Laki rikoslain 3 luvun 4 §:n muuttamisesta

Käsitellyt asiat

  1. Laki rikoslain 3 luvun 4 §:n muuttamisesta

Nuorten henkilöiden tekemien väkivaltarikosten määrä on viime vuosina huolestuttavasti lisääntynyt. Tilastokeskuksen tietojen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemien lievien väkivaltarikosten määrä on viisinkertaistunut ja nuorten henkilöiden tekemien murhien, tappojen ja pahoinpitelyiden määrä on kasvanut kolmanneksella verrattuna viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Myös väkivaltarikoksiin syyllistyvien lasten ja nuorten sosioekonominen tausta on muuttunut. Yhä useampi väkivaltarikokseen syyllistyvä nuori on kasvanut perheessä, jossa ei ole sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia.

Nykyisen lainsäädännön mukaan rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Sitä nuorempien henkilöiden tekemistä rikoksista voi seurauksena olla ainoastaan lastensuojelulaissa määriteltyjä toimenpiteitä. Käytännössä rikos­oikeudellisen vastuun alkaminen vasta 15 vuoden iässä on johtanut siihen, että nuorisojoukoissa rikollisiin tekoihin yllytetään ja mukaan värvätään alle 15-vuotiaita. Teot ovat useissa ta­pauksissa muutamaa vuotta vanhempien nuorten suunnittelemia, mutta varsinaiseksi tekijäksi osoitetaan tai osoittautuu lapsi, johon ei ikänsä vuoksi vielä voi kohdistaa rikosoikeuden seuraamuksia.

Jos väkivaltarikoksen tehnyt lapsi tai nuori ei ole kotonaan joutunut väkivallan uhriksi tai todistajaksi, hän on todennäköiesti saanut käyttäytymismallin television, videofilmien, tietokonepelien tai kaveripiirin kautta. Mallioppiminenhan on tunnetusti tehokkaimpia oppimistapoja. Näissä tapauksissa vanhemmat ovat siis olleet kyvyttömiä tai haluttomia huolehtimaan kasvatusvastuustaan estääkseen lapsen kehitykselle haitalliset vaikutteet, jotka ovat saaneet hänet syyllistymään rikolliseen tekoon.

Lastensuojelun ammattilaisten, koulukuraattorien ja -psykologien voimin ei ole mahdollista seurata kaikkien kouluikäisten lasten ja nuorten kehitystä siten, että väkivaltaiseen käytökseen syyllistyvät koululaiset voitaisiin ennalta ehkäisevästi saada lastensuojelun piiriin. Pääsääntöisesti nuoren kasvatukseen voidaan puuttua vasta, kun on olemassa rikos ja koululaista epäillään siihen syylliseksi. Koska alle 15-vuotiaiden lasten tekemien väkivaltarikosten määrä on lisääntynyt, on lainsäätäjän korkea aika tulla vanhempien ja lastensuojeluviranomaisten avuksi säätämällä henkilö vastuulliseksi rikoksistaan iästä riippumatta.

Erityisesti henkirikosten, mutta myös muiden väkivaltarikosten osalta on perusteltua, että henkilö tuomitaan tekonsa eikä ikänsä perusteella. Jos lapsi on tahallisella, jopa suunnitelmallisella teolla kykenevä riistämään hengen toiselta ihmiseltä, hän on myös kykenevä kärsimään teostaan rangaistuksen. Suomen nykyinen korkeatasoinen vankeinhoitojärjestelmä mahdollistaa henkirikoksiin syyllistyneiden nuorten henkilöiden vankeusrangaistukset ilman, että kenenkään fyysinen tai psyykkinen terveys rangaistuslaitoksen olosuhteiden vuoksi vaarantuu.

Alkoholilainsäädännön uudistuksen myötä poliisi tulee saamaan nykyistä paremmat edellytykset puuttua ala-ikäisten henkilöiden päihteiden käyttöön. Yli 15-vuotias nuori voi saada rikesakon alkoholirikkomuksesta ja hänelle on mahdollista suorittaa henkilötarkastus alkoholijuomien löytämiseksi. Alle 15-vuotiaiden alkoholinkäyttöön ei sen sijaan voida sakotusmenettelyllä puuttua, koska henkilö ei ole rikosoikeudellisen vastuun piirissä. Alkoholijuomien huomattavan hinnanalennuksen myötä erityisesti väkevät viinat ovat yhä nuorempien henkilöiden ostettavissa pimeiltä markkinoilta. Asiantuntijat varoittavat lasten ja nuorten alkoholikuolemien todennäköisestä lisääntymisestä. Estääksemme alkoholiriippuvuuden lisääntymisen ja yliannostuksista aiheutuvat onnettomuudet olisi äärimmäisen tärkeää voida kaikin mahdollisin keinoin puuttua lasten alkoholinkäyttöön.

Rikosoikeudellisen vastuun alaikärajan poistaminen on perusteltua myös rangaistusten yleis­estävällä vaikutuksella. Kun henkilö on tietoinen siitä, että hänet voidaan tuomioistuimessa tuomita rikollisesta teosta, on kynnys ryhtyä rikokseen suurempi varsinkin ensikertalaisilla nuorilla henkilöillä. Tällöin myöskään rikollisilla nuorisojoukoilla ei ole syytä värvätä joukkoonsa alle 15-vuotiaita lapsia suorittamaan rikoksia täysi-ikäisten henkilöiden puolesta. Todennäköisesti myös vanhemmat valvovat tarkemmin alaikäisten lastensa tekemisiä, kun jokainen henkilö on rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Erityisesti ns. tavallisten perheiden vanhemmille uhka lapsen tuomitsemisesta tuomioistuimessa saattaisi olla hyvinkin tehokas kannuste nykyistä enemmän valvoa ja seurata lapsen harrastuksia ja ystävyyssuhteita.

Puheenvuorot

Pertti Hemmilä /kok

Tässä lakialoitteessani esitän, että rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja kokonaan poistettaisiin. Tällöin tuomioistuimessa voitaisiin henkilön iästä riippumatta jokaisen oikeuskäsittelyn aikana aina erikseen harkita, minkälainen seuraamus rikoksesta tulee tuomita, ottaen huomioon rikokseen syyllistyneen henkinen kehitystaso.

Nykyinen lainsäädäntöhän on nuorisorikollisuuden erityis- ja yleisestävän vaikutuksen osalta siinä mielessä epäonnistunut, että rikosoikeudellinen vastuu omista teoista alkaa kaavamaisesti 15-vuotispäivänä täysin riippumatta nuoren henkisestä kypsyydestä ja kyvystä hahmottaa tekonsa seurauksia. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan erityisesti huumausainerikoksissa rikollisen ura alkaa varsin nuorena. Valtaosalle huumerikollisista ensimmäiset tuomiot tulevat yleensä pian rikosoikeudellisen vastuun alaikärajan 15 vuoden iän saavuttamisen jälkeen. Ei ole kovinkaan uskottavaa, että nämä henkilöt olisivat aloittaneet rikollisen toimintansa vasta 15 vuotta täytettyään. Alle 15-vuotiaana tehdyt rikokset, olivatpa ne kuinka törkeitä tai ammattimaisia hyvänsä, kuuluvat nyt lastensuojeluviranomaisille, eivät tuomioistuinlaitoksen tuomiovallan piiriin. Iältään lapsenkengissä kulkevat henkilöt kuitenkin tekevät aikuisten rikoksia eikä vanhemmilla tai yhteiskunnalla ole muuta keinoa kuin lastensuojelun tukitoimet. Pelkillä lastensuojelun keinoilla on valitettavan vaikeaa, usein jopa mahdotonta, erottaa nuorta rikollisesta kaveripiiristään ja saada alkanutta rikosputkea katkaistua.

Pitkästä poliisikokemuksesta tiedän, että moni isä ja äiti on tosiaan huolissaan alle 15-vuotiaan lapsensa tekemisistä ja aivan vilpittömästi toivovat, että edes poliisi voisi tehdä muuta kuin tuoda lapsen kotiin ja ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille. Vanhemmat monesti toivovat, että yhteiskunta puuttuisi nuoren alkaneeseen rikoskierteeseen mahdollisimman jämäkästi, koska heidän omat keinonsa ovat yleensä lopussa. Ääritapauksissa jopa nuorisovankila voi olla esimerkiksi 13-vuotiaalle huumeriippuvaiselle ammattivarkaalle huomattavasti turvallisempi ja parempi paikka kuin se tietty kaveriporukka kadulla. Uusi järjestyslaki on selkeyttänyt katuturvallisuuden valvontaa täysi-ikäisten henkilöiden osalta, mutta alle 15-vuotiaiden osalta laissa on edelleen aukko. Poliisi kyllä voi sakottaa yli 15-vuotiasta henkilöä alkoholirikkomuksesta, mutta alle 15-vuotiaaseen juopottelijaan ei rikosoikeudellista seuraamusta voi ulottaa. Kuitenkin ennalta estävät toimet ovat sitä tärkeämpiä mitä nuorempi henkilö on syyllistymässä rikoksiin tai rikkeisiin.

Yhä nuoremmat henkilöt tekevät vakavia rikoksia. Viime vuosina on paljastunut useita raakoja ja julmia rikoksia, joiden tekijöiksi ovat osoittautuneet alaikäiset henkilöt, useimmiten kuitenkin 15 vuotta täyttäneet näissä tapauksissa. Tosiasia on kuitenkin se, että jos lapsi kykenee suunnitelmallisesti tekemään vakavan rikoksen, esimerkiksi henkirikoksen, hänen on myös kyettävä kohtaamaan tekonsa oikeudelliset seuraamukset. Kysymys on nimenomaan siitä, että ensin on olemassa rikollinen teko, johon henkilö on todettu syylliseksi, vasta sen jälkeen aletaan keskustella rangaistuksen mittaamisesta ja sen suorittamistavasta. On muistettava, että olipa kyse sitten lapsesta tai aikuisesta, Suomessa ei todellakaan kevein perustein tuomita ketään ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja ehdollinenkin vankeustuomio edellyttää jo enemmän ja vakavampaa kuin vähäistä rikosta.

Kun olen keskustellut tähän asiaan kriittisesti suhtautuvien kanssa, he perustelevat usein vastustavaa kantaansa sillä, että heillä itsellään on varhaisnuorisoiässä olevia lapsia. He ovat heti näkemässä omat lapsensa tai heidän luokkakaverinsa telkien takana, jos rikosvastuun alaikärajaa muutetaan. En kuitenkaan jaksa uskoa, että syynä olisi heidän lastensa rikollinen toiminta vaan pelkästään täysin kuvitteellinen ajatus siitä, että joku oman lapsen ikäinen voisi joutua vankilaan. Henkilökohtaisesti omat nuorimmat lapseni ovat myös siinä iässä, että rikosoikeudellisen vastuun alaikärajan poisto koskettaisi heitäkin. Siitä huolimatta olen tehnyt aloitteen, jossa esitän tuo­mioistuimelle, nimenomaan tuomioistuimelle, valtaa tutkia jokaisen rikoksen syyllisyyskysymystä ja päättää soveltuvasta rangaistuksesta riippumatta rikokseen syyllistyneen iästä.

On oikeastaan suomalaisen oikeuslaitoksen halventamista, jos suhtaudumme rikosoikeudelliseen vastuuseen siten, että lapsia on varjeltava joutumasta kehitystasonsa edellyttämään vastuuseen teoistaan. Avainasemassa pitäisi olla nimenomaan tapauskohtainen rikosten suunnitelmallisuuden ja ammattimaisuuden arviointi sen sijaan, että yksi kalenteripäivä, 15. syntymäpäivä, tekee yhtäkkiä henkilöstä rikosoikeudellisesti vastuullisen.

Lauri Oinonen /kesk

Ed. Pertti Hemmilä on tehnyt oikein hyvän lakialoitteen rikosoikeudellisen vastuun alentamisesta myös alle 15 ikävuoteen. Hyvin lämpimästi kannatan tätä poliisimiehen asiantuntemuksella, isän ja kasvattajan asiantuntemuksella tekemää laki­aloitetta. Viime vaalikaudella vastaavia aloitteita oli myös. Itsekin olen tehnyt toimenpidealoitteen, jossa ehdotin 12 ikävuoden rajaa rikosoikeudellisen vastuun alarajaksi. Näitä aloitteita eivät kuitenkaan kaikki tahdo ymmärtää. Paljolti tämä ymmärtämättömyys johtuu siitä, että ei tiedetä sitä todellisuutta, minkä Pertti Hemmilä aloitteen perusteluissa ja puheenvuorossa toi esille. Alle 15-vuotiaat voivat tehdä rikoksia vanhempien ikäluokkien neuvosta ja käskystä, ja vaikka sitten rikos tehtäisiin joukolla, niin sitten syylliseksi osoittautuisi alaikäinen, joka olisi valmis tunnustamaan ja ottamaan vastuun, jolloin sitten nämä iäkkäämmät pääsevät asiasta sivuun. Tämä on valitettavan yleistä ja ilmeisesti yhä enemmän yleistyy.

12 vuotta on jo osaltaan sellainen ikäkausi, että silloin tietyllä tavalla nuori tajuaa jo oikean ja väärän. On todella tapahtunut ajan saatossa sitä, että alle 15-vuotiaat tekevät henkirikoksen. Kyllä jo sen ikäinen tajuaa, mikä on väärin. Jos puukolla pistää toista, niin kyllä se tuottaa vammat. Kyllä sen jo jokainen tajuaa. Ei silloin voida vastuusta vapauttaa.

Sitten on sanottu, ettei nuoria pidä panna vankilaan eikä nuoria pidä viedä tuomioon eikä nuoria pidä antaa poliisille. Tämäkin on turhaa lepsuilua. Minä luotan erinomaiseen poliisikuntaamme. Luotan poliisin oikeudenkäyttöön ja harkintakykyyn. Jos lainsäädäntö antaisi mahdollisuuksia, poliisilla olisi myös se väline, mitä tässä suhteessa tarvitaan. Luotan myös oikeusistuimiin. Uskon, että sielläkin nähdään, mitkä olisivat sopivat sanktiot. Ei varmaankaan olisi kysymys siitä, että nuori alaikäinen pantaisiin rikollisten seuraan oppimaan sieltä, niin kuin ikävä kyllä vankilat yhä enemmän ja nimenomaan viime aikoina ovat menneet rikollisuuden korkeakouluiksi. Ei varmaankaan tällaisesta sanktiosta olisi kysymys missään tapauksessa, vaan sanktiomuodot tulisi sitten ehkä ihan erikseen tämän lain tultua harkita, mitä ne voisivat nuorelle olla. Mutta olisi kysymys siitä, että nuori kohtaisi järjestäytyneen yhteiskunnan, jolla on sitten sanktiot. Tähän ehkä voitaisiin keksiä joitain nuorille ikäluokille soveltuvia sanktioita.

Tietysti se, että lastensuojeluviranomaisten kanssa joutuu tekemisiin, on tähän asti ollut tuo sanktio, mutta ikävä kyllä se ei ole riittänyt. Jos poliisi tietää, että nuori voidaan saattaa vastuuseen, niin silloin poliisilla on jo harkinta siitä, riittääkö puhuttelu vai mitkä menettelyt ovat, ja nuorikin tietäisi, että tästä voi joutua vastuuseen. Kysymyshän olisi siitä, että katkaistaan rikolliset tottumukset. Sitä vastaan ei pitäisi olla mitään kenelläkään. Yhteiskunnan tulisi saada nuori silloin, kun hän on vielä nuori, tajuamaan oikea ja väärä ja kasvamaan tämän yhteiskunnan kelpo jäseneksi. Siitä on kysymys tämän aloitteen kautta. Rangaistus ei ole suinkaan itsetarkoitus, vaan tässä aloitteen tarkoitus on antaa yhteiskunnalle väline, jolla nuori voidaan saada takaisin kelpo kansalaiseksi. Minä uskon, että tämä väline, jota tällä lakialoitteella ed. Pertti Hemmilä on esittänyt, tulisi olemaan hyvin kipeään tarpeeseen.

Seppo Lahtela /kok

Ed. Hemmilän lakialoite on aivan erinomainen avaus siihen, kuinka tätä yhteiskunnallista vastuuta pitäisi tuntea jo nuoresta pitäen, nuoresta alkaen. Kun ajatellaan tätä nuorta kansalaista, niin se, joka kykenee tekemään rikoksen, kykenee myöskin kantamaan siitä vastuun. Jos ajatellaan tätä asiaa niin, että useinkin tämä rikos tehdään harkitusti isompien yllytyksestä, houkutuksesta ja mukana ollen tässä kokonaisuutena, niin tätä niin sanottua nuoruuden tyhmyyttä siinä ei kuitenkaan aidosti ole olemassa, jolloin tämän vastuunkannon myöskin oikeudessa pitäisi olla selvä ja yksinkertainen asia.

Ed. Oinonen haki niitä rangaistusmuotoja, mitä sitten tähän asiaan voisi liittyä ja tulla. Mielestäni täällä aikaisemmin on keskusteltu ansiokkaasti tällaisen viikonloppuarestin järjestämisestä tämmöiselle nuorisolle, joka tässä asiassa lakia vastaan toimii ja taistelee, ja sen pohjalta luulen, että kyllä tähän lääkkeet rangaistusmuotojen osalta löytyvät sellaiset, mitkä ovat kasvattavia ja kehittäviä, kunhan tämä myyttinen murros siitä 15 vuoden iästä saadaan murrettua. Täytyy sanoa, että ennen kuin tämä 15 vuoden ikä oli tähän keksitty, niin silloin elettiin hevoskautta, ja nykyisin hevosia ei näe kuin ravikilpailuissa. On siirrytty moottoriaikakauteen. Ihmiset kehittyvät entistä nuorempina entistä toimeliaammiksi, ja sen mukana myöskin tämän lainsäädännön pitäisi elää, elää ja kasvaa siinä valossa, kuinka tämä nuori aikaisemmin lähtee tänne rötösten tielle, kun valitettavasti taas toisaalta entistä vanhempana tämä nuori ihminen lähtee ansiotyöhön, minkä asian pitäisi olla mieluummin toisin päin.

Erkki Pulliainen /vihr

Tämä eduskunnan iso sali on aina näitten laki­aloitteitten käsittelyn yhteydessä elämän korkeakoulu, joka on myöskin tämmöinen tieteellisesti hyvin mielenkiintoinen paikka. Tässä on juuri loistava esimerkki siitä, että jos tässä ei olisi laitettu ollenkaan näkyviin, kuka on tämän aloitteen tekijä, niin pystyisi täysin päättelemään 99-prosenttisella varmuudella, että tämä on poliisimiehen kirjoittama, noin siviiliammatiltaan: sananvalinnat, lähestymistavat, maailmankuva ja kaikki muu. Kun siihen vertaa, kun pastori käyttää rinnalla puheenvuoron, niin se on jännä, siinä on pienen pieni ero, mutta siinä on semmoinen lievä humanistinen hairahdus, pikkuinen vivahdus, ja siinä kaikki. Kun tässä on vain yksi ainut nimi, ei ole rohkeutta ollut tarjota tätä aloitetta muitten allekirjoitettavaksi aloitteen tekijänä, niin toivoisin kuitenkin, että tästä nimenomaan pyydettäisiin asiantuntijalausunnot ja minä saisin ne lukea.