois hallituspuolueitten takia, oikeastaan kaiken sieltä mietinnöistään, vaikka aurinkokennojen kehitys etenee esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, Kiinassa ja muualla, pystyvät ottamaan pilvien läpitte jo auringonvalon talteen paljon paremmin ja halvalla. Suomessa palkittiin justiin Millennium-palkinnollakin tämmöinen klorofylli-ideasta juttunsa kehitellyt keksijä, jonka idean, innovaation pohjalta halvalla pystytään valmistamaan näitä juttuja. Suomi näytti tässä niin kuin tosi upean brändin maailmalle, että me arvostetaan näitä juttuja, mutta meidän hallitus unohtaa aurinkotariffit, kaikki tämmöiset energiajutut kokonaan tästä jutusta.

Jopa kun me olimme perussuomalaisten kanssa Sitrassa, niin hämmästyin sitä, kuinka Sitrakin on kehittynyt, kun johtajat ovat muuttuneet. Asiantuntijoiden kuuntelu ja selkeästi suuremmat linjat on tuotu esiin, mutta kuulemma hallitus ei kuunnellut tässäkään mitään ja sielläkin ihmeteltiin, miten voi tapahtua tämmöistä juttua. Toki joku koiranleuka viisaudessaan todisti, että kun Obama valitsi alan nobelistien johtavan asiantuntijatutkijan, visionäristin asiantuntijaksi ympäristö- ja energiakysymyksessä, niin meillä sitten on joku ylioppilas, joka on opiskellut tiedotusoppia, tässä jutussa. Mutta tämän kunniaksi on pakko todeta, että ed. Tynkkynen on pärjännyt muuhun hallitukseen nähden tehtävässään hyvin, jopa niin yllättävän hyvin, että häntä kohdellaankin kuin oikeaa asiantuntijaa. Eli ministeri Pekkarinen on monesti todennut, että häntä ei kuunnella eikä oteta huomioon, tai siis vihreitä. Tässä tämä kaikki kunnioitus sinne vaan.

Toisaalta ministeri Pekkarinen on itse näissä energiakysymyksissä aika pahasti harhautunut. Nimittäin ehkä hänelläkin on joku kompleksi varsinkin Jyväskylän yliopiston suhteen, koska siellä todistettiin se, että suomalainen energiapolitiikka on täysin väärin palkitseva systeemi. Eli kun ihmiset vähentävät yksilöinä energiankulutusta, niin silloin nämä vattenfallit ja muut välistävetäjät, fortumit, pistää näihin tasaveromaksuihin nämä hinnat. Eli koko ajan, kun ihmiset vähentävät energiankulutusta, niin energiayhtiöt haluavat voittonsa, puhemies, sillä, että nostetaan sitten niitä taksoja, joihin eivät yksilöt voi enää vaikuttaa. Tosiaan ei tällä lailla vähennetä energiankulutusta eikä anneta oikeata viestiä ihmisille.

Tosiaan, tässähän on vähän sama idea nyt tässä meidän energiapoliittisessa suhtautumisessa, suuntautumisessa, kuin aikoinaan oli puurakentamisen suhteen. Hallitus valitsee omien intressitahojensa ja rahoittajiensa kannalta semmoisen vaihtoehdon, että suuntaa suomalaisen politiikan 10—15 vuodeksi sivuraiteille eikä saa oikein mitään aikaan; puhuin näistä aurinkokennoista ja aurinkojutuista. (Puhemies: 5 minuuttia!) — Kiitoksia, minä vielä jatkan vähän aikaa, kun kerrankin saa puhua taas, jos sopii.

Eli miksi nyt tässä sitten vielä tämmöinen vääränlainen psykologia, ei ainoastaan näissä tariffijutuissa? Sattumalta tämän päivän Aamulehdessä pirkanmaalainen kansanedustaja Sasi, joka on muuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, todisti Aamulehdessä isolla jutulla, että perustuslaki vaatii pakkoruotsin, ja samainen Sasi, siis vääristelevä ja aika epätotta puhuva, tänään isolla ja radiossa todisti, että me kaikki, jotka vastustamme ydinvoimaa — siinä on muutama vihreä — ollaan hiilimiehiä, että me niin kuin haluamme saastuttaa maapallon ja tehdä pelkkää mustaa hiilijälkeä tänne näin tähän yhteiskuntaan. Eli tätä tasoa niin kuin kokoomuksen pitkäaikaiset kansanedustajat edustavat Pirkanmaalla,. Ed. Tiura, ole ihme, ettei ministeriäkään sieltä mielellään valita, koska ei kai sentäs fiksu Suomi (Ed. Tiura: Älä minua katso, katso ed. Sasia!) halua tuon kaltaisia ihmisiä ajamaan asioitaan, vaikka ehkä omiin porukoihin meneekin. — En minä sinua tarkoittanut, anteeksi, ed. Tiura, vaan ed. Sasia.

Tosiaan ei ihme sitten, kun kokoomuksessakin sitten vielä on yliopistot hallussa ja tämä uudistus muutenkin, mikä ei ole kauhean hyvin saanut tuulta sitten yliopistoissa, saa saman kaltaisia reaktioita aikaan, jos tämä älyllisyyden taso kokoomuksen kansanedustajilla, pitempiaikaisillakin, jopa ministerinä joskus olleilla on tätä. Jonkunlaisella vielä voisi sanoa vahvan uskonnollisen taustan omaavalla kansanedustajalla ehkä tässä näkyy justiin se, miten kaikki skientologia ja vääristely ja muu sitten tunnepohjalta vielä heitetään vastustajien niskoille.

Lopetan tämän justiin. Lähinnä tässä puheessani keskityn aurinkovoiman ja ydinvoiman lisärakentamisen vääriin perusteisiin. Koska Eestissäkin, kun aurinko, päev, on ollut aikoinaan Jumala, niin kuin ilmeisesti meilläkin, niin aurinkohan on justiin se kaiken ydinvoimaloiden ja fuusioreaktioiden ja kaikkien niin kuin esikuva. Tulevaisuutemme on tutkijoiden ja hallituksen rahoittajien ja lobbareita fiksumpien mielestä niin pitkälle auringossa, että juuri maailman suurimmalla innovatiivisuus- ja luovuuspalkinnolla, Millenniumilla palkittiin aurinkokennojen kehittäjä Suomessa, tai siis ei ollut suomalainen, mutta täällä oikein presidentti kävi kättelemässä.

Aivan kuin ed. Ruohonen-Lerner mainitsi perussuomalaisten ryhmäpuheessa, hallitukselta puuttuu linja tässä asiassa. Sen sijaan, että olisimme esikuvallinen tässä, mitä Millennium-palkintokin edustaa, Pohjolan valkeus, niin kuin Raamatussa sanotaan, pieni johtava kansa Pohjan periltä, (Puhemies: 8 minuuttia!) niin olemme vetäneet tässäkin pelkän mammonan, keinottelun ja vääristelyn linjaa. Toki myönnän sen kaunopuheisuuden, mitä, arvoisa puhemies, ministeri Pekkarinenkin esittää, mutta yhdyn kyllä niihin mielipiteisiin, jotka näkevät ehkä vähän kehittyneemmän kesänäytelmissä olevan harrastelijan, helluntalaissaarnaajan tai jonkun muun vastaavan, joka sitten niin kuin kiihkoilee asioilla sen sijaan, että toisi niistä asioista oikeita konteksteja esiin. On suuri sääli, valitettava onnettomuus, että Suomessamme tämä oikeistolainen uskoon pohjaava hallitus käyttää tässä asiassa myös usko- ja omatunto-käsitteitä väärin siunaamaan mammonanpalvontaa ja vääristelyä. Tässä asiassa vedotaan ilmastopolitiikkaan ja sen kehittämiseen ja kehitys-sanaa, jos mitä, käytetään poliittisesti väärin peittämään sitä, että juuri politiikka on sitoumustensa tähden kehityksen suurin jarru surkeine valmisteluineen, kuten tässäkin kauaskantoisessa jutussa.

Haluan lopettaa tämän David Attenboroughin lainaukseen hänen pitkässä BBC:lle tuottamassa elokuvassaan evoluutioteorioista ja Darwinista, että tässä vaiheessa kyse ei enää, kun me olemme näin pitkälle tulleet, ole kehittymisestä, vaan ennen kaikkea kehityskyvyn kehittämisestä. Ehkä tässä — arvoisa puhemies, nyt lopetan — on se syy, miksi nuoret ja fiksummat ihmiset eivät ole kiinnostuneita nykypolitiikasta, vaikka heidän tietämyksensä asioista on suuri, niin kuin Helsingin Sanomatkin tänään todistaa.

Toki aivan samasta syystä minäkin inhoan politiikkaa, ja jos olette huomanneet, en ole enää paljon ollut paikalla muuta kuin nappia painamassa. Luovuuden, ihmisyyden parhaimpien puolien esiintulon estäjänä ja häivyttäjänä nykysuomalainen politiikka on erinomainen. Itse olen auringonpalvoja ja uskon sisäiseen ydin- ja sydänvoimaan ja elektroniseen ekstaasiin, mutta en vanhakantaiseen sokeasti rahan perässä tulevaisuuteenkin suuntautuvaan nelivuotisintressitahojen määräilemään hallituspolitiikkaan.

Juha Mieto /kesk

Eilen illalla tähän aikahan varmahan ihmeteltihin, ku oli pitkä rivi keskustalaasia pois. Se ei tarkoottanu sitä, jotta me tuota maitooltihin, mutta uusi pääministeri kutsu meidät tuonne Kesärantaan. Siellä oli kunnon pöpenöt ja oli vähän juomaa ja erinomanen sauna ja merivesi oli lämmintä. Siinä selitys.

Nyt täälä vajaan rapian 13 tunnin päästä äänestetähän todella merkittävästä asiasta, ja voin heti sanoa näin aluuksi lähtiäksi, että minä oon kahden ydinvoimalan kannalla. Ja minkä takia? Soon kuitenkin näin asianlaita: Suomi joutuu kuitenkin, vaikka me kaksi ydinvoimaa laitetaan, niin kiihkeimpähän aikahan vielä tuomahan vähintään yhden ydinvoimalan verran sähköä naapurimaasta Venäjältä, ja mä väitän, että suomalaaset laatutarkkailijat tai tutkijat, noon kerta kaikkiaan valveutuneita. Me tuotamme täällä sen varmasti yhtä turvallisesti, voin väittää, jopa turvallisemmin, niin miksei sitä voida täällä kotimaassa tuottaa?

Sen verran pitää sanoa, että tietysti ku huomenna päätetähän kahdesta ydinvoimalasta, niin olishan tämä paketti voitu uusiutuvan kans tehdä, voiraan sanoa rinta rinnan yhtä aikaa. No tääl on paljo kuitenkin meissä erustajissa, ku on kuunnellu puheenvuoroja, sellaasia, jokka ei hyväksy ydinvoimalaa tänne ollenka. Kehuu, sanovat vain, jotta uusiutuvalla tehrähän kaikki se velvoite, mitä Suomi tarvittoo, mitä me lämpöhön, mitä me sähköä tarvitaan.

Kyllä totuus on toisenlainen. Tämä velvoite, mitä EU meiltä nyt velvoittaa uusiutuvien puittees, on niin mittava. Jos me pystytähän se täyttämähän, niin se vaatii meiltä paljon. Ja mä toivoosin, niin ku hallitus on sopinu, lähinnä keskusta ja kokoomus — mä luulen, että ne ei petä toinen toisiansa — että tälle uusiutuvalle paketille annetahan sellaaset voimavarat, että se pystytähän toteuttamahan. Mä tarkootan tällä sitä, että kun ruvetahan esimerkiksi mettästä materiaalia, raaka-ainetta, uusiutuvaa bioenergiaraaka-ainetta, hankkimahan, se ei oo kuulkaa ilimaasta. Ja jos joku kuvitteloo, että siel risusavotas esimerkiksi käyrähän ihan talkoomiellä, se ei onnistu. Eli tämä paketti tuloo jo tällääsenänsä maksamahan hirvittävän paljon, ja se on hyvä, että se toteutuu.

Pitää muistaa nyt, että ku teknologiakin vähän yskähtelöö, niin ennen vanhaan puhuttihin vihreästä kullasta ja se oli meirän mettät. Suomen mettät tänä päivänä kasvaa enite ku koskaa, ja nyt ku tämä uusiutuva paketti toteutuu, niin nämä mettät laitetahan sellaasehen tuottavahan vetohon ja kuntohon, että sieltä liikenöö puuta teollisuurelle, mettä tuloo hoirettua kuntohon. Mä väitän, että sieltä tuloo laadukasta puuta. Ja näin on, että suomalaasta puuteollisuutta ruvetahan tuottamahan maailmalle, laarukasta puuta, kun me jalostamme sen vain loppuhun asti.

Erustaja Kyllönen oli muuten ihan oikeassa. Hän sanoi, jotta lakia pitää nopiaa muuttaa, että meillä pystytähän puusta rakentamahan korkeempia kerrostaloja. Se on ensimmäinen ehto. Kaikki tietää sen tosiasian, että puutalossa kun nukutahan, ollahan ja hengitetähän, allergiat pysyy loitolla. Eli kyllä meirän pitää satsata tähän puuteollisuutehen, ja tämä uusiutuva puusta, se on meirän tulevaisuuden helemi.

Tästä lähretähän liikkeelle, ja tämän takia mä hyväksyn täysin sen, että nämon rinta rinnan, ydinvoimalat ja sitten tämä uusiutuva. Ajatelkaas nyt oikein rehellisesti, jokka vastustaa ydinvoimaa. Voittako te kuvitella, että se määrä sähköä, lämpöä tuotetaan uusiutuvista? Ei tuu kysymykseenkään. Eli tämon kokonaisuus, ja täs mielestäni hallitus — pääpuolueet kokoomus ja keskusta — on löytäny hyvin toisensa. En rupia liikaa liihottelemahan, mutta sanoosin näin, jotta hyvin pyyhkii.

Jyrki Kasvi /vihr

Tässä keskustelussa on keskitytty Suomen energiahuoltoon ja ehkä hieman sähkön tuontiin Venäjältä ja sähkön vientiin Saksaan, mutta ydinvoimalla on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia. Vanhojen Suomen kaltaisten ydinvoimavaltioiden lisäksi 80 uutta valtiota on ilmoittanut kansainväliselle ydinenergiajärjestölle Iaea:lle harkitsevansa ydinvoiman rakentamista. Kaikissa näissä maissa ei turvallisuuskulttuuri ole samalla tasolla kuin esimerkiksi Suomessa. Korruption ja harmaan talouden vuoksi paikalliset säteilyturvaviranomaiset eivät välttämättä puutu rakentamisen ja käytön aikaisiin virheisiin, laiminlyönteihin samalla tavalla kuin Olkiluoto 3:n työmaalla on tehty. Vakavan ydinvoimalaonnettomuuden riski jossain päin maailmaa kasvaa tulevina vuosikymmeninä väistämättä. Eikä se maan hyvä mainekaan välttämättä mitään takaa, ihmiset ovat ihmisiä maasta riippumatta. Muun muassa Ruotsissa, Ranskassa ja Japanissa on paljastunut vuosien varrella vakavia ydinturvallisuuden laiminlyöntejä. Eli — Eppujen sanoin — "vain Suomessa se on riskiä vailla". Mutta onko meillä suomalaisilla oikeutta kieltää muita maita rakentamasta ydinvoimaa, jos käytämme sitä itse? Ei ole.

Ydinvoimalaonnettomuudet paitsi ovat kansainvälisiä tragedioita myös vaikuttavat ihmisten asenteisiin ympäri maailmaa. Jos jo nyt ylivoimainen enemmistö suomalaisista vastustaa ydinvoiman lisärakentamista, suuronnettomuuden jälkeen valtaosa suomalaisista todennäköisesti vastustaisi ydinvoimaa ylipäätään, vaatisi myös jo käytössä olevien voimaloiden sulkemista. Sekin vaihtoehto tulisi ottaa huomioon, kun pohditaan Suomen energiapolitiikan tulevaisuuden vaihtoehtoja, se, että kansalaismielipide jossain vaiheessa seuraavan 100 vuoden aikana pakottaa vähentämään ydinvoimaa, jopa luopumaan siitä. Siihen ei tarvita kuin yksi tai kaksi vakavaa onnettomuutta jossain päin maailmaa. Nyt me siis pistämme kaikki munamme samaan koriin ja toivomme, että joku toisella puolella maailmaa ei särje sitä koria.

Ydinvoimalla on myös kiinteä suhde ydinaseiden leviämiseen. Siitä ei ole jostain syystä täällä vielä keskusteltu lainkaan. Ydinjätteestä osa on plutoniumia, joka on suhteellisen helppo eristää muusta ydinjätteestä. Jos reaktoria käytetään normaalisti, plutoniumista yli 20 prosenttia on plutonium 240:tä, jolloin se ei ole asekelpoista. Mutta ihan tavallistakin reaktoria, myös suomalaisia reaktoreita, on mahdollista käyttää niin, että jopa 90 prosenttia plutoniumista onkin plutonium 239:ää, jolloin se nimenomaan sopii ydinaseisiin. Riittää, kun polttoainesauvat otetaan ulos normaalia aikaisemmin. Ei Iranille ihan pikkuseikan vuoksi ole asetettu pakotteita, kun se ei ole päästänyt Iaea:n tarkastajia voimaloihinsa tarkistamaan nimenomaan tätä asiaa. Eikä asekelpoista plutoniumia tarvita yhteen ydinaseeseen kuin 2—6 kiloa teknologian tasosta riippuen. Ja pian meillä on siis kymmeniä uusia ydinvoimavaltioita — onko joukossa pian myös uusia ydinasevaltioita?

Paljon puhutaan myös ydinjätteen kierrättämisestä uudeksi ydinpolttoaineeksi, edullisesti louhittavat rikkaat uraanimalmiot kun alkavat loppua ja ydinjätteen louhinnan ympäristöhaitat käyvät yhä suuremmiksi. Jätteen uudelleenkäsittelystä luvataankin Graalin maljaa, loputonta energian ja ydinpolttoaineen lähdettä. Ydinjätteen uudelleenkäsittelyssä on kuitenkin yksi suuri ongelma: se kierrätysprosessi tuottaa nimenomaan ydinasekelpoista plutoniumia, mitään kikkailuja ei siis tarvita.

Uraania rikastavien valtioiden lisäksi jokaisella ydinvoimaa käyttävällä valtiolla on käytännössä tekninen valmius ydinaseen valmistukseen, myös Suomella. Kyse on vain poliittisesta päätöksestä. Historia on täynnä esimerkkejä ei-niin-viisaiksi tulleista vallanpitäjistä, joita kansa on ollut valmis seuraamaan. Luotammeko siihen, etteivät suomalaiset päättäjät, meidän seuraajamme, sorru samaan seuraavan sadan vuoden aikana? Olemmeko me suomalaiset niin paljon viisaampia kuin monet muut maailman kansat ovat olleet?

Paula Sihto /kesk

Eduskunta on ison periaatteellisen päätöksenteon edessä. Ratkaistavana on kahden uuden ydinvoimalan rakentamislupa ja ydinpolttoaineen loppusijoituspaikan laajentaminen. Esitys on osa suurempaa kokonaisuutta. Suomi on sitoutunut vähentämään päästöjään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä sekä lisäämään uusiutuvien energiamuotojen osuutta energian loppukäytöstä 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nämä päätökset osoittavat, että Suomi on sitoutunut ilmastohaasteeseen tosissaan.

Energialinjauksissa tavoitellaan sekä päästöjen vähentämistä että kotimaisuuden ja omavaraisuuden lisäämistä. Kaikissa linjauksissa otetaan huomioon teknologiset, taloudelliset ja työllisyysnäkökohdat. Uusiutuva energiapaketti on historiallinen sekä suuruudeltaan että energiapolitiikan suunnanmuutoksen osalta. Tärkeää on, että saastuttavat fossiiliset tuontienergiat korvataan tulevaisuudessa puhtaammilla ja kotimaisilla energiamuodoilla.

Liikennepuolella Suomi on jo aikaisemmin tehnyt päätöksen sitoutua EU:n tavoitteisiin, joissa biopolttoaineiden osuuden liikenteen polttoaineista tulee olla tänä vuonna vähintään 5,75 prosenttia ja 10 prosenttia vuonna 2020 sekä jopa 25 prosenttia vuonna 2030. Näillä näkymin tavoitteet eivät ainakaan tule laskemaan, mutta on mahdollista, että ne nousevat.

Tämän velvoitteen toteutumista edistää energiapakettiin sisältyvä varaus kahden bioetanolitehtaan rakentamisesta, joista toinen olisi mahdollista rakentaa Ilmajoen Koskenkorvalle. Koskenkorvalla on tekninen osaaminen valmiina, siellä on pitkät perinteet etanolin valmistuksessa ja sekä ohran hankintaketju että valkuaisen jakeluverkko kotieläintuotantoon ovat myös valmiina. Siksi olisi tärkeää saada ohran osalta kestävyyskriteerit mahdollisimman pian selvitettyä, että yrittäjät uskaltavat lähteä Ilmajoen kunnan käynnistämässä hankkeessa liikkeelle ja eteenpäin.

Uusiutuvien energiamuotojen teknologista kehitystä tulee tulevaisuudessa kehittää kaikin mahdollisin tavoin. Suomessa on paljon energia-alan osaamista, ja kehitystyön seurauksena meillä on paljon mahdollisuuksia myös lisääntyvän viennin osalta. Aivovienti on aina ollut suomalaisille tärkeää, ja sitä sen pitää olla tulevaisuudessakin, ja sille työlle täytyy tässäkin kohtaa päätöksentekoa antaa mahdollisuus. Lisäydinvoiman rakentaminen ei saa hidastaa uusiutuvien energiamuotojen teknistä kehittämistä.

Uusiutuvat energiamuodot tuovat paljon työtä ja nimenomaan kotimaista työtä koko maahan, mutta ennen kaikkea maakuntiin ja alueille, missä työllistymismahdollisuudet ovat nyt heikoimpia. Metsähakkeen kokonaiskäsittelyketju merkitsee työtä monille yrittäjille, metsänomistajille ja hankintaorganisaatiossa työskenteleville, metsäkoneyrityksille, metalli- ja kuljetusteollisuudelle, ja eritoten se synnyttää niitä kaivattuja välittömiä teollisuustyöpaikkoja ja sitä kautta myös välillisiä työpaikkoja moninkertaisesti. Aluepoliittisesti vaikutus tulee olemaan uusiutuvan energian lisäämisen myötä todella merkittävä. Työtä ja toimeentuloa saadaan maakunnissa entistä enemmän.

Mielestäni ydinvoimapäätöksessä päätöksenteon perusteena tulee olla se, että tuotamme turvallisesti sähköä omissa käsissämme omien turvallisuusviranomaistemme valvonnassa. Tärkeää on myös se, että olemme tulevaisuudessa omavaraisia energian ja sähkön tuotannon suhteen. Vastaavasti meidän ei pidä myöskään lähteä siitä, että tuotamme sähköä vientiä varten ja joudumme varastoimaan omaan maaperään myös vientisähköstä syntyneet ydinpolttoainejätteet. Asiantuntijamielipiteet ja laskelmat sähkönkulutusennusteista vaihtelevat. On todennäköistä, että sähkön tarve ei tule paljoakaan lisääntymään. Tällä perusteella Suomessa tarvitaan vain yksi uusi ydinvoimala korvaamaan Venäjältä tuotavaa sähköä teollisuudellemme ja siten takaamaan sen, että teollisuudellamme säilyy maailmanmarkkinoilla hyvä kilpailuasema edullisen ja toimintavarman sähkön avulla.

Tässä tilanteessa ja päätöksentekovaiheessa toista ydinvoimalaa tarvitaan mielestäni vain tasaamaan kulutushuippuja, ja suurelta osin sillä tuotettu sähkö ohjautuukin vientiin. Siksi olisi erittäin tärkeää, että säätövoimaa voitaisiin tuottaa entistä tehokkaammin esimerkiksi vesi- ja tuulivoimalla. Teknologista kehitystä myös muiden uusiutuvien osalta täytyy entistä enemmän ohjata tuottamaan sähköä. Nythän uusiutuvat energiat tuottavat suurelta osin vain lämpöä ja liikennepolttoainetta.

Lisäksi kansalaisille tulee tarjota mahdollisuus itse omalta osaltaan miettiä omia kulutustapojaan ja kulutuskäyttäytymistään ja siten ottaa osaa entistä enemmän henkilökohtaisella tasolla ilmastonmuutoksen haasteisiin ja luontoa säästävään toimintaan eli säästämällä ja energiatehokkuutta lisäämällä.

Kaikkeen energiantuotantoon sisältyy ihmisen terveyteen liittyviä riskejä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiantuntijakuulemisissa nousi esille se, että ydinvoimaan perustuva tuotanto sisältää terveysriskejä polttoaineen eli uraanin hankintavaiheessa, voimalaonnettomuuden sattuessa sekä käytetyn polttoaineen käsittely- ja varastointivaiheessa. Pitkäaikaisriskiä uraanin kaivamisessa aiheuttaa eniten radonkaasu, jota uraanikaivoksesta joutuu ilmaan ja ympäristöön. Sen sijaan normaalikäytössä ydinvoimalaitos on terveyden kannalta lähes riskitön eli se tuottaa turvallista ja puhdasta energiaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa lausunnossaan myös ylisukupolvisten terveysvaikutusten merkitystä. Käytetty ydinjäte on radioaktiivista jätettä, jonka aktiivisuus pysyy korkeana vähintään muutaman sadan vuoden ajan. Jätteen aiheuttamat vakavammat riskit liittyvätkin kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa ydinjätekapselien kestävyydelle aiheutuvaa riskiä ei voida luotettavasti ennakoida. Siksi toivonkin, että ydinvoima tulisi olemaan energiantuotannossa vain välivaihe siirryttäessä kohti kestävämpiä energiaratkaisuja.

Energiaratkaisun kriittinen kohta on siis nimenomaan päätös rakentaa kaksi uutta ydinvoimalaa, joista toisella ei tässä vaiheessa ole selkeää esitystä jätteiden loppusijoituksesta. Sama huoli minulla oli jo 18.5.2010 käydyssä lähetekeskustelussa, eikä se ole muuksi muuttunut. Silti luvan myöntäminen Fennovoimalle ja energiantuotannon hajauttaminen on voitto suomalaiselle aluepolitiikalle, ja toivon, että mahdollinen lupa ydinpolttoaineen loppusijoituspaikan laajentamiselle tuo myös Fennovoimalle mahdollisuuden sijoittaa ydinpolttoainejätteensä samaan luolaan kuin muittenkin voimaloiden jätteet tulevat sijoittumaan, aivan kuten talousvaliokunta mietinnön kolmannessa lausumaehdotuksessaan edellyttää. Suomen kokoisessa maassa ei ole mitään järkeä rakentaa monia eri ydinjätteen loppusijoituspaikkoja.

Tulevaisuudessa kolme eri toimijaa ydinvoiman tuotannossa luovat sähkölle kilpailukykyisen hinnan, josta pääsevät nauttimaan sekä teollisuus että yksittäiset kuluttajat. Teollisuuden halvalla ja kilpailukykyisellä hinnalla taataan nimenomaan hyvinvointipalveluiden säilyminen kaikille kansalaisillemme tulevaisuudessakin.

Petri Salo /kok

Äänestämme huomenaamuna kello 10 siitä, miten Suomi tulevaisuudessa huolehtii maamme niin yritysten kuin kansalaistenkin sähkönsaannista ja miten Suomi ottaa oman osansa ilmastotalkoissa.

Suomeenhan tuodaan sähköä ulkomailta, lähinnä Venäjältä, joka vuosi noin yhden ydinvoimalan verran. Meidän tarvitsee luonnollisesti korvata tämä tuonti omalla sähköllä, jotta voimme pitkällä aikavälillä luottaa siihen, että sähköä riittää ympäri vuoden kaikilla säillä kaikille sähköä tarvitseville suomalaisille.

Viime talven huippupakkasten ja sähkön huippuhintojen aikaan monet yritykset joutuivat jo keskeyttämään osin jopa tuotantojaan, mistä oli suoraa haittaa meidän teollisuudelle. Myöskin kodeissa olisi tullut kylmä, jos sähkönjakelu niille olisi loppunut.

Tilanne on nyt vähän historiallinen, sillä periaatepäätöstä hakee Olkiluodossa kahta reaktoria pyörittävän ja sinne kolmatta rakentavan TVO:n lisäksi myös aivan uusi ydinvoimayhtiö Fennovoima. Torstaina eli huomenna saamme siis myös päättää, tuleeko Suomeen kokonaan uusi ydinvoimaosaaja, uusia omistajia ja myöskin uusi ydinvoimalapaikkakunta.

Fennovoimanhan perustivat 64 Suomessa toimivaa yhtiötä, koska niillä ei vielä ole omaa ydinvoimaa eli tavallaan kohtuuhintaista tapaa tuottaa sähköä itselleen. Fennovoiman omistajat joutuvat pääosin käyttämään kallista pörssisähköä. Sähkön hinta taas vaikeuttaa yhtiöiden toimintaa, sillä sähkömenot ovat suoraan pois muista investoinneista ja työllistämisestä. Nämä Suomessa toimivat yhtiöt ovat maamme kansantaloudelle kuitenkin aivan ehdottoman tärkeitä. Mukana on suuria metallijättejä kuten Outokumpu ja Rautaruukki sekä esimerkiksi molemmat suuret kauppaketjumme Kesko ja SOK. Lisäksi Fennovoimaa omistavat kymmenet paikalliset sähköyhtiöt, joiden minunkin mielestäni tulisi saada ostaa sähköä kotiemme ja saunojemme lämmittämiseen. Nämä osakkaat työllistävät Suomessa kymmeniätuhansia ihmisiä, joten on tärkeää myöskin osaltamme tukea heidän toimintaansa.

Suomessa ydinvoiman tuotanto on tällä hetkellä keskitetty kahdelle paikkakunnalle. Fennovoima rakentaa luvan saadessaan ydinvoimalansa Pohjois-Suomeen, eli meidän maahamme tulisi myös kokonaan uusi ydinvoimalapaikkakunta. Tämä tukisi maamme huoltovarmuutta, ja samalla tämä uusi paikkakunta pääsisi nauttimaan samoista eduista, verotuloista ja uusista työpaikoista, joistaEurajoella ja Loviisassa on nautittu jo pitkäänkin.

Tulen itse Pohjanmaalta, jossa paikallisilla sähköyhtiöillä on perinteisesti vahva ja seutukuntia tukeva asema. Paikallisten, useimmiten kunnallisessa omistuksessa olevien sähköyhtiöiden tulevaisuuden kannalta oma kohtuuhintainen ydinsähkö on aivan ensiarvoista. Oma ydinsähkö koituu paitsi yritysten, myöskin meidän tavallisten ihmisten ja kotitalouksien hyväksi.

Olisin tietenkin pohjalaisena toivonut, että Fennovoiman hanke olisi toteutunut meille Kristiinankaupunkiin, jossa Fennovoiman edustajat kertoivat olevan optimaalisen ja erinomaisen paikan. Valitettavasti meillä poliittinen vastustus esti tämän hankkeen eteenpäinviemisen. Lähinnä Pohjanmaan liitto ja myöskin puolueista Rkp vastustivat hanketta niin voimakkaasti, että Fennovoima luopui siitä sen takia, että kun on paikkakuntia, jotka ymmärtävät myöskin ydinvoimalan merkityksen seutukunnan ja oman maakunnan kehittämisessä, niin me emme sitä valitettavasti ymmärtäneet.

Suomi tarvitsee lisää päästötöntä ja omaa sähköntuotantoa, ja on hyvä, että sitä saadaan myöskin aluepoliittisesti Pohjois-Suomeen.

Ydinvoima on keskusteluttanut täällä eduskunnassa pitkään, ja olen huomannut näitä erilaisia vasta-argumentteja, jotka oikeastaan toistuvat vuodesta toiseen aina, kun ydinvoimasta puhutaan.

Ensinnäkin argumentti numero yksi on ollut aina, että ydinvoima on vaarallista, vaikka me tiedämme sen, että tuotettua kilowattituntia kohden se on tehnyt vähemmän vahinkoa kuin yksikään toinen energiamuoto maailmassa. Siitä huolimatta edelleen elää sellainen mielikuva, että ydinvoima on vaarallista.

Toinen sanonta on se, (Puhemies: 5 minuuttia!) että ydinvoimassa on jäteongelma, vaikka kyseessä lienee ainoa energiateknologia ja malli, joka sentään erottelee ja varastoi oman jätteensä. Suomi on esimerkki maasta, jolla on jo kestävä ratkaisu ydinjätteen tulevalle loppusijoitukselle. Hiilen ja maakaasun kohdalla jäte sen sijaan unohdetaan ilmakehään, ellei sitten tulevaisuudessa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tekniikkaa kehitetä merkittävästi eteenpäin.

Jotkut sanovat täällä niin, että emme tarvitse ydinvoimaa vaan on satsattava uusiutuviin ja energiansäästöön. Minun mielestäni nykyoloissa on turha panna päästöttömät energiamuodot kilpailemaan toisiaan vastaan. Me nimittäin tarvitsemme kaiken puhtaan energian, jonka vain saamme, eikä sekään silti riitä vastaamaan tulevaan kysyntään.

Meidän johdonmukaisuutemme on ollut täällä salissa koetuksella etenkin silloin, kun alasajon tiedetään kasvattavan fossiilisen energian määrää. Esimerkiksi Ruotsissa alasajo peruutettiin, koska todettiin, että se on käytännössä kestämätön tilanne, että ydinvoimasta luovuttaisiin. Mitä me sanomme silloin, kun venäläisen ydinvoiman maahantuonti hyväksytään mutta sen sijaan omaa ydinvoimaa vastustetaan?

Jäteongelmaakin pidän nykyään kaikkein huonoimpana argumenttina, lyhyesti siksi, että ydinjäte on ennen kaikkea laadullinen ongelma, ei niinkään määrällinen. Ihmiskunnan on joka tapauksessa käsiteltävä ydinenergian ja ydinaseiden jätteet vaarattomiksi tai varastoitava ne turvallisesti. Tästä velvoitteesta ei päästä edes vastustamalla ydinvoimaa, sillä nuo aineet ovat jo kaikki olemassa. Onko niitä enemmän tai onko niitä vähemmän, se ei ole ydinkysymys, vaan ydinkysymys on se, että niitä on olemassa. Siksi jäteargumentti suomalaisessa keskustelussa johtaa toistuvasti harhaan. Se luo vaikutelman, että hylkäämällä tämän kuudennen ja seitsemännen reaktorin olisimme ohittaneet tai torjumassa tämän jäteongelman. Se ei pidä paikkaansa. Nimenomaan tuota ongelmaa ehkä jopa päinvastoin voidaan käsitellä, koska tiedetään, että tulevaisuuden ydinvoimalat saattavat olla jopa ratkaisun avain. Neljännen sukupolven ydinvoimalat voivat käyttää polttoaineena ydinjätettä, jopa ydinaseiden jätettä. Kehitys tulisi viedä loppuun, kunnes saadaan sellaisia voimaloita, jotka voivat hyödyntää uraania vielä tehokkaammin ja mieluummin aivan kokonaan.

Jokainen meistä, joka on käynyt ydinvoimalassa ja nähnyt sen monimutkaisten laitteiden erinomaisten, merkittävien turvatoimien ja varmistuksen määrän, kysyy tietenkin, eikö ihmiskunta todellakaan keksi helpompia tapoja tuottaa energiaa. Se on kallista ja erittäin tarkkaa toimintaa, mutta toisaalta taas ydinvoiman vaihtoehdot ovat vielä paljon surkeampia. Kauhistuttavat ja tehottomat tuulimyllykentät neitseellisessä merimaisemassa tai haisevat chp-voimalaitosten biomassakasat asutusten kupeessa tai ilmanlaatua pahentava poltto ylipäätään eivät voi olla parempi ratkaisu kuin ydinvoimala. Kaikki ovat harmillisia, ennen kuin aurinkoenergiasta saadaan suuren luokan ratkaisuja. Aurinkopaneelit saattaisin minäkin ottaa taloni katolle, mutta suuren volyymin energiantuotantoa auringosta ei vielä valitettavasti voida saada.

Moni miettii myöskin sitä, eikö paras vaihtoehto olisi vesivoima, joka on kilpailukykyistä, päästötöntä, uusiutuvaa, helposti rakennettavaa sekä myöskin säädettävää. Mutta asia sattuu ainakin Suomessa olemaan niin, että sen, joka vastustaa ydinvoimaa, pitää vastustaa tehokkaasti myöskin vesivoimaa. Näillä aatteellisilla liikkeillä on perinteensä ja opinkappaleensa, ja koskaan ne eivät näytä muuttuvan.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Arvostan kovasti vasemmistoliiton kahden edustajan toimintaa, ed. Kankaan ja ed. Uotilan toimintaa, jotka pitkäaikaisina kansanedustajina uskaltavat ja rohkenevat kuitenkin edustaa niitä teollisuustoimihenkilöiden ja teollisuuden henkilöitten intressejä, joita tarvitaan, kun teollisuuspaikkakunnille ydinvoimaa laitetaan ja saadaan tuotantoa sellaiseksi, että Suomessa myöskin teollisuus säilyy. Olette rohkeita edustajia, ja lausun siitä teille kiitokseni.

Markku Pakkanen /kesk

Olemme huomenna tekemässä todellakin merkittävää energiaratkaisua Suomessa ja Suomen tulevaisuuden kannalta. Päätämme kahden, yhden tai nollan ydinvoimalan puolesta huomenna. Sen lisäksi eilisen ja tämän päivän keskusteluissa on myös paljon puhuttu uusiutuvasta energiasta ja siihen liittyvistä asioista, ja siitä päätökset sitten teemme tulevan syksyn aikana.

Minulle tämä näyttäytyy hyvin pitkälle uusiutuvan energian näkökulmasta. Pidänkin tärkeänä, että tähän ydinvoimaratkaisuun on yhdistetty tämä vahva energiapaketti. Suomalaisen työn merkitys korostuu erityisesti tässä energiapaketissa, toki myös ydinvoimaratkaisussa rakentamisen kannalta, toisaalta teollisuuden, metalliteollisuuden, metsäteollisuuden ja raskaan teollisuuden, edullisen energian muodossa. Jotta nämä asiat kuitenkin etenisivät, tämä ministeri Pekkarisen mainitsema resurssilaki, jossa määritellään keinot ja tavoitteet, jotka sitovat uusiutuvan energian paketin aina vuoteen 2020 asti, on erityisen tärkeä ensi syksynä.

Miksi sitten ydinvoimaa Suomessa tarvitaan? Meillä on edelleen onneksi vielä vahvaa metsäteollisuutta. Pidän tärkeänä, että metsäteollisuus säilyy Suomessa. Toimenpiteiden sen säilymiseksi pitää olla merkittäviä ja voimakkaita, ja siksi edullinen energia on tärkeää.

Ilokseni huomasin tämän päivän sanomalehdessä, että Foex Indexes ‐yhtiö mittaa sellun hintaa maailmanmarkkinoilta, ja sellun hinta on noussut 976 dollariin tonnilta. Keväästä nousua on tapahtunut 177 dollaria elikkä noin 20 prosenttia. Tämä on erittäin hyvä uutinen suomalaiselle metsä- ja selluteollisuudelle. Ehkä suurimpana siinä on, että kysyntä on Kiinassa merkittävällä tavalla noussut. Näin ollen suomalainen selluteollisuus voi hetkeksi ainakin hengähtää ja näyttää vihreää valoa.

Jotta uusiutuva energiapaketti saadaan syksyllä läpi — tässä kahden päivän aikana, kun on keskusteluja kuullut — kaiken tämän takuumieheksi taitaa kuitenkin vain jäädä keskustapuolue täällä eduskunnassa. Menestyminen ensi kevään vaaleissa on sillä lailla merkittävää, että mikäli keskusta ei seuraavassa hallituksessa istu, tässä on kaikki mahdollisuudet vielä epäonnistua tältäkin osin.

Sitten haluaisin käyttää hiukan numeroleikkiä. Ministeri Pekkarinen, niin kuin täällä on todettu, hallitsee numerot ja niiden käyttämisen. Itse joudun nyt tukeutumaan kyllä paperiin:

Tässä tuulivoimakeskustelussa erään asiantuntijan mukaan tuulivoiman tuotantoa on aiottu nostaa Suomessa 6 terawattituntiin vuoteen 2020 mennessä, ja tämä tarkoittaa noin 2 000 megawatin nimellistehoa. Tällä hetkellä Suomen tuulivoimaloiden nimellisteho on 120 megawattia. Jotta tämä toteutuisi, meidän on luotava syöttötariffijärjestelmä, jolla valtion talousarvion kautta tuetaan merkittävällä tavalla tuulivoimaa. Markkinahinnan ja takuuhinnan välinen ero maksetaan tuotteelle valtion varoista. Edellä mainitulla kapasiteetilla tuen osuus on arvioitu noin 200 miljoonaksi euroksi vuodessa. Tuotanto-olosuhteet eivät Suomessa kuitenkaan ole niin hyvät kuin Euroopassa, Saksassa, Hollannissa ja Tanskassa, missä tuulten nopeus on noin 7—9 metriä sekunnissa, kun se Suomessa jää alle 5 metriin. Siksi tuulivoima ei Suomessa pysty kilpailemaan energiamuotona samalla tavalla kuin näissä maissa. Tuulivoimalan vuotuinen energiatuotanto vastaa noin 30 prosentin kokoaikaista nimellistehoa. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että yksi tuulivoimala tekee työtä 7—9 tuntia päivässä ja 6 päivää viikossa keskimäärin. 1 megawatin tuulivoimala tuottaa vuodessa noin 2 000—2 800 megawattituntia elikkä sähkön noin 1 000 kerrostalokaksiolle.

Tällä hetkellä tämä Suomen 120 megawatin nimellisteho vastaa arviolta 30 prosentin mukaan noin 36 megawattia kokoaikaista nimellistehoa. (Puhemies: 5 minuuttia!) Elikkä 36 000 kerrostaloasuntoa tällä hetkellä tuulivoimalla pystyttäisiin lämmittämään. Tuo tavoite vuonna 2020 samoilla luvuilla ja laskentaperiaatteella olisi, että noin 600 000 kerrostalokaksiota pystyttäisiin tuulivoimalla lämmittämään. Tuen osuus 200 miljoonaa näille 600 000 asunnoille on noin 333 euroa per asunto vuodessa.

Elikkä kysymys kuuluu: kun asut kerrostalokaksiossa, haluatko maksaa 330 euroa oman sähkölaskun lisäksi sanoaksesi, että tarvitsemme tuulivoimaa?

Lasse Hautala /kesk

Nyt käsittelyssä olevat valtioneuvoston kahta ydinvoimalaitosta ja ydinpolttoaineen loppusijoituslaitosta koskevat periaatepäätökset ovat tämän vaalikauden merkittävimpiä täällä eduskunnassa käsiteltäviä ja päätettäviä asioita. Näillä päätöksillä jos millä on kauaskantoiset seuraukset.

Hallituksen energiapaketti on suuri kokonaisuus, joka antaa suuntaviivat tulevaisuuden energiapolitiikallemme. Energiapaketti tuo mukanaan kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja, edistää yrittäjyyttä, kotimaisuus energiatuotannossa kasvaa, ja muun muassa Venäjältä tuotavan ydinsähkön käyttö vähenee. Lisäksi on hyvää se, että myös kivihiilen käyttöä ei enää jatketa entiseen malliin. Energiapaketissa kiinnitetään huomiota ilmastokysymyksiin ja luodaan edellytyksiä puhtaammalle ilmastolle tulevaisuudessa. Päästöjen merkittävä vähentäminen, energiatehokkuuden lisääminen, kotimaisen uusiutuvan energian tuotannon lisääminen sekä omavaraisen energiantuotannon turvaaminen ovat kaikki erinomaisia tavoitteita.

Suomen velvoite nostaa uusiutuvien osuus 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 on toteutettavissa, ja toteutuessaan se on erinomainen poliittisen tahtotilan osoitus uusiutuvan energian saavuttamiseksi.

Luvat kahden ydinreaktorin rakentamiselle ovat omalta osaltaan merkittävä linjaus monessakin mielessä. Tällä ratkaisulla kohennamme merkittävästi sähkön omavaraisuutta korvaamalla muun muassa osan tuontisähköstämme omalla tuotannollamme, ja näin jätämme enemmän niitä euroja maahamme, joita olemme maksaneet ulkomaille fossiilisista polttoaineista. Periaatepäätökset ydinvoiman rakentamiseksi TVO:lle ja Fennovoimalle sekä loppusijoituspaikan laajentamiseksi Posivalle ovat kaikki perusteltuja. Tehtävät ydinvoimaratkaisut ovat osa kokonaispakettia, ja ilman näin merkittävää satsausta uusiutuvaan energiaan en olisi valmis lupia hyväksymäänkään. Mielestäni on myös muistettava ottaa huomioon ydinvoimahankkeen toteutumisessa niin suomalaisen työn, osaamisen kuin yritysten hyödyntäminen vahvalla tavalla. Siitä on pidettävä kiinni.

Uusiutuvien energialähteiden, kuten muun muassa tuulivoiman, metsähakkeen, turpeen, liikenteen biopolttoaineiden, biokaasun ja muun uusiutuvan energiatuotannon, mukaan lukien aurinkolämmön, käyttöönottoa on tuettava valtion tukitoimin. Ne ovat kaikki varteenotettavia vaihtoehtoja, joille kannattaa suunnata myös budjettirahoitusta. Maaseudun kannalta merkittävintä on puuenergian käytön huomattava lisääminen. Myös turpeen käytön kasvattaminen erityisesti seospolttoaineena, tuulivoiman lisäys ja bioenergian tuotanto ovat merkittäviä maaseudun elinkeinojen kannalta. Varsinaisen energiatuotannon työpaikkojen lisäksi työpaikkoja tulee lisää kone- ja laitevalmistusteollisuuteen sekä lämmitysjärjestelmäteollisuuteen. Kaikki edellä mainitut antavat hyvät perusteet olla aktiivisia ja tarttua uusiutuvan energian tuotantomahdollisuuksiin.

Jokaisessa EU-jäsenmaassa liikenteen uusiutuvan energian osuuden on oltava vuoteen 2020 mennessä vähintään 10 prosenttia. Suomi on omalta osaltaan asettanut tavoitteen 20 prosenttiin. Energiapaketti tukee biopolttoaineiden hyödyntämistä. Sekä biodiesel että biokaasu ovat molemmat biopohjaisia polttoaineita, joiden käyttö on Suomessa vasta alkutekijöissä. Nyt niiden kasvattamiselle annetaan hyvä pohja, ja tukea kyseisille investoinneille on luvassa. Esimerkiksi puhtainta polttoainetta, biokaasua, ei nyt saa unohtaa liikenteessä ja sähköntuotannossa.

Myös jätteistä ja viljasta etanolia valmistavia laitoksia on suunnitteilla. Tehdyn selvityksen mukaan Suomessa olisi tilaa kahdelle tai jopa kolmelle viljasta etanolia tekevälle laitokselle. Viljaetanolilaitoksen etuna on se, että siitä saatavalla sivutuotteella, rehulla, voidaan merkittävästi korvata tuontivalkuaista. Rehun osalta on tärkeää, että alueella on vahva kotieläintuotantopohja, joka voi hyödyntää tätä rehua jo tuoreena. Yhdeksi hyväksi etanolitehtaan sijaintipaikaksi on monissa selvityksissä arvioitu Etelä-Pohjanmaata. Onhan siellä monia vahvuuksia tuotannon kannalta. Selvitystyötä asian eteenpäin viemiseksi tulee jatkaa.

Nyt on oltava aktiivinen uusiutuvan energiantuotannon käynnistämisessä. Kuntien ja seutukuntien olisi hyvä ryhtyä laatimaan omia toimintasuunnitelmia kestävän energiahuollon osalta ja lähteä mukaan yhteisiin energiatalkoisiin. Suunnitelmiin on syytä sisällyttää uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen, energian säästön edistäminen, seudun energiaomavaraisuuden nostaminen sekä energiatehokkuuden parantaminen koko alueella. Hallituksen energiapaketti (Puhemies: 5 minuuttia!) antaa tähän kaikkeen tukea ja auttaa hankkeiden eteenpäin viemistä. Nyt on siirryttävä sanoista tekoihin.

Jyrki Yrttiaho /vas

Valitettavan vähän täällä on keskustelussa käyty läpi kysymyksiä ydinturvallisuudesta. Kuukausi sitten ministeri Pekkarinen vastasi kirjalliseen kysymykseeni ydinvastuulain voimaan saattamisesta. Siinä hän perustelee voimaantulon viivästymistä sidonnaisuudella kansainvälisen sopimuksen ratifiointiprosessiin. Nyt ministeri Pekkarinen on luopunut noista perusteluista.

Ydinvastuulaki säädettiin vuonna 2005. Sillä pehmennettiin edellistä Olkiluoto 3:n lupapäätöstä, mutta laki ei ole vieläkään Suomessa voimassa. Onhan tämä melkoista vedätystä. Kaikki on kiinni ministeri Pekkarisesta. Nyt ministeri Pekkarinen on ilmoittanut, että työ- ja elinkei­noministeriö ryhtyy valmistelemaan lakia, joka asettaisi rajoittamattoman vastuun ydinvahingosta ydinvoimayhtiölle. Tässä on ollut viisi vuotta aikaa saattaa ydinvastuulaki voimaan ja tehdä vielä tarpeellisia korjauksia, mutta näin ei ole tapahtunut. Ei ole haluttu asettaa ydinvoimalle sen hintaan ja kilpailuasemaan oleellisesti vaikuttavia turvallisuus- ja riskivastuun vaatimuksia.

Nyt kun uudet luvat ovat täällä kriittisessä tarkastelussa, lupaa ministeri ryhtyä jälleen toimiin rajoittamattoman vastuun periaatteen toteuttamiseksi. Ministeri Pekkarinen tuntee kyllä varsin hyvin ydinvoimayhtiöiden taseet, joista ed. Pulliainen täällä oikein puhui ja asetti suuria epäilyjä. Nämä yhtiöt, kuten Teollisuuden Voima, eivät todellakaan kykene vastaamaan mistään todellisessa ydinvahinkotilanteessa. Jos tämä ei ole vedätystä, niin mikä?

Saksassa laki on saatettu kansallisesti voimaan. Rajoittamattoman vastuun periaate on pannut siellä sijoittajat ajattelemaan, eikä uusia ydinlaitoksia ole rakenteilla. Siksihän saksalainen E.ON, maailman suurin yksityisessä omistuksessa oleva energiayhtiö ja toiseksi suurin eurooppalainen ydinvoimayhtiö, on kiinnostunut rakentamaan ydinvoimaa Suomeen. Suomessa ydinvoimayhtiö on vahinkovastuusta vapaa.

Täällä on myöskin iloittu ja puhuttu, että Outokumpu alle 10 prosentin omistuksellaan ja vielä pienemmät kumppanit onnistuivat saamaan E.ONin mukaan Fennovoimaan 34 prosentin osuudella, onnistuivat saamaan mukaan maailmanluokan ydinvoimaosaajan, näin täällä on julistettu. Mitenkähän tämä pitäisi ymmärtää? Eiköhän tunnusteta tosiasia, että kysymys on luunkovasta energialiiketoiminnasta. Kannattaa muistaa, että E.ON on nyt pääsemässä toisella yrittämällään Suomen ydinsähkön tuottajaksi ja viejäksi, nyt Fennovoiman ilmiasussa ja pääomistajana. Suurella energiamonopoliyhtiöllä on ollut tarve osoittaa sijoittajilleen, että ydinvoima vetää, sitä rakennetaan jopa Pohjois-Eurooppaan ja että E.ONiin kannattaa sijoittaa.

Rahan valta tässä näyttää jylläävän, siksi en ihmettele, että Suomen johtava energiaviranomainen on vaihtanut rooliaan ja ikään kuin tullut ydinlupahakemus kainalossaan valmistelemaan päätösesitystä ja hoitamaan tehtävää ministeriön osastopäällikkönä. Tästä varsin julkeasta esteellisyysrikkeestä oikeuskansleri Jaakko Jonkka on oikein huomauttanut. On täysin oikein vaatia, että luvat käsiteltäisiin ja valmisteltaisiin uudelleen.

Fennovoiman ja E.ONin hakemuksissa herättää kysymyksiä myös ydinjätteen loppusijoituspaikan ja suunnitelmien puuttuminen. Sekään ei painanut hallituksen päätöksenteossa. Kun E.ONin kaltainen energiajättiläinen kolkuttaa ovelle ja ilmoittautuu pääomistajaksi, ei Suomen hallituksella ole eväitä asettaa ehtoja. Hallitus on hätäpäissään oikonut sangen reippaasti ydinvoimaperiaatelupaehtoja ja laillisuus- ja esteellisyysvaatimuksia. Mutta mitäpä tämä hallitus ei tekisi suuren (Puhemies: 5 minuuttia!) rahan toiveiden täyttämiseksi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk

Me olemme tekemässä merkittävää ratkaisua Suomen hyvinvoinnin näkökulmasta. Me päätämme huomenna, millä tavalla suomalainen saa täällä tarvitsemaansa energiaa ja hyvinvointia. Tähän pakettiin liittyy uusiutuvien energioiden hyödyntäminen, joka on historiallisen suurta, ja toisaalta myöskin ydinsähkön ja ydinvoimalaitosten rakentaminen.

Aivan aluksi voin todeta, että olen tämän koko energiapaketin kannalla ja tuen myös kummankin ydinvoimalaluvan myöntämistä.

Täällä on tuotu esille erilaisia näkökulmia, mikä onkin hyvä. Ihmiset suhtautuvat tunteella ydinvoimaan tai jotenkin muuten. Puolesta ja vastaan on perusteluja eri tavalla esitettyinä, ja ne ovat ihan hyväksyttäviä. Yksi tapa kuitenkin on minua häirinnyt, ja se on se, että on tutkimustuloksia käytetty tahallisesti pelotteluun ja vääristelyyn. Otan tässä vihreiden kansanedustaja Johanna Karimäen suoran sitaatin eilisestä puheesta: "- - en tiedä, kuinka vakavalla huomiolla on esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsitelty saksalaista tutkimusta lasten syöpätapauksista ydinvoimaloiden ympäristössä. Saksalainen Kikk-tutkimus, joka on tehty saksalaisella perusteellisuudella, julkaistu maailman johtavissa syöpätutkimuslehdissä — ja Saksan hallitus on myös hyväksynyt tämän tulokset — on päätynyt siihen lopputulemaan, että lasten leuke­miariski 5 kilometrin etäisyydellä voimalasta on yli kaksinkertainen, muiden syöpien osalta miltei kaksinkertainen. Kikk-tutkimus viittaa hyvin vahvasti siihen, että toimivat ydinreaktorit tuottavat jotakin, joka lisää erityisesti pienten lasten syöpäriskejä. Syitä on pohdittu ja selvitetty. Epäilykset ovat kohdistuneet ennen kaikkea ydinvoimaloiden rutiininomaisesti ympäristöönsä laskemaan tritiumiin, vedyn radioaktiiviseen isotooppiin, jonka puoliintumisaika on 12 vuotta. Nyt jos miettii näitä ydinvoimalupahakemuksia, niin esimerkiksi Fennovoiman hankkeen lähistöllä altistuvaa väestöä olisi tällä alle 5 kilometrin etäisyydellä."

Tämä tulkinta on väärä ja ilmeisen tahallisesti sellaiseksi tehty. Nimittäin Säteilyturvakeskus toteaa: "Saksassa vuonna 2007 julkaistu tutkimus syöpien esiintyvyydestä ydinvoimalaitosten ympäristössä on herättänyt kansainvälistä huomiota. Tutkimuksen mukaan enintään viiden kilometrin etäisyydellä ydinvoimalaitoksista asuvilla alle viisivuotiailla lapsilla esiintyi enemmän leukemiatapauksia kuin kauempana ­asuvilla lapsilla. Etäisyys ydinvoimalaitoksesta määritettiin lapsen asuinpaikasta syövän diagnoosi­hetkellä." Nyt on tärkeä kohta: "Syytä suurentuneeseen leukemian esiintyvyyteen ei tiedetä." Ja nämä Kikk:n tutkijat toteavat itse, että "havainto ei johdu säteilystä, koska ydinvoimalaitoksen ympäristössä altistuminen säteilylle ei ole suurempaa kuin muilla alueilla". Siis saksalaiset tutkijat itse toteavat sen asian, josta täällä on väitetty toisin.

"Ranskassa ja Englannissa vuonna 2008 julkaistuissa tutkimuksissa todetaan, että alle viiden kilometrin etäisyydellä ydinvoimaloista asuvat alle viisivuotiaat lapset sairastuvat leukemiaan yhtä paljon kuin muualla asuvat. Lasten leukemiasta ydinvoimalaitosten ympäristössä on tehty aikaisemmin useita tutkimuksia, jotka ovat koskeneet kymmeniä laitoksia eri maissa. Useimmissa tutkimuksissa ei ole voitu havaita suurentunutta riskiä."

Sitten vielä Stukin toteamus: "Säteilyturvakeskus on yhteistyössä Syöpärekisterin kanssa seurannut syöpäilmaantuvuutta suomalaisten ydinvoimalaitosten ympäristössä koko niiden toiminnan ajan. Voimalaitosten sijainti- ja ympäristökunnissa ei alle 15-vuotiailla lapsilla esiinny enempää leukemiaa kuin muuallakaan maassa. Suomen koko ydinvoimalaitosten 30-vuotisen toiminnan aikana niiden ympäristössä on havaittu 17 lasten leukemiatapausta. Maan keskiarvon perusteella alueen odotettu tapausmäärä on 18,8." Eli suurempi kuin on todettu. "Kotimaisten ydinvoimalaitosten vaikutusta ympäristöön seurataan tarkasti ja tulokset raportoidaan säännöllisesti. Voimalaitoksien ympäristössä mitatut radioaktiivisuustasot ja niistä koituvat säteilyannokset lähialueiden väestölle ovat olleet niin pieniä, että niillä ei ole käytännössä merkitystä verrattuna väestön muista syistä saamaan säteilyyn", toteaa Säteilyturvakeskus.

Tähän lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että kun ihmisiä sairastuu, niin 23:sta yksi sairastuu säteilystä syöpään ja 22 jostakin muusta syystä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ja kun otetaan huomioon, että syöpä on hyvin yleinen, joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään ja joka viides menehtyy tähän syöpäsairauteen, niin leukemian ja syövän syiden etsiminen ydinvoimaloiden lähettyviltä on täysin perusteetonta ja väärää pelottelua ja informaatiota.

Marja Tiura /kok

Nyt käsittelyssä oleva ydinvoimaratkaisu on osa hallituksen energiastrategiaa kohti vähäpäästöistä Suomea. Tämä päätös perustuu päästöjen vähentämiseen, kotimaisuuteen ja omavaraisuuteen sekä teknologian, työllisyyden ja talouskasvun edistämiseen.

Kansainvälisesti tarkastellen olennaista on, että ydinvoiman rakentaminen on lisääntynyt. Kaikkiaan maailmassa on 439 erikokoista ydinvoimalaa. Tällä hetkellä rakenteilla on 57 ydinvoimalaa, ja 151 reaktoria on parastaikaa suunnitteilla.

Asia, joka on keskustellussa jäänyt suhteellisen vähäiselle huomiolle, on se, että joidenkin uusien ydinvoimaa tuottavien maiden yhteiskunnallinen epävakaus voi aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia. Tulevaisuusvaliokunta katsoo omassa lausunnossaan, että ydinvoiman käyttöön sisältyy etujen ohella ongelmia, kuten sisältyy kaikkeen energiantuotantoon. Siitä huolimatta se on käytettävissä olevan tiedon perusteella yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Päästötön ydinvoima korvaa fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvaa sähköntuotantokapasiteettia, vähentää riippuvuutta sähkön tuonnista sekä mahdollistaa yhdessä uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan tuotannon ja energiatehokkuuden parantamisen kanssa Suomen ilmastotavoitteiden täyttämisen kustannustehokkaalla tavalla.

Ydinvoiman keskeisiä hyviä puolia on myös vakaa ja ennustettava sähkön hinta. Tämä antaa perustaa monialaiselle tuotannolle ja investoinneille Suomeen. Se edistää yrittäjyyttä, työllisyyttä ja hyvinvointia. Tästä syystä olen kyllä ihmetellyt monen vasemmistoliiton kansanedustajan mielipiteitä täällä salissa siitä, että ydinvoimakapasiteetti yhdessä tämän uusiutuvan energiapaketin kanssa ei edistäisi työllisyyttä ja suomalaisia työpaikkoja.

Olenkin hyvällä mielellä huomioinut ed. Kankaan ja ed. Uotilan mielipiteet täällä salissa. Ed. Uotila telakan pääluottamusmiehenä tietää sen, mitä kohtuuhintainen energia Suomelle merkitsee ja suomalaisille työpaikoille, aivan samalla tavalla kuin ed. Kangas täällä omassa puheenvuorossaan myöskin totesi. (Ed. Kangas: Metsäteollisuudelle!) — Metsäteollisuudelle kohtuuhintainen energia ja myöskin energian hinnan ennakoitavuus on äärimmäisen tärkeä asia, ja teillä on aidosti huoli suomalaisista työpaikoista ja Suomen taloudesta, niin kuin meilläkin on.

Ydinvoima on suomalaisten kokemusten mukaan kilpailukykyistä ja turvallista, ja se vahvistaa Suomen kilpailukykyä ja vahvistaa Suomen mainetta nykyaikaisen ydinteknologian tuntijana ja edelläkävijänä Euroopassa. Keskipitkällä aikavälillä eli noin 20—40 vuoden tähtäimellä ydinvoimalla on erityisen suuri merkitys Suomen energiapolitiikalle.

Ydinvoiman käytön viimeinen vaihe eli ydinjätteen loppusijoittaminen on erityisen tärkeää, ja se on erityisen vaativa tehtävä. Ydinjätteen loppusijoittaminen tulee tarpeelliseksi noin 40 vuoden kuluttua ydinvoimalan käyttöönotosta.

Tulevaisuusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan ydinvoimalaitosten käytön säteilyhaitat ovat saatujen kokemusten mukaan olleet erittäin vähäiset niin Suomessa kuin muissakin maissa, jotenka ed. Kaltiokumpu käyttämässään puheenvuorossa, kun juuri kerroitte siitä, millä tavalla näitä tutkimustuloksia on vääristelty, oli siinä aivan oikeassa. Tutkimusten mukaan säteily ympäristöön ei ole ollut vaarallista, ja varsinkaan meillä Suomessa ja kehittyneissä maissa se ei ole kovinkaan suuri turvallisuusriski.

Suomen ydinvoimalaitoksilla radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön eivät altista ympäristön asukkaita säteilylle, ja tämä on myöskin asiantuntijoiden mielipide ollut meillä tulevaisuusvaliokunnassa. Ydinvoimalaitoksilla työskentely oli vuonna 2009 säteilyn suhteen vähemmän vaarallista kuin esimerkiksi suomalaisen lentohenkilöstön työ. Arvoisat kansanedustajat, näin on asianlaita.

Ydinvoimalaitosten suunnittelussa kartoitetaan kaikki ulkoiset tapahtumat, jotka voivat uhata tämän laitoksen turvallisuutta. Tahallista vahingoittamista vastaan laitoksille vaaditaan tehokkaat turvajärjestelyt, joiden suunnittelu perustetaan riskianalyyseihin ja niiden perusteella arvioituihin suojatarpeisiin. Sotatoimet eivät tietenkään voi kuulua ja niitä on vaikea myöskin sisällyttää ydinvoimalaitosten suunnitteluperusteisiin, mutta rikolliselta toiminnalta ja terrorismilta suojaudutaan erittäin tehokkaasti. Suojautumisen yksityiskohdat toki eivät ole julkista tietoa.

Aivan lopuksi haluaisin muutamalla sanalla kommentoida tätä ydinvoimaratkaisusta käytyä keskustelua. (Puhemies: Viisi minuuttia!) Ensinnäkin nyt on syytä muistaa, että nämä ratkaisut, joita me teemme tulevaisuuden energiantuotannosta, ovat kokonaisuus. Eli tähän vaikuttavat energiansäästö, energiatehokkuus, uusiutuvat energian tuotantomuodot, ydinvoima siinä sitten vasta neljäntenä ratkaisuperusteena. Kyse on 20, 40, 100 vuoden päätöksestä Suomen tulevaisuudesta eteenpäin.

Minun mielestäni tämä on sellainen asia, jossa on turha hörhöillä ja piirtää ylitsepursuavia kuvia siitä, mitä mahdollisuuksia Suomella on. Pitää perustaa päätökset realismiin. Pelkällä risunpoltolla, pelkästään uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla Suomi ei pärjää tulevaisuudessa. Meillä on oltava aito huoli suomalaisista työpaikoista, Suomen taloudesta ja Suomen tulevaisuudesta.

Sitten mitä tulee tähän tuulivoimaan ja näihin tuulipuistoihin, minulla oli mahdollisuus viikko sitten tutustua Shanghaihin ja näihin uusiin innovaatioihin ja uusiin energiantuotantomuotoihin Shanghaissa. On totta, että tuulivoimalla on saavutettavissa kapasiteettia. Shanghai on ratkaisut tämän tuulivoimapuistoratkaisunsa sillä tavalla, että se on sijoitettu 20 kilometrin päähän mantereesta keskelle merta. Siellä on saatavilla suurin kapasiteetti, siellä jylläsi 80 myllyä, ja he olivat laskeneet näin. Tosiasia on se, että meressä tuolla keskimerellä on mahdollisuus saada parhain kapasiteetti näistä tuulimyllyistä, mutta tämä energia on erittäin kallista energiaa.

Sitten mitä tulee täällä ilmastoasiantuntija Oras Tynkkysen lausuntoon siitä, että Espanja on edelläkävijä valtioista uusiutuvan energian tuotannon osalta ja että Suomen pitäisi ottaa Espanjasta mallia, nyt on tosiasia se, että Espanjan valtio on käytännöllisesti katsoen konkurssissa. Jos siellä olisi tehty oikeankaltaisia ratkaisuja myöskin energian suhteen ja oikea-aikaisia ratkaisuja, niin tilanne voisi tämän valtion osalta olla myöskin toisen kaltainen. Espanja ei ole se maa, josta Suomen kannattaa suuremmassa mittakaavassa ottaa minkäännäköistä esimerkkiä.

Minä itse olen ehdottomasti alusta asti ollut sitä mieltä, että kahden uuden reaktorin rakentaminen Suomen tulevaisuuden näkökulmasta on ehdottomasti tarpeellista ja pitkällä aikajänteellä tällä turvataan myöskin Suomen energiaomavaraisuus. Olisin ollut jopa kannattamassa kolmatta reaktoria, kolmatta ydinvoimalaa, Suomeen.

Matti Kangas /vas

Täällä on kerrottu tästä ydinvoimaratkaisusta. Stuk kertoi, Säteilyturvakeskus, että Suomessa on viisiportainen turvallisuusasteikko. Turvallisuusinnovaatiot ovat johtavia Euroopassa, ja niitä tullaan tänne katsomaan. Täällä pitäisi olla enemmän huolissaan Venäjän ja Kiinan voimalaitoshankkeista. Stukin edustajat sanoivat, että näitten maitten turvallisuusasteikko yltää kolmannelle portaalle, kun Suomessa on viisiportainen asteikko. Eli täällä ei pitäisi puhua Suomen ydinvoimaloista, vaan kun tämä on globaali ongelma, mistä päin sattuu tuulemaan, niin kuin Tšernobylinkin kohdalla, niin sinne pitäisi nyt tämän salin keskittää voimansa ja todeta, kun tuonne Suomenlahden toiselle puolelle rakennetaan ydinvoimaloita, että niitä ei tehtäisi.

Täällä ovat nämä ydinvoiman vastustajat kertoneet ratkaisustaan, ettei näitä pitäisi hyväksyä vaan käyttää uusiutuvaa energiaa. No, sehän oikeus kaikilla on, mutta se on vaan heiltä jäänyt sanomatta, paljonko tämä heidän tarjouksensa maksaa. Ydinvoimalat ovat 5 miljardia euroa noin suunnilleen kappale. Kysyin tästä 38 prosentista tuolla valiokunnassa muun muassa Pöyryn edustajalta, jotka näitä suunnittelevat ja ovat mukana rakentamassa tällaisia isoja projekteja, ja he kertoivat, että vähintään 500 miljoonaa euroa vuosittain verorahoja pitää laittaa, voi olla, että jopa 1 000 miljoonaakin euroa pitää laittaa vuosittain. Sitten tämä kelpaa ja on kilpailukykyistä. Eli tämä pitäisi myös kertoa. Ydinvoiman maksaa teollisuus, ja uusiutuvan maksavat veronmaksajat, ja silloin pitäisi veronmaksajille kertoa, mitä se maksaa.

Minä tein talousvaliokunnassa vastalauseen 2, ja täällä on ed. Kauppila sen esitellyt eduskunnalle. Kannatan ed. Kauppilan tekemää vastalause-ehdotusta.

Christina Gestrin /r

Moni on ilmoittanut asettuvansa kannattamaan ydinvoiman lisärakentamista siksi, että energiantuotanto on Suomen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta olennainen kysymys. Kuitenkin tarvittava määrä sähköä pystytään tuottamaan myös ilman uusia ydinvoimaloita. Toinen usein toistuva väite on, että Suomi tuo yli 10 prosenttia sähköstä Venäjältä ja että tämä sähkön tuonti ja jäljellä olevat hiilivoimalat pitää korvata muulla tuotannolla.

Harvemmin on tässä yhteydessä todettu, että jo Olkiluoto 3:n valmistuminen kääntää Suomen sähkötaseen positiiviseksi eli Suomessa tullaan tuottamaan yhtä paljon sähköä kuin maassa kulutetaan. Olkiluoto 3 tulee tuottamaan noin 19 terawattituntia sähköä vuodessa, joka on yhteensä suunnilleen sama määrä kuin Suomeen tänä päivänä tuodaan ulkomailta ja tuotetaan sähköä fossiilisella lauhdevoimalla. Vaikka hallitus perustelee ydinvoiman lisärakentamista sähkön omavaraisuuden parantamisella ja tuontiriippuvuuden poistamisella, ei hallitus kuitenkaan ole kiistänyt sitä, että sähkön tuonti Venäjältä joka tapauksessa tulee jatkumaan niin kauan kuin hintataso on pienempi Luoteis-Venäjän sähkömarkkinoilla kuin pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla.

Huolestuttavaa on, että ydinvoimaan liittyvät ratkaisemattomat riskit eivät millään tavalla ole vaikuttaneet hallituksen ja eduskunnan talousvaliokunnan ratkaisuun. Tosiasia, että Fennovoiman ydinjätteille ei ole loppusijoituspaikkaa, ei ole tässä vaiheessa vaikuttanut hallituksen päätökseen. Periaatepäätöksessä todetaan vain, että rakentamislupaa ei voida myöntää ennen kuin Fennovoima on esittänyt työ- ja elinkeinoministeriölle joko sopimuksen ydinjäteyhteistyöstä nykyisten jätehuoltovelvollisten kanssa tai loppusijoituslaitosta koskevan ympäristövaikutusten arviointiohjelman. Tämä tulee toimittaa kuuden vuoden kuluessa. Ympäristövaliokunta on lausunnossaan todennut, että olisi ollut toivottavaa, että ydinpolttoaineen loppusijoitustapa olisi suunniteltu sitovasti jo periaatepäätöshakemusvaiheessa.

Hallituksen laskelmat tulevasta energiantarpeesta ovat kiistanalaisia. Arviot poikkeavat Temmin vuoden 2009 marraskuun kulutusennusteista lähinnä massa- ja paperiteollisuuden sähköntarpeiden osalta. Hallitus lähtee ennusteissaan siitä, että sähkönsäästötavoitteisiin ei päästä. Sähkönkulutusarvioita on nostettu olettamalla, että sähkön- ja lämmön yhteistuotantoa ajettaisiin alas, mikä käytännössä on erittäin epärealistista.

Vtt:n tilaama raportti toteaa, että Manner-Euroopan sähkön markkinahinta tullee olemaan korkeampi kuin chp:n tuotantokustannukset, joten sähkön vienti kasvaisi eikä chp:llä tuotetun sähkön määrä vähenisi. Samassa raportissa todetaan, että yhden uuden ydinvoimalan tapauksessa Suomesta vietäisiin sähköä nettona 3 terawattitunnin ja kahden uuden reaktorin tapauksessa 13 terawattitunnin eli yhden uuden reaktorin verran.

Regeringen borde också ha berett en alternativ modell för energiförsörjningen i vilken en utbyggnad av kärnkraften inte skulle ha ingått. En alternativ modell är fullt möjlig. I den skulle man utgå från regeringens paket för förnybar energi, som vi inte ens haft en möjlighet att bekanta oss närmare med under den snäva tidtabell som har funnits till riksdagens förfogande.

Därtill kan man räkna med att energispar- och effektiveringsåtgärderna åtminstone har den effetkt regeringen tidigare fastslagit men som helt saknades i kärnkraftsbeslutet och i de uträkningar som legat som grund. Minst fem terawattimmar ska kunna minskas med de här åtgärderna och sannolikt mycket mera än så. Därtill kan man räkna med att chp-produktionen fortsätter eftersom så ändå i verkligheten kommer att vara fallet.

Också i regeringens energi- och klimatstrategi konstateras att kombinerad el- och värmeproduktion med biobränslen ska prioriteras. Därtill kan målsättningarna för vindkraft ökas till tio terawattimmar till 2020. Elproduktion med bioenergi kan utökas med fyra terawattimmar till 2020 genom att stöda förgasningsanläggningar av biomassa, små kombikraftverk och biogasproduktion.

Med hjälp ny teknologi, riktade effektiverings- och sparåtgärder och smarta ellösningar och förebyggande åtgärder kan elkonsumtionstopparna jämnas ut. De här fullt genomförbara åtgärderna skulle göra Finland självförsörjande i fråga om elproduktion före 2020 och på 2030-talet skulle elproduktionen vara fri från koldioxidutsläpp.

Än finns det en möjlighet för riksdagen att välja en annan, hållbarare energipolitisk linje än den som nu föreligger för beslut. Kärnkraftsfrågan är en samvetsfråga av stora mått.

Hannes Manninen /kesk

Päätös ydinvoiman lisärakentamisesta on suuri ja periaatteellisesti vakava kysymys. Siksi asiaa on syytä harkita eri näkökannoilta.

Ydinvoiman vastustajat ovat masinoineet monenlaisia kampanjoita. Lähes poikkeuksetta niissä on vaadittu ydinvoiman kannattajilta rehellisyyttä heidän väittämiensä suhteen, ikään kuin totuus olisi vain heidän hallussaan. Siihen en kuitenkaan usko.

Sinänsä minusta on hyvä, että ydinvoimaa myös vastustetaan. Sanotaanhan, että siellä, missä kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele kovin paljon. Koskeneeko tuo myös niitä eduskuntaryhmiä, jotka väittävät olevansa yksimielisesti jotakin mieltä? (Ed. Juurikkala: Ei koske!)

Vastustus pakottaa myös kannattajat ja rakentajat kehittämään ja parantamaan turvallisuutta. Näin saamme paremman lopputuloksen. Ei olisi kuitenkaan kohtuutonta olettaa, että vastustajienkin tavat ja keinot noudattaisivat kohtuullista rehellisyyttä. Perusteettomien syytösten varjon lisäksi ei tunnu uskottavalta, että aina kun ryhdytään rakentamaan jotakin, rakennuspaikka on luontoarvoiltaan ainutkertainen maailmassa. Sen perusteella Suomi olisi todella ainutlaatuinen maa koko maailmassa.

On selvää, että ydinvoimaan liittyy riski. Tosiasia on kuitenkin se, että maailma on täynnä myös muita riskejä. Me emme voi luoda riskitöntä maailmaa, ja jos sellainen saataisiin aikaan, siinä ei voisi elää.

Suomi tarvitsee kilpailukykyistä lisäenergiaa samanaikaisesti, kun olemme sitoutuneet Euroopan unionissa päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvan energian tavoitteeseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman ydinvoimaa. Meillä on merkittävää energiaintensiivistä teollisuutta, kuten paperi-, metalli- ja erityisesti terästeollisuus. Näiden tehtaiden energiatehokkuus tuotettua yksikköä kohden on maailman huippua. Siksi niiden ajaminen pois Suomesta johtaisi vain hiilivuotoon ja entistä suurempaan saastuttamiseen.

Hallituksen esitys on tasapainoinen kokonaisuus uusiutuvien ja ydinenergian tuottamisen välillä. Se tukee myös koko maan tasapuolista alueellista kehitystä niin ydinenergian kuin erityisesti uusiutuvien energiamuotojen osalta. Ihmettelen suuresti sitä vaatimusta, että Fennovoimalla pitäisi olla muka valmiina jätteensijoituspaikka. (Ed. Kimmo Kiljunen: Miksei pitäisi?) Eihän muillakaan yhtiöillä ole ollut silloin, kun ne ovat anoneet lupiansa, (Ed. Gestrin: Se olikin virhe!) vaan vasta vuosikymmeniä sen jälkeen ne ovat tehneet omat ehdotuksensa. Kysymys on kustannuskysymyksistä etukäteen. (Ed. Kimmo Kiljunen: Huono argumentti!)

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää kasvua ja teollisten työpaikkojen säilymistä Suomessa. Turvaamalla riittävästi kilpailukykyistä energiaa on se mahdollista. Esimerkiksi Outokumpu Oy:n Tornion tehtaille se on elämän ja kuoleman kysymys, sillä kromituotannossa energian osuus on yli kolmannes kaikista kustannuksista. Kun kromia kaivoksessa on yli sadaksi vuodeksi, tarjoaa se merkittäviä laajennusmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Niinpä Outokumpu vahvistikin välittömästi hallituksen päätöksen jälkeen toteuttavansa kromituotannon kaksinkertaistamisen. Se turvaa lisää työpaikkoja myös terästeollisuudessa. Olen varma, että Tornion teräskourat ihmettelevät vasemmistoliiton ei-linjaa uusille työpaikoille. Timo Soinin sanoin: eihän Arhinmäen politiikassa ole työllisyyden kannalta päätä eikä häntää. (Ed. Kimmo Kiljunen: Liityttekö te perussuomalaisiin?)

Kokonaisuutena haluan todeta, että kannatan hallituksen esitystä ja toivon, että Fennovoiman laitos sijoitettaisiin Lapin läänin Simon kuntaan.

Kimmo Kiljunen /sd

Minä tulen hyvin nöyrällä mielellä tähän puhujapönttöön käyttämään puheenvuoron ydinvoimasta. Kuunneltuani tuon ed. Mannisen äskeisen puheenvuoron myönnän, että en tullut vakuuttuneeksi. Hän aloitti puheenvuoronsa puhumalla ydinvoiman vastustajista ja totesi sen näillä sanoilla: "On outoa, että jotkut kuvittelevat, että totuus on vain heidän hallussaan". Hän totesi, että on sinänsä hyvä, että ydinvoimaa vastustetaan, syntyy keskustelua, mutta hän totesi myöskin, että on tärkeää, että ne, jotka vastustavat tätä ydinvoimaa, noudattaisivat kohtuullista rehellisyyttä. Näin ed. Manninen.

Minulla ei ole vaikeuksia sanoa tätä myöskin toisin päin. Heidän, jotka puhuvat ydinvoiman puolesta, olisi hyödyllistä ymmärtää, että totuus ei ole vain yksien hallussa. Minusta on myöskin sinänsä hyvä, että ydinvoimaa kannatetaan, ja tärkeää on, että ne, jotka kannattavat ydinvoimaa, noudattaisivat kohtuullista rehellisyyttä. Näiden argumenttien käyttäminen puoleen tai toiseen eivät auttaneet, ed. Manninen, ainakaan minun päätöksenteossani tätä asiaa.

Minä olen dilemman edessä. Tikkurilan torilla törmäsin mummoon, joka totesi, miksi huokailla tämän ydinvoiman vuoksi. Eikö se riitä, että ottaa sähkön pistorasiasta, totesi tämä mummo. Kun tätä keskustelua on täällä kuullut, niin totean kyllä, että aivan näin helpolla me emme tästä selviä. Tämä eduskuntakeskustelu kyllä osoittaa, että jotta se sähkö sinne pistorasiaan tulee, tarvitaan paljon.

Hallitus on tehnyt oman esityksensä, mihin ed. Manninen tässä viimeisessä puheenvuorossa viittasi, ja siinä on kysymys kahdesta uudesta ydinvoimayksiköstä, jotka Suomeen oltaisiin rakentamassa, jos täällä tehdään myönteiset päätökset. Tosiasiassa myöskin ed. Manninen sen hyvin tietää ja muut, jotka tässä salissa ovat, että tämä hallituksen esitys pitää sisällään kolme ydinvoimayksikköä. Fortumin Loviisan yksiköt tulevat käyttöikänsä päähän 2020-luvun lopussa, ja täällä ei todennäköisesti ole sellaista kansanedustajaa, joka kuvittelisi, että tämä olemassa oleva infrastruktuuri ja se työllisyys, mikä siellä Loviisan seudulla on, jätettäisiin heitteille. Mitä todennäköisimmin seuraavalla vaalikaudella täällä on esitys uudesta voimalahakemuksesta, ja sitä käsitellään toivottavasti samalla paatoksellisuudella ja huolellisuudella myöskin kuin tätä nykyistä esitystä.

Miksi lisäydinvoimaa? Minun kannaltani ydinvoimaa puoltaa voimakkaimmin yksi keskeinen syy, ja se on ilmastonmuutos. On aivan selvää se, että meidän on asteittain mutta määrätietoisesti vähennettävä fossiilisten polttoaineiden osuutta. Ydinenergia on lähtökohtaisesti — en nyt puhu uraanikaivoksista jne. — hiilidioksidipäästöistä vapaata energiaa. Ilmastonmuutos on tällä hetkellä ihmiskunnan yksi suurimmista haasteista, ja siinä mielessä ydinvoima on vastaus omalta osaltaan tähän kysymykseen.

Toinen syy, mikä puoltaa omalta puoleltani äänestämistä "kyllä" ydinvoiman osalta, on luonnollisesti omavaraisuus. Tällä hetkellä me olemme sähköenergian osalta tuontiriippuvaisia. Tässä suhteessa on tietenkin järkevää, että haemme sitä sisäistä omavaraisuutta. Integroitunut maailmantalous tietysti aina on täynnä riippuvuuksia, mutta niin pitkälle kuin mahdollista on järkevää, että perussähkötuotannon osalta olemme vapaita tuonnista ja pikemminkin sitten, jos plussaa on, niin se on viennin puolella.

Kolmas syy, joka on täällä näissä keskusteluissa tullut esille monissakin yhteyksissä, on se, että ydinvoima on ratkaisu, jossa nyt pidetään vähäsen veronmaksajien puolta. Ydinvoima rakennetaan yksityisin varoin ja sitä ei samalla tavalla tietenkään subventoida, niin kuin hyvin tiedämme, kuin miten uusiutuville energialähteille tehdään. Nämä ovat niitä rationaalisia perusteita, joita ed. Manninenkin tässä omissa puheenvuoroissaan toi esille, jotka puoltaisivat ydinvoimaa.

Entä sitten vastustajien kannat? Arvoisa puhemies, minä olen aidon dilemman kanssa tekemisissä. Miksi vastustaa ydinvoimaesitystä? Ensinnäkin tuntuu yllättävältä tämä hallituksen rakentama paketti. Nyt puhun siis vastustavista argumenteista, jotka lähtevät siitä liikkeelle, että TVO:n hakemus on aika lailla arveluttava, niin kauan kuin tämä Olkiluodon kolmas reaktori on vielä valmistumatta. Hankehan on jo kolme vuotta myöhässä, ja ei ole myöskään vielä täyttä varmuutta siitä, saako se Säteilyturvakeskukselta lopullisen käyttöluvan. Minulla on tästä tietoa, että tämä asia on vielä harkinnassa kaiken kaikkiaan. (Ed. Salo: Epäiletkö oikeasti?) — Minä kerron siitä, millä tätä asiaa joutuu pohtimaan. Tehtäisiin nyt yksi hanke ensin kunnolla valmiiksi ja sitten haetaan seuraavalle tilaa. Tällä tavalla tätä voisi perustella.

Vaikka ed. Manninen olikin sitä mieltä, että hanke on jo kypsä ja on tehtävä päätös täällä, niin tietenkin Fennovoimassa on ongelmia. Sijaintipaikka puuttuu, ja ennen kaikkea ydinjätteen loppusijoituksesta ei ole näkemystä. Nämä ovat argumentteja, jotka täytyy ottaa huomioon silloin, kun mietitään ydinvoimaratkaisua. Mutta varmastikin suurin syy vastustaa ydinvoimaa tulee siitä, että tämä hallituksen paketti — nimenomaan puhun nyt tästä hallituksen esityksestä, josta me täällä äänestämme huomenna — ei sisällä kunnollista visiota tehokkaimmasta energiapolitiikasta. Tehokkain energiapolitiikka, jokainen meistä sen tässä salissa tietää, on energian säästäminen, eikö niin? Siinä suhteessa nyt on riski, että me luomme maahan ylikapasiteettia ydinsähkön osalta, ja tosiasiassa se menee sitten vientiin silloin, kun sitä kapasiteettia puretaan. Tämä sinänsä ehkä saattaa luoda tilanteen, että meillä ei ole tarvetta säästää ja tehostaa toimintoja.

Tässä suhteessa keskittämällä näin paljon ja näin suuressa mittakaavassa ydinvoimaan — saattaa olla näin, minä kysyn, ja tämä on sitä hypoteesia, koska joudun todella tätä dilemmaa nyt täällä ratkomaan — Suomi jää jälkeen muista Euroopan maista, jotka panostavat selkeästi Suomea enemmän uusiutuviin energialähteisiin, kuten tuuli-, aurinko- ja bioenergiaan. Itse asiassa, kun tilastoja olen seurannut, tällä hetkellä Euroopan unionissa, siis muualla kuin Suomessa, rakennetaan huomattavasti enemmän tuulivoimaa kuin ydinvoimaa, jos täällä tehdään päätös puoltaa näitä ydinvoimaratkaisuja niin kuin hallitus esittää. Onko käymässä näin — minä kysyn, tai tätä joutuvat kysymään ne, jotka vastustavat ydinvoimaa — että jäämme vanhentuneen energiatuotannon (Puhemies: 5 minuuttia!) vangiksi?

Tässä sen näkee. Arvoisa puhemies, olen dilemman kanssa tekemisissä. Tässä on hyvin kaksijakoinen asetelma. Minä en ole ehdoton ydinvoiman vastustaja missään tapauksessa, mutta minä en ole aivan varma, onko tämä hallituksen esitys paras mahdollinen.

Arvoisat poliitikot! Teitä on tässä salissa 200, tällä hetkellä vähemmän, mutta me hyvin tiedämme sen, että jos meillä on selvillä johtopäätös, meidän ammattitaitoomme kuuluu löytää perusteet.

Minulla on hyviä perusteita puoltaa ydinvoimaa. Minulla on hyvät perusteet vastustaa ydinvoimaa. Minä en tiedä johtopäätöstä. Tässä sitä nyt sitten on kansanedustaja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa arvon kansanedustajalla kuin kysyä lapsiltaan. Tämä ratkaisu on nimittäin sellainen, että se koskee enemmän minun lapsiani ja lastenlapsiani. Minä kysyin lapsiltani. Totesin, että isänne on tässä eduskunnassa tekemässä päätöstä asiassa, jossa hänellä on argumentit puolesta ja vastaan, mutta johtopäätös on ilmassa. Miten pitäisi tehdä? Neljä lasta sai tilaisuuden vastata, äänestää ydinvoimasta, ja heidän äänestyksensä tulos oli 3—1. Isä tulee kuuntelemaan lastensa kantaa.

Leena Rauhala /kd

Olemme tekemässä merkittävää ja kauaskantoista ratkaisua niin sähköntuotantoon kuin energiapolitiikkaankin liittyen. Huomenna äänestämme siis kahden uuden ydinreaktorin rakentamisesta.

Itse suhtaudun hyvin, voi sanoa, vakavasti ydinvoimaan liittyviin riskeihin ja haittoihin, joita eri selvitysten ja tutkimusten myötä on nostettu esille. Ja totean tässä ihan alussa aivan samalla tavalla kuin ed. Kiljunenkin, että kun tutkittua tietoa ydinvoimaan liittyen on paljon saatavissa, niin voi todeta, että on sekä myönteistä että kielteistä. Näen kuitenkin sen, niin kuin meillä nähtiin nyt näissä eri valiokunnissakin — edessäni on esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto talousvaliokunnalle, ja siinä nostetaan erityisesti tämä esille — että kaikkeen energiantuotantoon sisältyy myös ihmisen terveyteen liittyviä riskejä, niin myös ydinvoimaan. Ja haluan ottaa tämän hyvinkin vakavasti. Tiedämme tietysti, että ydinvoimaloiden, samoin kuin hiili- tai turvevoimaloiden, ympäristöön vapautuu pieniä määriä säteilyä, niin että en tässä samalla sano, etteikö näistä, mitkä ovat tätä fossiilista tuotantoa, hiili- ja turvevoimaloista, tulisi myös ympäristöön haittoja. Niihin on suhtauduttava aivan samalla vakavuudella ja pyrittävä ne estämään.

Näenkin erittäin tärkeänä, että tätä päätöstä tehdessä meillä on käytettävissä tutkittua, moniarvoista ja riippumatonta tietoa, jotta voisimme luottaa siihen, että tietoa ei ole, sanotaanko, jätetty pimentoon tai mukaan ei ole otettu tietoa, josta on osin sanottu, että on käytetty vain niin sanottuja puolitotuuksia. Tutkittu, tieteellinen tieto ei saa jäädä sellaiseksi, vaan sen tulee olla todella luotettavaa ja uskottavaa, ja sen tulee olla meillä pohjana päätöksenteossa, kun huomenna ratkaisumme teemme.

Suomesta ei saa tehdä ydinjätteen kaatopaikkaa, on erään kansalaisen viesti. Ydinjätehuollon turvallinen toteuttaminen edellyttää monipuolista ja riittävästi tutkittua tietoa turvallisuuteen vaikuttavista prosesseista. Ympäristövaliokunnan lausunnon eriävässä mielipiteessä todetaan, että jos Suomeen rakennetaan Olkiluodon kolmannen reaktorin jälkeen yksikin uusi ydinvoimala, tuottaa Suomi asukasta kohden eniten ydinjätettä maailmassa. Ydinjätteen loppusijoitusta varten suunniteltuihin menetelmiin liittyy edelleen siis epävarmuustekijöitä, tutkimustiedon puutteita. Kansalaiset odottavat meiltä määrätietoisia toimia kestävien energiaratkaisujen puolesta.

Hallitus on sitoutunut uusiutuvan energian pakettiin. Suomella on laillisesti sitova velvollisuus kasvattaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nyt päätöstä odottava ydinvoiman lisärakentaminen saattaa uhata kotimaisen uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämistä. Ministeri Pekkarinen on korostanut määrättyjä perusteita ydinvoiman rakentamiselle, ja ne ovat erittäin hyviä ja tavoiteltavia ja tärkeitä. Pidän tavoitteita siis tärkeinä, mutta miten niihin edetään, miten ne saavutetaan, miten ne toteutuvat, ne ovat myös tärkeitä kysymyksiä. Ja toteutuuko esimerkiksi sähkön saaminen halvemmalla ydinvoiman myötä? Toteutuuko työllistäminen paremmin ydinvoiman rakentamisella kuin näillä muilla, vaihtoehtoisilla energiantuotantomuodoilla?

Energiaratkaisujen lähtökohtana on energian tarve — erityisesti sähkönkulutuksessa — keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näen tärkeänä sen, että asiantuntijoiden huomattavan erilaiset arviot tarpeen kehittymisestä tulevaisuudessa vievät oikeastaan pohjan hallituksen koko esitykseltä. Tarpeen arvioinnissa on suuri paino pantava energiatehokkuuden parantamiselle ja energiansäästölle. Pidän tärkeänä ilmasto- ja energiastrategian linjausta, jonka mukaan ydinvoimaa ei rakenneta maahamme sähkön pysyvää vientiä varten. Ydinvoimaratkaisuissa on pidettävä huolta siitä, että resursseja jää myös uusiutuvan energian investointeihin.

Näen tärkeänä, että jatkossa tavoitteena tulee olla sekä fossiilisten polttoaineiden että ydinenergian käytön lopettaminen, että päästään (Puhemies: 5 minuuttia!) kestäviin ja eettisesti pysyviin ratkaisuihin.

Jari Leppä /kesk

Energiasta on tullut yhä tärkeämpi tuotannontekijä, talouden moottori, työllisyyden ylläpitäjä, ja myöskin kilpailukyvyn näkökulmasta energia on muodostunut yhä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi tekijäksi. Siksi on erinomaista, että hallitus on valmistellut laajan paketin, jolla halutaan varmistaa kaikki nuo edellä kuvaamani asiat, ja että Suomen kansantalouden kehittyminen ja kasvaminen taataan sillä, että meillä on riittävästi kohtuuhintaista energiaa saatavana ja se on mahdollisimman suurelta osin kotimaassa tuotettua ja että se ottaa ilmastoasiat huomioon ja että se on myöskin ympäristöystävällistä. On erittäin haasteellista sovittaa nämä tavoitteet yhteen, mutta mielestäni tällä kokonaispaketilla se on onnistuttu tekemään, mutta vain niin, että se kokonaisuus, mikä tässä on, toteutuu kaikilta osin.

Meillä on huomenna äänestys siitä, mitä teemme ydinvoimaratkaisujen osalta, ja kun tämä ratkaisu on ennen uusiutuvan energian vielä huomattavasti paljon mittavampaa pakettia kuin mitä pitävät sisällään nämä kaksi ydinvoimaluvalla tulevaa lisäsähkötehoa, mitä tähän maahan tullaan rakentamaan, on täysin välttämätöntä, että siitä pidetään kiinni, että ne poliittiset lupaukset, joita uusiutuvan energian monipuolisesta lisäämisestä on annettu, myöskin toteutuvat. Meillä ei ole enää mitään syytä olla epäuskoisia sen asian kanssa.

Mutta se, mitä me tarvitsemme, on se, että pystymme valvomaan, että näin myöskin tapahtuu ja riittävä rahoitus näille paketeille syntyy. Niistä ei nimittäin itsestään irtoa sitä määrää uusiutuvaa energiaa, mitä tavoitellaan. Siksi tarvitaan tekijöitä, uusia työntekijöitä, uusia yrityksiä, uutta teknologiaa ja myöskin uutta teollisuutta tähän maahan. Samalla se luo mahdollisuuden aivan uudenlaisen bioteollisuuden kasvuun. Energia on yksi niitä potentiaaleja, joita koko meidän uusi biotaloutemme tarjoaa. Yksi hyvä asia tässä kaikkien muiden edellä lueteltujen lisäksi on se, että biojalosteiden raaka-aineet, vähintään raaka-aineet, tulevat suurimmaksi osaksi maaseudulta, ne tulevat ympäri Suomea. Samalla ne myös hyödyttävät tasaisesti ympäri maata koko kansaa, ja se on aluepolitiikkaa myöskin parhaimmillaan, sen lisäksi, että se on erittäin suuri huoltovarmuuskysymys.

Pari asiaa, jotka täällä ovat vähän vähemmän olleet esillä tässä keskustelussa. Toinen on Mankala-periaate elikkä energiantuotannon osuustoimintajärjestelmä, joka on sellainen suomalainen innovaatio, joka on omalta osaltaan taannut meille edullista energiaa. Jos tätä periaatetta ei voitaisi tulevaisuudessa ylläpitää, merkitsisi se väistämättä energian hinnan rajua nousua. Se ei meidän taloutemme näkökulmasta ole mahdollista eikä se ole kestävää eikä se ole meidän kilpailukyvyllemme edullista vaan aivan päinvastoin. Siksi on välttämätöntä, että me kaikissa olosuhteissa pystymme säilyttämään meille, Suomelle, luontevat ja luontaiset ja koetellut toimintatavat. Yksi sellainen on Mankala-periaate. Siksi on torjuttava määrätietoisesti ja selkeäsanaisesti kaikki ne uhat, joita tätä toimintatapaa kohtaan on arvioitu olevan, selkeästi kansallisen edun nimissä.

Toinen asia, mikä liittyy ydinvoimaratkaisuihin: Se, että hallitus esittää kahdelle yksikölle lupaa, merkitsee omasta mielestäni myöskin sitä, että koska meillä ovat Loviisa 1- ja Loviisa 2 ‐voimalaitokset jäämässä pois käytöstä 2020-luvun lopussa, 2030-luvun alussa, nämä kaksi lupaa korvaavat myöskin ne Loviisa 1- ja Loviisa 2 ‐reaktorit, jotka joudutaan alas ajamaan. Ja miksi näin sanon? Siksi, että nyt valmistuva Olkiluoto 3 ja nämä kaksi lupaa tuovat niin paljon energiaa, nimenomaan sähköä, jonka intensiteetti kasvaa voimakkaasti, että niiden plus tekniikan kehittymisen plus energian merkittävän säästön, energiatehokkuuden kasvun myötä sekä sen myötä, että uusiutuvista ja uusista tekniikoista löytyy ratkaisuja, emme enää näiden myötä uusia laitoslupia tarvitse.

(Puhemies: 5 minuuttia!) Lopuksi kolmas asia, joka meidän pitää muistaa: Kun sähköintensiteetti kasvaa, merkitsee se myös sitä, että meidän siirtoyhteytemme tarve tulee kasvamaan, niitä monin verroin myöskin vahvistetaan, ja se tietää sitä, että sen toiminnan täytyy olla oikeudenmukaista myöskin maankäytön kannalta. Siksi on välttämätöntä, että lunastuslakia uudistetaan ja että eri lunastustoimitukset saatetaan samalle tasolle. Nyt tällä hetkellä esimerkiksi puolustushallinnossa tehtävät lunastustoimenpiteet eivät aiheuta ongelmia juurikaan maanomistajien ja maankäytön osalta. Siellä maksetaan kunnon korvaukset. Näin pitää olla myöskin sähkönsiirron osalta.

Yhteinen hyvä on tärkeä asia, ja sen tunnistan ja tunnustan, mutta ei voi olla niin, että toinen tekee bisnestä toisen mailla, mailla, joilla myöskin maanomistaja tekee liiketoimintaa. Siitä on maksettava oikeudenmukainen korvaus, ja siksi uudistamisvelvoite on välttämätön. Tämä asia löytyy myöskin talousvaliokunnan mietinnöstä, se löytyy myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta. Tämä uudistustyö täytyy tehdä yhtä ripeästi kuin saatetaan voimaan uusiutuvan paketti, sitten kun tänne syksyllä tullaan istuntokautta jatkamaan, eli yhtä nopeasti täytyy saada uusiutuvan paketti aikaan kuin myöskin tämä lunastuslain uudistaminen.

Hannu Hoskonen /kesk

Äskeisessä puheenvuorossa maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä aivan oivallisesti kuvasi tämän uusiutuvan energiapaketin tärkeyttä ja sitä, mikä on tämän koko hallituksen esittämän energiaratkaisun mittakaava. Uusiutuvuus on suurinta tässä, suurin osa tätä pakettia on uusiutuva energia, sitten tulee ydinvoima ja energiatehokkuus ja energiansäästö. Kaikki nämä ovat tärkeitä osioita tässä paketissa. Käsittelyjärjestys nyt on tämä: ydinvoima ensin, sitten tulee uusiutuvat syksymmällä, ja energiatehokkuutta ja energiansäästöä viedään koko ajan eteenpäin. Näinhän tämä menee.

Mutta joka tapauksessa ensimmäisenä asiana osittain tämän käydyn keskustelun kuulleena voin todeta, että tässä on kysymys nimenomaan suomalaisesta työstä. Haluammeko me todella, että tässä maassa niitä asioita tehdään, mitä halutaan? Elikkä tehdään työtä, tuotamme korkeampilaatuisia tuotteita metalliteollisuudessa, kemianteollisuudessa, metsäteollisuudessa, palveluissa, yleensä kaikessa siinä, mitä tässä maassa käsillä tehdään ja koneella tehdään. Se kaikki vaatii sähköä, ja siitä on nyt kysymys tässä ensi vaiheessa, kun ydinvoimaratkaisua tehdään.

On äärimmäisen tärkeää, että Suomen eduskunta antaa viestin nyt huomenna, että Suomeen kannattaa investoida, kun täällä ovat energia-asiat kunnossa. Olen itse ehdottomasti uusiutuvan energian ihminen. Tein uusiutuvan energia-alan töitä metsäammattilaisena 25 vuotta, sen päälle jotain luulen ymmärtäväni, ja voin vakuuttaa teille, arvoisat kansanedustajakollegat, että 13,5 miljoonan kuutiometrin uusiutuvan energian määrän saanti metsästä on äärimmäisen haastava tehtävä. Se ei ole, niin kuin oppositio on tässä keskustelussa nostanut esille, että uusiutuvalla tämä homma hoidetaan. 13,5 miljoonan motin tuominen metsästä tien varteen nykyisellään nykyisen 5 miljoonan sijaan vaatii erittäin kovia ponnisteluja. Toivon, että se onnistuu, mutta ilman ponnisteluja se ei onnistu. (Ed. Korkeaoja: Ellei ruveta tukkia polttamaan!) Sitten, jos halutaan tehdä vielä, niin meidän on korjattava liikenneinfra kuntoon. Maantiet, rautatiet ja vesitiet on otettava käyttöön. Muuten siitä hommasta ei selviä. Se on pelkästään kuljetusteknisesti täysin mahdotonta, ellei kuljetusväyliin ruveta panostamaan tosissaan. Tämä maa on sen laiminlyönyt, se on meidän tunnustettava, mutta parannuksen teon tiehän alkaa siitä, kun virheensä tunnistaa.

Mutta sitten, kun Suomi on metalliteollisuuden, metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden maa, niin meidän on tunnustettava se, että se kaikki vaatii sähköä. Ed. Mikko Kuoppa vaati tässä samaisessa keskustelussa, että paperin jalostusastetta on nostettava. Hän kuitenkin vastustaa sähkön tuottamista. Kun tuotetaan paperia, niin mitä korkeampilaatuisia papereita tuotetaan, sen enemmän se vaatii sähköä. Vain sellutehdas tuottaa itse energiaa eli sähköä ja lämpöä, koska sen mustalipeä poltetaan plus siihen liittyvät puun kuoret sun muut. Se tuottaa ainoastaan sähköä ja lämpöä, kaikki muu metsäteollisuus vain kuluttaa sähköä. En ymmärrä tällaisia puheenvuoroja, joissa vaaditaan lisää jalostusastetta mutta ei haluta antaa energiaa.

Tarkastin äsken Kaivannaisteollisuusyhdistyksen toimitusjohtajalta Olavi Paatsolalta: Suomessa louhitaan tällä hetkellä malmia noin 20 miljoonaa tonnia, ja tavoite on, että vuonna 2015 tässä maassa vuotuinen louhintamäärä olisi 50 miljoonaa tonnia. Lapin suurissa hankkeissa — koskee tietenkin Talvivaaraa Sotkamossa, koskee Kevitsaa, koskee Soklia, Kolari-Pajalaa — 50 miljoonaa tonnia malmia kun louhitaan, se tarkoittaa, että kaikki se täytyy rikastaa, muuttaa, jalostaa metalleina raakametalleiksi edelleen ja sitten valmiiksi tuotteiksi maailmanmarkkinoille. Koko tämä prosessi vaatii valtavasti sähköä.

Hyvänä esimerkkinä on tämä Tornion terästehtaan kohtalo. Kun nyt tehtiin sähköratkaisu, ennakkopäätös, valtioneuvoston periaatepäätös kahden ydinvoimalan rakentamisesta, niin välittömästi tuli päätös siitä, että Tornion terästehdasta laajennetaan, ja kysymyksessä on valtava laajennus. Näitä laajennushankkeita tarvitaan tähän maahan lisää, jos tämä maa meinaa velkansa maksaa. Velkoja ei makseta pörssissä keinottelemalla. Kai se tuossa edellisessä asiassa, Euroopan rahoitus- ja vakausvälinekeskustelussa, tuli selväksi, että se tie on kuljettu loppuun. Vain työllä ja investoinneilla tämä maa nousee.

Uusiutuvat energiat tulevat totta kai liikennepolttoaineiden muodossa myös mukaan. Se 6 terawattituntia, mikä siellä tulee uusiutuvaa energiaa, todellakin on arvokas osa, mutta sekin vaatii energiaa. Se ei tule valmiina polttoaineena auton tankkiin ennen kuin on energiaa. Sekin on syytä muistaa.

Pari huomiota, arvoisa rouva puhemies, lopuksi. Äsken mainitsin tuon liikenneinfran. Se on saatava todella kuntoon ja on muistettava, että kun Suomessa on tuotettu sähköä itse enemmän tai vähemmän, niin koko 1990-luvun Suomi toi sähköä 6—20 prosenttia koko tarpeesta koko ajan, siis olimme täysin tuontiriippuvaisia. Se on meidän kaikkien muistettava, kun huomenna tämä asia päätetään. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, kun viime talvena oli kovat pakkaset, niin meidän kaikkien tuoreessa muistissa on, että silloin kovimmillaan sähkön hinta vapailla markkinoilla oli yli 1 000 euroa megawattitunti. Tornion terästehtaan ammattilaiset sanoivat, kun talousvaliokunta vieraili Tornion terästehtaalla, että jos sillä hinnalla Tornion terästehdasta pitäisi pyörittää, niin he panisivat luukun kiinni välittömästi. Tuotanto on täysin kannattamatonta sillä sähkön hinnalla.

Vaikka olen innostunut uusiutuvan mies ja kannatan uusiutuvaa energiaa henkeen ja vereen, niin sähkökin meidän on tehtävä, ja tässä siihen on tilaisuus. Ennen kaikkea on huolehdittava siitä, että uusiutuvan paketti toteutuu sitten syksyllä, kun olemme koolla kesätauon jälkeen.

Toimi Kankaanniemi /kd

Luin tuossa kahdeksan vuoden takaisia eduskunnan pöytäkirjoja. Mielenkiintoista: Kun Olkiluoto 3:a käsiteltiin, niin siellä oli ed. Mari Kiviniemen vastalause, 10 sivua pitkä, hyvin tiivistä tekstiä, tavattoman paljon sekä käytännöllisiä että periaatteellisia näkökulmia, joilla vastustettiin Olkiluodon kolmatta ydinvoimalaa. Sitten kävin vähän läpi keskusteluja, ja sieltä löytyi silloisten edustajien Matti Vanhasen, Mauri Pekkarisen puheenvuoroja, joissa myös oli selkeä sanoma siitä, että Suomessa ei tarvita kolmatta, tai silloin viidettä ydinvoimalaa, vaan pystytään uusiutuvalla energialla täyttämään tarpeet, kun vielä energiansäästöä ja tehokkuutta parannetaan. Samaa linjaa näytti edustaneen ed. Paula Lehtomäki. Silloin rakennettiin risupaketti ydinvoimalahakemuksen rinnalle, ja sillä sitten saatiin sen verran edustajia taakse, että tuo Olkiluoto 3 hyväksyttiin. Se on nyt sitten ollut kuutisen vuotta rakenteilla, ja vielä kolmisen vuotta menee ennen kuin se saadaan käyttöön.

Nyt tilanne on tietysti muuttunut kovasti. Pääministeri Kiviniemi ei ole puheenvuoroa käyttänyt, enkä ole ministeri Lehtomäkeäkään kuullut täällä puhumassa, mutta ministeri Pekkarinen on ansiokkaasti myöntänyt, että hän oli aikaisemmin eri mieltä ja nyt on toista mieltä. Viime syksynä ministeri Pekkarinen oli sitä mieltä, että nolla tai enintään yksi, mutta nyt tilanne on se, että kaksi näyttää olevan hallituksen linja, hallituksen, jossa vihreätkin istuvat tukevasti mukana.

Oma näkökulmani on se, että me emme tarvitse kahta ydinvoimalalupaa nyt tässä tilanteessa, yksi riittää. Mielestäni Venäjän tuonnista on syytä vähitellen päästä eroon. Hiililauhteen käytöstä tulee myös päästä eroon. Energiansäästön ja tehokkuuden lisäämiseen koko yhteiskunnassa, koko kansantaloudessa aina kotitalouksista teollisuuteen asti on syytä panostaa paljon nykyistä voimallisemmin. Se on kaikkein edullisinta, kun säästetään ja lisätään tehokkuutta.

Edelleen olen vahvasti uusiutuvan energiantuotannon kannalla ja sen kehittämisen tukija, mutta tiedän myös sen, että sähkön osuutta uusiutuvalla ei ole niin kovin merkittävästi mahdollista lisätä. Lämpöähän sieltä saadaan järkevästi, ja sitä on syytäkin saada, mutta sähkön osuus on hankalampi. Tuulivoima on valitettavan kallista. Eli tämä uusiutuvan hintalapun pitäisi kaiken kaikkiaan olla meillä paljon enemmän esillä ja pitäisi nähdä, mitä se merkitsee.

Vihreän liiton vaihtoehto, kun sitä ed. Oras Tynkkyseltä valiokunnassa monta kertaa vieressä istuen kysyin, jäi kyllä mielestäni pahasti aukolliseksi. Sillä ohjelmalla, joka siihen sisältyy, ei saada Suomen sähköntarvetta tyydytettyä ainakaan niihin lukuihin asti, joiden katson itsekin olevan tarpeen jatkossa. Tietysti, jos vihreät myöntävät, että elintaso alenee ja annetaan sen alentua merkittävästi, silloin ohjelma on kunnossa, mutta kun sitä ei ole myönnetty, niin silloin se ei ole aivan kunnossa.

Ydinvoimalla on siis ilmeisesti tuo aukko täytettävä, ja siksi katson, että tässä vaiheessa, kun vielä ei ole nyt käytössä olevien laitosten alasajon aika, on viisasta yhden luvan myöntäminen, ja näen, että se on viisasta antaa eri yhtiölle kuin mitä nykyiset ovat, tuoda kilpailua, luoda Pohjois-Suomeen yksikkö, ja myös nämä kunnalliset tai paikalliset sähköyhtiöt saavat siinä sähköä.

Sen sijaan Olkiluotoon en näe viisaaksi keskittää niin voimakasta määrää ydinvoimaa kuin mitä sinne neljäs lupa merkitsisi tässä vaiheessa, kun sinne tulee myös jäte. Jos siellä tulee joku vuoto, joka aiheuttaa pahimmillaan koko alueella toiminnan pysähtymisen, niin silloin maan sähköhuollosta liian iso osa on poissa käytöstä ja olemme katastrofin partaalla. Tällaista en näe perusteltuna. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Työvoiman ja yritysten osalta ydinvoiman rakentaminen Olkiluoto 3:n osalta on ollut kyllä täysin ala-arvoista. Olisi pitänyt pystyä vaikuttamaan enemmän siihen, että käytetään suomalaista työvoimaa. Meillä on pari-kolmekymmentätuhatta rakennusalan työntekijää työttömänä, ja samanaikaisesti maassa on suuri määrä vierasmaalaisia työntekijöitä. Tiedän, että se on EU:n vapaan työvoiman liikkuvuuden johdosta näin, mutta isämaallisuutta enemmän niiltä yhtiöiltä, jotka rakentavat, rakennuttavat Suomeen ydinvoimaa, odottaisin. Nämä ovat kuitenkin valtavan suuria investointeja ja ovat merkityksellisiä koko kansakunnan osalta. Siinä täytyy olla jämäkkyyttä paljon enemmän.

Siksi olen tyytyväinen, että omasta esityksestäni sain tänne mietintöön tuon työvoimaa koskevan ponnen. Se saisi olla voimakkaampi ja terävämpi, mutta hyvä, kun on edes tämän verran, joten odotan, että hallitus siltä osin toimii myös ponnekkaasti.

Anneli Kiljunen /sd

Oikeastaan tahdon tässä heti aluksi todeta oman tunnelmani viitaten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan sekä moniin muihin puheenvuoroihin, joita täällä on tämän illankin aikana tullut. Olen todella pahoillani siitä, että uusiutuvaan energiaan liittyvät esitykset tulevat vasta syksyllä. Niiden olisi pitänyt ehdottomasti olla tässä samaisessa käsittelyssä.

Meillä on erilaisia oletuksia siitä, minkälaiset nämä esitykset tulevat tulevan syksyn aikana olemaan, mutta meillä ei ole selkeää tietoa. Jollakin tavalla minusta tuntuu myös siltä, että tämä on myös meidän kansanedustajien halveeraamista ja meidän arvon alentamista sillä tavalla, että näin ison asian yhteydessä me käsittelemme pilkotusti ensin ydinvoimala-asian, joka on erittäin iso, konkreettinen, tulevaisuuteen suuntaava asia, sen jälkeen lähdemme keskustelemaan uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta ja muista. Olisin ehdottomasti toivonut, ja tämä keskustelu on vaan vahvistanut sitä, että nämä asiat olisi pitänyt pystyä käsittelemään yhdessä.

Haluan tässä vaiheessa kuitenkin puuttua enää yhteen asiaan, koska muilta osin jo kävin asioita aikaisemmassa puheenvuorossa läpi. Haluan tässä yhteydessä tuoda esille huoleni ja näkemykseni ydinjätteen loppusijoituksesta. Ympäristövaliokunta toteaa lausunnossaan: "Ydinjätteen loppusijoitusta varten suunniteltuihin menetelmiin liittyy edelleen huomattavia tutkimustiedon puutteita ja epävarmuustekijöitä". Lausunnossa todetaan: "Erityisesti epävarmuutta on siitä, kestävätkö suunnitellut kapselit ja muut radioaktiivisten päästöjen esteet riittävän kauan - -." Siis niin kauan kuin ne vaativat tulevaisuudessa.

Loppusijoituspaikka on tarkoitus rakentaa 400—500 metrin syvyyteen. Suurta epävarmuutta on herättänyt se, että kallioperään liittyvät muutokset ja riskit ulottuvat kuitenkin syvemmälle, jopa 900 metriin. Tulisiko ydinjäte sijoittaa jopa kilometrin syvyyteen, sitä emme näiden selvitysten ja tutkimusten perusteella tänään tiedä. Tämän seurauksena valiokunta toteaa, ettemme voi taata ydinjätehaudan turvallisuutta. Suurena ongelmana ja kysymyksenä ovat myös vesivirtaumat ja syvällä oleva pohjavesi: miten se reagoi ja mitä se aiheuttaa tulevaisuudessa ydinjätteelle.

On myös hämmentävää se, miten vähän mielenkiintoa ja huomiota ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvät epävarmuudet, ongelmat ja kysymykset ovat aiheuttaneet. Hallitus ja ydinvoiman puolesta puhuneet edustajat — varsinkin kokoomuksen puolelta täytyy todeta tämä — ovat todenneet, että tämä tullaan rakentamaan tulevaisuudessa tulevien tutkijoiden avulla. Eihän näin voi päätöksiä tehdä näin tärkeän asian osalta.

Tämä osaltaan tukee niiden tutkijoiden lausuntoja, joita olemme saaneet kuulla niin tänään ja eilen eduskunnassa kuin myös valiokunnissa ja joissa on arvioitu, että uusiutuvan energian teknologia jää tulevaisuudessa vähemmälle huomiolle, koska ydinvoimaan tarvitaan kaikki mahdollinen jatkotutkimus, jotta sitä pystytään tuottamaan turvallisesti. Suomi tulee tämän myötä menettämään monipuolisen energiaosaamisen osalta paljon. Kaikki se monipuolinen innovaatio ja uusiutuvan energian teknologiaan liittyvä osaaminen ja tutkimustyö, jota me voisimme viedä tulevaisuudessa vientinä maailmalle, tyrehtyy.

Kun ydinvoimalalupa myönnetään, kaikkien siihen liittyvien tutkimusten ja selvitysten pitäisi olla tiedossa, samoin paikka, mihin tuleva ydinjäte turvallisesti sijoitetaan. Näin ei kuitenkaan nyt varmasti tule tapahtumaan. Tämä ei ole oikein meille päätöksentekijöille, mutta ennen kaikkea tämä ei ole oikein meidän tuleville sukupolvillemme. Tämä on yksi syy, miksi en voi olla äänestämässä ydinvoiman puolesta. Muilta osin perusteluita sanoin jo aikaisemmissa puheenvuoroissani.

Pentti Tiusanen /vas

Ministeri Anni Sinnemäki ei ole tänään ollut täällä. Sitä vastoin siihen kysymykseen, onko hallitus selvittänyt, miten paljon ydinvoiman rakentaminen, siis jos tämän hallituksen päätös toteutuu, tuottaa työpaikkoja versus, siis vastaan, se, jos energiatuotantotavaksi valitaan hajautettu kotimainen energia, energiansäästö, energiatehokkuus. Tähän kysymykseen, tähän työpaikkojen määrän tutkimiseen ei ole hallitus vastannut. (Ed. Manninen: Se on täysin hypoteettinen!) — Ed. Manninen, tiedän, että te olette toisaalta sivistynyt mutta te olette hiukan myös ilkeä ihminen. Olisi ehkä hyvä ajatella.

Mutta tähän itse edelleen, tätä asiaa on tiedusteltu ministeri Pekkariselta. Hän sanoi myöskin sen, vähän niin kuin ed. Manninen täällä välihuudossa, että se on hypotesiaa. Kuitenkin tutkijat ovat todenneet, että Suomi pystyisi saamaan 30 00—40 000 uutta työpaikkaa, mikäli valittaisiin uusi, innovatiivinen, hajautettu, kotimainen energiavaihtoehto, johonka liittyvät nimenomaan nämä negawatit myös, energiatehokkuus.

Tämä kysymys työpaikoista on sen takia tärkeä, että täällä muun muassa ed. Asko-Seljavaara, kirurgian erikoislääkäri ja plastiikkakirurgian professori, tivasi omassa puheenvuorossaan sitä, miksi me vastustamme ydinvoimaa, kun emme perustele syytä. Pyysin silloin vastauspuheenvuoron, jota ei ollut mahdollista saada. Mutta nimenomaan hallituksen esitykset perusteluiksi kahden ydinvoimalan rakentamiseksi ovat heikolla pohjalla muun muassa sen osalta, että tämä päätös oleellisesti vähentäisi Suomen hiilidioksidipäästöjä. Sen suhteen, että hallituksen sähkönkulutusennusteet ovat ylimitoitettuja, epäluotettavia, epäuskottavia, viittaan tässä Metlan käsitykseen. Ja edelleenkin hallitus ikään kuin väittää, että ainoastaan ja vain ydinvoimaa rakentamalla voidaan tulevaisuuden sähköntarve tyydyttää. Edullinen hinta pitäisi ydinsähköllä olla. Kuitenkin me tiedämme, että muun muassa Citigroup on arvioinut hinnaksi 65 megawattitunnilta ja MIT ilmoitti toukokuussa 2009 ydinvoimaloiden hinnan nousevan 15 prosentilla vuodessa.

Tässä vain osa näitä. Siis ei olla liikkeellä suinkaan ilman argumentteja. Me keskustelemme hallituksen argumenttien kanssa ja niitä kritisoimme.

Työvoiman lisäksi on tärkeä tietysti moni muukin kysymys, muun muassa se, millä tavalla ydinvoima asettuu kansainväliseen kehykseen. Täällä on puhuttu varsin usein siitä, että maapallolla on menossa noin 50 uuden ydinvoimalan rakentaminen. Kuitenkin nämä rakennushankkeet liittyvät lähinnä Kiinaan, Intiaan, Etelä-Koreaan, hiukan Eurooppaan, Suomen lisäksi ehkä Ranska on tällainen maa, mutta ei mitenkään laajemmin. Ruotsilla tällä kertaa on sen tyyppinen päätös olemassa, että se uusii omia ydinvoimaloitaan. (Ed. Korkeaoja: Ja kapasiteetti kasvaa!) — Suomikin on kapasiteettejään kasvattanut ydinvoimaloita uusimalla, mutta kysymys on nyt aivan uuden ydinvoimalatyypin rakentamisesta Suomessa.

Siis tähän liittyy tämä kansainvälinen näkökulma, ja kansainväliseen näkökulmaan liittyy myöskin sitten se, millä tavalla ydinvoima, ydinenergia leviää maapallolla. Me tiedämme ydinvoimarakentamisen, siis tämän ydinenergiarakentamisen, suhteen ydinaseisiin. Iran on tästä yksi esimerkki, josta keskustellaan paljon. Tiedämme myöskin ydinjätteiden ongelman, niin sanotun likaisen pommin rakentamisen uhan, tämän tyyppisiä asioita. Siinä on plutoniumia, joka käy nimenomaan pommin raaka-aineeksi. Tiedämme, että muun muassa Saudi-Arabia haluaa oman ydinaseen, ja tämä menee käsi kädessä sen kanssa, että Saudi-Arabia haluaa myös nyt ydinvoimaloita. Persianlahdelle ollaan rakentamassa ydinvoimaloita Etelä-Korean toimesta, ja muun muassa Marokko on esittänyt tällaisen toiveen.

Tämä kysymys ydinvoiman jakautumisesta pitkin maapalloa näiden ydinvoimalaitosten muodossa ei voi olla ongelmaton asia. YK:n piirissä siihen on suhtauduttu varsin kielteisesti ajatellen myöskin sitä, että esimerkiksi Kioton sopimukseen liittyvä cdm eli kestävän kehityksen mekanismi ei pidä sisällään ydinvoimaa, se katsoo, että se ei kuulu kestävän kehityksen piiriin.

Sitten takaisin, puhemies, Suomen kysymykseen ja vielä tähän sähköntarpeeseen ja metsäteollisuuteen. Viime vuosien aikana Suomesta on lopetettu 20 paperikonetta, ihan muutaman vuoden sisään 20 paperikonetta, jotka ovat käyttäneet sähköä. Ne eivät ole siis toimineet ilman sähkövirtaa. Nyt tällä hetkellä on tuollainen 20 koneen aukko. On aivan selvää, että siihen aukkoon mahtuu biopolttoainetehtaita ja -valmistamoita, siihen mahtuu myöskin paperiteollisuuden laadun tason nostaminen, jolloinka ehkä energiaa kuluu siihen tuotettua tonnia kohti enemmän. Siis meillä on lopetettu koko joukko paperikoneita ja ei ole tietoa siitä, että uusia paperikoneita avattaisiin ja lähdettäisiin rakentamaan. Nimenomaan tästä näkökulmasta myöskin tämä työllisyyskysymys tulee aivan uuteen asentoon. Me puolustamme olemassa olevia paperityöläisten työpaikkoja, ehdottomasti niitä puolustetaan. Niitä on puolustettu Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, ympäri maata, Kemijärvellä, niitä vastaan, jotka ovat niitä lopettamassa.

Ja totean lopuksi, että kun on lopetettu tehtaita Voikkaalla, Summassa ja kun Kotkassa Stora-Enso on myynyt oman tehtaansa pääomasijoittajille, kansainväliselle sijoittajayhtiölle, niin koskaan ei ole perusteltu näitä lopettamisia tai myyntejä sillä, että energian hinta olisi kallis, ettei saataisi sähköä.

Esa Lahtela /sd

Lähdetään tästä loppupäästä liikenteeseen. Nimittäin on tärkeää, jotta loppusijoitus on kunnossa. Nimittäin Suomessa ovat ydinvoimat jauhaneet sähköä jo aika pitkän ajan, useita kymmeniä vuosia, ja meillä on olemassa ydinjätettä, jota ei saa viedä rajan yli, niin kuin tiedätte. Sehän tarkoittaa sitten, että meidän on hoidettava tavalla tai toisella ja sillä tavalla, jotta se on pysyvästi turvallisesti johonkin laitettu, tämä ydinjäte, johonkin, ja tämä Posivan onkalo tuolla Olkiluodossa lienee aika hyvä esimerkki siitä, jotta siinä Suomi on edelläkävijä turvallisessa loppusijoituksessa. Ainakaan en tiedä maailmalla yhtään maata, jossa olisi niin pitkälle vietyä tutkimusta — jossakin on tutkittu, mutta on pysäytetty tutkimus — ja sen tyyppistä peruskalliota kuin Suomessa.

Jos katsoo sen turvallisuuden, kun täällä on väitetty sitä, jotta jääkausi tulee ja se sitten tekee hirveät ongelmat: jos siinä on 40—50 kilometriä umpikalliota ja siihen kaivetaan 4 kilometriä pitkä onkalo ja sitten se on syvyydeltään 400—500 metriä maan pinnasta ja se valetaan aikanaan sitten umpeen, täytetään täydellisesti, ja tämä ydinjäte on kuparikapseleissa — jokainen on varmaan nähnyt ne jossakin filmissä, minkä tyyppistä systeemiä siinä ollaan tekemässä — ja jos joku sanoo, jotta siltä kohdalta se maankuori just halkeaa, sen Olkiluodon kohdalta, niin se on kyllä aikamoinen sattuma. Mutta sattumia tietysti voi tapahtua, mutta kyllä se on epätodennäköistä, koska se kallio on miljardeja vuosia ollut siinä. Se on kokenut monet jääkaudet, ja siinä mielessä se pelottelu, jotta se olisi jotenkin Suomessa hoidettu huonosti tai hoidettaisiin Suomessa huonosti, on kyllä täysin kukkua, koska jossakin muualla on todennäköisesti jo, jos katsoo niitä säteileviä eriä, joita tuolla maailmalla on, hyvin huonostikin kohdeltu niitä ja jopa meriin haudattu, mutta jos puhutaan suomalaisesta voimalasta, niin kyllä siinä tällä hetkellä ainakin, jos tämän tyyppinen moraali kestää Suomessa, asia on hoidossa. (Ed. Skinnari: Professori on ihan oikeassa!)

Siinä mielessä minä koen sen turvalliseksi, kun nyt tällä hetkellä tuolla vesialtaissa on näitä sauvoja olemassa jo, jotka odottavat loppusijoitusta. Minä en näe sitä ongelmana Suomessa, vaikka meille rakennettaisiin lisää ydinvoimaa, koska se on hanskassa, enkä näe Fennovoimallakaan ongelmaa siinä, koska on todennäköistä — toivon mukaan, toivotaan toivotaan — jotta sinne onkaloon tulee vähän lisää tunneleita, jolloin saadaan yhden ydinvoimalan jätteet vielä sinne sopimaan, koska on järjetöntä lähteä rakentamaan uutta vastaavaa rakennelmaa, mikä siellä on olemassa.

Sitten sitä olen ihmetellyt tässä vaikkapa ed. Tiusasen puheessa, kun hän puhui pommin raaka-aineesta. Minä en usko sitä, että suomalainen ydinjäte menee likaisiin tai puhtaisiin pommeihin raaka-aineiksi, vaan kyllä, niin kuin sanoin, jos tämän tasoinen moraali kestää Suomessa yllä, niin meillä kyllä lainsäädäntö estää sekä ydinjätteen viennin että tuonnin, ja toivon mukaan tämä kestää. Minä vielä luotan kuitenkin suomalaisiin sen verran, jotta ei tässä nyt heti olla ainakaan lakia muuttamassa siihen suuntaan, jotta pommeja ruvettaisiin tekemään näistä ydinjätteistä. (Ed. Tiusanen: Mutta muualla maailmassa voidaan!) — Muualla maailmassa voidaan, ja sitä jätettä on riittävästi niihin pommeihin vaikka koko maapallo tuhottaisiin, että se ei meidän tähän ydinvoimalapäätökseen vaikuta yhtään, jotta niitä pommeja jotkut tekevät siellä, mutta me voidaan tehdä turvallisesti kuitenkin voimaa täällä, sähköä.

Sitten tuonti vai vienti? Minä olen ihmetellyt tässä keskustelussa koko ajan sitä, kun vienti koetaan tosi kamalana ja syntisenä asiana. Siinä tapauksessahan pitäisi miettiä, viedäänkö me mitään tuotetta Suomesta ollenkaan, viedäänkö me puujalostustuotteita ulos ollenkaan, kun se on paha asia. Jos meillä tehdään turvallisesti sähkövoimaa, niin miksi sitä ei voitaisi viedä? Jos sillä on kysyntää, niin sehän on järkevää kaupankäyntiä. Se tuo vientituloja, ja myllyjenhän pitää jauhaa. Jos on ostajia, niin totta kai myydään. Sillä on oma hintansa, ja uskon sillä tavalla, jotta se hinta kuitenkin määräytyy yhä edelleen näiden eurooppalaisten hintojen mukaan.

Se väittämä, jonka valiokunnissa on kuullut, jo alussa todettu, jotta kun tehdään lisää ydinvoimaa, se tulee nostamaan sähkön hintaa, se yhtälö ei sovi minun nuppiini. Siinä tapauksessahan meidän pitäisi purkaa kaikkea voimatuotantoa, kun sehän laskisi hintaa. Ei markkinatalousmekanismi toimi kyllä sillä tavalla. Jos on liikaa tarjontaa — minä väitän, että tulee enemmän tarjontaa kuin tarvitaan — niin siinä tapauksessa hinnan pitäisi kyllä laskea kaiken järjen mukaan. Se väittämä, jotta kun tuotetaan vähemmän, niin se laskisi hintaa, tuntuu hyvin merkilliseltä. Sillä koulupohjalla, jota olen käynyt, niin en oikein ole ymmärtänyt sitä, mutta viisaammat varmaan osaavat sen selittää ainakin nyt näissä vihreissä piireissä. (Ed. Skinnari: Professori on tässäkin oikeassa!)

Sitten iso asia, joka noissa vastauspuheenvuoroissa eilen käytiin, on se, jotta minusta nämä olisi pitänyt käsitellä yhtä aikaa, siis uusiutuva paketti ja tämä ydinvoiman lisärakentaminen, koska silloin olisi tullut selkeästi esille se, mihin meidän uusiutuvat riittävät kaiken kaikkiaan. Meidän pitää katsoa liikenne, lämmitys, sähköntuotanto, ja sähköähän menee moneen paikkaan. Sitä menee liikenteeseen jatkossa enemmän ja menee lämmitykseen ja korvaamaan tuontiriippuvuutta, kivihiiltä ja öljyä, jopa maakaasua. Silloin siinä paketissa, jos se koko se paketti olisi yhtä aikaa ollut esillä, väitän sillä tavalla, jotta silloin tulisi pula näistä uusiutuvista. Se ei riittäisi tämänhetkiseen tarpeeseen, mikä tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi ajaa jotain alas.

Mutta nyt tässä paletissa ei nähdä kuin tämä yksi, jolloin voidaan väittää, jotta kyllä tämä sähköntuotanto voidaan korvata puulla ja kaikilla näillä, tuulella ja auringolla ja peltoenergialla ja biomassoilla ja muilla. Tämänhetkinen tekee harhan siinä. Totta kai voidaan. Jos poltetaan 20 miljoonaa kuutiota puuta, niin saadaan kahden ydinvoimalan sähköt kyllä siitä, mutta onko se järkevää? Minä ennemmin teen niistä jotain jalosteita ja myyn ulos, ja otetaan tuonnista rahat eikä polteta niitä, ei tehdä siitä sähköä, koska puu on liian arvokasta, siis tämmöinen paksumpi puu, polttoon ja sähkön tekoon. Sitä muuta, roipepuuta, me tarvitaan sitten jatkossa liikennepolttoaineisiin ja lämmitykseen, ja osin tulee sähköäkin näistä vastapainelaitoksista.

Minä näen, jotta tämä uusiutuvat ja tämä ydinvoimaratkaisu eivät ole ristiriitaisia keskenään, koska samanaikaisesti kuitenkin me joudumme kehittämään energiatehokkuutta ja meidän pitää kehittää sitä. Me joudumme etsimään ratkaisuja, uusia teknologioita kaikilla sektoreilla, mitä äsken kuvasin, katsomatta, mikä on se juttu, ja silloin meillä on mahdollista tehdä se sinä aikana, kun tämä siirtymäaika on, koska siirtymäaika on myös näissä ydinvoimaloissa, eihän tämä ole pysyvä. Uraania, ainakin rikkaampaa uraania, tuolla maaperässä on määrätty määrä. Sanotaan, että sitä merivedestäkin saadaan, mutta en usko, että sitä saadaan kannattavasti talteen, jolloin pitää ottaa se huomioon, jotta se loppuu, samaten öljy loppuu ja kivihiili, maakaasu.

Me joudumme sinä aikana, siis tässä välivaiheen aikana, etsimään semmoiset ratkaisut, jotka ovat kestäviä, ja ne ovat uusiutuvia, mutta tämä välivaihe on elettävä. Se on käytettävä hyödyksi. Ei pidä tuudittautua siihen, jotta heittäydytään laakereille lepäämään ja katsotaan, jotta kun loppuu niin loppuu, vaan sinä aikana pitää kehittää ne järjestelmät ja systeemit, joilla tehdään tämä mahdolliseksi, jotta elintasoa ei hirveän paljon tarvitse laskea. Jonkun verran se varmaan laskee, kun tätä kurjuutta jaetaan koko maailman väestön kanssa. Me joudumme varustautumaan siihen, jotta välttämättä meillä ei yhtä paksusti (Puhemies: 10 minuuttia!) eletä kuin tänä päivänä.

Mutta näin lopuksi, niin kuin hyvissä seuroissa sanotaan, olen tämän esityksen kannalla, kahden ydinvoimalan ja tämän loppusijoitusesityksen kannalla.

Juha Korkeaoja /kesk

Minä aloitan toteamalla, että kannatan hallituksen esitystä kahden uuden ydinvoimalan tai -reaktorin luvan myöntämisestä. Totean tässä samassa yhteydessä, että tämä kokonaisenergiapaketti, johon liittyy uusiutuvan energian voimakas lisääminen, on erittäin tärkeä elinkeinopoliittinen ja teollisuuspoliittinen ratkaisu Suomen kannalta, epäilemättä tämän vaalikauden tärkein ratkaisu.

Täällä on paljon pohdittu sitä, tarvitaanko lisää energiaa, lisää sähköntuotantoa, mikä sähkönkulutus on tulevaisuudessa. Näyttää kuitenkin siltä, että sähkönkulutus ja -tuotanto ovat keskenään sidoksissa toisiinsa. Jos meillä on tiedossa hinnaltaan ennustettavaa sähköä, jollaista ydinvoima on, ja luotettavaa saanniltaan, jollaista myöskin ydinvoimalla tuotettu sähkö on, meille syntyy elinkeinotoimintaa, joka käyttää sähköä, meille syntyy energiaintensiivistä tuotantoa, niin kuin on tapahtunut.

En ole kuitenkaan kuullut yhdenkään teollisuusjohtajan sanovan, että jos meillä energiantuotanto perustuisi esimerkiksi ehdotetulla tavalla paljon paljon laajemmin muun muassa tuulivoiman tuotantoon, niin tämän energiatuotannon varaan rakennettaisiin meillä energiaintensiivistä metallien jalostusteollisuutta, kemianteollisuutta tai puun pitkälle menevää jalostusta. Ei sellaisia yritysjohtajia löydy, jotka voisivat rakentaa päätöksen tällaisen tulevaisuuden varaan. Siis tarvitaan luotettavaa, hinnaltaan ennustettavaa sähköä. Mehän toimimme täällä monessa suhteessa hyvin epäedullisissa oloissa, kaukana markkinoilta, ja teollisuus tarvitsee investointipäätöksiä tehdessään joitakin vahvoja kulmakiviä, vahvoja tekijöitä, joilla näitä päätöksiä voidaan perustellen viedä eteenpäin.

Sitten on puhuttu siitä, syntyykö mahdollisesti sellainen tilanne, että energiaa vietäisiin, sähköä vietäisiin. Tämä on minusta jonkunlaista saivartelua, koska kun me myymme jaloterästä, niin me myymme energiaa. Meidän vientiteollisuutemme perustuu runsaaseen energiankäyttöön, ja muun muassa jaloteräksen muodossa me myymme energiaa ulos koko ajan. Mielestäni ei kukaan ole asettanut sitä kyseenalaiseksi, että näin ei saisi tapahtua. Me olemme tuoneet sähköä vuosikymmenet vähintään yhden ydinvoimalaitoksen tuotannon verran, ja jos nyt sitten puhutaan esimerkiksi siitä, mikä moraali on jättää jätteet jonnekin muualle ja käyttää sähköä tai myydä sähkö ja saada vaan jätteet itselle, niin tässä suhteessa vuosikymmenet olemme sitten ratsastaneet ikään kun muiden kustannuksella, kun olemme käyttäneet ydinsähköä, mutta jätteet ovat jääneet jonnekin muualle. Eli tässäkään suhteessa en näe tässä erityistä ongelmaa, ja tämä argumentti on mielestäni epärelevantti.

Totta kai ydinvoimaan liittyy ongelmia, onnettomuusriski ja käytetyn polttoaineen loppusijoitus. Molemmat ovat ongelmallisia asioita. Se on totta kai myönnettävä.

Onnettomuusriskin osalta käsitykseni on se, että meille riskit tulevat rajojemme ulkopuolelta. Olen itse käynyt pari kertaa Tšernobylissä ja kerran Sosnovyi Borissa, monta kertaa kotimaisissa ydinvoimaloissa ja olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä turvallisuustaso ja -kulttuuri meillä on ylivoimaista moneen muuhun maahan nähden ja turvallisuustaso on hyvä. Myöskin täällä on sanottu, että tämä on historiaan jäävää, vanhentunutta teknologiaa. Näin ei ole. Tämä on teknologiaa, jota koko ajan kehitetään, joka koko ajan uudistuu, ja myöskin tämän alan uudistamisen myötä olemme saaneet nuoria diplomi-insinöörejä muun muassa Olkiluotoon töihin, ja tämän uudistuvan työvoiman myötä myöskin turvallisuus on kehittynyt myönteiseen suuntaan. Tällä tavalla nämä uudet päätökset, alan uusiutuminen, tarkoittavat käytännössä sitä, että myöskin vanhojen laitosten turvallisuus nimenomaan inhimillisten tekijöitten näkökulmasta paranee.

Niin kuin sanottu, rakensimme uutta tai emme, tämä jätteenkäsittelyn ongelma meillä on. Totta kai sen volyymi kasvaa, mutta se perusongelma joka tapauksessa on jo silloin tullut meille, kun ensimmäinen ydinvoimalapäätös tehtiin ja päätettiin, että emme vie tätä jätettä Suomen rajojen ulkopuolelle. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Näillä perusteilla, joita olen tässä joltain osin käsitellyt, todella kannatan sitä, että nämä kaksi lupaa myönnetään.

Ehkä muutama lause vielä tästä Olkiluodon, TVO:n, luvasta, josta on sanottu, että Olkiluotoon, joka on omassa vaalipiirissäni, tulee liian suuri keskittymä Suomen kokoiseen maahan. Se ei kuitenkaan ole sen jälkeenkään, kun uudet voimalayksiköt valmistuvat, 3 ja 4, Euroopassa tai maailmassa mitenkään poikkeuksellisen suuri keskittymä. Toisaalta on myös paljon tekijöitä, jotka merkitsevät sitä, että turvallisuus myöskin paranee siinä, kun toimitaan samalla alueella. Siellä on tämä jätteen loppusijoituspaikka samassa yksikössä. Siellä on olemassa kaikki turvallisuusinfrastruktuuri, joka tietysti, kun mennään uudelle paikkakunnalle, joudutaan rakentamaan, niin kuin Fennovoiman tapauksessa asia on. Eli en pidä näitä perusteluja ja argumentteja oikeina.

Sen sijaan myönteistä TVO:n hankkeen osalta on epäilemättä se kansantalouden ja kokonaistalouden kannalta tärkeä seikka, että on olemassa valmis rakennuttaja, rakentamisorganisaatio, infrastruktuuri on siellä olemassa, ja käsitykseni mukaan tätä tullaan, jos lupa myönnetään ja kun lupa myönnetään, hyödyntämään niin, että tätä valmista organisaatiota ei pureta. Myöskin ne kokemukset, mitä Olkiluoto 3:n yhteydessä TVO on saanut, voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Uskon näin, että nimenomaan TVO-hanke on taloudellisessa mielessä kaikkein kilpailukykyisin. Mutta totta kai se, että Fennovoima uutena tekijänä tulee markkinoille, tarkoittaa kilpailun näkökulmasta myönteistä asiaa, ja olen myös ilman muuta tämän Fennovoiman luvan myöntämisen kannalla.

Timo Juurikkala /vihr

Ensinnä pari kommenttia näihin myöhäisillan keskusteluissa esiin tulleisiin näkemyksiin.

Ensinnäkin ed. Leppä, joka valitettavasti on nyt poistunut täältä, puhui aika innostuneesti tästä Mankala-periaatteesta ja puolusti sitä voimakkaasti. Hänen näkemyksensä mukaan tämä on Suomen sähköntuotannon ja teollisuuden kannalta hyvin keskeistä, että tämä Mankala-periaate saa jatkaa olemassaoloaan. Hän näki tämän kansallisena kysymyksenä. Pikkuisen kummastelen tätä näkemystä kyllä sillä perusteella, että jos tämä osakkuussähköjärjestely on sähköntuottajayhtiöille niin tavattoman edullinen järjestely, niin pitää kysyä, kuka siinä on silloin tappion kärsijä, keneltä jäävät tulot saamatta. Ne jäävät Suomen valtiolta saamatta, eli verokulunkeja siinä kierretään.

Tämä ed. Lepän näkemys oli todella erikoinen, että hän ikään kuin tässä asettui puolustamaan verojen maksun välttämistä. Minä en kuitenkaan tähän ota sen enempää kantaa, koska tämä on monimutkainen vero- ja finanssioikeudellinen kysymys, jonka arviointiin tietämykseni ei riitä, mutta tämähän on nyt EU:n käsittelyssä. Komissio on tähän kiinnittänyt huomiota, ja jos tämä todetaan EU:n kilpailulainsäädännön ja vero-oikeuden vastaiseksi, niin on tietenkin luontevaa, että se silloin poistetaan käytöstä, jos todetaan, että se vinouttaa kilpailua. (Ed. Korkeaoja: Se esimerkiksi koskee tuulivoimaa!) — Niin koskee ja osaa vesivoimaa myöskin, joten tämä on turhaan tässä nyt liitettykin pelkkään ydinvoimaan. Tämä todellakin liittyy eräisiin muihinkin energiantuotantoaloihin.

Sitten toinen huomio ja kommentti käytyyn keskusteluun. Täällä sekä ed. Kankaanniemi että ed. Korkeaoja ällistelivät sitä, mitä pahaa tässä sähkön viennissä on. Tämä nyt tietysti on tämä todettu peruste, että jos meillä on ydinjätteen tuonti tänne kielletty, niin sähkön viennin tapauksessahan toteutuu juuri se sama kuvio, että sähkön käyttävät muut mutta me saamme ne jätteet ja riskit tänne ristiksemme. Sen lisäksi tässähän tietysti on energia- ja ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä eduskunnan yksimielinen aika tuore kannanotto siitä, että pysyvää vientiä varten sähkökapasiteettia ei rakenneta.

Sitten vielä ed. Korkeaojalle kommentti siitä, kun vertasitte tähän jaloteräksen vientiin ja epäilitte, että sekin olisi meidän mielestämme jotenkin asiatonta. Näinhän ei ole. Tässähän on kysymys myös tästä jalostusasteesta. Toki sähkön jalostusaste on paljon matalampi kuin jaloteräksen, joten tämäkin ero tässä on. (Ed. Korkeaoja: Mutta paljon sähköä menee siinä!)

Sitten vielä, arvoisa puhemies, muutamia huomioita tähän koko keskusteluun. Ensinnäkin tämä hallituksen esityshän koskien näitä kahta uutta ydinvoimalayksikköä on raskaasti ylimitoitettu tarpeeseen nähden. Tässähän on pohjana tämä mitoituspohja, jota ministeri Pekkarinen on täällä esitellyt, 98 terawattituntia. Tämä arvo on kovin kiistanalainen, ja se on selvästikin vedätetty ylöspäin. Niin kuin ed. Tynkkynen aikaisemmin täällä totesi, niin yksikään riippumaton asiantuntija ei ole tätä arviota kannattanut ja elinkeinoministeri Pekkarinen ei pystynyt nimeämään yhtäkään riippumatonta asiantuntijaa, joka tämän kannalla olisi, joten tämä on ihan poliittinen arvio mitoituspohjasta.

Nyt jos ajatellaan tätä minun väitettäni tästä, että tämä kahden pannun rakentamisasia on ylimitoitettu, niin täytyy muistaa se, että tässä on pikkuisen tällainen aikaharha. Nyt me ajattelemme vähän ehkä liian lyhyellä aikatähtäimellä. Nyt jos ajatellaan sitä ajan hetkeä, jolloin 2020-luvun alussa nämä mahdolliset uudet ydinvoimalat käynnistyvät, niin silloin olemassa olevan kapasiteetin lisäksi, siis tällä hetkellä pyörivän kapasiteetin lisäksi, meillä on pelissä 13 terawattituntia Olkiluoto 3:a. Se todennäköisesti on kerinnyt silloin käynnistyä. Sen lisäksi on tämä uusiutuvan paketin 6 terawattituntia tuulta, ehkä vähän enemmänkin jo, kun ollaan 2020-luvun alkuvuosissa, ehkä jonkun verran biokaasuvoimaa ja nämä mahdolliset kaksi uutta ydinvoimalaa eli yhteensä 26—28 terawattituntia. (Ed. Skinnari: Mutta sieltä neljä poistuu!) Tämä koko paketti tuo yhteensä meidän markkinoille 2020-luvun alussa 50 terawattituntia sähköä. Se on hirveä määrä, koska täältä ei kuitenkaan se poistuma niin suuri ole, vaikka minä arvelen ed. Skinnarin yrittävän sitä sanoa.

Nämä luvuthan ihan selvästi kertovat sen, että tässä on syntymässä 2020-luvulla tilanne, jossa sähköä tullaan viemään massiivisesti ulos Suomesta, koska me emme pysty sitä itse käyttämään, jollei tapahdu sitten sitä, että tämä näkymä siitä, että meillä on hyvin runsaasti sähköä markkinoille tulossa, sitten generoisi runsaasti tätä energiaintensiivistä teollisuutta, johon ed. Korkeaoja täällä viittasi. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Sitten vielä vähän valitettavasti jatketaan. Tässä ihan lyhyesti kertaan, että tosiaan vaihtoehtoja kuitenkin on. Me emme ole yhden vaihtoehdon tilanteessa, jossa olisi täysin välttämätöntä ydinvoimaa rakentaa. Siitä on täällä paljon keskusteltu. En yksityiskohtiin mene. Tässä on kysymyksessä se polun valitseminen, otetaanko se ydinvoimapolku vai otetaanko innovatiivinen vaihtoehtoinen polku. Ympäristövaliokunta ansiokkaassa lausunnossaan kiinnitti paljon huomiota siihen, että ydinvoimapolun valitseminen vaarantaisi pitkällä tähtäimellä uusiutuvien potentiaalin hyödyntämisen ja se vaarantaa myöskin energiatehokkuuden ja energian säästön edistämisen, koska kannustevaikutus poistuu.

Sitten toinen keskeinen on tämä ilmastoasia. Uusien ydinvoimaloiden vaikutuksesta päästöihin ei ole täällä keskusteluissa tullut selvyyttä, mikä se oikeasti olisi. Todennäköisesti se tulee olemaan aika vähäinen, ja ennen kaikkea se on joka tapauksessa vasta yli kymmenen vuoden päästä, kun ensimmäinenkin päästövähennys voisi edes teoriassa toteutua. Sen lisäksi meidän sähköntuotantopuolella hiilipäästöt tulevat chp- ja lauhdevoimaloista, joita ydinvoima varsin huonosti pystyy korvaamaan.

Sitten kolmantena asiana: Keskeisenä argumenttina täällä on ollut tämä omavaraisuus ja Venäjän-tuonnin lopettaminen. Nyt jo se tilanne, että Olkiluoto 3 käynnistyy, lisää meidän sähkökapasiteettia niin paljon, että teoriassa sillä pystyttäisiin korvaamaan Venäjän-tuonti. Mutta niin kuin täällä on keskustelussa monissa kohdin tullut esille, niin mekanismia ei ole olemassa, jolla se halvan Venäjän sähkön tuominen voitaisiin lopettaa. Siihen ei auta, vaikka meillä olisi kuinka runsaasti uutta ydinvoimaa. Jos halvalla sitä samaa tavaraa saa naapurista, niin sitä sieltä tulee.

Sitten vielä pari seikkaa näistä yksittäisistä hankkeista. Ensinnä tämän Teollisuuden Voiman osalta tietysti tuntuu näin talonpoikaisjärjellä kyllä hyvin erikoiselta se, että kun yhtiö on monista syistä johtuen nyt urakoinut tämän käynnissä olevan hankkeensa sillä tavalla, että budjetti on lähes kaksinkertaistunut ja rakennusaikataulu myös kaksinkertaistunut, niin ennen kuin se on edes valmiiksi saatu, heille annettaisiin lupa valmistella uutta. Tämä ei mene minun logiikkaani, miksi näin. Toinen ongelma TVO:n osalta on toki tämä suuri keskittymä, että 40 prosenttia Suomen sähköntuotannosta olisi yhdellä saarella.

Sitten Fennovoiman osalta vielä, tämä on aivan viimeinen asiakokonaisuus: Kyllä minusta myöskin talonpoikaisjärjellä ajatellen on kovin erikoista, että myönnetään periaatepäätöslupa semmoiselle yhtiölle, joka ei pysty kertomaan, mihin se laitos tulee, eikä pysty sanomaan, mihin ne jätteet sijoitetaan. Se jätekysymys on oikeasti vakava kysymys siinä mielessä, että jos ja kun sitä ei onkaloon Posivan tiloihin voida laittaa, niin se pitäisi laittaa jonnekin muualle, mikä edellyttäisi sijoituskunnalta suostumusta. Tänä päivänä pelkän ydinjätehaudan sijoittaminen johonkin kuntaan on sellainen asia, että minä haluaisin kyllä nähdä sen valtuuston, joka sen ilomielisen päätöksen tekee, että sijoitetaanpa tänne. Se on imagotekijänäkin erittäin kyseenalainen.

Krista Kiuru /sd

Toisin kuin usein uskotaan, päätöksenteko ei ole ollenkaan niin vaikeaa, olipa sitten kyse maakunnan, kotikunnan tai kansakunnan asioista, ratkaisun hetkellä kun useimmiten on riittävän paljon tietoa asioiden todellisesta laidasta, jotta päätöksen voi kulloinkin tehdä oman poliittisen arvopohjan mukaisesti.

Tosiasiassa kuitenkin olen ensimmäistä kertaa viimeisenä päivänä kesäkuuta klo 22.16 illalla sellaisessa tilanteessa, että on hyvin vaikea päättää, onko nyt ratkaisevaa kotikunnan, maakunnan vai kansakunnan etu, joten voi sanoa, että oma lukunsa ihan todistetusti ovat ne päätökset, jotka kääntyvät omantunnon kysymyksiksi.

Olemme siis hyvin lähellä tuota omantunnon kysymyksen ratkaisua. Se on muutaman tunnin päästä kello 10 huomenaamulla tässä samassa salissa esillä, ja se eittämättä on koko eduskuntakauteni vaikein ja oikeastaan ainut vaikea kysymys, sillä olen itse kuulunut siihen sukupolveen, joka on suhtautunut aina varsin kriittisesti ydinvoimaan. Samaan aikaan kuitenkin edustan eduskunnassa sellaista maakuntaa, jonka edunvalvonnassa lähdetään siitä, että ydinvoimatuotantoa lisätään.

Olen siis vuosien varrella perustellut tilaisuudessa kuin tilaisuudessa sitä, miksi ydinenergiakriittiset näkökantani voisivat olla perusteltuja, ja samaan aikaan kerta toisensa jälkeen olen huomannut, että hyvin helposti on voitu pitää näillä argumenteilla allekirjoittanutta vaikkapa hörhönä tai viherpiipertäjänä, naiivina tai tietämättömänä. Tosiasiassa kuitenkin tällaisen vastakkainasettelun alle peittyvät useimmiten ne todelliset kysymyksenasettelut ja niihin liittyvät vastaukset.

Ymmärrän hyvin niitä perusteluita, joita ydinvoiman lisärakentamisesta käytetään. Talous ja työllisyys ovat omassa maakunnassanikin keskeisiä argumentteja, joilla me viemme kehitystämme eteenpäin.

Mielenkiintoisinta koko tässä prosessissa onkin ollut se, että eduskunnassa kansanedustajat ovat varsin erilaisilla kannoilla lisärakentamisen suhteen. Lukuisten asiantuntijakuulemisten jälkeen eduskunnan asiantuntijavaliokunnat ovat päätyneet täysin päinvastaisille kannoille. Ympäristövaliokunta esittää toista, talousvaliokunta toista ja ihan yhtä perustellusti. Voisin sanoa, että itsekin voisin allekirjoittaa useimmat niistä väitteistä, joita valiokunnat ovat perustellusti esittäneet.

Olen aina pyrkinyt katsomaan päätöksenteossani tulevaisuuteen. Tässä kysymyksessä on hyvin vaikeaa sanoa, mikä se oikea tulevaisuus sitten on, tällä päättäjäsukupolvella kun on mahdollisuus valita monenlaiset tiet. Maailmassa satsataan ennennäkemättömällä tavalla uusiutuviin energialähteisiin ja päästöttömyyteen, ja meidän tietysti tulisi olla viherkaulustyöpaikkojen synnyttämisessä kovalla tempolla mukana.

Olisin varmasti hyvä kansanedustaja ja pääsisin varmasti helpommalla, jos olisin ydinvoimamyönteisempi. On siis jo varmaa, että huomisesta ratkaisusta tulee vaikea, sillä keskustelut omatuntoni kanssa jatkuvat linjalla nolla—yksi. Totean jo nyt pöytäkirjaan, että tulen varmuudella äänestämään Fennovoiman ydinvoimalupaa vastaan, sillä minusta on perusteetonta antaa Fennovoimalle lupaa tässä tilanteessa, jossa jäteongelma on ratkaisematta ja paikastakaan ei ole varmuutta.

Mitä tulee sitten TVO:n lupaan, niin olen tässä käynyt varsinaista omatunnonpainia. Edellä esitetyin näkemyksin aion sitten ratkaista TVO:n lupakäsittelyssä tämän kantani nolla—yksi-kselilla. (Puhemies: 5 minuuttia!) Jos äänestän maakunnan edun nimissä, toimin niin, että TVO saa tuon lupansa. Jos äänestän omatuntoni mukaan, niin lykkäisin tätä ratkaisua tällä kertaa ja äänestäisin nolla. Onpa sitten ratkaisuni kumpi tahansa, sen voin todeta, että tästä yöstä tulee varsin uneton.

Päivi Lipponen /sd

Suomalaisilla on tapana ottaa asiat ja sopimukset tosissaan. Suomi on sitoutunut voimakkaasti alentamaan päästöjään. Suomessa pyritään nyt hartiavoimin pysäyttämään energian loppukulutuksen kasvu ja kääntämään se laskuun. Uusiutuvaa energiaa rakennetaan lisää ja samalla parannetaan energiatehokkuutta. Ilmaston lämpenemisestä aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä noin 80 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta, mukaan lukien liikenne.

Oman kapasiteetin rakentamisessa etusijalle on asetettava päästöttömät tai vähäpäästöiset laitokset. Niillä, jotka vastustavat ydinvoiman lisärakentamista, ei ole energiapolitiikassa mitään muuta tarjottavaa kuin hurskaita toivomuksia tai astronomisiin mittoihin kasvavia tukiaisvaatimuksia. Nyt ydinvoiman vastustajat iskostavat kuvaa kuin nurkan takana olisi odottamassa jokin uusi energiantuotantotodellisuus. Näin ei ole, valitettavasti. Ajatus, että kun lisätään painetta, alkaa syntyä keksintöjä, ei välttämättä aina pidä paikkaansa. Sen varaan on Suomen energiapolitiikkaa vaikeata rakentaa.

Energian hinta teollisuudelle on tärkeä talouskasvun ja kilpailukyvyn edellytys. Suomi on ollut vähäisten pääomien maa. Sen takia osuustoiminta on ollut meille tärkeässä asemassa. Sitä on sovellettu myös energiatuotantokapasiteetin rakentamiseen teollisuutemme tarpeisiin. Mankala-mallin mukaan yhtiöt hankkivat osakkeenomistajille tavaroita alle käyvän hinnan, eli voimassa on omakustannushinnoittelu. On ollut suorastaan järkyttävää seurata parlamentaarikkojen Hassin ja Hautalan toimia, kun he ovat ryhtyneet vapaan talouskilpailun apostoleiksi tekemällä kantelun komissiolle. Heistä Mankala-periaate on peitettyä osingonjakoa. On vaikeata ajatella, että italialaiset tai ranskalaiset poliitikot haluaisivat mustamaalata kotimaansa toimintaa ja heikentää kotimaansa teollisuuden kilpailukyvyn tai maatalouden toimintaa.

Mankala-periaatteella tuotetaan niin vesivoimaa, tuulivoimaa kuin bioenergiaa. Metsäteollisuus on merkittävä bioenergian tuottaja. Metsäteollisuus tarvitsee nyt myös ydinvoimaa. Metsäteollisuuden voidaan laskea työllistävän suoraan tai välillisesti noin 200 000 henkilöä Suomessa. Metsäteollisuus on tärkeä Suomelle, ja sen toimintaedellytykset pitää turvata niin kuin metalliteollisuudenkin. (Ed. Korkeaoja: Aivan oikein!) Jos me kansanedustajat haluamme rakentaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, meidän tulee rakentaa edellytyksiä talouskasvulle ja suomalaisen teollisuuden kilpailukyvylle. Teollisuuden osuus kokonaissähkönkulutuksestamme on noin puolet. Tämän osuuden kehittyminen muodostaa näin ollen merkittävän osan kulutusennustetta.

Suomi on sukeltanut syvään talouskriisiin. Olkiluoto 3:n rakentamisen vaikutus bruttokansantuotteen tasoon on ollut merkittävä. Nyt myös hallituksen ministerit, jotka edellisen hallituksen aikaan vastustivat luvan myöntämistä, ovat voineet nauttia aiemmin vastustamansa hankkeen tuomasta bkt-helpotuksesta.

Paljon on täällä väitelty sähkön- ja energiankulutusennusteista. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta aina sähköarviot on ylitetty. Vaatimatonkin talouskasvu, esimerkiksi 1,7 prosenttia vuodessa, johtaa bruttokansantuotteen kaksinkertaistumiseen vuoteen 2050 mennessä ja lähes viisinkertaistumiseen vuoteen 2100 mennessä. Talouden kasvu muuttuu vähemmän energiaintensiiviseksi jatkossa, mutta olisi erikoista päätyä ajatukseen, että sähkönkulutus vähentyisi samaan aikaan kuin kokonaistuotannon määrä moninkertaistuisi.

Yhden ydinvoimalayksikön rakennusaikaisen työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan noin 30 000 työvuotta, kahden yksikön 60 000 työvuotta. Täällä salissa on monta kertaa nostettu esille asia, että on tärkeätä, että nyt uusien ydinvoimaloiden rakentamisvaiheessa käytettäisiin mahdollisimman paljon kotimaisia yrityksiä ja suomalaista työvoimaa. Kuten talousvaliokunta toteaa, tilaajan ja kotimaisten yrittäjien verkostoituminen on tärkeätä, jotta urakoista päätettäessä mahdollisimman monella suomalaisella yrityksellä on todellinen mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun.

Jouko Skinnari /sd

Tässä keskustelussa on tullut paljon esille niitä samoja asioita, jotka valiokuntakäsittelyssäkin ovat olleet. Minusta on tavattoman hyvä, että on haastettu niin hallituksen esitys kuin myös talousvaliokunnan mietintö ja siinä se, että kaksi lupaa pitäisi huomenna äänestyksessä myöntää.

Mutta kun katsotaan tätä Suomen viennin tilannetta ja samaten sitä, millä tavoin tämä teollinen murros, palveluelinkeinojen lisääminen ja Suomen kansainvälistyminen vielä nykyisestään voidaan toteuttaa, niin kyllä ulkomainen sijoitustoiminta ja investointi tarvitsee tullakseen tänne tiettyjä varmoja asioita. Yksi tällainen tärkeä asia on energia ja sen saatavuus, nimenomaan saatavuus, koska sekään ei ole aina itsestään selvää, ja myös sitten hinta.

Tässä suhteessa talousvaliokuntakin on tämän yli kolmen vuoden aikana jokaisella kotimaan ja ulkomaan matkalla ottanut yhdeksi aiheeksi energian — se oli Kiinassa, se oli Intiassa, se on ollut Suomen maakunnissa — ja tavan, miten sitä saadaan. Suuri mielenkiinto on aina kohdistunut uusiutuvaan energiaan. Meillähän on paljon alueita maailmassa... Itselläni oli tilaisuus olla Haitin vieressä silloin, kun se maanjäristys tapahtui. Ei sillä alueella voi ydinvoimalla tehdä yhtään mitään, vaan siellä on huutava puute uusiutuvasta energiasta Venezuelan öljyn tilalle, kalliin öljyn tilalle.

Minusta, kun tämän Lahden ympäristöosaamisen keskuksen nollasta alkaneen organisaation aika hyvin tunnen, siellä ihan oma porukka. Niin kuin täällä nyt on vähän — oli se hyvin tai huonosti — verrattu, että ei pidä laittaa jääkiekkoa ja jalkapalloa vastakkain, niin jos pitäisi sanoa, että uusiutuva energia on jalkapallo sen takia, että se on eniten kilpailtu ja se koskee kaikkia maanosia, jalkapalloa harrastavat kaikki, niin kyllä uusiutuvalla energialla on ihan oma porukkansa niin professoritasoa myöten kuin myös sitten käytännön toteuttajien osalta.

Nyt meillä on aikaa syksyllä perehtyä nimenomaan tähän asiaan. Sen takia tämä työrupeama, joka on nyt tehty ja talousvaliokunnassa mietitty, on minusta osoittautunut ihan järkeväksi sen sijaan, että olisi ajateltu, että me olisimme tehneet tätä työtä ja pariksi kuukaudeksi se keskeytettäisiin ja sen jälkeen alettaisiin taas syksyllä uudestaan ja todettaisiin, että nyt tulee oikein kunnolla harkittua tätä asiaa, koska ei ole olemassa mitään niin ratkaisevaa uutta odotettavissa ydinvoiman osalta ensi syksyyn, jotta se pitäisi sen takia sinne siirtää. Tämän takia tämä työrupeama on osoittanut myös sen, niin kuin valiokuntakäsittelyissäkin, että täällä ovat aina sitten loppupeleissä ne, jotka ovat tiettyä mieltä olleet jo pitkään, jotka ovat todella kiinnostuneita näistä kysymyksistä. Se on niin kaikissa asioissa. Niin se on rahoitusmarkkinoissa ja varmaan sosiaali- ja terveys- ja kouluasioissakin, eikä siinä ole yhtään mitään pahaa.

Mutta uusiutuvan energian osalta on sanottava kyllä se, kun en ole tuulimyllyjä ja muita käytännössä seurannut, että me emme voi sen varaan nyt tässä vaiheessa vielä niin paljon rakentaa nimenomaan Suomessa, että me voisimme taata 7 vuorokautena 24 tuntia pistorasiasta sähköä. Eli meidän on turvattava tämä perusvoima. Tätä taustaa vasten niissä laskelmissa, joita on tehty, jotka vaihtelevat 80:stä runsaaseen 100:aan terawattituntiin vuositasolla, kysytään tässä asiassa ihan niin kuin ollaan rahoitusmarkkinoissa tai muissa: miten tullaan tämä tulevaisuus käytännössä rakentamaan. Kyllä minusta nyt insinööritieteellisesti ja myös taloustieteellisesti ja käytännön järjen osalta voidaan todeta, että kyllä tässä nyt hallituksen esitys ja eri valiokunnissa lausunnolla olleet esitykset ja sitten tämä talousvaliokunnan yhteenveto minusta hyvin osoittavat sen, että tässä on harkinta käytännössä suoritettu ja että tämä ratkaisu minun mielestäni on oikea. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tässä oli jo ed. Lipposenkin puheenvuorossa esillä työllisyysasia, mutta otan esille tämän jäteongelman ihan sen takia, että se vuonna 1993 oli syy, minkä takia silloin en ollut mukana ydinvoiman lisärakentamisehdotuksessa. Tämä talousvaliokunnassa käytiin hyvin seikkaperäisesti läpi. Ihan oli haastettu mukaan myös tiedekirjailija, jonka mielikuvitus on ehkä vielä suurempi kuin meidän. Mutta joka tapauksessa jääkaudet ovat sen 100 000 vuoden välein, ja saamiemme tietojen mukaan 19 000 on ollut, suomalainen peruskallio on sen kestänyt. Tämä suomalais-ruotsalainen — tämä nyt on periaatteessa ruotsalaista alkuperää oleva ratkaisumalli, jossa sijoitetaan tämä ydinjäte 420 metrin syvyyteen — on yksi ratkaisumalli. Samaan aikaan meillä on ruotsalais-suomalais-kanadalais-sveitsiläinen syväporausvaihtoehto, jossa mennään 3—5 kilometriin. Syväporataan sinne ja tehdään metrin laajuinen aukko, ja sinne sitten tämä ydinjäte sijoitettaisiin. Kovasti juuri tiukattiin sitä, onko mahdollista, että jos tämä 3—5 kilometrin vaihtoehto osoittautuu paremmaksi, voidaan tämä ydinjäte siirtää sinne. Ja se on mahdollista.

Niin paljon minä optimistisena luotan myös ihmiskuntaan, etten usko, etteikö nyt tämän 50 vuoden aikana, kun tätä ydinjätettä ja ydinvoimaa on Suomessa tai Euroopassa (Puhemies: 7 minuuttia!) käytetty, keksittäisi jotain muuta ratkaisua sen 1 prosentin plutoniumin osalta ja muuten tämän ydinjätteen vaarallisuuden osalta, ettei tässäkin asiassa päästäisiin eteenpäin. On se sitten kömpelöä tai ei, olen viitannut myös autoteollisuuden saavutuksiin, jotka eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet siihen, että viimekin vuonna yli miljoona ihmistä kuoli auto-onnettomuuksissa maailmassa. Sadassa vuodessa yli 100 miljoonaa, joka on aikamoinen määrä verrattuna siihen, miten ydinvoiman vaarallisuuteen viitataan. Uskoisin, että näissä kaikissa kysymyksissä päästään käytännössä eteenpäin.

Mutta, puhemies, lopetan tämän siihen, että tämä on tärkeä ratkaisu suomalaisten työpaikkojen ja työllisyyden kannalta ja sen kannalta, että tästä vientilamasta päästäisiin eroon ja tänne Suomeen saataisiin ulkomaisia investointeja ja ulkomaisia sijoituksia.

Oras Tynkkynen /vihr

Niin kuin ed. Skinnari edellä totesi, tämä on todella tärkeä päätös, monien mielestä kauden tärkein ja kauaskantoisin. Ja jos todella kyseessä on tämän vaalikauden tärkein, kauaskantoisin päätös, niin silloin varmaan tämä päätös pitäisi aivan erityisen perusteellisen tiedon varassa.

Oli kiinnostavaa lukea perustuslakivaliokunnan ydinenergialaista aikanaan vuonna 1985 antamaa lausuntoa. Siinä nimittäin todettiin näin: "Valiokunta korostaa eduskunnan päätöksenteon kannalta niiden tietojen merkitystä, jotka koskevat ydinlaitoshankkeen taloudellisuutta sekä periaatepäätöksen hakijan suunnitelmia niin sanotusta välivarastoinnista ja loppusijoituksesta. Yleisesti valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että periaatepäätöksen tulisi tiedollisesti antaa perusteita asiaan sellaiselle eduskuntakäsittelylle, jossa voidaan yhteiskuntapolitiikan ja kansantaloudellisten vaikutusten kannalta arvioida periaatepäätöksen hyväksymisen vaihtoehtoja." No, nyt valitettavasti katson, että tässä päätöksentekoprosessissa tämä perustuslakivaliokunnan aikanaan viitoittama varsin perusteltu toive ei oikein ole toteutunut.

Työ- ja elinkeinoministeriöhän tilasi Vtt:ltä arvioita ydinvoiman lisärakentamisen vaikutuksista, ja siinä oli tarkoituksena tarkastella vaikutuksia päästöihin ja sähkön tuonti- ja vientitaseeseen ja sen sellaisiin merkittäviin asioihin, sähkön hintaan. No, sittemmin työ- ja elinkeinoministeriö valitettavasti joutui toteamaan, että tämä Vtt:n selvitys ei ole sen tasoinen, että sitä voidaan aidosti käyttää periaatepäätösten pohjana, ja tämänhän ministeriön virkahenkilöt valiokuntakuulemisessa hyvin selväsanaisesti totesivat.

Tästä siis seuraa se, että näitä periaatepäätöksiä tehdään ilman, että olisi niiden taustalla luotettavaa sähkömarkkinamalliin perustuvaa arviointia ydinvoimalisärakentamisen keskeisistä vaikutuksista sellaisiin tekijöihin, kuin päästöihin, hintaan ja tuonti- ja vientitaseeseen. Se on aika erikoista, kun todellakin olemme tekemisissä niin tärkeän päätöksen kanssa kuin moni tässä keskustelussa on tuonut esille.

Samalla, toisin kuin edellisellä kierroksella, kun päätettiin aikanaan Suomen viidennestä ydinreaktorista, tällä kertaa hallitus ei valmistellut perusteellisesti sellaista vaihtoehtoa, jossa Suomen sähköntarve olisi pyritty kattamaan ilman lisäydinvoimaa. Miten siis eduskunta voi tehdä sen valinnan, sen aidon, tärkeän arvovalinnan, jossa otetaan kantaa siihen, onko se ydinvoimaton vaihtoehto vai se ydinvoimalisärakentamiseen perustuva vaihtoehto parempi, jos sitä toista vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole selvitetty?

Monessa puheenvuorossa on myös väitetty, että nyt ydinvoimalisärakentaminen on vain siirtymävaiheen ratkaisu. Näinhän väitettiin 2002, näin väitettiin 1993 ja näin on varmaankin väitetty siitä asti, kun ydinvoimaa on tässä maassa tarjottu ratkaisuna energiaongelmiin. Ensinnäkin on syytä todeta, että jos kyseessä on siirtymävaihe, niin se on kovin pitkä siirtymävaihe. Vähimmillään nämä nyt kaavaillut ydinvoimalat tuottaisivat sähköä vuoteen 2080 ja enimmillään ehkä jopa vuoteen 2100 asti. Meillä olisi siis koko vuosisadan loppuun asti ulottuva siirtymävaihe. Pitäisin sitä melko pitkänä.

Olen käyttänyt sellaista analogiaa, jonka tunnustan auliisti olevan osin hieman puutteellinen, mutta se on ehkä myös samalla kohtuullisen havainnollinen. Jos ajatellaan, että todellakin nyt siirtymävaihe on tarpeen, jotta voidaan odottaa uusien, parempien, kestävien teknologioiden esiintuloa, mitäpä jos samaa ajattelumallia olisi sovellettu aikanaan 1990-luvulla, kun Suomessa tehtiin strategisia ratkaisevia valintoja mobiiliteknologiaan siirtymisestä, jos Nokiassa olisi tuolloin päätetty, että nämä kännykät ovat lupaava uusi teknologia-ala, mutta nykyisellään vielä niin kalliita ja epävarmoja, että niihin ei varmaankaan kannata satsata, siirtymävaiheen ajan investoidaanpa reippaasti lankapuhelinverkkoon ja samalla rinnan kehitetään näitä uusia, sinänsä ihan lupaavia ratkaisuja. Jos näin olisi tehty, veikkaisin, että tämä maa näyttäisi aika toisenlaiselta ja Nokian tarina olisi näyttänyt toisenlaiselta.

No, ministeri Pekkarinen päivällä palasi jälleen siihen esittämäänsä ajatukseen, että eduskuntahan jo ilmasto- ja energiastrategiaa käsitellessään hyväksyi tavoitteeksi 98 terawattituntia sähkönkulutuksessa vuonna 2020. Pidän tätä tulkintaa harhaanjohtavana. Ilmasto- ja energiastrategiassahan todella arvioitiin, että jos mitään erityisiä toimia ei tehdä, Suomen sähkön tarve kasvaa 103 terawattituntiin vuoteen 2020 mennessä, ja kun sähkön käyttöä tehostetaan viitisen terawattituntia, niin päädytään tähän tavoiteltuun 98 terawattituntiin.

Mutta se, minkä ministeri Pekkarinen jätti omassa puheenvuorossaan mainitsematta, oli se, että samalla strategiaan kirjattiin: "Tavoitearvoja voidaan tarkistaa, jos EU:n Suomelle esittämät velvoitteet tai keskeiset olosuhteet muuttuvat olennaisesti." Miten sen jälkeen kävikään? Suomea kohtasi poikkeuksellisen syvä vientilama, Suomen sähkön tarve romahti enemmän kuin kertaakaan Suomen itsenäisyyden aikana, 10 prosenttia, (Puhemies: 5 minuuttia!) ja Suomen sähköntarve putosi vuotuisella tasolla 81 terawattituntiin. (Ed. Hoskonen: Aikooko ed. Tynkkynen jäädä laman pohjalle?) Keskeiset olosuhteet siis muuttuivat aivan dramaattisesti, ja tämän perusteella työ- ja elinkeinoministeriö teki niin kuin strategiassa linjattiin eli päivitti sähköntarvearvionsa näiden muuttuneiden olosuhteiden mukaan, ja työ- ja elinkeinoministeriön energiaosasto päätyi tässä arviossaan hyvin tunnettuun 91 terawattituntiin.

Hallitus tästä asiantuntija-arviosta piittaamatta kuitenkin esitti, että sähkön tarve vuonna 2020 olisi se tismalleen sama 98 terawattituntia. Keskeiset olosuhteet muuttuvat, lopputulos pysyy samana. (Ed. Ukkola: Olisipa Mauri täällä! — Ed. Hoskosen välihuuto) — Ed. Hoskonen, kyse ei ole siitä, että haluttaisiin jäädä laman pohjalle, vaan siitä, että olisi ehkä perusteltua, että politiikassa perustettaisiin toimenpiteet joillekin realistisille arvioille. Aiemmissa puheenvuoroissa totesin, että yksikään riippumaton asiantuntija, korostan tätä, yksikään riippumaton asiantuntija ei ole esittänyt, että tämä hallituksen 98 terawattitunnin arvio tai tarkemmin sanottuna se 7 terawattitunnin metsäteollisuuslisä olisi realistinen ja todennäköinen. Ja itse katsoisin, että järkevän politiikanteon kannattaisi perustua tosiasioille, ollaan sitten ydinvoiman lisärakentamisesta mitä mieltä tahansa.

Ehkä pyydän sitten vielä toisen puheenvuoron, niin palataan näihin loppuihin asioihin.

Pentti Tiusanen /vas

Ed. Oras Tynkkysen puheenvuoro oli erinomaisen hyvä. Tuo lankapuhelin versus kännykkä -esimerkki oli varsin hyvä. Samoin on tärkeätä ikään kuin vielä oikaista se, mitä ministeri Pekkarinen tänään täällä puhui, kun hän sanoi, että tämä sali yhdessä päätti tästä 98 terawatista, mutta sitten hän unohti juuri tämän, minkä ed. Tynkkynen otti esiin, eli asia on tarkasteltu uudelleen hänen ministeriönsä energiaosastolla ja päädytty realistiseen lukuun, 91 terawattituntia. Ed. Tynkkynen on Vanhasen toisen hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija ja ilmeisesti myöskin pääministeri Kiviniemen hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija, hän osaa ja tietää. Me kaikki tiedämme, että tässä on nyt historiallisesta päätöksestä kysymys.

Valitettavasti hallituksessa istuu vihreä liitto, vihreät, rekisteröity puolue, joka on mukana hallituspolitiikassa. Se on minusta yksi tämän tilanteen ongelma siitä huolimatta, että teillä on, arvoisat vihreän puolueen kansanedustajat, lupa äänestää vastaan. Siis kuitenkin se mahdollistaa tämän tilanteen, että Suomi on historiallisesti eurooppalainen maa, joka rakentaa äärimmäisen paljon ja vielä yhtä aikaa, ed. Skinnari, nämä kaksi suurta, 1 600 megawatin tai 1 800 megawatin yksikköä. Yhtä aikaa näitä rakennetaan. Missään muualla ei suhteellisesti tällaista tapahdu, ei Kiinassa, ei Intiassa, mutta Suomi on maailman suurin tässä asiassa.

Täällä on puhuttu markkinataloudesta: markkinat hoitavat, ja markkinat käyttävät rahaa, ja yhteiskunnan ei tarvitse huolestua siitä, mistä rahat tulevat. Jos tämän kokoisessa yhteiskunnassa ne rahat pannaan näihin ydinvoimamyllyihin, niin sitä ei ole sitä pääomaa muuhun. Sehän on toki aika selkeätä. Markkinatalous hoitaa viennin, tuonnin, se hoitaa myös Venäjän tuonnin. Kysymys ei ole siitä, onko jollakin antipatioita tai sympatioita Venäjää kohtaan, vaan siitä, että sieltä tuodaan sähköä, venäläistä sähköä, onko se tuotettu vesivoimalla, kivihiilellä tai ydinvoimalla, mutta sitä tuodaan, jos se on halvempaa kuin Suomessa on sähkön hinta. Sitä sitten voidaan vaikka viedä eteenpäin, se on kauppatavara. Vuonna 1941 juuri ennen Barbarossaa Venäjältä tuli junalastillisia viljaa, juuri ennen saksalaisten hyökkäystä. Kyllä ne kauppatiet kulkevat ihan politiikasta huolimatta.

Sitten näihin esityksiin vielä, joita en ole vielä käsitellyt. Fennovoiman hankkeesta pitää sanoa se, minkä on moni sanonut, että jätehuolto-ongelmaa ei ole selvitetty, omistus on 34 prosenttia Saksassa E.ONissa. E.ON oli täällä jo aikaisemmin hakemassa ydinvoimalupaa, ei onnistunut Loviisassa. Sitten pukeutui suomalaiseen kansallispukuun, otti uuden nimen, Fennovoima, ja eikös vaan, tämä fennofiilisyys johtaa siihen, että se otetaan avosylin vastaan. Simossa ja Pyhäjoella, molemmissa paikoissa on erityisiä luontoarvoja ja Simossa vielä tämän luonnon lohikanta, luonnon meritaimen ja siika, ja se on myös biodiversiteettikysymys. Pyhäjoki on, niin kuin tiedämme, lintualuetta, ja siellä on hyvin paljon luonnonsuojelualueita, joihin tämä rakentaminen joka tapauksessa epäsuorasti vähintään vaikuttaa. Omistus on siis ongelma, ja Fennovoimalla on varmasti takataskussa myös saksalainen ostaja tuolle sähkölle.

Sitten on puhuttu, kuinka pienet energiayhtiöt ovat tässä mukana. Se onkin ongelma. Aivan niin kun täällä on tullut esiin, niiden resurssit eivät sitten riitä muuhun, jos ne lähtevät tähän ydinsähkön ostamiseen. Mutta samalla on myös todettava se asia, että niiden päätöksenteko osakeyhtiönä on epädemokraattinen, niin että vaikka ne ovatkin kunnan omistuksessa sataprosenttisesti, niin kunnanvaltuustot, -hallitukset, eivät tähän pääse mukaan. TVO:sta on sanottava se, että sillä on velkaa 4,2 miljardia euroa, niin kuin muun muassa talousvaliokunnan vastalauseessa on todettu. Areva on asettamassa usean miljardin vaadetta sille, ja tässä on suuri dilemma. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Kiitos, arvoisa puhemies! Edelleen me olemme puhuneet tänäänkin kestävästä kehityksestä ja tuotannosta. Tutkijat puhuvat degrowth-kysymyksestä. Pitäisikö tuotantoa vähentää ja viedä se kestävälle tasolle sekä lokaalisesti että globaalisti? Tässä on kysymys. Missä ajassa eduskunta liikkuu, mitä meidän päässä liikkuu, mikä on bkt:n suhde muihin parametreihin?

Ja ihan yksityiskohta: Tänään viimeksi ed. Laukkanen viittasi, että Olkiluoto 1 ja 2 ovat piakkoin ehkä 2020—2030-luvun vaihteessa vanhentuneita. Kävimme Olkiluodossa, tapasimme TVO:n asiantuntijat. He sanoivat, että molempien yksiköiden, Olkiluoto 1:n ja 2:n, edessä oleva ikä on vähintään 40 vuotta, vähintään 40 vuotta. Eli se on noin 2050, mihinkä saakka nämä kaksi reaktoria pystyvät toimimaan nykyhuolloilla. Olkiluoto 3:sta ei voitu sanoa, mihin saakka se pystyy toimimaan, kun ei ole vielä päässyt alkuunkaan.

Sitten vielä tästä ydinvoiman autuaaksi tekevästä asiasta: vierailkaa Loviisassa, elävässä, monipuolisessa eteläsuomalaisessa kaupungissa, jossa ei todella ole mitään muuta kuin ydinvoimala. Se on ihan paaluttanut sen kaupungin tulevaisuuden. Kaikki pohjautuu niihin tuloihin, joita tulee kiinteistöverosta tai sitten tästä ydinvoimalan työntekijöitten mukana tuomasta tulosta.

Lopuksi, puhemies, kaksi asiaa. Ensiksi tämä tohtori Körbleinin tutkimus, johon täällä on viitattu. Täällä on joku kansanedustaja sanonut, että käytetään väärin tutkimuksia ja pelotellaan ja muuta. Tohtori Körblein Nürnbergistä on fyysikkona selvittänyt saksalaisten ydinvoimaloiden ympäristössä tapahtuvaa sairastumista. Hänellä on ollut apunaan myöskin lääketieteellistä tietämystä. On otettu säde ydinvoimalaitoksesta, 5 kilometriä, piirretty se ja katsottu sen sisällä leukemian esiintyvyyttä. Ja ihme kyllä, useissa näissä ydinvoimaloissa on 2—5-vuotiailla lapsilla tilastollisesti merkittävästi lisääntynyt leukemia. Ja mistä se johtuu 2—5-vuotiailla lapsilla? Tätä ei tiedetä, mistä se johtuu. Se on aivan totta. Sitä ei ole voitu sanoa, että se johtuu siitä ydinvoimalasta, mutta tämä on fakta, joka on todettu. Voi tietysti ajatella etiologian, tämän syöpätaudin kehittymisen tuntien, että onko se ollut se syy siinä sikiövaiheessa ja sitten se varsinainen taudin manifestointi on tapahtunut siinä 2—5 ikävuoden välillä. Voi ajatella, että olkoon syy mikä tahansa, niin leukemia ei ehkä ihan heti tule, vaan siihen tietty aika menee. Mutta tämä on 2—5-vuotiailla lapsilla, ja se on fakta. Sitä ei kukaan kiistä, kun se on numeroilla osoitettavissa. Mutta mikä on se syy, sitä ei tiedetä, mutta ydinvoimaloiden ympärillä.

Noihin ponsiin en puutu, mitä täällä talousvaliokunnan mietinnössä on. Niitä voisi analysoida ja katsoa, mitä päätettiin silloin, kun oli 24.5.2002. Eduskunnan kirjelmässä silloin oli 9 pontta ja vielä sitten se seuraamisponsi. (Puhemies: 9 minuuttia!)

Lopuksi, aivan lopuksi, voi puhua myös siirtomaa-Suomi-mallista, johonka liittyy bulkkityyppinen energian-, sähköntuotanto, siis nämä ydinvoimalat, kaivosten avaamista mahdollisimman paljon, isänmaan lahjaa nostetaan pintaan myytäväksi, ja mahdollisimman paljon Suomea veden alle. Päinvastoin juuri kuin hollantilaiset tekevät, jotka yrittävät voittaa maata mereltä, niin meillä maata veden alle: Vuotos, Kollaja, kaikkea tätä.

Pahoittelen, että kello on jo 23 kohta.

Lauri Oinonen /kesk

Eilen käytin varsinaisen puheenvuoroni käsiteltävästä asiasta. Tuon tässä yhteydessä esille vain näkemykseni tästä Mankala-kysymyksestä, joka oli muutama puheenvuoro aiemmin esillä. Pitäisin välttämättömänä sitä, että on tämä Mankala-käytäntö.

Mutta sitten itse sähköntarpeeseen: Näen, että meillä tulee fossiilista tuontienergiaa korvata erityisesti liikenteessä sähköllä. Junia yhä enemmän tulee mielestäni saattaa sähkövedolle, rakentaa sähköratoja, esimerkiksi poikkirata, josta olen puhunut lukuisia kertoja täällä Suomen teollisuuden ja transitoliikenteen pääratana. Siitä pitäisi luoda sellainen, ja se pitäisi kokonaisuudessaan sähköistää. Myöskin sähköautoille pitää luoda tulevaisuutta. Varkaudessahan on akkuteknologiaa korkealla tasolla, ja minä luotan siihen, että sähkö tulee yhä enemmän myös käyttövoimaksi liikenteeseen.

Edelleen haluan puhua myöskin pienvesivoimaloitten puolesta ja kansalaisten oman sähköntuotannon puolesta, tulkoon se tuulesta, puroista, koskista, mistä tahansa. Siellä on paljon energiaa, jota aiemmat sukupolvet ovat osanneet ja halunneet käyttää. Sitten muutama vuosikymmen sitten, kun tuli valtakunnan sähköverkot, nämä pienvoimalat pääsivät rapistumaan. Näkisin, että ihan huoltovarmuuden kannalta myös tämä mikromaalinen sähköntuotanto tulisi ottaa osaksi Suomen sähköverkkoa.

Jouko Skinnari /sd

Ihan tästä perspektiivistä ydinvoima-asioissa. Oli hyvä, että ed. Tynkkynen muistutti tästä perustuslakivaliokunnan mietinnöstä vuodelta 1985. Silloin olin mukana, sehän oli tätä Tšernobylin aikaa, joka oli suuri järkytys tietysti Suomessa. Kaikki se, mitä tehtiin sen jälkeen, lähti siitä, että tällaista, mitä Tšernobylissä on tapahtunut, ei pitäisi koskaan tapahtua.

Ydinenergialaki tehtiin tätä taustaa vasten. Siihenhän viimeksi Puolan parlamentin alahuoneen edustajat kävivät täällä tutustumassa, miten Suomessa demokraattisesti on otettu ydinvoimaenergia käyttöön. Tämä malli on varmasti monissa muissakin valtioissa, ja minusta se on ihan oikein sen takia, koska kysymys on niin tärkeästä asiasta ja väärin käytettynä myös vaarallisesta asiasta, joten valtioitten omistus siinä on tavattoman tärkeä asia. Ja sekin, että eduskunnat päättävät, mitä tehdään, on tärkeä asia.

Vuonna 1993 tämä oli esillä, mutta kesti 17 vuotta tämän Tšernobylin jälkeen, että olisi tehty lisääkin ydinvoimaa, mutta silloin tämä mielipide ei sille ollut käytännössä otollinen. Toisin sanoen näitä ydinvoima-asioita Suomessa ei ole sen jälkeen tehty mitenkään hätiköiden. Nytkin, vaikka tässä asiassa on edetty rivakasti, tässä on kuitenkin ollut käytännössä eri valiokunnissa 220 asiantuntijaa, joista talousvaliokunnassakin oli 84, joista ... (Ed. Tiusanen: Mutta ei ehditty oikein pyytää!) — Jokainen sai pyytää niin monta asiantuntijaa kuin halusi, myös asiantuntijana pidetty valiokunnan jäsen Oras Tynkkynen. Minusta siinä käytiin tätä älyllistä keskustelua, kuka tässä on eniten oikeassa. Tämä sama keskusteluhan täällä on jatkunut ja tulee varmasti jatkumaan. Tässä on sen verran näitä tällaisia tekijöitä.

Kun täällä on viitattu kännyköihin, niin minä olen monta kertaa aikaisemminkin esittänyt tätä kehittymisen mahdollisuutta. Kun presidentti Gorbatšov tuli Suomen eduskuntaan 1989 noita rappusia punaista mattoa pitkin, hänen turvamiehensä kantoi noin 5 kilon kännykkää hänen vieressään, tätä matkapuhelinta. Presidentti Medvedev tuli viime syyskuussa samoja rappusia pitkin, ja hänen taskussaan oli tämä yliopisto. 20 vuotta oli kulunut. Tämä on yksi sellainen tekijä, että uskoisin, että meillä myös näissä ydinvoima- ja jäteratkaisuissa ihmiset eivät nyt olisi jääneet tälle tasolle, että täällä on nyt tämä kaikki äly kerääntynyt tälle 2000-luvun alkupuolelle ja sen jälkeen ei tule ketään enää, joka pystyisi keksimään jotain parempaa. Tässä suhteessa kyllä juristina uskon insinööritieteeseen, että sieltä tulee näitä älynväläytyksiä.

Mutta tämä uusiutuva: Olen paljon tavannut niitä ihmisiä, siinä on innostunutta porukkaa, siellä on sellaisia, jotka eivät tule koskaan, päivääkään, eivät hetkeäkään omistamaan aikaansa ainakaan ydinvoiman puolesta, mutta ovat valmiit uhraamaan koko elämänsä uusiutuvan energian ja sen uusien ideoitten toteuttamiseksi. Näin on erittäin hyvä asia. Oma valintanikin on enemmän siellä. Tämä ydinenergia on siirtymäkauden välttämätön paha. Uraani, jos sitä riittää nyt meidän asiatuntijoitten mukaan 80 vuotta, niin joka tapauksessa, on se vuosiluku nyt ihan mikä tahansa, kysymys on siitä, että jonain päivänä se loppuu ja sen varaan et voi paljoa rakentaa. Jos me puhumme siitä, että jääkausien väli on 100 000 vuotta, niin se on silloin välikauden vaihe tämä ydinvoima.

Mitä rakentamiseen sitten tulee, me kävimme sitäkin talousvaliokunnassa läpi. Jos yksi ydinvoimalaitos maksaa nyt 5 miljardia tai vähän enemmän, rakentaminen kestää noin 10 vuotta, niin kuin on nähty käytännössä, ja vaikka vähemmänkin, niin se on joka tapauksessa noin 500 miljoonaa vuodessa. Viime vuonna, kun Suomi oli lamassa, meillä rakennettiin 25 miljardilla, (Puhemies: 5 minuuttia!) 25 miljardilla, joten jokainen voi laskea, paljonko siitä on noin 500 miljoonaa. Tässä suhteessa, vaikka niitä olisi kaksikin, niin suomalaiset yrittäjät, rakennusteollisuus etunenässä, ilmoittivat, että kyllä me osaamme ne ydinvoimalaitokset rakentaa niin kuin muutkin, mutta me näimme tämän Arevan esityksen, millä tavoin tämä organisoitaisiin, ja me näimme etukäteen, että tällä systeemillä sitä ei pidä tehdä. Ja suomalaiset yrittäjät eivät lähteneet tähän mukaan, koska oli 24,5 miljardilla vuositasossa viime vuonnakin rakennettavissa jotain muuta, joka oli paljon selkeämpää. Sanoivat, että ollaan varmasti tulossa mukaan.

Mitä tulee tähän, kun esimerkiksi kritisoitiin Fennovoimaa, siinä on kuitenkin kunnallisia energiayhtiöitä, jotka toimivat omien kaupunkiensa tai kuntien asukkaitten parhaaksi. On totta, että se 34 prosenttia saksalaisperusteisen yhtiön osalta on paljon, mutta se on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Nokian ulkomaalaisomistus, 90 prosenttia. Ja kuitenkin meidän pitää sietää 1990-luvun laman seurauksena se, että myytiin niin paljon ulkomaalaisille, että ulkomaalainen omistus on tänne tullut. Mutta sehän nyt kuuluu kaikki tähän samaan eurooppalaiseen perheeseen, ollaan nyt sitten siitä EU:sta mitä mieltä tahansa. Ja kunnanhallitukset ovat sataprosenttisessa kunnallisomistusyhtiöissä se, joka määrä, mitä tehdään, ainakin jos on kysymys ydinvoimasta. Ei se ole yksistään se osakeyhtiö ja se hallitus, vaan omistajan ääntä käyttää yhtiökokouksessa ja ylimääräisessä yhtiökokouksessa kunnanhallitus, ja viime kädessä valtuustot määräävät, millä tavoin kunnan asioita hoidetaan.

Tämä on otettava näissä Fennovoiman asioissa huomioon, ja sitä me kovasti talousvaliokunnassa kävimme läpi, että suomalainen omistus on sillä tavoin sinne kiveen hakattu, että tässä ei tapahdu niin, että pienet yhtiöt hädissään joutuvat sitten E.ONille myymään sen, vaan se on myytävä suomalaisille. Tässä suhteessa tämä on myös tärkeä kilpailutekijä näillä energiamarkkinoilla.

Oras Tynkkynen /vihr

Ensin korjaisin sen, että aiemmin viittaamani perustuslakivaliokunnan lausunto ydinenergialaista annettiin siis vuonna 1985 ja Tšernobylin onnettomuus tapahtui seuraavana vuonna, joten sitä ydinenergialausuntoa ei laadittu Tšernobylin olosuhteissa.

Ed. Kallis keskustelussa esitti sen mielestäni ihan tärkeän ja ansiokkaan kysymyksen, onko sitten suuri ongelma, jos sähköntarvearvio on ylimitoitettu. Vastaisin tähän ehkä sitä kautta, että ministeri Pekkarinen on itse todennut, että jos rakennetaan kaksi uutta ydinvoimalaa, niin toisen ydinvoimalan tuotannosta jopa 70 prosenttia voi päätyä vientiin, jos sähkönkulutusarvio toteutuu hallituksen esittämässä laajuudessa. Jos se arvio on ylimitoitettu, niin sehän tarkoittaa sitä, että vientiin päätyy vielä suurempi osa toisen ydinvoimalan tuotannosta, jostain 70 prosentista jopa ylöspäin.

Kun muistetaan, että ydinenergialaissa todetaan, että ydinlaitoksien tarpeellisuutta pitää arvioida siltä kannalta, kuinka tarpeellisia ne ovat Suomen energiahuollolle, niin jos rakennettaisiin voimala, jonka tuotannosta selvä enemmistö päätyisi vientiin, on vaikea nähdä, miten se olisi ydinenergialain hengen mukainen. Tai jos muistetaan, mitä hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa todettiin — ydinvoimalaitoksia ei rakenneta pysyvää vientiä silmälläpitäen — niin tästäkin näkökulmasta kyllä se sähköntarpeen yliarviointi ja kahden ydinvoimalan rakentaminen sen perusteella olisi melkoinen ongelma.

Ed. Kumpula-Natri taas totesi, että paljon puhutaan teollisuuden sähköntarpeesta, vähän kaikesta muusta, ja muuallakin sähköntarve kasvaa. Se pitää Suomen oloissa todella paikkansa, mutta on kiinnostavaa vertailla Suomea tässä suhteessa muun muassa muihin Pohjoismaihin. Jos ynnätään kotitalouksien ja palveluiden sähkönkulutus, niin suunnilleen kymmenen vuoden aikana muissa Pohjoismaissa, siis Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa tässä tapauksessa, sähkönkulutus on pysynyt tasaisena. Siis kymmenessä vuodessa kotitalouksien ja palveluiden sähkönkulutus näissä kolmessa muussa Pohjoismaassa ei ole kasvanut lainkaan. Sen sijaan Suomessa samassa ajassa kulutus on kasvanut neljänneksellä. Eli toden totta, Suomessa sähkönkulutus kasvaa, mutta mistä syystä muissa Pohjoismaissa sähköntarpeen kehitys on pystytty taittamaan niin, että pärjätään vähäisemmällä sähkömäärällä? Vastaavasti jos vertaillaan meidän palvelusektorin energiaintensiivisyyttä, niin Suomessa palvelusektori on aivan ratkaisevasti energiaintensiivisempi kuin muissa Pohjoismaissa tuotettua arvonlisää kohti.

Keskustelussa on esitetty aika villejä väitteitä tuulivoimasta, ja muun muassa ed. Lehti esitti vertauksen, että kun purjeveneellä purjehtii, niin välillä tulee tuuleton vaihe ja sittenhän se vene ei liiku mihinkään. Kannattaa ehkä pysähtyä miettimään, mikä ero on purjeveneellä ja tuulivoimalalla. Modernien tuulivoimaloiden napakorkeus on tuolla sadan metrin paikkeilla. Niitten purjeveneitten, joita itse olen nähnyt, purjeet ovat enemmän siellä merenpinnan tasolla, siitä joitakin metrejä ylöspäin. Ja mitä siellä sadan metrin korkeudella tapahtuu? No, siellä tuuli on huomattavasti sekä tasaisempaa että kovempaa kuin siellä lähempänä merenpintaa. Toiseksi, purjeveneet eivät muodosta mitään verkostoa. Jos rakennetaan tuulivoimaloita eri puolille Suomea, niin ajoittaiset muutokset tuulisuudessa siellä täällä eivät vaikuta siihen kokonaissähköntuotantoon niin radikaalisti. Yleensä aina jossain päin Suomea kuitenkin tuulee. Sen takia tämä purjevenevertaus ei ehkä ollut aivan onnistunut.

Ed. Kiviranta puheenvuorossaan esitti, että Suomen rannikoilla ei ole vain tilaa tuulivoimalle. No, Suomessa nyt on kuitenkin toistatuhatta kilometriä merenrantaviivaa. Suomi on yksi maailman harvimmin asutuista maista. Jos täällä ei rannikolta löydy tilaa tuulivoimaloille, niin hyvä kysymys on sitten, miten niille tuulivoimaloille löytyy tilaa Tanskan tai Saksan tai Ison-Britannian tai Ruotsin rannikoilta.

Mutta Suomessa on jo vireillä jossakin vaiheessa noin 8 000 megawatin verran tuulivoimahankkeita, ja niille on kyllä paikat myös olemassa. Jostain kumman syystä nämä tuulivoimaa suunnittelevat yhtiöt katsovat, että Suomessa on tilaa nelinkertaiselle määrälle tuulivoimaa verrattuna siihen, mitä hallitus nyt tavoittelee vuoteen 2020 mennessä.

No, ed. Lehti esitti mielestäni myös hyvän kysymyksen: mikä vahinko olisi siinä, että nyt sitten tehtäisiin ydinvoimapäätöksiä ja sitten myöhemmin todettaisiin, että eipä ollutkaan tarvetta, tai kääntäen, mitäpä jos nyt päätettäisiin, ettei rakennetakaan ydinvoimaa ja sitten kymmenen vuoden päästä hoksattaisiin, että kyllä sille ydinvoimalle sittenkin olisi ollut käyttöä. No, ensinnäkään meillä ei ole mitään tarvetta odottaa kymmentä vuotta. Jos nyt päätettäisiin olla rakentamatta yhtään ydinvoimalaa tai päätettäisiin rakentaa vain yksi ydinvoimala, mehän voisimme jo seuraavalla vaalikaudella arvioida, onko se tarve sittenkin niin suuri, onko vaihtoehtoja niin vähän sittenkin realistisesti tarjolla, että tarvitaan vielä se toinen ydinvoimala. Jo seuraavalla vaalikaudella voitaisiin tehdä korjausliike, jos näyttäisi siltä, että kuitenkin tarvitaan kaksi ydinvoimalaa. Eli en näe, että mitään erityisen vaarallista ja peruuttamatonta tapahtuisi, jos nyt päätettäisiin olla myöntämättä lupia ainakaan molemmille ydinvoimalalle.

Aivan viimeisenä asiana. Ed. Laukkanen pohdiskeli, että energiatekniikka ei välttämättä kehity kovinkaan kovaa vauhtia erityisesti pitkällä tulevaisuudessa, 2030—2050-luvuilla. Itse olen eri mieltä. Itse olen teknologiaoptimisti. Uskon, että sekä ydinvoimateknologia että myös muut energiatekniikat tulevat kehittymään kohtuullisen kovasti tästä eteenpäin, niin kuin ne ovat kehittyneet tähänkin asti.

Mutta se, mikä on olennaista tiedostaa, on se, että vaikka mitään mullistuksia ei energiateknologiassa enää tästä eteenpäin tapahtuisi, vaikka ainoastaan nykyisin tunnetut energiatekniikat pikkuhiljaa vähitellen kehittyisivät paremmiksi, niin sekin riittäisi itse asiassa siihen, että voisimme valita aika radikaalisti toisenlaisen energiapolun. Suomessa tällaista siirtymistä kokonaan päästöttömään energiatalouteen on tarkasteltu hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa, jonka neljästä skenaariosta kahdessa lopputulokseen päädytään todellakin ilman lisäydinvoimaa.

Euroopan laajuisesti tämän kevään mittaan julkaistiin (Puhemies: 6 minuuttia!) itse asiassa aika lyhyen ajan sisään kolme kiinnostavaa selvitystä, joissa tarkasteltiin, voisiko Eurooppa tuottaa koko sähkönsä tai koko energiansa pelkästään uusiutuvilla energialähteillä. Kaikissa kolmessa selvityksessä, European Climate Foundationin, Euroopan uusiutuvan energian neuvoston ja PricewaterhouseCoopers-konsulttiyhtiön selvityksessä, johtopäätös oli, että kyllä, koko Eurooppa voisi siirtyä sataprosenttisen uusiutuvaan sähköjärjestelmään tai sataprosenttisen uusiutuvaan energiajärjestelmään. Tämä siis voittopuolisesti sellaisilla tekniikoilla, jotka nyt tunnemme, ilman että mitään radikaaleja mullistuksia tarvittaisiin.

Siis, arvoisa puhemies, meillä on olemassa vaihtoehtoja.

Markku Rossi /kesk

Kiitoksia kaikille, jotka ovat jatkaneet keskustelua tänne saakka. Kun en ole päässyt tähän ydinenergiakeskusteluun vielä näiden kahden päivän aikana ollenkaan mukaan, niin halusin kiirehtiä tähän joka tapauksessa, että tulee asian tiimoilta myös asiaa pohdiskeltua osaltanikin.

Uskon, että ensinnäkin Vanhasen kakkoshallitus tulee jäämään historiaan sekä kotimaisen energian ja energiaomavaraisuuden nostajana ja toteuttajana että samalla myös sitten tietystikin ydinvoimaratkaisujen myötä. Näin ollen pääsemme lähemmäksi tavoitetta kotimaisen energian lisäämisessä ja nimenomaan omavaraisuuden suhteen.

Aiemmin ed. Tiusanen päivällä sanoi, että sähkönkulutusarviot ovat epärealistisia. Minun on aika vaikea nähdä tuonne, sanottakoon vaikka 15 vuoden päähän, mitä ne luvut sitten oikeasti tulevat olemaan. Harva meistä kuitenkaan on valmis säästämään. Kehitys vaan näyttää kulkevan niin, että tuolle kulutuksellekin sitten oma paikka löytyy. On myös lähdettävä siitä, että Suomi tulevaisuudessakin on myös teollisuusmaa ja näin ollen teollisuus tuota energiaa tulee tarvitsemaan.

Kun nykyisen hallituksen eli Kiviniemen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus toteuttaa uusiutuvan energian velvoitepaketin edellyttämät lainsäädäntöhankkeet ja tekee sitovat päätökset koko paketin tarvitsemasta rahoituksesta, niin myös ministeri Pekkarinen on kertonut tämän hyvin selkokielellä monta kertaa: eduskuntaan tulee esitykset asiasta. Täällä sitä ei haluttu ainakaan kaikkien toimesta ottaa vakavasti tai uskoa. On selvä asia, että tämä on, vaikka ei paketti, niin silti myös kokonaisuus, ja tässä kokonaisuudessa ilman muuta myös EU:nkin edellyttämä velvoitepaketti osuu ja on erinomaisen hyvä Suomen kannalta. Kun ajattelemme omaa sähköntarvetta, työllisyyttä, huoltovarmuutta, tuontienergian korvaamista, joka on myös tärkeä asia, ja öljyn ja hiilen käytön vähentämistä, niin tämähän on paras paketti, mitä Suomelle kerta kaikkiaan voidaan saada aikaan. Tässä mielessä tämä kokonaisuus on myös syytä huomioida ja tältä pohjalta tätä asiaa tarkastella.

Sen, onko sitten Suomella joskus ylituotantoa meidän sähköntuotannossamme, aika tulee näyttämään. Jos on, niin sopiihan sitä myös myydäkin. On varmasti myös kuluttajan etu, että meillä on enemmän tuotantoa, koska markkinat vaan toimivat käytännössä niin, että kun on tavaraa enemmän tarjolla, niin se näkyy jollakin tapaa myös hinnoissa. Siinä mielessä, kun nyt sitten viittasin tähän Vanhasen kakkoshallitukseen ja nykyiseen Kiviniemen hallitukseen, niin käytännössähän se tarkoittaa sitä, että myös tuonne 15 vuoden päähän tehdään ei yksistään teollisuuden tarpeiden vaan myös suomalaisten ja suomalaisten kuluttajien tarpeiden kannalta ratkaisuja.

On myös sanottu, että kotimainen teollisuus ei investoi sitten uusiutuvaan energiaan, kun yhtiöt suurelta osin ovat mukana ydinvoimayhtiöissä ja sitä kautta myös rakentamassa itselleen omaa kilpailuetua. Ei se pidä paikkaansa ollenkaan. Omassa maakunnassani Pohjois-Savossa esimerkiksi Savon Voima ja Kuopion Energia, molemmat, panostavat erittäin voimakkaasti juuri uusiutuvan kotimaiseen energiaan. Sopii tulla katsomaan, tervetuloa. Tuossa viime syksynä ministeri Pekkarinen vihki Haapaniemi 3:n suuren laitoksen, joka on juuri Kuopion kannalta äärimmäisen tärkeä energialaitos, tuottava sellainen, tuottaa sähköä, tuottaa lämpöä. Nämä ovat juuri niitä investointeja. Samoin myös Savon Voima tekee paljon investointeja, ja tässä mielessä tämä väite ei pidä paikkaansa, etteivätkö nämä yhtiöt olisi kiinnostuneita myös sitten kotimaisesta energiasta ja uusiutuvan energian kehittämisestä ja eteenpäinviemisestä.

Kuinka paljon sitten teknologista hyötyä ydinvoiman kehittämisestä tulee, se on kysymys, jonka vastaamiseen varmaan paremmat asiantuntijat löytyvät, mutta on varmasti paikallaan, että Suomi omalta osaltaan on myös tämän kotimaisen että myös ydinenergian kehittämisessä mukana ja sitä kautta myös saamme työllisyyttä ja pystymme luomaan itsellemme myös sitten tulevaisuuttakin ajatellen niitä teknologian ja teollisuuden tuotantoedellytyksiä, millä sitten myös rakennamme vientiteollisuutta.

Ydinenergiaan voidaan aina suhtautua hyvin kriittisesti ja tuleekin suhtautua. Siinä on monta asiaa, jotka muodostavat pahimmissa tilanteissa myös vaaratilanteita. Sen vuoksi tarvitaan tarkkaa viranomaisvalvontaa (Puhemies: 5 minuuttia!) ja nimenomaan niin, että turvallisuudesta ei tingitä missään vaiheessa. Se on yksi olennainen kysymys, ja siitä eduskunnan on myös pidettävä omalta osaltaan tiukasti kiinni.

Kuinka paljon julkinen keskustelu siitä, kenenkä nimet pääsevät tuonne marmoritauluun tai mukaan, vaikuttaa; enpä usko juuri sen vaikuttavan ollenkaan, mutta on ihan totta kai paikallaan, että julkista keskustelua käydään. Itse asiassa tämä keskustelu on ollut paljon laimeampaa kuin vaikkapa 1990-luvun alussa, jolloinka ydinenergiasta päättäminen oli kyllä silloiselle eduskunnalle vielä vaikeampi kysymys kuin ehkä tänä päivänä, ja näin ollen kai se kertoo siitäkin, että aika on muuttunut ja ydinenergiaan jotenkin suhtaudutaan hieman myönteisemminkin. Varmaan se näkyy myös huomispäivän äänestyksen tuloksena.

Eduskunnan tehtävä on varmistaa Suomen kilpailukyky myös tulevina vuosikymmeninä. Me teemme tässä pitkän tähtäimen ratkaisua, ja omalta osaltani olen päätynyt tukemaan tätä kokonaisenergiaratkaisua, joka pitää sisällään sekä uusiutuvan energian velvoitepaketin edellyttämät asiat että myös ydinvoimaratkaisut niin TVO:n kuin Fennovoiman hankkeiden osalta.

Pentti Tiusanen /vas

Ed. Rossille siitä, miten realistisia nämä sähkönkulutusennusteet ovat: viittaan siihen, että TEMin energiaosasto määritteli 91 terawattituntia ja sen jälkeen Metsäteollisuuden kirjeellä tai muulla saatteella ministeri Pekkarinen nostatti tuon tavoitteen 98 terawattituntiin. Metla, Lauri Hetemäki, erikoistutkija Metsäntutkimuslaitoksesta, oli toista mieltä. Tämä oli juuri yksi niistä riippumattomista tutkijoista, mihinkä ed. Tynkkynen on toistuvasti viitannut.

Mutta ed. Skinnarille vain huomio siitä, kun te sanoitte, että paikalliset kuntien omistamat energiayhtiöt päättävät niin sanotusti kunnallisdemokraattisesti päätöksistään ydinvoimaan mukaan menemisestä: Esimerkiksi Kotkan Energia Oy:ssä tapahtui niin, että Kotkan Energia Oy:n hallitus teki sen päätöksen. Ei siinä mitään kyselty, hyvä, että se yleensä tuli tietoon. Se hallitus on tietysti ihan itsenäinen päätöksentekijä, ei siellä kysytä, mitä mieltä kaupunginvaltuusto tai kaupunginhallitus tästä asiasta on.

Johannes Koskinen /sd

Kun keskustelu toivottavasti nyt saadaan päätökseen, voin yhtyä ed. Rossin arvioon, että tämä keskustelu ei ole ollut yhtä kiivasta kuin 1990-luvun tai 2000-luvun alun ydinvoimakeskustelu, toisaalta ei myöskään ehkä yhtä sisältöihin paneutuvaa niin laajan edustajajoukon toimesta kuin näissä aikaisemmissa laajoissa keskusteluissa on ollut. Mutta tosiasiaan vihkiytyneitä edustajia on tässäkin keskustelussa riittänyt kovasti paljon.

Kahta asiaa jään kaipaamaan, joissa kohdistuu sitten odotuksia hallituksen tulevaan toimintaan. Tuohon ydinvastuulain uudistamiseen, josta talousvaliokuntakin antoi pontensa, ei ole tullut riittävän selvää vastausta, ja toivottavasti se lähiaikoina tulee, miten se tapahtuu ja millä aikataululla. Se on välttämätöntä.

Toinen kysymys on sitten se laajemmin ydinvoiman edullisuuteen liittyvä asia. Kun me tuotamme ydinvoimalla perusvoimaa ja puolustamme sitä sillä, että pystymme pitämään kilpailukykyisenä energian hinnan teollisuudelle ja kotitalouksille, niin pitäisi tästä pitkälle eteenpäin 10—15 vuoden päähän varmistaa, että näin tapahtuu, etteivät pelkästään suurostajat hyödy tästä, vaan että myös kuluttajille asti sähköenergia säilyy edullisempana kuin Keski-Euroopassa.

Tässähän selvästi voimayhtiöiden intressi on toisen suuntainen. Ne haluavat yhdistää pohjoismaiset energiamarkkinat eurooppalaisiin ja nostaa hintatasoa. Tässä odotan, että hallitus tuo esille sen strategian, jolla varmistetaan, että nämä edulliset perusvoiman tuotantotavat näkyvät edullisena sähköenergian hintana myös kuluttajille, eivät vain teollisuudelle.

Nämä kaksi asiaa ovat semmoisia, jotka jäävät elämään sen huomisen äänestyksen jälkeenkin.

Jouko Skinnari /sd

Olisin tässä todennut sen, että viime vaalikaudella, 2006 kesäkuussa, kun Suomi sitten oli puheenjohtajamaa heinäkuun alusta 2006, eduskunta sen aikaisessa talousvaliokunnassa, jossa me Oras Tynkkysen kanssa olimme, päätyi yksimieliseen esitykseen. Siinä nimenomaan sitten tuotiin esille, että yhtenä vaihtoehtona mukaan luettuna on tämä ydinvoima, ja tämä sama virkehän on sitten siitä yhdestä ponnesta otettu myös nykyisen hallituksen ohjelmaan, joten tämä ydinvoima sinänsä on ollut tässä 2000-luvulla, ei ainoastaan 2002, esillä, ja silloin kun siinä oli ponsia, niin nehän olivat ponsia, jotka eduskunta itse tuotti.

Tässä suhteessa uusiutuva rakentuu ihan toiselle pohjalle, eli valtioneuvosto on itse keskuudessaan eri ministeriöitten ja myös sitten täällä Oras Tynkkysen asiantuntemukseen perustuen rakentanut tämän tulevaisuusstrategiaohjelman sen lisäksi ja sitten tämän uusiutuvan paketin. Tämä minusta tarjoaa sen hyvän pohjan, jossa Suomessa nyt mennään eteenpäin.

Tämä eduskunta on vuonna 2008 hyväksynyt ilmasto- ja energiastrategian. Nyt se talousvaliokunnassa ei ollut ihan yksimielinen, mutta perusperiaatteiltaan kyllä. Uusiutuvan energian strategia on nyt tulevaisuusvaliokunnassa käsiteltävänä, ja tämä ratkaisu ollaan nyt tekemässä. Keskustelun aikana esitetyt, kun olen tätä kuunnellut, ja vielä ed. Rossinkin loppumetreillä tuomat argumentit on kaikki tässä talousvaliokunnan mietinnössä otettu huomioon. Siinä mitään sellaista uutta ratkaisevaa ei ole tullut, joten siinä mielessä olen kyllä tyytyväinen, että tässä tiiviissä aikataulussa tämä on pystytty tekemään ja nyt voidaan valmistautua siihen kaikkien täällä innokkaasti kannattamaan uusiutuvaan energiaan ensi syksynä.

Markku Rossi /kesk

Ed. Tiusaselle sanoisin vielä tästä sähkön kulutuksen realistisuudesta tai epärealistisuudesta. Ed. Skinnari viittasi juuri tähän eduskunnan hyväksymän energia- ja ilmastostrategian kysymykseen. Eduskunta on hyväksynyt itse korkeammat tavoitteet myös kulutuksen suhteen. Tämä lama, joka iski väliin, aiheuttaa oman juttunsa, mutta tavoitteena kai tietysti pitää olla, että me nousemme tästä lamasta. Emmekä me siitä nouse ilman, että meillä sitten tuotantoa tässä maassa tapahtuu. Meillä on vielä liian vajaalla teholla tällä hetkellä tilanne.

Kun me puhumme sitten siitä 300 000 työttömästä tai mikä luku sitten milloinkin otetaan esille, niin eivät ne sieltä poistu itsekseen. Ne poistuvat vaan sitä kautta, että siellä on työllisyyttä, ja totta kai näillä energiaratkaisuillakin oma merkityksensä on ollut. Se on ihan pohjalla hyvä muistaa.

Tähän loppuun, herra puhemies: Toin juuri kotimaisia mansikoita laatikollisen. Käyn tuosta huoneesta hakemassa ja toivotan kaikki tervetulleiksi, jotka ovat vielä talossa, nauttimaan kuppilaan kotimaisia mansikoita.

Pentti Tiusanen /vas

Kiitos kutsusta. Ed. Rossille toteaisin, että nimenomaan tämä eduskunnan silloinen päätös pohjautui tilanteeseen, joka syntyi siitä valmisteluaineistosta, joka oli laadittu ennen tätä lamaa, niin kuin ministeri Pekkarinenkin tämän asian kuittasi, että näin oli.

Se, miten me pääsemme parempaan työllisyyteen: niin, että me valitsemme hajautetun kotimaisen energiaratkaisun keskitetyn ulkomaisen, sekä rakentamisen että tuotannon ja suunnittelun puolelta ulkomaisen, energiaratkaisun, ydinvoimaratkaisun, sijasta, ja tämä on mahdollista edelleenkin vielä huomenna.

Jacob Söderman /sd

I 70-talets debatt om kärnkraften var det bärande argumentet för motståndarna att kärnkraften möjliggjorde en snabbare skadlig urbaniseringsprocess med påföljande nedslitande av miljöresurserna. Man ansåg också att den påskyndade konsumtionssamhällets slit och släng-mentalitet på ett skadligt sätt.

Professor G.H. von Wright sade träffande att "kärnkraften är människans mest förfinade sätt att missbruka naturen". Däremot var det inte rädslan för olyckor och misstro för de tekniska lösningarna som dominerade i den inhemska debatten förrän Tjernobylolyckan inträffade. Den ledde till en längre negativ period i inställningen till kärnkraft.

Den pågående debatten om klimatförändringen har lett till att kärnkraften har upplevt en renässans eftersom den direkt påverkar klimatförändringen rätt lite jämfört med andra energikällor, som till exempel kol och olja. Därför är det förståeligt att regeringen driver på mera kärnkraft.

Då det gäller principbesluten om beviljande av byggtillstånd för två kärnkraftverk så uppstår det ett moraliskt dilemma när JK:s undersökning av Taisto Turunen visade att tjänstemannaberedningen i ministeriet ansåg att det finns faktiska grunder enbart för ett kärnkraftverk. Ministrarna har senare förklarat att behovet av två kärnkraftverk har uppstått av politiska skäl, vilka aldrig närmare förklarats. Jag antar att de skälen inte riktigt tål dagsljus.

Förslaget att ge Teollisuuden Voima grönt ljus att bygga en ny enhet motiveras med att de har god erfarenhet av att bygga kärnkraftverk. Där brister logiken. Bolagets pågående svårigheter att få Olkiluoto 3 färdigt är ingen rekommendation för att få ett tillstånd till, snarare tvärtom.

När det gäller Fennovoimas tillstånd så har bolaget ännu inte beslutat var kärnkraftverket ska byggas, vilken teknisk lösning som ska användas och det finns inte heller några garantier för hur avfallet ska omhändertas. Däremot finns det starka skäl att misstänka att den största delen av produktionen är planerad att gå till export, vilket inte ligger i nationens intresse.

Det är viktigt för en självständig stat att ha kontroll över baskommunikationerna. Lika viktigt är det att staten har kontroll över produktionen av basenergi. Därför är det frapperande att regeringen förkastat statsbolaget Fortums tillstånd för byggande av en enhet i Lovisa. Kärnkraftverken i Lovisa har fungerat bra under tiotals år. Därtill har Fortum en gedigen erfarenhet av att bygga kärnkraftverk. Detta gör regeringens beslut synnerligen förvånande. Det hade varit mycket klokare att ge Fortum tillstånd att bygga en kärnkraftsenhet till i Lovisa.

Regeringen har inte gett ett övertygande skäl till att Fortums ansökan förkastades. Om beslutet leder till att Fortum börjar aktivera sig på den, som jag ser det, relativt osäkra ryska marknaden, så leder detta till onödiga risker.

Trots att jag förstår regeringens goda intentioner anser jag att det inte finns sakliga skäl att godkänna de här två ansökningarna. Dessutom verkar det som om det annonserade paketet kring förnybara energikällor är onödigt stort tilltaget och skulle bli en svår börda för skattebetalarna.

Kimmo Sasi /kok

Ensin ihan muutama huomio tästä keskustelusta. Täytyy sanoa, että kun olen kuunnellut ministeri Pekkarista sekä eilen että tänään, niin luotan kyllä hänen asiantuntemukseensa tässä asiassa. Se on aivan erinomainen, ja täytyy sanoa, että se osaaminen osoittaa, että ministeri Pekkarinen on hallituksen todellinen ilmastoasiantuntija. Täytyy sanoa, että hänestä voisi tulla myöskin hyvä energiakomissaari, kun hänelle tässä tämän päivän istunnon aikana on annettu erilaisia uusia tehtäviä.

Mitä tulee sitten puheenjohtaja, ed. Arhinmäen käyttämään puheenvuoroon, hän puhui ydinvoiman viennistä. Kun ollaan tänä päivänä siinä tilanteessa, että Suomi tuo merkittävästi sähköä ja vienti on hyvinkin kaukana, niin täytyy tältä osin todeta, että ehkä Vasemmistoliitto pitää vanhasta periaatteesta kiinni; sähköä tuodaan Suomeen Neuvostoliiton vanhoista ydinvoimaloista. Se on ilmeisesti se johdonmukainen linja, jota puolue on vuosikymmenet noudattanut ja haluaa noudattaa tänä päivänäkin: onhan parempi, että ne neuvostoliittolaiset voimalat tuottavat sitä kuin että sitä tuotetaan Suomessa turvallisesti.

Mitä tulee sitten vasemmistoliiton linjaan, niin täytyy sanoa, että teillä on ollut erittäin hyvä asiantuntija aikanaan. Siteeraan hänen puheenvuoroaan eduskunnassa 17.11.1982, hän totesi: "Ydinvoima on jo käytännössä osoittautunut Suomen oloihin soveltuvaksi taloudelliseksi ja ympäristöystävälliseksi sähkön tuotantomuodoksi - - meidän on pidettävä huoli siitä, ettei uusi ydinenergialaki ei pääse tarpeettomasti hidastamaan ydinvoiman rakentamista." Tämä oli pääluottamusmies, kansanedustaja Kauko Tamminen, teidän puolueenne kaikkien aikojen paras energia-asiantuntija, joka käytti tämän puheenvuoron. Hän oli vakuuttuneesti ydinvoiman puolella, mutta hän oli työläisten edustaja tässä parlamentissa. Tänä päivänä vasemmistoliitto ei enää edusta Suomen työläisiä vaan erilaisia kaupungilla vaeltavia, vihertävään sävyyn liikkuvia henkilöitä, ja täytyy sanoa, että ihan aidosti teollisuustyöläinen tarvitsee tänä päivänä tukea tässä eduskunnassa, ja tässäkin keskustelussa nimenomaan kokoomus on antamassa, muitten ohella, vahvaa tukea suomalaiselle työmiehelle.

Sitten on kysytty, miksi täällä on vapaat kädet. Täytyy sanoa, että itse olen ollut kriittinen ydinvoiman suhteen silloin, kun tulin eduskuntaan. Tutustuttuani asioihin olen täysin vakuuttunut ydinvoiman hyödyllisyydestä tässä tilanteessa, kun torjutaan ilmastonmuutosta, mutta joillekin tämä on selvästi uskonto. Kun keskusteltiin eduskunnan aikataulusta ja kysyin vastustajilta, vaikuttaako tämä selvitys täällä teidän kantaanne, niin sanottiin, ei tietystikään, me vaan halutaan kuulla asiantuntijoita, mutta eihän me muuteta kantaamme mihinkään. Kysymys on uskonnosta, ei faktoihin luottamisesta ja faktojen läpikäymisestä. Siitä syystä tämä koko prosessi ja sen arviointi on täysin tarpeetonta. Aikaa on ollut vuosien aikana eduskunnassa riittävästi selvittää kansanedustajille, miten tässä asiassa toimitaan, mikä on tarkoituksenmukaista, ja tässä suhteessa täytyy sanoa, että prosessi on ollut täysin asianmukainen.

Sitten mitä tulee vielä uraaniin, mielenkiintoista on se, että talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että 30—40 prosenttia nykyisestä ydinpolttoaineesta tulee venäläisestä ydinasemateriaalista, ja täytyy sanoa, että kun rakennetaan ydinvoimaa, se tarkoittaa sitä, että miekoista tehdään auroja. Tehdään todellista rauhantyötä, olemme rauhankumppanuudessa, kun rakennamme ydinvoimaa ja taistelemme ydinaseita vastaan. Mielestäni tämä on tärkeä näkökulma tässä.

Vielä lopuksi yksi huomio, arvoisa puhemies, joka koskee Mankala-periaatetta. Meillä asunto-osakeyhtiöissä on se periaate, että vastikkeena maksetaan vain se summa, minkä taloyhtiö tarvitsee erilaisiin hankkeisiinsa, mutta summat eivät voi olla niin suuria, että yhtiön täytyisi tehdä voittoa. Ja näitten vihreitten meppien ehdotus siitä, että Mankala-periaatetta ei hyväksyttäisi — korkein hallinto-oikeus meillä on jo hyväksynyt — on samalla myös voimakas hyökkäys edullista asumista vastaan Suomessa, se, että pitäisi asunto-osakeyhtiöiden tehdä voittoa, josta pitäisi voida verottaa, että kukaan ei saisi asua halvalla. Täytyy sanoa, että mitä tulee voimaloihin, on täysin luonnollista, että osuuskuntaperiaatetta voidaan soveltaa: rakennetaan yhdessä ja jaetaan se tuotanto, mikä siitä kaiken kaikkiaan syntyy.

Olennaista tässä asiassa on myöskin se, että nyt ei päätetä siitä, aletaanko Suomessa ensimmäistä kertaa rakentaa ydinvoimaa, vaan nyt on kysymys voimaloista 6 ja 7. Aikanaan on jo ratkaistu, että ydinvoimaa tässä maassa rakennetaan, nyt on kysymys vaan siitä, että minkälaisia vaihtoehtoja halutaan: onko se kivihiili vai onko se ydinvoima. On kysytty, onko vaihtoehtoja. On. Tässä maassa saa kaikkia muita energiamuotoja rakentaa, paitsi ydinvoimaa, ilman eduskunnan lupaa. Vaihtoehto on jokaisen käytettävissä. Ed. Pulliainen voi mennä ja pystyttää tuulivoimalan, jos hän näin haluaa. Siitä vaan, se vaihtoehto on aina olemassa. Ydinvoimaan tarvitaan meidän suostumuksemme. Jos me katsomme, että me haluamme sähkön päästöttömiä tuotantomuotoja, niin tietysti silloin tuemme ydinvoimaa. Ajoitus on erittäin tärkeä siitä syystä, että nyt aletaan maailmalla voimakkaasti rakentaa ydinvoimaa ja jos me olemme nyt liikkeellä, saamme voimalat halvemmalla kuin ne saadaan tulevaisuudessa.

Työllisyysvaikutukset ovat aivan olennaisia, ja ne on selvitetty sekä työasiainvaliokunnan että myöskin muitten valiokuntien mietinnöissä. Tältä osin täytyy sanoa, että 10 000 työntekijää on tuo kokonaisarvio (Puhemies: 5 minuuttia!) kaiken kaikkiaan pysyvästi ja sillä on suuri merkitys tässä työllisyystilanteessa.

Erkki Pulliainen /vihr

Vastaan ed. Sasille varsinaisessa puheenvuorossani tähän uraaniasiaan, mutta Mankala-periaatteeseen vastaan nyt heti. Siinähän tämä teidän vertailunne onnahti pahemman kerran sen takia, että nämä Mankala-periaatteella toimivat yhtiöt myyvät Nord Poolin kautta markkinahintaan sitä sähköä, siis toisin sanoen hankkivat sitä kautta ekstravoiton, josta eivät maksa yhtään mitään.

Oras Tynkkynen /vihr

Arvostan tietysti ed. Sasia suurena humoristina, ja hän ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Puuttuisin kahteen asiaan.

Siis ensinnäkin olemme kai aika yksimielisiä siitä, että eduskunnan päätös ydinvoimaloista on tämän vaalikauden ylivoimaisesti tärkein ja kauaskantoisin päätös. Tätä taustaa vasten ed. Sasin kannanotto, että koko prosessi on turha, oli aika erikoinen. Voi olla, että minä olen perehtynyt vuosien varrella ydinvoimaan aika tarkkaan ja ed. Sasi varmasti on myös tehnyt niin, mutta kaikilla muillakin kansanedustajilla tulee olla mahdollisuus asiantuntijakuulemisissa paneutua asiaan riittävällä vakavuudella.

Toinen asia, johon kiinnittäisin huomiota, oli tämä ed. Sasin kannanotto, että nyt ollaan huolissaan ydinsähkön viennistä, vaikka tänne koko ajan tuodaan paljon sähköä. Ministeri Pekkarisen vastauksesta käy ilmi, että jos rakennetaan kaksi suurta ydinvoimalaa, niin toisen ydinvoimalan tuotannosta voi jopa 70 prosenttia vuodessa päätyä vientiin. Se on aika iso muutos, ja se on vastoin sekä ydinenergialain periaatetta että ­hallituksen ilmasto- ja energiastrategian eksplisiittistä linjausta.

Matti Kangas /vas

Suomihan tuo 70 prosenttia energiastaan maarajojen ulkopuolelta, ja Luxemburg ja Suomi ovat EU:ssa ainoat, jotka eivät ole omavaraisia. Kaikki muut ovat huolehtineet siitä, että ollaan omavaraisia. Sen sijaan ed. Sasi kaivelee nyt 30—40 vuotta vanhoja asioita, ja ihme, kun tässä ei Kekkosta ja kommunismia vielä nosteta tämän taakse.

Itse kannatan hallituksen esitystä ja kahta ydinvoimalaa, mutta ihmettelen kyllä, kun täällä puhuttiin Mankala-periaatteesta: kaksi vihreätä meppiä Euroopassa sabotoivat sitä, että suomalaiset yritykset voivat käyttää Mankala-periaatteella sähköä. Se on kuin omaan jalkaansa ampuisi, kun se on edullinen sähkö ja kilpailukyky näin säilyy. Ihmettelen, minkä maan asioilla he siellä oikein huseeraavat. (Ed. Salo: Ei ainakaan Suomen!)

Tuulikki Ukkola /kok

Hieman samaa ihmettelen kyllä minäkin, että minkä maan asioita siellä europarlamentissa ajetaan. Mankala-periaatehan on sinänsä aika jännä periaate, sillä sitähän on noudatettu Suomessa, kun on perustettu meijeriosuuskuntia ja tämän tyyppisiä muita vanhoja, hyviä järjestelmiä, joista sitten on myöhemmin luovuttu. Siinähän todellakin yhtiön kukin osakas on osuuksiensa mukaisesti velvollinen maksamaan yhtiön toiminnasta aiheutuneet kustannukset ja saa korvaukseksi sitten tässä tapauksessa sähköä, höyryä tai lämpöä, jota itse käyttää, mutta sitten sen jälkeen jos tätä myydään ulos, niin totta kai se silloin on verollista ja verotetaan. Näinhän pitääkin olla, ja näinhän Mankala-periaate toimii. Tämä on Euroopan komissiossa ollut kaksi kertaa esillä, niin että ei tässä pitäisi olla mitään epäselvyyttä.

Kimmo Sasi /kok

Mitä tulee Mankala-periaatteeseen, niin tietysti yhtiö ottaa sähkön itselleen, mutta jos myy sitten sen sähkön, niin tietysti siitä syntyvästä voitosta maksetaan vero. Se on aivan sama asunto-osakeyhtiössä: kun on asunto siinä talossa, jos sitä ei tarvitse itse, vuokraa sen, ja siitä vuokrasta maksetaan veroa, tuloveroa, ja tietysti sille, että pitäisi maksaa suurempi vastike, ei ole mitään tarvetta, koska voittoa ei synny sille kiinteistöosakeyhtiölle.

Sitten mitä tulee väitteeseen siitä, että tästä lisäenergiasta 70 prosenttia menisi vientiin: lähdetään nyt ensin siitä, että korvataan se tuonti, siihen menee yksi voimala, sitten korvataan kivihiiltä, siihenkin menee helposti yksi voimala, niin että siinä suhteessa se vienti ei ole kovinkaan lähellä, kun me olemme tällä hetkellä pitkälti tuonnin varassa, että minun mielestäni siltä osin faktat ovat harvinaisen selviä.

Ja on selvää, että täällä se asia pitää käsitellä, mutta meillä oli ilmastopoliittinen tulevaisuusselonteko täällä, ja siinä yhteydessä tämä eduskunta on jo käsitellyt tätä asiaa, ja tässä on ollut ihan riittävästi näittenkin viikkojen aikana aikaa käydä tätä asiaa lävitse, että eduskunta on voinut riittävästi paneutua tähän asiaan. Ja haluan vain nostaa suuren arvostukseni Kauko Tammista kohtaan, joka oli legendaarinen kansanedustaja ja todellinen vaikuttajahahmo valtiovarainvaliokunnassa.

Sanna Lauslahti /kok

Tunnelma eduskunnan ympärillä on ollut sähköinen ja säteilevä jo jonkin aikaa, syystäkin, sillä nyt tehtävä päätös vaikuttaa pitkän aikaa siihen, minkälainen paikka Suomi on asua ja elää. Tässä kohdin mietin tätä tulevaisuuspatsasta puhuessani tätä puhetta.

Kansanedustajalle päätös luvista on vaikea. Ydinvoimapäätös on tullut jopa uniini asti. Tutkittua tietoa on paljon, mutta lähteestä riippuen lopputulos näyttää erilaiselta. Näyttää olevan monta totuutta. Päätöksen seuraukset näkyvät kymmeniä vuosia eteenpäin. Itselle ja koko kansalle on pystyttävä perustelemaan oma ratkaisunsa, ja ratkaisusta on myös meidän jokaisen kannettava vastuu.

Päätökseni tueksi olen käynyt paljon läpi tietoa ja myös analysoinut lukuja hyvinkin kriittisellä asenteella. Vuonna 2009 sähköä kulutettiin 81 terawattia, josta ydinsähköä oli 28 prosenttia ja nettotuontia oli 15 prosenttia. Vuosi oli hyvin matala sesonki sähkön suhteen. Tänä vuonna arvioidaan, että sähkönkulutus on 84 terawattia, joka on 3 terawattia enemmän kuin oli edellisenä vuonna. Jo se kertoo, miten suhdanneherkkä ala sähköala on.

Tulevaisuuden kulutusarviot vaihtelevat vähän sen mukaan, milloin niitä tehdään, ja myös sen mukaan, kuka niitä tekee. Periaatepäätöksen oletuksena on, että vuonna 2020 kulutusarvio on 98 terawattituntia. Kukaan ei kuitenkaan varmasti voi sanoa tulevaa sähkönkulutusta, mutta joka tapauksessa tiedämme sen, että energian kokonaiskulutuksesta sähkön osuus tulee kasvamaan. Omalla tavallaan mekin tällä ratkaisullamme vaikutamme tulevaisuuteen ja tulevaisuuden rakenteiden muodostumiseen, myös meidän elinkeinoelämän rakenteisiin.

Yhtenä selkeänä tavoitteena on ollut omavaraisuus eli pääseminen eroon tuontisähköstä. Voidaan sanoa, että yksi ydinvoimala korvaisi tuonnin. Jatkossakin uskon, että itäenergiaa ostetaan, jos sitä voi ostaa halvalla ja myydä kalliilla eteenpäin. Sitä emme tiedä, kuinka pitkään. Ydinsähkön tuotanto on Suomessa, mutta raaka-aine on tuontiuraania. Huoltovarmuuden kannalta erona muihin tuontipolttoaineisiin, kivihiileen ja erityisesti öljyyn ja maakaasuun, on se, että uraania voidaan varastoida Suomessa usean vuoden tarpeisiin. Uraani on kuitenkin katoava luonnonvara. On arvioitu, että se riittää 80 vuodeksi nykyhintatasolla. Toisaalta, jos hintataso nousee, niin nähdään, sen voidaan katsoa pidempäänkin riittävän, kun lähdemme hakemaan niitä pienempiä lähteitä. Siksi joka tapauksessa ydinvoimalat ovat väliaikainen ratkaisu. Ehkä päästötön fuusioenergia tai muut uudet kehittymässä olevat tuotantoteknologiat tulevat jonakin päivänä tilalle. Tätä työtä tehdään tänä päivänä miljardien ja miljardien edestä, muun muassa fuusioenergiaa kehitettäessä.

Toisen luvan myöntäminen perustuu kasvavalle sähkön tarpeelle ja teollisuuden kasvulle sekä poistuvalle voimalakapasiteetille. On arvioitu, että jopa kolmannes voimalaitoksistamme vanhenee käsiin. Tarve kasvaa myös, kun tulevaisuudessa auto vaihtuu sähköautoon, öljylämmitys sähköä hyödyntäviin lämmitystapoihin, kuten maalämpöön ja lämpöpumppuihin. Suunta on energiatehokkuudessa, josta tulevat myös tulevaisuuden liiketoimintasarat. Toisaalta voi syntyä myös sähköä kuluttavia uusia teollisuuden aloja. Tästä esimerkkinä on Googlen konesalitoiminta. Suomi on turvallinen maa konesalitoiminnalle. Samoin vanhoja sähköintensiivisiä teollisuuden aloja voisi houkutella osakkuussähköllä, jolla pystytään saamaan selkeää kilpailuetua. Tästä esimerkkinä on Outokummun ferrokromitehtaan laajentaminen.

Sähkön hinta ei saa nousta pilviin. Kylmässä Pohjolassa talojen lämmittämiseen tarvitaan edullista sähköä jatkossakin. Samoin energiaintensiivinen teollisuus saa kilpailuetua, kun sähkön hinta pysyy vakaana ja kohtuullisena. Erityisesti Fennovoiman hankkeen myötä moni uusi teollisuuden ja palvelusektorin toimija pystyy lisäämään oleellisesti omaa sähköntuotantoaan. Markkinoiden toimivuuden kannalta sekä Fennovoiman että TVO:n hanke lisäävät kilpailua sähkömarkkinoilla.

Ruotsissa on päätetty korvata kymmenen ydinreaktoria uusilla. Ydinsähkötuotanto lisääntyy siellä myös olemassa olevien (Puhemies: 5 minuuttia!) voimalaitosten modernisoinneissa. Haluammeko, että pohjoismaisia energiamarkkinoita hallitsevat ruotsalaiset vai suomalaiset toimijat? Onko parempi, että huipputurvallista ydinsähköä tuottavat suomalaiset saavat suuremman osuuden markkinoista? Siitä hyötyy myös Suomen kansa. Energiaa myyvät yhtiöt ovat rahasampoja. Ne tuovat valtiolle mukavan summan niin yhteisö- kuin pääomaveroja, kunhan omakustannusyhtiön omistus on suomalaisissa käsissä eikä käy niin, että Suomessa tuotettu ydinsähkö menee omakustannushinnalla ulkomaille. Sijaintipaikkakunnilleen voimayhtiöt tuovat työpaikkoja ja kiinteistöveroja.

Ydinvoimaan liittyy riskejä. Niistä emme koskaan puhu liian paljon. Yksi suuri kysymys on, miten ydinjäte löytää turvallisen loppusijoituspaikan tai käsittelyn, jolla se voidaan neutralisoida. Tästä emme tiedä, onnistuuko se ikinä, mutta mehän emme tiedä, minkälainen ihmismieli on keksimään uusia konsteja. Posiva rakentaa ydinjätteiden loppusijoituspaikkaa 412 metrin syvyyteen jätteille, jotka ovat jäähtyneet ydinvoimalan yhteydessä 40—60 vuotta. Vapautumisesteitä on useita: polttoaineen olomuoto, kapseli, betoniittipuskuri, tunnelien täyttö ja kallio. Kuulostaa turvalliselta.

Kysymys Fennovoiman jätteiden sijoituksesta on vielä auki. Se on ehdottomasti pystyttävä ratkaisemaan. Suomessa syntynyt ydinjäte on loppusijoitettava Suomessa, ja laki kieltää ydinjätteen tuonnin Suomeen. Näin tulee jatkossakin olla. Tuottaja vastaa ydinjätteestä siihen asti, kunnes ydinjäte on loppusijoitettu. Suomessa kerätään ydinsähkön tuottajalta 1,1—1,5 euroa megawattitunnilta yhtiöstä riippumatta rahastoon, jonka tehtävänä on säilyttää ja turvallisesti sijoittaa rahat. Rahaston arvon on riitettävä kulloinkin varastossa olevan ydinjätteen loppusijoittamiseen ja laitosten käytöstä poistoon. Tällä hetkellä rahastossa on 1,8 miljardia euroa.

Toinen riski on ydinonnettomuus. Sen toteutumisriski on kaikin keinoin minimoitava, mutta myös riskin realisoitumiseen on varauduttava. Ydinvastuu ydinonnettomuuden varalta on lupapäätöksen kulmakiviä; vastuunkantajan tulee olla selvä. Yhtiöiden taseista ei onnettomuuksia kateta. Esimerkiksi TVO:n ja PVO:n taseet ovat omavaraisuusasteiltaan heikkoja, tulorahoitusta ei kerry tasetta vahvistamaan, eikä osakepääomia ole korotettu riittävästi. Yhtiöt toimivat pääosin velkarahoitteisesti. Tällä hetkellä yhtiöillä olevan pakollisen ydinvastuuvakuutuksen minimisumma on noin 190 miljoonaa euroa. Lisäksi, koska yhtiöt ovat niin sanottuja Mankala-yhtiöitä, niiden osakkaat ovat sitoutuneet vastaamaan yhtiöiden kustannuksista, mikä tapahtuu myös siinä tapauksessa, jos ydinonnettomuus tapahtuu. Siltä osin voidaan puhua laajemmasta vastuusta kuin pelkästään omistajuusvastuusta.

Suomi on odottanut kansainvälisen ydinvastuusopimuksen saattamista voimaan. Säädimme ydinvastuulain jo vuonna 2005. Komission kesäkuun kokous ei valitettavasti tuonut ratkaisua asiaan. Ministeri Pekkarinen on onneksi käynnistänyt kansallisen lainsäädäntöuudistuksen väliaikaiseksi ratkaisuksi, kunnes kansainväliset sopimukset saadaan voimaan. Ydinvastuun tulee olla riittävä kattamaan vahingot joko vakuutuksen tai ydintoimijoiden yhteisten rahastojen tai molempien kautta. Yhteiskunta ei saa missään kohtaa olla maksajana ydinonnettomuustilanteissa.

Uusiutuva energia maksaa yksinään liikaa. Pelkästään tuulivoiman syöttötariffi vuonna 2020, 200 miljoonaa euroa, on paljon. Näille rahoille löytyisi paljon monia muitakin käyttöjä. CO2-päästöjä on kuitenkin leikattava. Yksi osaratkaisu on myös ydinsähkö. Eikä Suomelle ole pahitteeksi vientituloja tuovat työpaikat. Lisäksi ydinvoimaturvallisuutemme on huippuluokkaa, siitä Stuk pitää huolen. Ydinjäteasiat ovat hoidossa rahastoineen.

Kannatan kahta ydinvoimaluvan myöntämistä. Oikeastaan edellytyksenäni oli se, että ministeri Pekkarinen on lähtenyt sitoutuneesti viemään eteenpäin ydinvastuulain eteenpäinvientiä. En pidä ydinvoimasta, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että sitä tarvitaan. Toivottavasti sitä tarvitaan vain lyhyen aikaa, siihen asti, kun energiaa säästävät menetelmät kehittyvät pidemmälle, uusiutuvat energialähteet opitaan hyödyntämään tehokkaammin ja esimerkiksi fuusioenergia avaa uusia mahdollisuuksia.

Pentti Tiusanen /vas

Aluksi: Ed. Larikka kaakkoissuomalaisena kansanedustajana — hän ei ole nyt valitettavasti salissa, mutta ehkä kuulee tämän — puhui siitä, miten hän on erityisesti huolissaan sähköstä, onko sitä riittävästi metsäteollisuudelle. Ed. Larikka ehkä tietää myös, että UPM Oyj lopetti Korian paperitehtaan, Stora Enso Oyj Summan tehtaan, Stora Enso Oyj vähensi toimintaansa Imatralla ja UPM Oyj Lappeenrannassa. Molemmilta yhtiöiltä lähti satoja työntekijöitä kilometritehtaalle, ja edelleenkin: kumpikaan yhtiö ei kertonut näiden lopettamisten syyksi energian hintaa taikka sähköpulaa.

On hyvä huomata, että täällä on, niin kuin on ministeri Pekkarisenkin suulla sanottu, perusteluista oleellisin näille kahdelle ydinvoimalaitokselle ilmastonmuutoksen hillintä.

Täällä on vedottu Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan, joka tosiasiallisesti ulottuu vain vuoteen 2020. Kun kysyttiin ympäristövaliokunnassa, mikä on tämän strategian hiilidioksidipäästöjä vähentävä vaikutus, niin asiantuntija, joka on täällä läsnä, sanoi, että se on 5 prosenttia, ja kuitenkin nimenomaan EU:n tavoitteen Suomen kohdallakin pitäisi olla 20 prosenttia. Se 15 puuttuvaa prosenttia tuli asiantuntijavastauksessa selitettyä niin, että se tulee Olkiluoto 3 -hankkeesta. Kuitenkin se on neljä viisi vuotta myöhässä. Siis sen valmistumisajankohta on epäselvä, ja näin ollen tämä kertoo vain nykyisen hallituksen ennusteiden ja strategioiden täsmällisyydestä.

Hallituksen esityksen keskeisimmät heikkoudet ovat siis se, että se väittää ydinvoiman rakentamisen vähentävän Suomessa hiilidioksidipäästöjä oleellisesti. Kuitenkin, ja haluan sen toistaa, asiantuntijaselvityksen mukaan yksi ydinvoimalaitos vähentää 1 miljoonalla tonnilla hiilidioksidipäästöjä, kaksi siis 2 miljoonalla tonnilla.

Hallituksen sähkönkulutusennusteet on täällä todettu ylimitoitetuiksi, ja niiden nostaminen tasolle 98 terawattituntia tapahtui varsin epäuskottavalla tavalla: Hallituksen omia energiatehokkuustoimia jätettiin huomiotta. Kotitalouden sähkönkulutusta nostettiin äkillisesti ja metsäteollisuuden sähköntarvetta vastoin asiantuntija-arviota yksinkertaisesti vain nostettiin metsäteollisuuden omien arvioiden perusteella. Metsäteollisuushan toteaa, että se tuottaa vuonna 2020 13,7 miljoonaa tonnia paperia ja kartonkia. Kuitenkaan siihen, missä se sen tuottaa ja millä resursseilla, tarvitseeko se siihen enemmän sähköä kuin aikaisemmin, ei ole mitään perusteluja esitetty.

Hallituksen väite, että sähköntarve voidaan tyydyttää vain ydinvoimaa rakentamalla, on myös perusteeton. Useat asiantuntijatahot ovat selvityksissään osoittaneet sähkön tarpeen tyydyttyvän 50-prosenttisesti energiatehokkuutta lisäten. Yksi neljännes tulee bioenergian käytön lisäämisestä, ja loppu, yksi neljäsosa, koostuu muista uusiutuvista energialähteistä. Tämä siis koskee sähkön lisätarvetta.

Ydinsähkön edullinen hinta on ollut yksi perustelu. Kuitenkin tämä on varsin epävarma väite, ja myöskin talousvaliokunnan mietinnössä se on todettu. Standard & Poor’s ja Moody’s katsovat ydinsähkön hinnan nousevan 5 000—8 000 dollariin kilowattia kohden. Citigroup arvioi hinnaksi 65 euroa megawattitunnilta vuonna 2020. Tämä arvio on marraskuulta 2009. Mit ilmoitti toukokuussa 2009 ydinvoimaloiden hinnan nousevan 15 prosentilla vuodessa.

Olkiluoto 3:n nousee 3 miljardista eurosta 5,3 miljardiin euroon. Flamanvillen reaktorin, joka on eurooppalainen painereaktorityyppinen, samanlainen kuin Olkiluoto 3, (Puhemies: 5 minuuttia!) hinta nousee 4 miljardista 5,6 miljardiin euroon. Kiinalaisen Sanmen-reaktorin, joka on tyypiltään niin sanottu ap-reaktori, tuottaman sähkön hinnan arvioidaan kolminkertaistuvan.

Työllisyyskysymys on yksi heikkous tässä hallituksen esityksessä. On valitettavasti niin, että ydinvoimarakentamisen työllisyysvaikutukset, kun niitä verrataan hajautetun energiantuotannon työllisyysvaikutuksiin, ovat jääneet hallituksen toimesta toteuttamatta ja selvittämättä. Tämä oli myös ministeri Pekkarisen pakko todeta. Näin ollen keskeisintä perustelua, kun täällä puhutaan kokoomuksen suulla erityisesti työllisyydestä, ei siis ole esitetty.

Myöskin Suomesta tehdään ydinenergiaparatiisia. Tällä hetkellä Suomen sähkönkäyttö on Ruotsin tasolla. Ruotsi on kuitenkin bruttokansantuotteeltaan noin kaksi kertaa Suomea suurempi. Kuitenkin me käytämme suunnilleen saman verran sähköä. Syy tähän ei suinkaan ole siinä, että meillä on toisen tyyppinen teollisuus, vaan ennen muuta siinä, että sähkön käytön tehostamista ei ole Suomessa toteutettu samalla tavalla kuin Ruotsissa on tehty.

Väite siitä, että kaksi ydinvoimalaa poistavat sähkön tuonnin Suomeen, ei myöskään pidä paikkaansa. Suomeen tuodaan aina silloin sähköä muualta, kun se on edullisempaa kuin Suomessa tuotettu sähkö tai kun sitä voidaan edullisesti viedä muualle, ja ydinvoimasähköä on aikomus toimittaa Baltian lisäksi myöskin Saksaan. Latvian ja Liettuan energiastrategiassa on todettu aivan virallisesti, että ne rakentavat sähköntuotantoa Suomesta tuotavan sähkön varaan.

Täällä kysyttiin, mitä pahaa siinä on, että viedään sähköä. Kuitenkin se on vastoin hallituksen virallista linjaa, eduskunnan täällä päättämää linjausta. Täällä usein viitataan ilmasto- ja ener­giastrategiaan, mutta ei tässä asiassa. Se ei kelpaa hallitukselle viitteeksi.

Hallitus, kuten myös sitä uskollisesti seuraava talousvaliokunnan enemmistö, viittaa jatkuvasti pitkän tähtäimen ilmasto- ja energiastrategiaan. Kuitenkin tuo strategia ulottuu siis vuoteen 2020. Nyt päätöksen kohteena olevat voimalat valmistuisivat vasta 2020-luvun lopulla.

Edelleenkin: Ydinvoimaa ei todellakaan ole globaalisti, kansainvälisesti, lueteltu ilmastonmuutoksen hillinnän välineeksi. Se ei kuulu ­Unfccc:n valikkoon, ei Kioton sopimuksen määrittämään cdm:ään eli puhtaan kehityksen mekanismeihin. Se ei ole ratkaisu tämän planeetan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tämä on erittäin tärkeää ja meidänkin hyvä huomioida.

Lopuksi on moitittavaa se, että kun näitä asioita M 2, 3 ja 4 on käsitelty eduskunnassa, niin monet valiokunnat eivät ole todellakaan pystyneet käsittelemään muita asioita johtuen tästä aivan ylikireästä aikataulusta: 56 vuorokautta valtioneuvoston periaatepäätöksestä siihen, että meidän pitäisi huomenna tästä asiasta äänestää. Kun täällä aikaisemmin, 2002, käsiteltiin viidettä reaktoria, niin oli aikaa 120 päivää. Nyt meillä on kolme esitystä 56 päivän aikana käsiteltävänä.

Täällä kokenut kansanedustaja Sasi viittasi siihen, että tämäkin käsittely olisi turhaa, tiedämme muutenkin. Tämä ei ole turhaa. Se, mikä on turhaa ja ongelmallista, on se, että hallitus ei ole valmistellut tätä esitystään kunnolla. Tämä ei ole myöskään mikään tunteen asia. Kysymyksessä on järkipäätös: ei lisäydinvoimaa.

Juha Hakola /kok

Päätöksentekijän rooli ei ole aina helppo. On oltava valmis tekemään vaikeita ja epäsuosittuja päätöksiä silloin, kun tulevaisuuden kehityslinjat sitä vaativat. Samalla ne vaativat päätöksentekijältä vastuunkantokykyä, olemmehan tekemässä täällä kauaskantoista politiikkaa.

Nyt käsittelyssä olevat valtioneuvoston periaatepäätökset ydinvoimasta vaikuttavat keskeisesti siihen, miltä hyvinvointiyhteiskuntamme näyttää tänään ja huomenna. Meidän on katsottava riittävän kauas nähdäksemme keskeisimmät haasteet ja löytääksemme niihin sopivimmat ratkaisut.

Maailma tarvitsee aivan uuden tasoista päästöttömyyttä. Hallituksen energiapaketti lähtee liikkeelle juuri tästä tavoitteesta. Uusiutuva energia, energiatehokkuus ja ydinvoima ovat avaintekijöitä tavoiteltaessa päästötöntä tulevaisuutta. Näytämme samalla suuntaa muulle maailmalle. Olemme sitoutuneet taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän on vähennettävä hiilidioksidipäästöjämme reilulla kädellä ja kasvatettava huomattavasti uusiutuvien energianlähteiden osuutta energiankulutuksessamme.

Kuten on aiemmin todettu, uusiutuvissa energianlähteissä todellakin on tulevaisuus. Emme kuitenkaan pysty tällä hetkellä ruokkimaan kaikkea energiantarvettamme uusiutuvilla energianlähteillä, ja siksi lisäydinvoiman tarve on ilmeinen.

Noin puolet Suomen energiatarpeesta täytetään edelleenkin fossiilisilla tuontipolttoaineilla. Nämä lähteet eivät ole ikuisia, ja niukkuus alkaa nostaa niiden hintoja. Ilmastonmuutos ja omavaraisuus yhdessä merkitsevät sitä, että nyt on järkevää pyrkiä korvaamaan öljyn, maakaasun ja kivihiilen tuontia niin uusiutuvalla energialla kuin itse tuotetulla ydinvoimallakin.

Kukaan ei varmastikaan ole eri mieltä siitä, että 38 prosentin tavoite uusiutuvalle energialle vuoteen 2020 mennessä on todella kunnianhimoinen. Se on silti saavutettavissa, jos pelaamme korttimme järkevästi. Jo nyt käymme keskustelua siitä, millä loput 62 prosenttia energiastamme tuotetaan tulevaisuudessa. Tie on viitoitettu niin selkeästi, ettei harha-askeleen pelkoa luulisi olevan.

Vaihtoehtoja on kyllä tarjolla, hyviä ja huonoja sellaisia. Voimme tuoda ydinsähköä Venäjältä, voimme tuottaa energiaa jatkossakin ilmastoa saastuttavilla polttoaineilla, vai tuotammeko energiaa kotimaisella täysin päästöttömällä ydinvoimalla? Puhtaalla matematiikalla voidaan todeta, että Venäjän-tuonnin ja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi lisäydinvoiman rakentaminen on ainoa järkevä ratkaisu asiaan.

Kuten talousvaliokunta mietinnössään toteaa, kokonaisenergian kulutus vähenee tulevaisuudessa mutta sähkön suhteellinen osuus kasvaa. Sähkön tarve siis lisääntyy koko ajan. Teollisuutemme menestysalat, kuten metsä- ja metalliteollisuus, valmistavat vientituotteita, joiden tekemiseen kuluu valtavasti energiaa. Sähkön tasainen saatavuus ja kohtuullinen hinta ovat teollisuutemme tärkeitä kilpailutekijöitä. Ydinvoima vastaa tähän, sillä se tuottaa päästötöntä sähköä edullisesti ilman veronmaksajilta vaadittavaa tukea.

Meidän on turvattava puhtaan tuotannon ja uusien investointien edellytykset Suomessa. Sähkön tasainen saatavuus ja kohtuuhinta ovat teollisuudelle tärkeitä kilpailutekijöitä. Me pystymme tuottamaan sähköä ja lämpöä päästöttömästi uusiutuvilla energianlähteillä ja ydinvoimalla huolehtien samalla siitä, että tuotantoyksikkömme sijoittuvat kärkipäähän myös energiatehokkuudessaan.

Näiden rakennuslupien myöntäminen koskettaa laajasti yhteiskunnan eri sektoreita. Ydinvoimaloiden rakentaminen on muun muassa reipas vastaus työllisyyden parantamiseksi. Yritystoiminnan ja työpaikkojen turvaamisen lisäksi elinkeinoelämämme tarvitsee kansainvälistä kilpailukykyä. Nyt jo liian moni yritys on lähtenyt pois Suomesta vieden mukanaan tärkeitä työpaikkoja.

Ihmisillä on ydinvoimasta kovin erilaisia käsityksiä, ennakkoluuloja ja pelkoja. Joillekin se on kuin kirosana. Oikeanlaisen informaation jakaminen onkin tärkeää, eikä turhalla propagandan ja pelon lietsomisella saavuteta yhtään mitään. Ydinvoimaloihin liittyvät riskit on kartoitettu ja niihin varaudutaan parasta osaamista ja teknologiaamme hyödyntäen. Ydinvoimayhtiöissä riskien hallinta priorisoidaan erittäin korkealle aina suunnittelusta ydinjätteen loppusijoitukseen saakka. Nyt päätettävän periaateluvan jälkeen alkaa toteutusvaihe, jossa turvallisuusnäkökohdat ovat keskeisimmällä sijalla. Uudet ydinvoimalat voidaan rakentaa ja ottaa käyttöön, kun kaikki niihin liittyvät turvallisuusnäkökohdat on täytetty. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa rouva puhemies, aivan lopuksi: Kuten alussa totesin, on aivan ymmärrettävää, että tämä asia herättää voimakkaita tunteita. Tunteilun sijaan tulee kuitenkin keskittyä faktoihin. Kaikkeen olemassa olevaan tietoon nojaten mielestäni oikea tie on puoltaa käsittelyssä olevia ydinvoimalupia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok

Kun toista päivää kuuntelee näitä ydinvoimaa kannattavia ja vastustavia puheenvuoroja, niin toivoisi, että jokin yliopisto tekisi tutkimuksen siitä, ketkä ovat ydinvoiman vastustajia ja miksi he ovat, koska mielestäni heitä voi jakaa kolmeen ryhmään:

Ensimmäinen ryhmä ovat periaatteelliset maailmanparantajat, joille, niin kuin ed. Sasi sanoi, ydinvoiman vastustaminen on uskonto. Varmasti vihreät ja Greenpeace-ihmiset ovat näitä. (Ed. Rajamäki: Joillekin se puolustaminenkin on uskonto!) Se on erittäin hieno periaate tietysti, ja siinä on pakko pysyä.

Toinen ryhmä ovat ne, jotka ovat siis humanisteja, jotka eivät oikeasti ymmärrä, mitä ydinvoima on ja miten se syntyy, eivätkä luultavasti ole lukeneet myöskään tätä mietintöä, joka mielestäni on aivan erinomainen. Muun muassa eilen eräs kansanedustaja väitti, että ydinvoima syntyy fossiilisista polttoaineista, vaikka uraani on alkuaine. Hän oli varmaan silloin pois koulusta, kun fysiikkaa luettiin.

Sitten kolmas ryhmä ovat valitettavasti populistit, joita tässä keskelläkin on pari kansanedustajaa. He käyttävät hyväksi tätä asiaa oman asiansa ajamiseksi.

Kuten sanottu, tämä talousvaliokunnan mietintö on aivan erinomainen. Siinä todella kerrotaan, miksi me tarvitsemme ydinvoimaa, jotta voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Kuten ministeri Pekkarinen, jota kaikki ovat kehuneet, sanoi, me tarvitsemme vuoteen 2020 mennessä 98 terawattituntia sähköä vuodessa. Siis tämä termi on "terawattituntia vuodessa", ja sitä ei pysty tuottamaan pelkällä uusiutuvalla energialla ainakaan niitä menetelmiä käyttäen, joita meillä nyt on käytettävissä, mutta ehkä 20—30—50 vuoden kuluttua aurinkoenergia on jo mahdollinen.

Mietinnön sivulla 10 on kuva, joka paljastaa sen, miten paljon sähköntarve on kasvanut 35 vuodessa. Se on siis kasvanut 20 terawattitunnista 80 terawattituntiin vuodessa, eli todennäköisesti sähkön tarve tulee edelleen kasvamaan, vaikka tehtäisiin minkälaisia säästötoimenpiteitä.

Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan toteaa, ihmiselle tai eläimille täysin vaaratonta energiamuotoa ei ole olemassa. Pienhiukkaset ovat asiantuntijamme mukaan, jota me kuulimme, tällä hetkellä ihmiskunnan suurin terveysriski, ja pienhiukkasia siis tulee kaikesta puun, kivihiilen ja fossiilisten aineiden poltosta. Seuraava riski tulee olemaan veden puute, ja sitten kolmas riski on ilmastonmuutos, joka tulee hiilidioksidin lisääntymisen myötä.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari osoitti erinomaista vastuuntuntoa suomalaisesta teollisuudesta puoltaessaan ydinvoimaa. En ymmärrä vasemmistoliittoa, joka asettuu vastustamaan ydinvoiman rakentamista, koska juuri nämä tehdastyöläisethän ovat teidän äänestäjiänne ja he tarvitsevat työpaikkoja. Vastalauseet talousvaliokunnan mietinnössä on tyypillisesti kirjoitettu siltä pohjalta, että ensin vahvasti vastustetaan ydinvoimaa ja sitten keksitään erilaisia syitä, miksi sitä vastustetaan. Tämä oli tyypillinen ed. Tiusasen puheenvuoro, jossa hän vastusti, mutta hänen oli todella vaikea keksiä syitä, miksi hän vastusti, mutta lopulta hän sanoi, että ydinvoiman rakentamisesta ei tule tarpeeksi työpaikkoja.

Vastuulliset kansalaiset hyväksyvät ydinvoiman lisärakentamisen, koska se on päästötöntä, se on halvempaa kuin tuulivoima. Me emme millään voi pystyttää 10 000:ta tuulimyllyä tänne Suomeen, kun nyt jo nämä 700, jotka ovat tässä hallituksen paketissa, ovat erinomaisen kalliita ja vaikeasti rakennettavissa.

Ydinvoiman riskit ovat vähäiset verrattuna moniin muihin riskeihin, joita meillä on elinympäristössämme. Ajatelkaa esimerkiksi auringon valoa, uv-säteilyä: se tappaa varmasti enemmän ihmisiä melanoomaan ja muihin ihosyöpiin kuin ydinvoimasäteily. Ajatelkaa pienhiukkasia, jotka aiheuttavat 1 000 ennenaikaista kuolemaa. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Vielä lopuksi sama, mitä ed. Jacob Söderman sanoi: Olen todella pahoillani, että Fortum ei saanut tätä yhtä lupaa. Se olisi ollut kyllä Pääkaupunkiseudulle parempi vaihtoehto.

Håkan Nordman /r

Arvoisa puhemies, värderade talman! Klimatförändringarna visar att mänskligheten har förändrat atmosfären genom väldiga utsläpp av växthusgaser. Det brådskar med nya vägval i energipolitiken. Utsläppen måste minskas kännbart för att klimatuppvärmningen ska kunna bromsas.

EU har tagit en aktiv och ansvarsfull roll i den internationella klimatpolitiken. Det är just EU:s överenskommelser och uppställda mål som präglar regeringens förslag till energipolitiska satsningar.

Det kommer att ske radikala förändringar i vårt lands energiförsörjning med hjälp av energipaketet. Paketet innehåller sådant som vi i svenska riksdagsgruppen länge har talat för som alternativ till flera kärnkraftverk, och komplettering till flera kraftverk. Men av kostnadsskäl har det varit svårt att vinna stöd för dylika satsningar i förnybar energi. Nu blir stora satsningar möjliga, av nödvändighet, och kan ske med betydande subventioneringar. En primär målsättning bör vara att höja självförsörjningsgraden, och minska behovet av utländsk energi. Här spelar kärnenergin en betydande roll.

Den här satsningen får inte betyda att vi lever och verkar i det finländska samhället som om energilösningarna har gjorts för långa tider framåt. Inställningen ska inte präglas av en slösaktig och frikostig inställning. Naturligtvis kvarstår behovet att förbättra energieffektiviteten och energisparandet i näringslivet och samhällsbyggandet och i människornas vardagsliv. Det här måste prägla lagstiftningen och förändringarna i infrastrukturen.

Olin pitkään aktiivinen ydinvoiman vastustaja ja vielä vuonna 2001 äänestin viidettä ydinvoimalaa vastaan. Äänestys päättyi muuten äänin 107—92 voimalan puolesta. Tällä kertaa tulen äänestämään kahden voimalan puolesta. Miksi olen arvioinut kantani uudelleen? Kaksi päätekijää ratkaisee minun kantani: Ilmastonmuutos vaatii toisenlaista energia- ja ilmastopolitiikkaa nykyisen sijaan. Hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttää korkeata työllisyysastetta ja talouskasvua, mikä ei onnistu ilman lisäydinvoimaa.

Siitäkin huolimatta, että panostetaan määrätietoisesti tehokkaaseen ja energianiukkaan tuotantoon ja kannustetaan energian säästäväiseen käyttöön eri yhteyksissä, maamme energiantarve tulee olemaan suhteellisen suuri. Siihen vaikuttavat elinkeinoelämän rakenne, ilmastotekijät sekä maantieteelliset etäisyydet. Sähkönkulutus kasvaa jatkossa merkittävästi. Jotta kaikilla kansalaisilla voisi olla hyvä elämä, tämä edellyttää työtä ja toimeentuloa sekä huomattavia julkisia varoja. Kokemukset osoittavat, että hyvinvointi on pitkälti korkean työllisyysasteen ja talouskasvun varassa. Tämä puolestaan edellyttää kilpailukykyistä elinkeinoelämää, joka pystyy myymään tuotteitaan ja työllistämään. Tämän mahdollistaa varma, kohtuuhintainen energiantuotanto.

Näistä syistä kannatan kahden uuden ydinvoimalan, Fennovoiman ja Teollisuuden Voiman voimaloiden, rakentamista. Samalla toivon ydinvoiman olevan välivaihe, joka vähitellen voidaan korvata muilla vaihtoehdoilla. Voiko vety- tai aurinkoenergiasta tai molemmista tulla tällainen ratkaisu?

Ihan lopuksi haluan todeta, että hallituksen energiapolitiikka tulee edistämään tutkimus- ja kehittämistyötä. Kaikilla vaikutuksillaan se tulee luomaan paljon työpaikkoja ja myötävaikuttamaan vielä useampien syntyyn. Vaasassa toimii Pohjolan suurin energiaklusteri, johon kuuluu yli sata yritystä, joilla on 10 000 työntekijää ja 4 miljardin liikevaihto, josta viennin osuus on 70 prosenttia. Näemme varsin suuren potentiaalin energiapolitiikassa ja energiateknologiassa koko maan kannalta. Vaasassa toimivat tuotanto- ja tarvikeyritysten lisäksi energiatekniikan valtakunnallinen osaamiskeskus, Energiainstituutti, sekä koulutusyksiköitä ja ‐ohjelmia, joissa on keskitytty energiaan liittyvien aiheiden tutkimiseen. Ensi vuonna Åbo Akademi aloittaa energiatekniikan diplomi-insinöörien koulutuksen yhteistyössä muiden korkeakoulujen kanssa. Eli yhteenvetona tällä haluan sanoa, että Vaasasta olisi syytä tehdä maamme johtava energiakeskus määrätietoisilla panostuksilla koulutukseen ja tutkimus- ja kehitystyöhön.

Kirsi Ojansuu /vihr

Lähtökohtani ydinvoiman arvioinnissa on yksinkertainen: ihminen ei voi hallita luontoa, eikä ole olemassa sataprosenttisen varmaa teknologiaa. Siksi en halua meidän ottavan sellaisia riskejä, jotka toteutuessaan aiheuttavat massiivista ja peruuttamatonta tuhoa. Teknologian kehityksellä ei voida perustella riskialttiin ydinvoiman rakentamista, koska sen käyttäjä on aina inhimillinen ihminen ja ihminen tekee virheitä.

Risto Isomäen tuore ydinvoimapamfletti pysäytti minut. Siinä Isomäki kuvaa hyvin realistisesti terroristi-iskun uhkaa ydinvoimalaan. Suomessa tämä näkökulma on sivuutettu täysin eikä ydinvoimaloiden turvajärjestelyihin ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Olemme uuden ajan kynnyksellä, mutta ministeri Pekkarinen esittää, että nojaisimme vanhaan. Vain sellainen kansakunta voi menestyä, joka on ajan hermolla. On juuri meidän kansanedustajien tehtävä tässä tilanteessa ajatella omaa ja tulevien sukupolvien hyvinvointia ja vastuullisesti turhia riskejä ottamatta miettiä ratkaisuja aikamme ongelmiin. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tule tehdä sellaisella ratkaisulla, joka synnyttää myrkyllistä radioaktiivista ja siten äärettömän vaarallista jätettä ja joka kätketään pois silmistä maan sisään. Ydinvoima on ongelman siirtämistä ja itse asiassa sen tuplaamista. Se on kuin rahapulan tilkitsemistä pikavippejä ottamalla.

Ydinvoiman rakentamisen perusteleminen sähkön halvalla hinnalla on täysin kestämätöntä. Kaikki halpa sähkö lisää turhaa kulutusta ja kuluttaa siten luontoa. Olemme tienhaarassa, jossa koko elämäntapamme on mietittävä uudelleen. Kaikkea kulutusta on vähennettävä. Suomi on niin pieni talous, että investoinnit ydinvoimaan ovat pois investoinneista uusiutuviin energialähteisiin. Kun on rajalliset pääomat, ydinvoimahanke syrjäyttää muita joustavampia, työllistävämpiä ja yksityisiä investointeja. Tämän ovat sanoneet useat asiantuntijat. Kehotan teitä muistamaan myös, että Vtt:n asiantuntijoiden mukaan sähkön tuonti Venäjältä ei lopu, vaikka ydinvoimaloita rakennettaisiin kaksi lisää. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan sähköä ostetaan niin kauan kuin halvalla saadaan.

Kannatan lämpimästi ed. Juurikkalan esittämää lausumaa kansanäänestyksen järjestämisestä mahdollisten tulevien ydinvoimalupahakemusten yhteydessä.

Erkki Tuomioja /sd

Siihen, että eduskunta kokoontuu tällaiseen aikaan vuodesta, täytyy olla aika poikkeukselliset syyt. Hyväksyn kyllä, että poikkeuksellinen syy voi olla välttämättömyys tehdä päätöksiä niistä toimista, jotka liittyvät Euroopan valuuttajärjestelmän ja koko Euroopan talouden pelastamiseen, mutta siihen, että tämä ydinvoimapäätös olisi asia, joka pitäisi tällaisella aikataululla täällä nyt ajaa lävitse, en voi yhtyä. Se herättää suurta epäluottamusta siihen tapaan, jolla hanketta on ajettu.

Nimittäin se, että tätä käsiteltäisiin rauhallisemmassa normaalijärjestyksessä ja päätökset tehtäisiin alkusyksyllä, ei millään tavoin viivästyttäisi ydinvoimaloiden toteutumista, jos niillä on tämän salin enemmistö takanaan, mutta antaisi huomattavasti luotettavamman kuvan ja pohjan päätöksenteon arvioimiselle myöskin sitten jälkikäteen. Nyt on tällaisen suuruusluokan asian käsittely, jonka vaikutukset ulottuvat tuhansien vuosien päähän. Ei todellakaan herätä luottamusta. Voi jopa tietysti esittää sen spekulaation, että onko tässä sellainen pelko olemassa, että tässä lähikuukausina jossain päin maailmaa tapahtuisi jokin pienikin ydinvoimalaonnettomuus, joka saattaisi sitten yleiseen mielipideilmastoon vaikuttaa sillä lailla, että silloin sen jälkeen enää näitä lupahakemuksia ei käsiteltäisi yhtä myönteisesti.

Ihmetellä täytyy sitäkin, että ydinvoimalupaa voidaan edes esittää sellaiselle hankkeelle, jolla ei ole sen enempää yksilöityä sijoituspaikkaa kuin myöskään loppujätteen sijoitussuunnitelmaa olemassa, eikä kummankaan hankkeen osalta ole täsmällistä esitystä siitä, millaiselle ja minkä tehoiselle laitokselle lupaa haetaan. Tätä voi perustella, niin kuin talousvaliokunta mietinnössään tekee, sillä, että näin menetellen ei suunnittelua viedä niin pitkälle ennen lupahakemusten käsittelyä, että siitä tulisi sitten painostuskeino luvan antamiseen jo käytettyjen suunnittelukustannusten peittämiseksi. Jos tämän nykyisen lainsäädännön kirjain tällaisen menettelyn ja käsittelyn salliikin, niin sen hyväksymiseen se ei kuitenkaan velvoita.

Keskustelussa keskeisessä asemassa ovat tietenkin olleet tulevaa energiankäyttöä ja energiankäytön määrää koskevat ennusteet. On muistettava, että kysymys on arvioista, ennusteista, ei mistään jumalallisesta ilmoituksesta, ja mehän olemme voineet nähdä, millä lailla näitä on myöskin aika manipulatiivisessa mielessä tämänkin prosessin aikana esitetty. Mutta oleellista on se, että tuleva energiankulutus ei ole mikään annettu asia, vaan se on yksi niistä asioista, joihinka meidän täytyy yhteiskunnallisella päätöksenteolla myöskin vaikuttaa. Tämä näkökohta tuntuu tästä keskustelusta kokonaan unohtuneen.

En ole sellainen ydinvoiman fundamentaalinen vastustaja, joka vaatisi nykyisten ydinvoimaloiden välitöntä sulkemista tai ei hyväksyisi myös niiden käyttöiän järkevää pidentämistä. Ilman muuta, jos rinnakkain ovat yksittäisenä energialähteenä vertailussa yhtäältä hiili ja turvevoimalat ja toisaalla ydinvoimala suomalaisella länsimaisella turvallisuustekniikalla, niin totta kai nämä edelliset fossiilisia polttoaineita käyttävät ovat suurempi ympäristöuhka kuin ydinvoima, mutta mikään näistä ei edusta kestävää energiataloutta, sellaista energiataloutta, johon meillä maailmassa voi parhaimmillaankin olla vain muutama vuosikymmen aikaa siirtyä.

Kun vielä viidettä ydinvoimalapäätöstä tehtäessä eduskunnassa pohdin itse, olisiko se ollut hyväksyttävissä keinona nopeuttaa siirtymistä kestävään energiatalouteen, on vastaus tänä päivänä myöskin tuon edellisen päätöksenteon jälkeen saadun kokemuksen perusteella se, että näin ei ole. Jos ydinvoima on ehkä joskus ollut järkevä ylimenokauden ratkaisu, niin se ylimenokausi alkaa olla jo päättynyt, emmekä me voi enää rakentaa vuosikymmenien, satojen, tuhansienkin vuosien päähän ulottuvaa tulevaisuutta ydinvoiman varaan. Siksi tänään on paljon selkeämmät perusteet sanoa ei lisäydinvoimalle. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Tällä välin toki ydinvoiman markkinointiretoriikka on kyllä voinut muuttua ilmastonmuutoksen pysäyttämistä korostavaan suuntaan, mutta tosiasiassa sillä edelleenkin tavoitellaan halvan ja jatkuvasti kasvavan energiankäytön valheellista paratiisia ja tapaa lykätä väistämätöntä sopeutumista kestävään kehitykseen. Vain investointien ja innovaatioiden suuntaaminen energiatehokkuuden kasvattamiseen ja uusiutuviin energialähteisiin on kestävää kehitystä. Maailmassa emme voi ratkaista näitä olemassaolon ja tulevaisuutemme kysymyksiä enää ydinvoimaan turvautumalla.

Kari Rajamäki /sd

Tätä keskustelua kuunnellessa huomaa, että jokainen on tullut uskollaan autuaaksi. Siinä suhteessa on kyllä vähän surullista, että täällä törmää kaksi puhdasta ‐ismiä elikkä ydinvoimassa ei mitään hyvää ‐usko ja sitten ydinvoiman ihanuus ‐usko. Tietysti omalta osalta täytyy sanoa, kun asioita on tässä salissa ja tässä talossa erityisesti 1993 ja 2001 käsitellyt, että silloin myöskin jouduttiin käymään — tietysti jokainen meistä yksilötasolla mutta myöskin eduskunnassa — eri energialähteiden ja kansallisen selviytymisstrategian pohdintaa.

Haluan vaan tässä pohjaksi todeta, että 1993 saattoi olla ydinvoiman vastustajilla moniakin perusteluja. Minulla henkilökohtaisesti oli koivistolainen lähestymistapa, eli katsoin, että siinä talouden kriisin tilanteessa Suomen talouden voimavaroja ei pidä siinä määrin upottaa tähän energiaratkaisuun. Sen sijaan elinkeinopolitiikan ja elinkeinoelämän ja kansallisen kilpailukyvyn muihin välittömimmin vaikuttaviin tekijöihin oli ensisijaisesti panostettava. Tämä oli se lähestymistapa samoin kuin myöskin tämän kotimaisen energian ja puuvoimaprojektien ja kotimaisten polttoaineteknologioiden kehittämisen painotus. Myöskin silloin energiatarvelaskelmien uskottavuus, joka nyt jälleen on tullut esille, oli eräs vahva keskustelussa oleva asia.

Vuonna 2001 taas oli selkeästi jo nähtävissä myös poliittinen sitoutuminen uusien ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen. Myöskin silloiseen ratkaisuun suhtauduin myönteisesti juuri muun muassa myös valtiontalouden ja hyvinvointivaltion rahoituksen parantamisen näkökulmasta, kohtuuhintaisen energian saatavuuden varmistamiseksi. Ja huom., silloin erityisesti korostin ja korostimme, että Itä-Suomen metsäteollisuuden kehittäminen on tämän asian yhteydessä hyvin ratkaisevaa ja on tärkeätä turvata energiansaanti. Siitä vähän myöhemmin.

Kun nyt on käsitelty varsin laajasti valiokunnissa tätä asiaa, niin en myöskään voi olla yhtymättä siihen ed. Tuomiojan arvioon, että tämä asia olisi kestänyt kyllä asiallisemman, vielä pidemmän pohdinnan ja syksyllä myöskin vielä loppukäsittelyt. Nyt tässä valitettavasti saattaa tulla semmoinen kuva, että tämä pitää viedä pikaisessa tempossa ikään kuin keskikesän kynnyksellä läpi. Tämä ei olisi kyllä kärsinyt varmasti siitä, että tämä olisi syyskuussa käsitelty.

Nimittäin tämän varjossa on sitten tehty kyllä historiallinen virhe. Hallitus on pimittänyt tämän käsittelyn yhteydessä 8 miljardin euron lainatakauksen antamisen euromaille, ja tämä 8 miljardia euroa on viety kyllä hutaisemalla ja salamavauhtia valiokunnat läpi. Ei eduskunnan työviikosta edes keskushallinto osaa tiedottaa kansalaisille, siitä että tämmöinen 1990-luvun alun pankkikriisiä vastaava takausjärjestely on eduskunnan työviikolla käsiteltävänä tänään kello 16 alkavassa istunnossa — ei samalla tavalla sentään kuin viime viikolla keskushallinnon järjestämänä keskiviikkoiltana kello 21.

Suomen avointen sähkömarkkinoiden toimivuudelle asetetut tavoitteet, kuten täällä nyt valiokuntakäsittelyssä on hyvin ollut esillä, ovat sähkön saatavuuden turvaaminen, sähkön hinnan pitäminen kohtuullisena, riittävän omavaraisuuden turvaaminen ja ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävinä. Tässä tietysti valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategia vuodelta 2008 muodostaa ihan hyvän taustan. Mikäli Suomen halutaan olevan sähkön hankinnan suhteen omavarainen, kuten maa- ja metsätalousvaliokuntakin lausunnossaan ilmaisee, niin kyllä uutta sähköntuotantoa tarvitaan ydinvoimana ja niin, että edistetään ilmasto- ja energiapolitiikalla tuulivoimaa ja biopohjaista sähkön hankintaa, ja myöskin lämmön- ja sähkön yhteistuotantoa tulee edistää. Omavaraisuuden ja sähkön saatavuuden turvaaminen on tärkeä lähtökohta meidän taloutemme ja elinkeinopolitiikkamme näkökulmasta.

Valiokunta korosti myöskin kotimaisen uusiutuvan energian osuuden nostamisen välttämättömyyttä. (Puhemies: 5 minuuttia!) — Tiedän tämän suosituksen, mutta haluan nyt käyttää tämän ainoan puheenvuoroni alusta loppuun. (Ed. Ollila: Ei ole eka kerta!) — Näin on, ed. Ollila tietää. — Tavoite nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin on tyhjää paperilla, jos eivät hallitus ja poliittinen johto myöskin sitoudu meidän metsäteollisuutemme toimintaedellytysten turvaamiseen. Tältä osin energian saanti on yksi edellytys mutta myös puuraaka-aineen saanti. Tältä osin Venäjän puutullien kanssa rämpiminen ja myöskin metsänhoidollisten toimenpiteiden pitkittyminen ja hidastuminen ovat vakavalla tavalla vaarantaneet tätä.

Erityisesti Stora Enson valtio-omistajaohjauksessa on nyt ehdottoman tärkeätä, että osoitetaan, että energiaratkaisulla varmistetaan myös meidän paperiteollisuutemme toiminta. Mikäli paperiteollisuutta synkimmän globaalin suhdanteen perusteella lyhyellä kvartaaliajattelulla tuhotaan, tuhotaan myös meidän hyvinvointimme ja koko meidän uusiutuvan energian tavoitteemme toteuttamisen edellytykset. Tästä myös hallitus vastaa, ja sen on myös tässä oltava aktiivinen. 70 prosenttia Suomen uusiutuvasta energiasta tuotetaan edelleen metsäteollisuudessa. Sellutuotannon turvaaminen on nimenomaan tärkeätä monessa suhteessa. Metsäteollisuuden energia- ja kehittämisote mahdollistaa sitten myös uudet tuotteet, biopolttoaineet ja monet muut sovellutukset, kemikaalit, nanosellujohdannaiset, terveysvaikutteiset elintarvikkeet ja uudet puutuoteratkaisut.

Nyt on myös tärkeätä varmistaa, että puuenergialle kaavaillut tuet eivät vaaranna metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä raaka-aineen saannissa. Kyllä näissä Kemera- ja muissa metsien tukijärjestelyissä esimerkiksi koivukuidun osalta ovat vielä säätelemättä läpimittaan ja muuhun raaka-aineen käyttöön liittyvät kysymykset. Tältä osin kyllä myöskin tarvitaan vielä tarkempia esityksiä.

Nyt on aika nopeasti vedätetty hallituksen sisällä tämmöinen poliittinen ratkaisu, johon on paketoitu kaksi ydinvoimalaa ja bioenergian sinänsä tärkeät edistämiset, mutta esimerkiksi näitä raaka-aineisiin liittyviä asioita ja metsätukien ja tukijärjestelmien toimivuutta ja soveltamista ei ollut kyllä loppuun saakka mietitty vielä. Tarvitaan siis tarkentavia esityksiä.

Näissä valiokunnan lausumaehdotuksissa kiinnittää kyllä kriittistä huomiota siihen, että Fennovoiman osalta ydinpolttoaineen loppusijoituksen osalta on vielä kysymys auki. Sitten myöskään suomalaisen työvoiman osaamisen ja yrityskentän suomalaisuuden varmistamisen osalta valiokunta ei ole kyllä lausumassaan esittänyt työasiainvaliokunnan muotoilemaa ehdotonta, tiukkaa, työnantajia sitouttavaa muotoa. Tältä osin olisi ehdottomasti ollut syytä mainita, millä tavalla tämä harmaan talouden ja ulkomaisen laittoman työvoiman valvonta myös näiltä osin estetään jatkossa paremmin. Työsuojelutarkastukset ym. hallitus toisaalta vetää alas, niin että nämä toivomukset eivät nyt ole kolmen vuoden aikana johtaneet kyllä tältä puolelta mihinkään.

Mutta, puhemies, kuten sanottu, tältä osin me tarvitsemme ydinvoimaa myöskin perusvoiman turvaamiseen, mutta kyllä myöskin tässä esityksessä on vielä kohtia, jotka vaativat tarkempaa jatkovalmistelua.

Markku Laukkanen /kesk

Pyrin omalta osaltani kunnioittamaan tätä 5 minuutin suositusaikaa puhumattakaan siitä, että nämä ministeri Pekkarisen lasit näyttävät avaavan maailman aivan uudella tavalla.

Tämä päätöskokonaisuus on mielestäni erittäin merkittävä kokonaisuutena, ja kokonaisuutenahan tätä pitää tarkastellakin. Yksikään muu maa — tämä on meidän hyvä muistaa — joka tällä hetkellä tekee päätöksiä ydinvoiman lisärakentamisesta, ei ole rakentanut samanlaista uusiutuvien energialähteiden tukipakettia, velvoitepakettia, tähän kylkeen. Sen takia minusta näitä ei voida käsitellä erikseen, ja sen takiahan talousvaliokunnan mietintö lähteekin tästä kokonaisuudesta, ja ne puheenvuorot, jotka tavallaan velvoittavat hallitusta hoitamaan myös kotimaisen paketin loppuun, ovat mielestäni edellytys tavallaan tämän ydinvoiman lisärakentamisen loppuun saattamiselle.

Kun tätä aikajännettä venytetään riittävän kauas, vaikkapa vuoteen 2050, niin kysynpä, kuinka paljon nykyisestä kapasiteetista olisi tuolloin käytössä, jos emme tekisi nyt mitään uutta. Tuolloin olisi käytössä nyt vielä keskeneräinen Olkiluoto 3 ja vesivoimaa eikä mitään muuta. En jaksa uskoa, että tavallaan tänä aikana syntyisi semmoisia muita teknologisia ratkaisuja, jotka pystyisivät korvaamaan meidän sähköntarpeemme vuoteen 2050 mennessä, erityisesti vuosien 2030 ja 2050 välillä, jos me emme tähän ratkaisuun nyt lähde. On aivan selvää, että uutta teknologiaa kehitetään, sitä tulee paljon, mutta olen kuullut täältä paljon myöskin kriittisiä puheenvuoroja siitä, että kotimainen energiapaketti menee tavallaan liian pitkälle, että se on nyt jo liian massiivinen, käytetään puuta liikaa. Voiko joku kuvitella, että tavallaan sen paketin kasvattamisella me kattaisimme sen tarpeen, joka nyt katetaan tällä lisäydinvoiman rakentamisella, olkoonkin, että tässäkin pitää nähdä, että sillä korvataan tuontia, sillä korvataan kivihiiltä ja sillä korvataan ennen muuta käytöstä poistuvaa ydinvoimaa, koska vuoteen 2030 mennessä meiltä pitäisi poistua ja heti 2030-luvun alkupuolella kolmaskin mylly käytöstä? Sen korvaamisesta tässä on tällä hetkellä myöskin kyse.

Ongelmat on hyvä tunnustaa. Itse olen ollut erittäin ihmeissäni siitä, että Olkiluoto 3:n valmistumiseen on tullut vuodesta toiseen uusia pulmia. Nyt näyttää siltä, että laitoksen moitteeton käynti tapahtuu vasta 2014, jopa 2015. Sama kysymys koskee Fennovoiman loppusijoituspaikkaa. Suhtaudun hyvin kriittisesti siihen, että tässä vaiheessa yhtiö ei kyennyt esittämään tarkempaa loppusijoitussuunnitelmaa, ja sen vuoksi tämä kuuden vuoden määräaika on tässä ehdottomasti välttämätön.

Haluan toistaa tässäkin puheenvuorossani sen, että olisin pitänyt ehdottomasti parempana, että toisena luvansaajana olisi ollut valtioenemmistöinen Fortum, koska Fortumin investointi on selkeästi korvaava investointi. Se ei ole uutta rakentamista vaan on korvaava. Jollain tavallahan me joudumme ottamaan poliittisen kannan ennemmin tai myöhemmin siihen, mitä tehdään Loviisalle. En jaksa uskoa, että kenenkään visiossa on sen plantin kylmäksi ajaminen. Se olisi erittäin erittäin epäviisasta.

Asiaa tulee tarkastella myöskin sähkömarkkinoiden kannalta, ja siksi kysymys siitä, olemmeko me hetkellisesti nettoviejä ydinvoimalla tuotetun sähkön suhteen, ei ole relevantti, koska me olemme kuitenkin menossa kohti yhteiseurooppalaisia sähkömarkkinoita seuraavana askeleena yhteispohjoismaisista sähkömarkkinoista. Jos me moraalisesti hyväksymme Venäjältä tuotavan ydinvoimasähkön, en koe ongelmaksi sitä, että Suomi veisi tilapäisesti suhdannehuippuja myöskin ydinvoimalla tuotetusta sähköstä ulkomaille. Siksi tämä sähkömarkkinakysymys on nähtäväkin osana EU:n sisämarkkinakehitystä, ja tälle kehityksellehän ei ole näköpiirissä mitään muuta kuin tie sitä kohti myöskin sähkömarkkinoiden osalta. Ei olla katkomassa kaapeleita, vaan niitähän tulee lisää. Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan välinen sähkönsiirtokapasiteettihan näyttää tuplaantuvan 2010-luvulla, ja tämä tapahtuu osittain muun muassa Estlinkin avulla Suomen ja Viron välillä.

Tämä sisämarkkinoiden eteneminen myös sähkömarkkinoilla tarkoittaa myöskin kilpailun lisääntymistä. Nyt kun pohjoismaisilla markkinoilla esimerkiksi valtionyhtiö Fortumin osuus on sähköntuotannosta noin 13 prosenttia, niin 2020-luvun pohjoiseurooppalaisilla yhteisillä sähkömarkkinoilla se kutistuu muutamaan prosenttiyksikköön, ja tämä juuri osoittaa sitä, että kun nämä nyt haussa olevat ydinvoimalaitokset valmistuvat tuotantoon, me elämme aivan erilaista sähkömarkkinatilannetta kuin tänä päivänä. No, tämä varmaan tarkoittaa myöskin sitä, että nyt vallalla olevat eurooppalaiset sähkön hintaerot tulevat jossain määrin supistumaan mutta tuskin kokonaan poistumaan.

(Puhemies: 5 minuuttia!) Ihan lopuksi haluan vaan todeta, kun lupasin pysyä ajassa, että harvoin (Ed. Ollila: Meni yli jo!) olen ed. Rajamäen kanssa niin paljon samaa mieltä kuin hänen äskeisen puheenvuoronsa sen osion kanssa, kun hän sanoi siitä, että suomalaisen metsäteollisuuden täytyy nyt vastata huutoonsa. Jos metsäteollisuus haluaa lisää energiaa, joka on kilpailukykyinen, ei pidä toimia niin kuin Stora Enso toimi, että seuraavana aamuna — ei se ole poliittinen ratkaisu, enkä pidä sitä valtionomistajaohjauksen piiriin kuuluvana asiana vaan teollisuuden omana vastuunkantona — ilmoitetaan Varkauden tehtaan lakkauttamisesta ja Kotkan myynnistä. Se on epäviisasta politiikkaa teollisuudelta. Teollisuuden täytyy myös omassa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassaan etsiä entistä energiatehokkaampia tuotantomuotoja.

Mutta, hyvät ystävät, meidänhän täytyy nähdä, mikä on meidän teollinen rakenne 2020—2030-luvulla. Tämä on hyvin olennainen kysymys, kun me tätä ratkaisua olemme nyt tekemässä, ja siksi meillä täytyy olla vahva luottamus siihen, että suomalainen raskas teollisuus pysyy Suomessa ja suomalainen raskas teollisuus investoi Suomeen juuri sillä tavalla kuin se on nyt lupauksiaan antanut tämän päätöksenteon valmistelussa asiantuntijakuulemisessa.

Timo Heinonen /kok

Olen hämmentyneenä kuunnellut keskustelua, että tämä ydinvoima-asia vietäisiin kiireellä ja hosumalla läpi täällä eduskunnassa. Itse asiassa oli yli 200 asiantuntijakuulemista talousvaliokunnassa, joka antoi mietinnön, ja kuudessa muussa valiokunnassa, ja nopeasti kun katsoin, niin yksikään valiokunta ei lausunnossaan ole kritisoinut tätä aikataulua taikka kiirettä, että he eivät olisi voineet työtään tehdä huolella ja hyvin. Ei ympäristövaliokuntakaan tuohon asiaan kantaa ottanut.

Eilen salissa käytettiin lähes 200 puheenvuoroa ja tämän päivän puheet päälle tässä avoimessa keskustelussa käytetään yli 250 puheenvuoroa. Eilen illalla salissa ei ollut kuin muutama kansanedustaja paikalla. Jos tämä muutaman kansanedustajan joukko olisi halunnut, niin tämä keskustelu olisi päättynyt jo eilen ennen kello 22:ta. Täällä salissa oli kymmeniä puhujia poissa, joita ei tämä asia kiinnostanut kello 22:n aikaan. Vain tekohengittämällä tämä keskustelu saatiin pidettyä yllä, niin että myös ne, jotka virka-aikana haluavat puhua, ehtivät tuohon keskusteluun mukaan.

Mikä on ihmiskunnan suurin uhka? Onko se ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön pilaaminen vai joku muu? Uskallan väittää, että nämä kaikki yhdessä. Eilen uutiset kertoivat, että juuri nuoriakin erityisesti ympäristö- ja ilmastokysymykset askarruttavat eniten kaikista yhteiskunnallisista aiheista. Ne huolettavat siis meitä kaikkia ja siis aiheesta. Meidän on syytä jokaisen toimia eikä vain puhua. Tarvitsemme siis ympäristöfiksua politiikkaa, jossa asetamme kunnianhimoisia vihreitä tavoitteita ja etsimme avoimesti fiksuimpia ja vaikuttavimpia keinoja niiden toteuttamiseksi. Tärkeä osa tätä toimintaa on vastuullinen markkinatalous, sellainen, jolla on reilut pelisäännöt, jotka varmistavat, että liiketoimintaa ei harjoiteta myöskään yhteisen ympäristömme ja ilmastomme kustannuksella. (Ed. Pulliainen: Mankala-periaate, siis niinkö?) Me tarvitsemme talouskasvua myös ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä ympäristö- ja luontoarvojenkin vaalimiseksi. Tätä varten meillä pitää olla selkeät tavoitteet tehdä Suomesta ensimmäinen päästötön yhteiskunta ja tehdä Suomesta ympäristöteknologian suurvalta. Tällä saralla meillä on eniten voitettavaa ja me voimme myös olla suunnannäyttäjiä. EU:n tulee mielestäni olla ympäristö- ja ilmastopolitiikassa edelläkävijä maailmassa ja Suomen EU:ssa esimerkin näyttäjä.

Tavoitteenamme pitää olla tehdä Suomesta päästötön yhteiskunta, mutta niin, että maamme on tämänkin jälkeen myös vauras hyvinvointiyhteiskunta. Tämän takia emme saa tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka tuhoavat teollisuutemme, ajavat tehtaat pois Suomesta ja tuhoavat työpaikkamme. Päästöttömyyden tavoittelu ei saa tarkoittaa tätä, sillä silloin se tarkoittaisi myös hyvinvointiyhteiskunnan tuhoa.

Meidän on siis huolehdittava siitä, että uusiutuvan energian, tuon 38 prosentin, ulkopuolelle jäävä 62 prosentin energiasiivu toteutetaan vastuullisesti. Me voimme täyttää sen eri keinoin. Voi kysyä, paljonko me haluamme siitä tuoda Venäjältä ydinsähköä. Minä en halua yhtään. Paljonko me haluamme tuottaa siitä ilmastoa saastuttavilla polttoaineilla, kuten kivihiilellä? Minä en halua yhtään. Paljonko me haluamme tuottaa siitä Suomessa ja vielä täysin päästöttömästi? Minä haluan mahdollisimman paljon, tulevaisuudessa kaiken.

Minun valintani on vastuullisuus. Siis samaan aikaan, kun lisäämme uusiutuvien osuutta aivan älyttömän paljon, itse asiassa niin paljon kuin hyvinvointimme ja kansantaloutemme kestää, meidän pitää hoitaa toinen puoli korvaamalla fossiiliset polttoaineet ja tuo Venäjältä tuotava ydinenergia. Mutta me tarvitsemme myös ympäristöfiksuja valintoja, kannustimia toimia niin, että energiaa kuluisi kodeissa ja yrityksissäkin mahdollisimman vähän. On nimittäin totta, että säästetty energia on kaikista edullisinta energiaa. Meidän pitää tehdä asiat paremmin ja muuttaa käyttäytymistapojamme kestävämmiksi.

Olemmekin nyt kolmen vuoden aikana koko hallituskauden ajan toteuttaneet maamme historian merkittävintä ekologista verouudistusta. 2 miljardia euroa verotusta on siirretty työn tekemisestä ja teettämisestä erityisesti ympäristön kuluttamisen ja haittaveroihin. Olen ehdottomasti itse sitä mieltä, että näin pitää toimia jatkossakin. Tulevissa verouudistuksissa on jatkettava tätä samaa ympäristöfiksua linjaa. Työn ja yrittämisen eli työpaikkojen luomisen verotusta on kevennettävä ja varsinkin ympäristöön ja terveyteen liittyviä kulutusveroja on korotettava, (Puhemies: 5 minuuttia!) ja nyt olemme toteuttamassa myös maamme historian suurinta energiapakettia, joka vie maatamme kohti päästötöntä Suomea.

On myös muistettava, että ympäristövastuumme ei lopu maamme rajoille. Jokainen ratkaisu vaikuttaa, ja myös me kannamme globaalia vastuuta. On myös kiistaton tosiasia, että kaikkialla energiantarve tulee kasvamaan, ja myös tosiasia on se, että ilmastonmuutos ja niukkenevat fossiiliset polttoaineet tekevät uusiutuvista energialähteistä yhä tärkeämpiä kaikkialla maailmassa. Päästöjen kasvua hillitäänkin globaalisti parhaiten ottamalla kehitysmaissa suoraan käyttöön uusinta uusiutuvan energian teknologiaa sekä energia- ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Energia- ja ympäristöteknologian vienti onkin maassamme nopeassa kasvussa, ja sillä on suuri työllistävä merkitys, ja tähän pitää panostaa.

Aivan lopuksi: Tiedämme hyvin, että esimerkiksi tuulivoimateknologia ja sähköautot ovat nopeasti kasvavia ympäristöteknologian aloja, joilla meillä suomalaisilla on kaikki mahdollisuudet menestyä globaalisti. Uudenaikainen ympäristöteknologia ja myös energiateknologia muodostavatkin maailmanmarkkinoiden ehkä nopeimmin kasvavan liiketoimintapotentiaalin.

Näin ollen, arvoisa puhemies, suomalaisen työn ja hyvinvoinnin edistäminen voidaankin hyvin yhdistää pyrkimykseemme maapallon pelastamiseksi.

Matti Kauppila /vas

Suomen sähkön tarve on mahdollista kattaa myös ilman lisäydinvoimaa. Vaihtoehtoja on punnittava vakavasti. Näin väittävät 40 suomalaista tutkijaa, joitten nimet löytyvät paperista, ei ole mitään kuurupiiloa. Huomenna tehtävä ydinvoimapäätös on omantunnon kysymys. Teemmekö tietoisesti päätöksen riskeistä huolimatta? Ydinvoima ei auta saavuttamaan energiastrategian tavoitteita. Sähkön omavaraisuus saavutetaan myöskin kotimaisilla uusiutuvan energiatuotannon sähkötuotantomuodoilla.

Ydinsähkön tuotannon ympäristövaikutukset muihin energiamuotoihin verrattuna ovat kaikkein vaarallisimmat ja tuhoisimmat niin ilmastolle kuin ihmisille ja ympäristölle. Ne ovat sellaiset, että niitä ei missään tapauksessa voi pitää kohtuullisina eikä hyväksyttävinä. Ydinvoima johtaa elinkeinoelämän katastrofiin niin taloudellisesti kuin yhteiskuntamoraalisestikin, sillä mahdollinen ostoboikotti ydinsähköllä tuotettuja tuotteita koskien on todennäköinen, koska jo nyt yli puolet suomalaisista on ydinvoimaa vastaan.

Lisäksi uusien ydinvoimaloiden rakentaminen on uusiutuvien energiamuotojen edistämisen kannalta erittäin tuhoisaa. Suomalaiset työllistävät paremmin uusiutuvien energiamuotojen tuotannossa kuin ydinvoimaloissa. Taloudellinen vastuu ydinvoimaonnettomuudesta on ulkoistettu kansalaisille. Lisäksi Säteilyturvakeskuksen ilmoituksen mukaan ydinjäteongelmia ei ole ratkaistu. Ydinenergia on sekä moraalisesti että eettisesti täysin tuomittava energiamuoto.

Ydinvoimaa markkinoidaan ympäristöystävällisenä energiana. Miten on mahdollista, ettei valtamedia raportoi lainkaan ydinvoimalaitosten käytön yhteydessä muodostuvista radioaktiivisista kaasuista, jotka levitetään ilmaan korkeiden piippujen kautta? Lisäksi nestemäisestä ydinjätteestä liukenee tritium 3:a vesiin, jotka päättyvät meriin. Näitä jätteitä on käytännössä mahdoton ottaa talteen, eikä niitä virallisesti lueta ydinjätteeksi. Tritiumin tiedetään aiheuttavan sikiövaurioita, syöpää, mutaatioita, ja sen lisäämisellä vesiin voi olla kaikelle elämälle kohtalokkaat seuraukset. Fysiikan asiantuntijat varoittavat, että ilmakehän ja maapallon kaikkien vesien aktiviteetit lisääntyvät sitä mukaa, kun uusia reaktoreita otetaan käyttöön. Kaikista tunnetuista ympäristösaasteista lisääntyvät ydinvoiman saasteet ylivoimaisesti eniten maapallolla.

Uusiutuvasta energiasta muutama sana. Pienpuun energian tuen on oltava linjassa lisäystavoitteiden kanssa, ilman vähintään jo alkuvaiheen kaksinkertaista rahoituslisäystä määrätavoitteita ei saavuteta. Kiinteistösektori on jäänyt lähes huomiotta esityksessä. Oleellisena ratkaisuna on uusiutuvan energian laitteistojen hankintapääoman vähintään 30 prosentin tuloverovähennys pienkäyttäjille uudistus- ja saneerauskohteissa. Se on jo käytössä useissa jäsenmaissa. Liikennesektorille erittäin kannatettava strateginen tavoite on varmentaa usean biodiesellaitoksen investoinnin saanti Suomeen tällä vuosikymmenellä.

Lopuksi esitän ed. Matti Kankaan tekemän vastalauseen 2 mukaisia lausumaehdotuksia eduskunnan hyväksyttäväksi.

Katri Komi /kesk

Ydinvoima on tuhlaava tapa tuottaa energiaa. Prosessissa syntyvä lämpö annetaan kaloille, vain sähkö hyödynnetään. Taas kahden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisen jälkeen olisi vaikea innostaa esimerkiksi suurta sähkön- ja energiankuluttajaa teollisuutta tehokkaisiin säästötoimenpiteisiin. Tästä taas todennäköisesti seuraisi kasvihuonekaasupäästöjen nousu kasvavan kulutuksen myötä.

Aiempien neljän reaktorin käyttöönotto on vaikuttanut resurssien tuhlaukseen ja hidastanut uusiutuvien energiamuotojen kehitystä. On todennäköistä, että samanlainen vaikutus on myös viidennellä, kuudennella ja seitsemännellä voimalalla. Tällöin olisimme heti kohta saman ongelman edessä kuin nyt: miten vähentää energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Parempi hoitaa ongelmaa jo nyt.

Hajautetuin energiantuotantoyksiköin pystytään ydinvoimaa huomattavasti joustavammin sopeutumaan niin lämpötiloista, markkinoista kuin muistakin syistä johtuviin sähköntarpeen ja ‐tuotannon vaihteluihin. Esimerkiksi hyvien vesivuosien ollessa Pohjolassa seuraisivat sähkön ylituotantoa halvat hinnat ja sähkön säästömotivaation lopahtaminen. Kulutushuippuja on tasattavissa tulevaisuudessa merkittävästi, jos niin halutaan.

Uskon, että Suomella ei ole tarvetta päättää ydinvoimaloiden luvista kuten on esitetty. Meidän on mahdollista pärjätä tällä kertaa ilman kuudetta ja seitsemättä ydinvoimalaa monipuolisella keinovalikoimalla. Lisäydinvoimalla ei saada aikaiseksi päästövähennyksiä nopeasti eikä edes kovin paljon liittyen pelkkään sähköntuotantoon verrattuna uusiutuvien energialähteiden lisäämiseen ja esimerkiksi energiantehokkuustoimenpiteisiin.

Alustavissa turvallisuusarvioissa todetaan, ettei yksikään periaatepäätöshakemuksessa esitetty laitosvaihtoehto sellaisenaan täytä kaikkia turvallisuusvaatimuksia. Mahdollista ne on kuulemma saada täyttämään vaatimuksemme, vaikka kaikkia teknisiä ratkaisuja ei vielä ole olemassakaan.

Bioenergia työllistää merkittävästi alueellisesti, tukee yrittäjyyttä ja vahvistaa teknologian vientiä. Taloudellinen hyöty bioenergiasta jää myös kotimaahan. Ydinvoima ei työllistä paljon, ei ainakaan suoraan, eikä myöskään hajautetusti ympäri maata. Kuudennen ja seitsemännen ydinvoimalan rakentaminen ei välttämättä parantaisi Suomen työllisyyttä edes rakentamisaikana hirveästi, sillä EU:n kilpailulainsäädännön mukaan kaikki näin suuret rakennushankkeet on kilpailutettava koko unionin alueella. Lisäksi niin tekniikka kun polttoainekin on tuontitavaraa. Onkin mielenkiintoista, kun koko ajan väitetään, että ydinvoima vähentää energiatuontiriippuvuutta.

Ydinvoimalan rakentamiskustannukset on arvioitu 5—8 miljardiksi tai 3—6 miljardiksi euroksi, miten missäkin. Kotimaisen työn, materiaalin ja laitteiden osuus lienee maksimissaankin puolet kustannuksista. Olkiluoto 3:lla ulkomaisten työntekijöiden osuus on kaksi kolmasosaa henkilötyövuosista, aikataulu on neljä vuotta jäljessä, kustannukset ovat nousseet merkittävästi, sekä turvallisuuspoikkeamia on havaittu.

Niin sanotusta halvasta sähköstä kumpuava talouskasvu ja työllisyyden lisääntyminenkään eivät ole kirkossa kuulutettuja etenkin, kun energiavaltaisen teollisuuden osuus on viime aikoina näyttänyt olevan ennemminkin vähenemässä kuin merkittävässä kasvussa. Metsäteollisuus tuottaa itse ison osan tarvitsemastaan energiasta, muun muassa polttamalla sellunkeittoliemensä. Sähkön kohtuullinen ennustettavissa oleva hinta ei ole suinkaan tärkein tuotannon edellytys teollisuudellemme. Kyllä raaka-aineen hinta ja lopputuotteesta saatava hinta näyttelevät edelleen tärkeätä osaa, kuljetukset ja palkatkin vielä jotain, vaikka onkin totta, ettei suurteollisuus nykypäivänä työllistä enää paljon suhteessa investointien suuruuteen. Tällä en yhtään vähättele suurteollisuuden merkitystä muun muassa työllistäjänä maassamme.

Ydinvoiman hinnasta taas liikkuu monenlaista laskelmaa, mutta monissa maissa ydinvoima on todettu jäykäksi ja kalliiksi tavaksi tuottaa sähköä, koska perusinvestoinnit ovat valtavat. Myös reaktorin purkamisen kustannukset on arvioitu meillä ainakin aiemmin yli puolet kansainvälisiä arvioita alhaisemmiksi.

Ydinvastuulain mukainen yrityksen lakisääteinen vastuu ei ole edelleenkään kattava. Eettisesti kyseenalaista on myös jättää tuhansiksi vuoksiksi lisää säteilevää jätettä jälkipolvien ratkottavaksi ja vahdittavaksi. Se, että edelliset päättäjät ovat tehneet tällaisia ratkaisuja, ei muuta kysymystä tulevan ratkaisun oikeudenmukaisuudesta. Lisäksi Fennovoimalla ei ole jätteiden loppusijoituspaikkaa tiedossa näillä näkymin, koska Posiva on julkisesti ilmoittanut, ettei se tule ottamaan Fennovoiman ydinjätettä luolastoonsa.

Ajan rajallisuudesta johtuen tämäkin puheenvuoro otti kantaa vain joihinkin niistä argumenteista, joita tässä keskustelussa on käytetty. Asiaan perusteellisesti tutustuttuani tälläkin kertaa olen päättänyt äänestää torstaina lisäydinvoiman rakentamista vastaan. Sen sijaan tuen talousvaliokunnan esittämiä lausumia ja 3.