Rikoslain 17 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan tuomitaan se, joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan elokuvia tai muita liikkuvia kuvia taikka sellaisia sisältäviä tallenteita, joissa esitetään raakaa väkivaltaa. Rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Pykälä tuli voimaan nykyisessä muodossaan vuoden 1999 alusta.
Tätä ennen asiasta säädettiin rikoslain 16 luvun 26 §:ssä. Ilmaisulla ”raaka väkivalta” tarkoitettiin tuolloin lähinnä sellaisia kuvauksia, joiden esittäminen on väkivaltaisen sisältönsä vuoksi elokuvien tarkastuksessa kielletty tai olisi tullut kielletyksi, jos ne olisi toimitettu tarkastettaviksi.
Voimassa olevaa 17 luvun 17 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä ( HE 6/1997 vp) todetaan, että esityksen raakuutta punnittaessa kuvausta on arvioitava kokonaisuutena. Pykälän sanamuoto mahdollistaa myös sen, että kuvausta pidetään raakana, vaikka vain osa siitä sisältäisi raa”an väkivaltaista ainesta. Esityksen perusteluissa todetaan myös, että raakuuden vaikutelma edellyttää usein sellaista realistisuutta, että katsoja voi mieltää tapahtumat mahdollisiksi todellisessa elämässä.
Perusteluista käy ilmi, että pykälässä tarkoitetulta raa”alta väkivallalta ei nimenomaisesti edellytetä sen olevan aitoa, vaan fiktiivinenkin väkivaltakuvaus saattaa tulla kysymykseen. Keskeistä raakuuden arvioinnissa on sen kokonaisarviointi.
Väkivaltakuvauksen levittämistä koskevaa rikoslain säännöstä on käytännössä sovellettu vähän. Vuosina 1991—2000 sitä on sovellettu tuomioistuimessa vain kerran, vuonna 1999. Seuraamukseksi tuomittiin sakkoa.
Pykälän 2 momentissa säädetään rajoituksia 1 momentin soveltamisalaan elokuvan tai tallenteen tiedonvälitystä palvelevan luonteen taikka ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi tai tallenteen tarkastamisen johdosta.
Soveltamisalan rajoitusta koskevasta 2 momentista ei aiheudu vakavia ongelmia eikä raa”an väkivallan levityksen lisääntymistä, koska taiteellisesti merkittävät elokuvat eivät kuulu kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain ( 775/2000) 4 §:ssä tarkoitettuihin tarkastuksesta vapautettuihin kuvaohjelmiin. Näin ollen mainitut elokuvat tai kuvatallenteet, jotka on tarkoitettu alle 18-vuotiaille, menevät säännönmukaisesti elokuvien tarkastukseen.
Edellä esitettyjen näkökohtien valossa rikoslain 17 luvun 17 §:ään sisältyvä raa”an väkivaltakuvauksen määritelmä vastaa valtioneuvoston käsityksen mukaan myös eduskunnan näkemystä asiasta lakia säädettäessä.
Kuvaohjelmien tarkastamisesta annettu laki ( 775/2000) tuli voimaan 1.1.2001. Samalla kumottiin laki elokuvien tarkastamisesta, laki elokuvien tarkastamisen toimittamisesta sekä laki videoiden ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta. Uuden lain keskeinen lähtökohta on alaikäisten suojelu heidän kehitystään haittaavalta aineistolta.
Lain uudistuksen jälkeen kuvaohjelmien ennakkotarkastusta sovelletaan ainoastaan alaikäisille (alle 18-vuotiaille) tarkoitettuihin kuvaohjelmiin. Lain nojalla alle 18-vuotiaille tarkoitetut elokuvateattereissa esitettävät elokuvat ja kaupallisessa levityksessä olevat videot on tarkastettava ennen niiden esittämistä tai levittämistä. Tarkastusviranomaisena toimiva Valtion elokuvatarkastamo asettaa tarkastetulle kuvaohjelmalle ikärajan, joka voi olla kaikille sallittu, 7, 11 tai 15 vuotta. Tarkastuksesta vapautetut täysi-ikäisille tarkoitetut kuvaohjelmat merkitään K-18-merkinnällä.
Ennakkotarkastus ei koske vuorovaikutteisia kuvaohjelmia, kuten video- ja tietokonepelejä. Maahantuojan tai valmistajan on kuitenkin merkittävä levityksessä oleviin peleihin suositusikäraja. Ikärajat ovat samat kuin muissakin kuvaohjelmissa.
Kaikista tarkastamattomista kuvaohjelmista, lähinnä aikuisille suunnatuista kuvaohjelmista sekä video- ja tietokonepeleistä, on tehtävä ilmoitus Valtion elokuvatarkastamoon. Tarkastusvelvollisuus ei koske televisiossa lähetettäviä ohjelmia.
Lainsäädännön uudistuksen tavoittena oli saattaa elokuvien ja muiden kuvaohjelmien ennakkotarkastusjärjestelmä perustuslain 12 §:n 1 momentin sananvapaussäännösten mukaiseksi. Säännös sallii vain lasten suojelemiseksi välttämättömät rajoitukset, joista tulee säätää lailla. Tarkastuksesta vapautettuja ohjelmia, vuorovaikutteisia ohjelmia ja tarkastamattomia täysi-ikäisille suunnattuja ohjelmia koskeva ilmoitusvelvollisuus tehostaa Valtion elokuvatarkastamon mahdollisuuksia valvoa kuvaohjelmien esittämistä ja levittämistä.
Uuden lain jälkivalvonta on ollut poliisin vastuulla. Aikaisempien lakien luomaan tilanteeseen verrattuna poliisin tehtävä on kuitenkin olennaisesti helpottunut sikäli, että ilmoitusvelvollisuus koskee nyt myös kovan pornografian levitystä ja peliohjelmia. Lain ennaltaehkäisevä vaikutus on näin suuri. Poliisin ja Valtion elokuvatarkastamon yhteisesti suunnittelemassa ja Helsingissä helmikuussa 2002 toteutetussa valvontaiskussa saatettiin todeta, että lakia on noudatettu melko hyvin.
Opetusministeriö on toukokuussa antanut virkamiestyöryhmälle tehtäväksi laatia 15.1.2003 mennessä arviointi kuvaohjelmien tarkastamista koskevan uuden lainsäädännön vaikutuksista ja tavoitteiden toteutumisesta sekä selvittää alan kehittämistoimia Euroopassa. Arvioinnista saataneen tarkempia tietoja myös siitä, mitä ongelmia nykyisin väkivaltaviihteen levittämiseen liittyy.