Kansainvälistymisen yhtenä osana myös Suomen työmarkkinat kansainvälistyvät. Kysymyksen ulkomaisen työvoiman asemasta tekevät ajankohtaiseksi myös keskustelu Suomen väestökehityksestä ja työvoiman tarpeesta tulevaisuudessa. Edustaja Meriläisen esille nostamat kysymykset maahan asettuvien ulkomaalaisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä Suomen työmarkkinoilla ovat siten hyvin ajankohtaisia.
Keskusteltaessa ulkomaisen työvoiman asemasta on tärkeää huomioida, että maahan muuttavat ovat ennen kaikkea ihmisiä, joiden osalta myös mm. perheen ja lasten tarpeet tulee ottaa riittävästi huomioon. Tältä kannalta monikulttuurisen yhteiskunnan edellytysten tukeminen samoin kuin hyvien etnisten suhteiden rakentaminen yhteiskunnassa yleisesti nousee merkittävään asemaan keskusteltaessa Suomen maahanmuuttopolitiikasta.
Hallituksen hallitusohjelmassa sitoudutaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman laatimiseen. Työministeriö on joulukuussa 2003 asettanut maaherra Rauno Saaren johdolla toimivan virkamiestyöryhmän, jonka tehtävänä on valmistella maahanmuuttopolitiikan ministerityöryhmän käsiteltäväksi esitys hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi. Työryhmän työ on käynnistynyt ja se saatetaan päätökseen vuoden 2005 aikana. Työryhmässä on tilaisuus käsitellä myös edustaja Meriläisen kysymyksessä käsiteltyjä ajankohtaisia maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan haasteita. Tällainen on esimerkiksi ulkomaalaisten työntekijöiden tasa-arvoisen kohtelun varmistaminen Suomen työmarkkinoilla.
Uusi yhdenvertaisuuslaki ( 21/2004) tuli voimaan 1.2.2004. Sen tarkoituksena on turvata ja edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnan eri lohkoilla. Laissa kielletään ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä. Lakia sovelletaan työhönottoperusteisiin, työoloihin, työehtoihin, uralla etenemiseen, koulutukseen sekä yrittämisen edellytyksiin ja elinkeinotoiminnan tukemiseen. Laki myös kieltää henkilön asettamisen eri asemaan etnisen alkuperän perusteella sosiaali- ja terveyspalveluissa, sosiaaliturvaetuuksissa tai muissa sosiaalisin perustein myönnettävissä tuissa ja etuuksissa.
Yhdenvertaisuuslaki edellyttää viranomaisten edistävän kaikessa toiminnassaan yhdenvertaisuutta. Lain perusteella voidaan myös tuomita maksamaan hyvitystä syrjinnän kohteeksi joutuneelle enintään 15 000 euroa. Työ- ja palvelussuhteissa lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Muilla alueilla etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän valvonta kuuluu vähemmistövaltuutetun ja perustettavan syrjintälautakunnan tehtäviin.
Uusi laki ja sen mahdollistama tehostettu valvonta on tärkeää juuri maassa asuvien ulkomaalaisten kannalta, jotka eivät välttämättä ole tunteneet ja pystyneet täysin hyödyntämään muun lainsäädännön mahdollistamia oikeussuojakeinoja. Tämän lisäksi voi todeta, että hallituksen esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.
Kansanedustaja Meriläisen kysymyksessä nostetaan esiin Suomen liittyminen siirtolaisten oikeuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, erityisesti vuodelta 1990 olevaan YK:n siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen.
Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.7.2003. Sopimuksen tultua hyväksytyksi 1990-luvun alussa Suomessa harkittiin siihen liittymistä tuolloin tehdyn lausuntokierroksen perusteella. Sopimusta ei ratifioitu, koska siihen katsottiin liittyvän useita ongelmallisia elementtejä, joiden vuoksi Suomi ei ole tähänkään mennessä sopimukseen liittynyt. Yhtenä puutteena voi pitää sopimuksen alaa: sopimus perustuu siirtotyöläisen käsitteelle, joka ei erityisen hyvin vastaa nykyistä ajattelua maahanmuuton perusteista ja maahanmuuttajien asemasta. Sopimus pyrkii kattamaan siirtotyöläisten oikeudet erittäin laajasti ja yksityiskohtaisesti, ml. esimerkiksi oikeus elämään ja kidutuksen kielto. Tältä osin se on päällekkäinen muiden Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.
Ihmisoikeudet koskevat yleisesti kaikkia valtion oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvia, joten tältä kannalta sopimuksen ei ole katsottu tuovan merkittävää lisäarvoa siirtotyöläisten ihmisoikeuksien toteutumiselle. Sopimukseen sisältyy myös mm. valtioiden välisiä velvoitteita oikeudenmukaisen siirtolaishallinnon luomisesta. Koska ihmisoikeudet ovat yksilön oikeuksia, voi tämäntyyppisten säännösten asema osana ihmisoikeussopimuksia olla ihmisoikeusvelvoitteiden kohdentumista hämärtävä. Muutkaan EU-maat eivät ole sopimukseen liittyneet. Toisaalta siirtotyöläisten oikeuksia koskevaan sopimukseen sisältyy oma valvontamekanismi. Vaikka ulkomaalaisten oikeuksien toteutuminen on säännöllisesti esillä Suomen ihmisoikeuksiin perustuvan raportoinnin yhteydessä, voi olla aiheellista pohtia, olisiko erillisellä valvontamekanismilla siirtotyöläisten oikeuksia vahvistava vaikutus.
Koska YK:n siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskeva sopimus on tullut äskettäin kansainvälisesti voimaan ja koska Suomessa on käynnistetty hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelu, on ulkoasiainministeriön tarkoitus lähiaikoina käynnistää lausuntokierros siitä, tulisiko Suomen harkita ao. sopimuksen ratifiointia. Jatkotoimia harkitaan lausuntokierroksen tulosten perusteella.