Siirtolaisten oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset

Kirjallinen kysymys KK 6/2004
Linkki alkuperäiseen asiakirjaan

Esityksen sisältö

Jälleen viime syksyn ja tämän talven aikana on ehtinyt eri yhteyksissä tulla ilmi monia, osittain varsin vakaviakin puutteita maahanmuuttajien asemaa koskevissa säädöksissä, työelämän käytännöissä sekä viranomaisvalvonnassa.

Useimmilla työpaikoilla ulkomaalaista työntekijää kohdellaan varmasti hyvin ja tasa-arvoisesti. Kuitenkin ulkomaalaiselle työnhakijalle on Suomessa varsin tavallista edelleen esimerkiksi se, että töitä on vaikea saada, vaikka henkilön ammattitaito olisi erinomainen, koska hakijoilta saatetaan vaatia työstä riippumatta mm. poik­keuksellista kielitaitoa. Harvinaista ei myöskään ole se, että ulkomaalaiselle työntekijälle maksetaan matalampaa palkkaa kuin suomalaiselle työtoverilleen. Ulkomaalaisen arkea ovat erityisesti myös pätkätyöt ja pitkät työttömyysjaksot ilman työttömyyskorvausta. Tätä vielä paljon karkeampaakin, jopa ulkomaisen työvoiman väärinkäyttöä, esiintyy. On tullut ilmi, että työtä tehdään ja teetetään ilman laillisia lupia ja sopimuksia. Tämä aiheuttaa sen, että työntekijän oikeusturva on mitätön ja työntekijä on erilaisen painostuksen ja mielivallan helppo kohde.

Ulkomaalaisten osuus suomalaisesta työvoimasta kasvaa koko ajan. Suomi myös tarvitsee ulkomaista työvoimaa vuosi vuodelta yhä enemmän. Eräiden arvioiden mukaan uusien työntekijöiden tarve tulevina vuosina tulee olemaan vuosittain 10 000—20 000 henkilöä suurempi kuin työmarkkinoille tuleva uusi työvoima. Kuitenkin samaan aikaan maahanmuuttopolitiikka, lainsäädäntö, koulutus ja asenteet laahaavat perässä ja ovat riittämättömiä. Näin on todennut muun muas­sa NetEffect Oy raportissaan valtiontilintarkastajille "Kohti kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa — taustaselvitys maahanmuuttopolitiikan tilasta ja kehittämistarpeista" (13.11.2003).

Erilaisia keinoja tilanteen parantamiseksi on myös esitetty. Esimerkiksi ammattiyhdistykset ovat väläytelleet tilanteen parantamiseksi ammattiliiton itsenäistä kanneoikeutta, jotta myös yksittäisen ulkomaalaisen työntekijän oikeuksia kyettäisiin puolustamaan. Myös eduskunnan käsiteltävänä oleva ulkomaalaislain uudistusesitys pyrkii osittain puuttumaan näihin ongelmiin.

Suomi on liittynyt useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat myös siirtolaisten asemaa. On kuitenkin edelleen erityisesti siirtolaisten oikeuksia koskevia sopimuksia, joita Suomi ei ole ratifioinut. Näistä yksi ehkä tärkeimpiä on YK:n kansainvälinen siirtolaisten oikeuksien sopimus, joka tuli kansainvälisesti voimaan vuoden 2002 lopussa. Esimerkiksi NetEffect Oy suosittaa raportissaan kansallisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi Suomen liittymistä tähän sopimukseen. Lisää siirtolaisia koskevia sopimuksia, joita Suomi ei ole allekirjoittanut, löytyy ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksista.

Kansainvälisiin sopimuksiin liittyminen olisi yksi selkeä tapa parantaa ulkomaisen työvoiman heikkoa asemaa ja oikeusturvaa Suomessa. Sopimuksiin liittyminen myös kohentaisi kuvaa Suomesta vastuullisena ulkomaalaispolitiikan harjoittajana ja houkuttelevana työpaikkana tulevaisuuden kovenevassa kilpailussa ammattitaitoisesta työvoimasta. Tulee muistaa, että työvoiman halu tulla Suomeen riippuu aina mm. siitä, minkälaista työsuhdeturvaa, sosiaalista turvaverkkoa ja henkilöstöpolitiikkaa täällä pystytään tulijalle tarjoamaan. Jo nyt on EU:n jäsenmaissa havaittavissa kilpailua varsinkin korkeasti koulutetusta työvoimasta.

Meriläinen Rosa /vihr

Mitkä ovat ne syyt, joiden vuoksi Suomi ei ole liittynyt YK:n kansainväliseen siirtolaisten oikeuksien sopimukseen ja

aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin maamme liittymiseksi sellaisiin kansainvälisesti tärkeisiin siirtolaisten oikeuksia koskeviin sopimuksiin, kuten YK:n kansainväliseen siirtolaisten oikeuksien sopimukseen?

Ulkoasiainministeri Tuomioja Erkki

Kansainvälistymisen yhtenä osana myös Suomen työmarkkinat kansainvälistyvät. Kysymyksen ulkomaisen työvoiman asemasta tekevät ajankohtaiseksi myös keskustelu Suomen väestökehityksestä ja työvoiman tarpeesta tulevaisuudessa. Edustaja Meriläisen esille nostamat kysymykset maahan asettuvien ulkomaalaisten oi­keuksien toteutumisesta käytännössä Suomen työmarkkinoilla ovat siten hyvin ajankohtaisia.

Keskusteltaessa ulkomaisen työvoiman asemasta on tärkeää huomioida, että maahan muuttavat ovat ennen kaikkea ihmisiä, joiden osalta myös mm. perheen ja lasten tarpeet tulee ottaa riittävästi huomioon. Tältä kannalta monikulttuurisen yhteiskunnan edellytysten tukeminen samoin kuin hyvien etnisten suhteiden rakentaminen yhteiskunnassa yleisesti nousee merkittävään asemaan keskusteltaessa Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Hallituksen hallitusohjelmassa sitoudutaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman laatimiseen. Työministeriö on joulukuussa 2003 asettanut maaherra Rauno Saaren johdolla toimivan virkamiestyöryhmän, jonka tehtävänä on valmistella maahanmuuttopolitiikan ministerityöryhmän käsiteltäväksi esitys hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi. Työryhmän työ on käynnistynyt ja se saatetaan päätökseen vuoden 2005 aikana. Työryhmässä on tilaisuus käsitellä myös edustaja Meriläisen kysymyksessä käsiteltyjä ajankohtaisia maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan haasteita. Tällainen on esimerkiksi ulkomaalaisten työntekijöiden tasa-arvoisen kohtelun varmistaminen Suomen työmarkkinoilla.

Uusi yhdenvertaisuuslaki ( 21/2004) tuli voimaan 1.2.2004. Sen tarkoituksena on turvata ja edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnan eri lohkoilla. Laissa kielletään ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä. Lakia sovelletaan työhönottoperusteisiin, työoloihin, työehtoihin, uralla etenemiseen, koulutukseen sekä yrittämisen edellytyksiin ja elinkeinotoiminnan tukemiseen. Laki myös kieltää henkilön asettamisen eri asemaan etnisen alkuperän perusteella sosiaali- ja terveyspalveluissa, sosiaaliturvaetuuksissa tai muissa sosiaalisin perustein myönnettävissä tuissa ja etuuksissa.

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää viranomaisten edistävän kaikessa toiminnassaan yhdenvertaisuutta. Lain perusteella voidaan myös tuomita maksamaan hyvitystä syrjinnän kohteeksi joutuneelle enintään 15 000 euroa. Työ- ja palvelussuhteissa lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Muilla alueilla etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän valvonta kuuluu vähemmistövaltuutetun ja perustettavan syrjintälautakunnan tehtäviin.

Uusi laki ja sen mahdollistama tehostettu valvonta on tärkeää juuri maassa asuvien ulkomaalaisten kannalta, jotka eivät välttämättä ole tunteneet ja pystyneet täysin hyödyntämään muun lainsäädännön mahdollistamia oikeussuojakeinoja. Tämän lisäksi voi todeta, että hallituksen esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Kansanedustaja Meriläisen kysymyksessä nostetaan esiin Suomen liittyminen siirtolaisten oikeuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, erityisesti vuodelta 1990 olevaan YK:n siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen.

Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.7.2003. Sopimuksen tultua hyväksytyksi 1990-luvun alussa Suomessa harkittiin siihen liittymistä tuolloin tehdyn lausuntokierroksen perusteella. Sopimusta ei ratifioitu, koska siihen katsottiin liittyvän useita ongelmallisia elementtejä, joiden vuoksi Suomi ei ole tähänkään mennessä sopimukseen liittynyt. Yhtenä puutteena voi pitää sopimuksen alaa: sopimus perustuu siirtotyöläisen käsitteelle, joka ei erityisen hyvin vastaa nykyistä ajattelua maahanmuuton perusteista ja maahanmuuttajien asemasta. Sopimus pyrkii kattamaan siirtotyöläisten oikeudet erittäin laajasti ja yksityiskohtaisesti, ml. esimerkiksi oikeus elämään ja kidutuksen kielto. Tältä osin se on päällekkäinen muiden Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Ihmisoikeudet koskevat yleisesti kaikkia valtion oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvia, joten tältä kannalta sopimuksen ei ole katsottu tuovan merkittävää lisäarvoa siirtotyöläisten ihmisoikeuk­sien toteutumiselle. Sopimukseen sisältyy myös mm. valtioiden välisiä velvoitteita oikeudenmukaisen siirtolaishallinnon luomisesta. Koska ihmisoikeudet ovat yksilön oikeuksia, voi tämäntyyppisten säännösten asema osana ihmisoikeussopimuksia olla ihmisoikeusvelvoitteiden kohdentumista hämärtävä. Muutkaan EU-maat eivät ole sopimukseen liittyneet. Toisaalta siirtotyöläisten oikeuksia koskevaan sopimukseen sisältyy oma valvontamekanismi. Vaikka ulkomaalaisten oikeuksien toteutuminen on säännöllisesti esillä Suomen ihmisoikeuksiin perustuvan raportoinnin yhteydessä, voi olla aiheellista pohtia, olisiko erillisellä valvontamekanismilla siirtotyöläisten oikeuksia vahvistava vaikutus.

Koska YK:n siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskeva sopimus on tullut äskettäin kansainvälisesti voimaan ja koska Suomessa on käynnistetty hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelu, on ulkoasiainministeriön tarkoitus lähiaikoina käynnistää lausuntokierros siitä, tulisiko Suomen harkita ao. sopimuksen ratifiointia. Jatkotoimia harkitaan lausuntokierroksen tulosten perusteella.

Käsittelyt

  • Vireilletulo

  • Pöydällepano

  • Käsittely päättynyt