Raa’an väkivallan määritelmä kuvaohjelmissa

Kirjallinen kysymys KK 591/2002
Linkki alkuperäiseen asiakirjaan

Esityksen sisältö

Rikoslaissa kielletään raakaa väkivaltaa sisältävien kuvaohjelmien myyminen, vuokraaminen, levittäminen ja valmistaminen. Kuvaohjelmien tarkastuslaissa ei ole kielletty väkivaltaa sisältävän kuvaohjelman levittämistä muutoin kuin alle 18-vuotiaille. Kuvaohjelmien tarkastuslaki pyrkii olemaan luonteeltaan lastensuojelulaki, ja sen vuoksi se koskee vain alle 18-vuotiaille esitettäviä ja levitettäviä kuvaohjelmia. Yli 18-vuotiaille suunnatut ohjelmat, toisin sanoen kova pornografia ja fiktiiviset väkivaltakuvaukset, on ilmoitettava tarkastamolle, minkä jälkeen niitä voidaan levittää suoraan K-18-merkinnällä.

Valtion elokuvatarkastamo määrittelee väkivaltaisuuden ja raa"an väkivaltaisuuden eroksi sen, onko väkivalta fiktiivistä vai aitoa. Rikoslaissa ei siis raa"alla väkivaltaisuudella elokuvatarkastamon tulkinnan mukaan tarkoiteta fiktiivistä väkivaltaa, vaan ai­noastaan aitoja väkivaltakuvauksia: aito pahoinpitely, aito raiskaus, eläinrääkkäys ja teloitus. Aitouskaan ei välttämättä tee väkivaltakuvauksesta rikollista. Pykälän toisen momentin mukaan tiedonvälitystä palvelevan luonteen tai ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi kuvausta voi joissakin tapauksissa pitää perusteltuna. Elokuvatarkastamon tulkinnan mukaan aidon väkivaltakuvauksen tekee raa"aksi se, jos sitä esitetään viihteenä.

Kuvaohjelmia koskevaa lakia säädettäessä eduskunnan tarkoitus oli nähdäkseni asettaa jonkinlaisia rajoituksia väkivaltakuvausten levittämiselle. Nykyinen tulkinta on niin väljä, että raa"an väkivaltakuvauksen levittämiskiellolla ei käytännössä ole juuri mitään rikosoikeudellista merkitystä. Ilmeisesti yhtään tuomiota tästä rikoksesta ei ole annettu lain säätämisen jälkeen. Aidon väkivallan kuvaaminen viihteenä on rikoslain puitteissa mahdollista tuomita jo rikokseen yllyttämisenä tai osallisuutena rikokseen. Mikä on siis lain funktio, kun tulkinta on näin väljä?

Fiktiivisestä väkivallasta pystytään nykyisellä tekniikalla tekemään aidon näköistä ja jopa raaempaa kuin aitoa väkivaltaa kuvauksissa käyttäen. Fiktiivisen väkivaltakuvauksen viihteellisyys vaikuttaa katsojaan lähes yhtä voimakkaasti kuin aidon väkivallan katsominen. Nähdäkseni ei ole kiellettyä markkinoida fiktiivistä väkivaltaviihdettä aitona kuvauksena, jolloin vaikutus katsojaan ei eroa aidosta kuvauksesta. Todellisuus-TV:n yleistyessä tällaisten kuvausten suosiokin kasvanee. Jos kuvaohjelmalain tarkoitus on väkivaltaisten kuvaohjelmien epäsuotuisan vaikutuksen ehkäiseminen, ei nykyistä tulkintaa voi pitää perusteltuna. Mikäli taas lähtökohtana on estää rikoksia kuvaohjelmien tuotannossa, väkivaltakuvausten levittämistä koskeva rikoslain pykälä on turha, koska rikoslain puitteissa on mahdollista tuomita näistä henkirikoksista muutenkin.

Pykälän toisessa momentissa annetaan vapaus kuvata väkivaltaa myös taiteellisen arvon vuoksi. Väkivaltakuvausten levittämisen kieltämisen sijaan tämä rikoslain pykälä antaa siihen erityisen mahdollisuuden. Mikäli ohjelman tuottaja ymmärtää vedota taiteellisiin näkökohtiin, häntä ei voitane tuomita osallisuudesta rikokseen tai siihen yllyttämiseen, vaikka on perusteetonta tehdä väkivallasta taidetta, mikäli se ei palvele tiedonvälitystä. Mikä erottaa tällaisen taiteen viihteestä?

Räsänen Päivi /kd

Mikä on hallituksen näkemys rikoslaissa kielletyn raa"an väkivaltakuvauksen määritelmästä,

vastaako se hallituksen mielestä eduskunnan näkemystä lakia säädettäessä ja

mitä hallitus aikoo tehdä raa"an väkivaltaviihteen levittämisen ehkäisemiseksi?

Kulttuuriministeri Dromberg Kaarina

Rikoslain 17 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan tuomitaan se, joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan elokuvia tai muita liikkuvia kuvia taikka sellaisia sisältäviä tallenteita, joissa esitetään raakaa väkivaltaa. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Pykälä tuli voimaan nykyisessä muodossaan vuoden 1999 alusta.

Tätä ennen asiasta säädettiin rikoslain 16 luvun 26 §:ssä. Ilmaisulla "raaka väkivalta" tarkoitettiin tuolloin lähinnä sellaisia kuvauksia, joiden esittäminen on väkivaltaisen sisältönsä vuoksi elokuvien tarkastuksessa kielletty tai olisi tullut kielletyksi, jos ne olisi toimitettu tarkastettaviksi.

Voimassa olevaa 17 luvun 17 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 6/1997 vp) todetaan, että esityksen raakuutta punnittaessa kuvausta on arvioitava kokonaisuutena. Pykälän sanamuoto mahdollistaa myös sen, että kuvausta pidetään raakana, vaikka vain osa siitä sisältäisi raa"an väkivaltaista ainesta. Esityksen perusteluissa todetaan myös, että raakuuden vaikutelma edellyttää usein sellaista realistisuutta, että katsoja voi mieltää tapahtumat mahdollisiksi todellisessa elämässä.

Perusteluista käy ilmi, että pykälässä tarkoitetulta raa"alta väkivallalta ei nimenomaisesti edellytetä sen olevan aitoa, vaan fiktiivinenkin väkivaltakuvaus saattaa tulla kysymykseen. Keskeistä raakuuden arvioinnissa on sen kokonaisar­viointi.

Väkivaltakuvauksen levittämistä koskevaa rikoslain säännöstä on käytännössä sovellettu vähän. Vuosina 1991—2000 sitä on sovellettu tuomioistuimessa vain kerran, vuonna 1999. Seuraamukseksi tuomittiin sakkoa.

Pykälän 2 momentissa säädetään rajoituksia 1 momentin soveltamisalaan elokuvan tai tallenteen tiedonvälitystä palvelevan luonteen taikka ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi tai tallenteen tarkastamisen johdosta.

Soveltamisalan rajoitusta koskevasta 2 momentista ei aiheudu vakavia ongelmia eikä raa"an väkivallan levityksen lisääntymistä, koska taiteellisesti merkittävät elokuvat eivät kuulu kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain ( 775/2000) 4 §:ssä tarkoitettuihin tarkastuksesta vapautettuihin kuvaohjelmiin. Näin ollen mainitut elokuvat tai kuvatallenteet, jotka on tarkoitettu alle 18-vuotiaille, menevät säännönmukaisesti elokuvien tarkastukseen.

Edellä esitettyjen näkökohtien valossa rikoslain 17 luvun 17 §:ään sisältyvä raa"an väkivaltakuvauksen määritelmä vastaa valtioneuvoston käsityksen mukaan myös eduskunnan näkemystä asiasta lakia säädettäessä.

Kuvaohjelmien tarkastamisesta annettu laki ( 775/2000) tuli voimaan 1.1.2001. Samalla kumottiin laki elokuvien tarkastamisesta, laki elokuvien tarkastamisen toimittamisesta sekä laki videoiden ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta. Uuden lain keskeinen lähtökohta on alaikäisten suojelu heidän kehitystään haittaavalta aineistolta.

Lain uudistuksen jälkeen kuvaohjelmien ennakkotarkastusta sovelletaan ainoastaan alaikäisille (alle 18-vuotiaille) tarkoitettuihin kuvaohjelmiin. Lain nojalla alle 18-vuotiaille tarkoitetut elokuvateattereissa esitettävät elokuvat ja kaupallisessa levityksessä olevat videot on tarkastettava ennen niiden esittämistä tai levittämistä. Tarkastusviranomaisena toimiva Valtion elokuvatarkastamo asettaa tarkastetulle kuvaohjelmalle ikärajan, joka voi olla kaikille sallittu, 7, 11 tai 15 vuotta. Tarkastuksesta vapautetut täysi-ikäisille tarkoitetut kuvaohjelmat merki­­­tään­ ­K-18-merkinnällä.

Ennakkotarkastus ei koske vuorovaikutteisia kuvaohjelmia, kuten video- ja tietokonepelejä. Maahantuojan tai valmistajan on kuitenkin merkittävä levityksessä oleviin peleihin suositusikäraja. Ikärajat ovat samat kuin muissakin kuvaohjelmissa.

Kaikista tarkastamattomista kuvaohjelmista, lähinnä aikuisille suunnatuista kuvaohjelmista sekä video- ja tietokonepeleistä, on tehtävä ilmoitus Valtion elokuvatarkastamoon. Tarkastusvelvollisuus ei koske televisiossa lähetettäviä ohjelmia.

Lainsäädännön uudistuksen tavoittena oli saattaa elokuvien ja muiden kuvaohjelmien ennakkotarkastusjärjestelmä perustuslain 12 §:n 1 momentin sananvapaussäännösten mukaiseksi. Säännös sallii vain lasten suojelemiseksi välttämättömät rajoitukset, joista tulee säätää lailla. Tarkastuksesta vapautettuja ohjelmia, vuorovaikutteisia ohjelmia ja tarkastamattomia täysi-ikäisille suunnattuja ohjelmia koskeva ilmoitusvelvollisuus tehostaa Valtion elokuvatarkastamon mahdollisuuksia valvoa kuvaohjelmien esittämistä ja levittämistä.

Uuden lain jälkivalvonta on ollut poliisin vastuulla. Aikaisempien lakien luomaan tilanteeseen verrattuna poliisin tehtävä on kuitenkin olennaisesti helpottunut sikäli, että ilmoitusvelvollisuus koskee nyt myös kovan pornografian levitystä ja peliohjelmia. Lain ennaltaehkäisevä vaikutus on näin suuri. Poliisin ja Valtion elokuvatarkastamon yhteisesti suunnittelemassa ja Helsingissä helmikuussa 2002 toteutetussa valvontaiskussa saatettiin todeta, että lakia on noudatettu melko hyvin.

Opetusministeriö on toukokuussa antanut virkamiestyöryhmälle tehtäväksi laatia 15.1.2003 mennessä arviointi kuvaohjelmien tarkastamista koskevan uuden lainsäädännön vaikutuksista ja tavoitteiden toteutumisesta sekä selvittää alan kehittämistoimia Euroopassa. Arvioinnista saataneen tarkempia tietoja myös siitä, mitä ongelmia nykyisin väkivaltaviihteen levittämiseen liittyy.

Käsittelyt

  • Vireilletulo

  • Pöydällepano

  • Käsittely päättynyt