Kysymyksen taustalla ovat kilpailuolosuhteet ja hintojen kehitys lannoitteiden markkinoilla. Alaa koskevat kilpailukysymykset ovat olleet viime vuosina myös kilpailuviranomaisten arvioitavana. Yara/Kemira GrowHow –yrityskaupan tutkiminen kuului komission toimivaltaan. Kilpailuvirasto oli tutkimusten kestäessä aktiivisesti yhteydessä komissioon ja selvitti kilpailutilannetta Suomen markkinoilla. Komissio ei nähnyt kaupasta sinänsä aiheutuvan kilpailuongelmia Suomessa eikä Kilpailuvirastolla ole syytä epäillä Komission johtopäätöksiä vääriksi. Yaralla ei ollut ennen yrityskauppaa Kemira Growhow”n kanssa päällekkäistä toimintaa Suomessa, joten osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ei kaupan myötä muuttunut, vaan ainoastaan omistaja vaihtui.
Kilpailuvirasto on aiemmin tutkinut esimerkiksi Kemira Agro Oy:n toimintaa ja vuonna 2000 antamassaan päätöksessä todennut, että Kemira Agro Oy:llä oli määräävä markkina-asema pelto- ja metsälannoitteiden valmistuksessa ja kaupassa tukkuportaalla Suomen alueella. Kilpailu lannoitemarkkinoilla ei ollut kovin tehokasta. Vaikka Kemiran alennuskäytäntöjä pidettiin kilpailunrajoituslain vastaisina, Kemiralle ei esitetty seuraamusmaksua sen korjattua alennuskäytäntöjään selvitysten aikana.
Kohtuuton hinnoittelu on eräs määräävän markkina-aseman väärinkäytön muoto, ja tiedotusvälineissä esitettyjen tietojen mukaan Kilpailuvirastolle ollaan lähiaikoina tekemässä toimenpidepyyntöä, jonka perusteella tulisi arvioitavaksi, onko lannoitteiden hinnoittelussa rikottu kilpailunrajoituslakia. Kilpailulainsäädäntö tarjoaa viranomaisille tehokkaat työkalut puuttua alalla mahdollisesti ilmeneviin kiellettyihin kilpailunrajoituksiin. On kuitenkin otettava huomioon, että Euroopan yhteisön oikeuskäytännössä kynnys hinnankorotuksiin puuttumiseen on asetettu tosiasiassa varsin korkealle.
Kilpailu lannoitteissa on tällä hetkellä heikkoa, mutta tyypillisesti korkeat katteet houkuttelevat uusia yrittäjiä, minkä myötä hintataso laskee. Alalle tulosta on jo nyt havaittavissa ensi merkkejä, ja lehtitietojen mukaan lannoitteiden tuontia ulkomailta ollaan aloittamassa piakkoin.
Kilpailun turvaamisen vuoksi onkin tärkeää huolehtia siitä, ettei tuonnille aseteta tarpeettomasti esteitä. EU:ssa lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden tuontitullit ovat korkeimmillaan 6,5 %, mikä on EU:n keskimääräistä teollisuustuotteiden tullitasoa korkeampi. Maailman kauppajärjestö WTO:n menneillään olevan neuvottelukierroksen tuloksena tullien odotetaan laskevan siten, että ne olisivat korkeimmillaan noin 3,5 %. Lisäksi EU on mukana aloitteessa, joka toteutuessaan poistaisi kokonaisuudessaan teollisuusmaiden kemikaalisektorin tuotteiden, mukaan lukien lannoitteet ja niiden raaka-aineet, tullit viiden vuoden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Hallitus on aktiivisesti tukenut tällaisen sopimuksen aikaansaamista osana EU:n yhteisen kauppapolitiikan valmistelua.
Normaalien tuontitullien lisäksi EU soveltaa polkumyyntitulleja useista maista peräisin oleville typpilannoitteille ja kaliumkloridille. Näitä tuotteita koskevissa polkumyyntitutkinnoissa komissio on katsonut, että toimien asettamisen vaikutus maanviljelijöille on vähäinen. Vaikka polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä joissain tilanteissa olisikin hintoja korottava vaikutus, ne ovat lainmukaisella tavalla käytettyinä hyödyllinen instrumentti, jolla pyritään poistamaan epäreilua kilpailua. Suomi suhtautuu kuitenkin kriittisesti polkumyynti-instrumentin käyttämiseen ja kannattaa toimien asettamista vain tapauksissa, joissa on näyttöä siitä, että polkumyynnistä aiheutuu EU-teollisuudelle merkittävää vahinkoa ja joissa toimenpiteiden asettaminen on EU:n kokonaisintressien mukaista.
Kilpailuolosuhteisiin lannoitemarkkinoilla sekä kilpailevien tuotteiden markkinoille tulon edellytyksiin vaikuttaa keskeisesti myös lannoitteiden laatua koskeva sääntely, kuten lannoitevalmisteiden kadmiumpitoisuuksia koskevat normit. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa ja arvioi lannoitteiden laatua koskevan sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta ja mahdollisia muutostarpeita. Tällöin tulevat punnittavaksi sekä sääntelyn vaikutukset markkinoiden toimivuuteen että ympäristö- ja terveysvaikutukset.