Home- ja kosteusongelmista kärsivien työntekijöiden toimeentulo ja oikeudet

Kirjallinen kysymys KK 404/2006
Linkki alkuperäiseen asiakirjaan

Esityksen sisältö

Homeongelmia aiheuttavien työskentelytilojen määrä Suomessa on merkittävä. Tästä eivät valitettavasti tee poikkeusta valtion tai kun­tien rakennuksetkaan, joten yhteiskunta myös työnantajan ominaisuudessa on vastuussa nykyisen heikon tilanteen parantamisesta. Esimerkiksi Lai­hian terveysasemalla on tehty monia remontteja, joiden tarkoituksena oli poistaa kostuneet ja homeiset rakenteet, mutta tilannetta ei ole saamieni tietojen mukaan vieläkään saatu kokonaan korjattua.

Eräällä henkilöllä, joka työskentelee Laihian terveysasemalla, on todettu ammattitautina jo vuonna 1994 ns. homepölykeuhko, jonka hän on saanut altistuttuaan homeitiöille työskennellessään Isonkyrön hammashoitolassa. Jo tuolloin työnantajana oli sama taho kuin Laihian terveysasemalla eli Kyrönmaan terveyskeskuskunta­yhtymä. Tilanteen pahentuessa Laihian ter­veysasemalla ko. henkilö määrättiin jäämään sairauslomalle työskentelytilojen kosteus- ja homevaurioiden vuoksi 1.11.2003 alkaen. Tästä eteenpäin työntekijälle on aiheutunut suuria taloudellisia vaikeuksia, koska työnantaja hyväksyi sairausloman palkattomana. Tämän lisäksi vakuutusyhtiö ei korvannut mitään, koska sen näkemyksen mukaan sairausloman syynä ei ollut ammattitauti vaan työnantajan tilat. Työnantaja puolestaan katsoi, ettei työtä voi suorittaa muissa tiloissa. Kelalta työntekijä ei ole saanut sai­rauspäivärahaa kuin ensimmäisiltä kahdelta kuukaudelta.

Kun ko. henkilön sairausloma päättyi 31.3.2005, hän yritti palata työpaikalle, mutta sairastui pian uudelleen. Nyt kun sairauslomaa oli kestänyt jo pitkän aikaa ja työkyvyttömyyseläkehakemus oli hylätty, pääsi työntekijä tilanneselvittelyyn Kuntien eläkevakuutuksen korvaamana. Tässä yhteydessä keskusteltiin työnantajan edustajan, Laihian terveysaseman vastaavan hammaslääkärin kanssa, joka ilmoitti, että ko. työntekijä irtisanotaan, jos sairausloma vielä jatkuu. Näin on päädytty tilanteeseen, jossa työntekijä on saanut loppuelämäkseen riesaksi sairauden, joka on aiheutunut työnantajan vastuulla olevien kiinteistöjen hoidon ja huollon laiminlyönneistä, sekä menettänyt ansiotulonsa pitkältä sairausloma-ajalta. Kaiken tämän lisäksi häntä uhataan irtisanomisella.

Onko lainsäädäntömme todellakin tällä hetkellä niin huonolla tasolla, ettei ihmisiä ja heidän toimeentuloaan voida suojella silloin, kun työnantajien laiminlyönnit aiheuttavat työntekijöille vakavan sairauden sekä ansiotulojen menetyksen ja työnantajat uhkaavat heitä tämän lisäksi irtisanomisilla, jos työtä ei enää pysty tekemään? Työnantajallahan on lakisääteinen velvollisuus huolehtia työntekijöidensä työkyvyn turvaamisesta ja ylläpidosta parantamalla tarpeellisilla toimenpiteillä työympäristöä ja työolosuhteita. Työnantajalla on näin myös velvollisuus pyrkiä työolosuhteiden parantamiseen sellaisiksi, että sairastunut työntekijä voi turvallisesti palata työhönsä, eikä tämän velvollisuuden täyttämistä voi sivuuttaa esim. irtisanomisuhkauksin.

Vistbacka Raimo /ps

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että lainsäädännön tarkentamisen ja muiden keinojen avulla voidaan varmistaa se, etteivät työntekijät menetä terveytensä lisäksi toimeentuloaan silloin, kun työnantaja laiminlyömällä työskentelytilojen huollon aiheuttaa työntekijöille homeesta tai rakenteiden kosteudesta johtuvan työkyvyn menetyksen ja

onko hallituksen mielestä lainsäädäntö näiltä osin tällä hetkellä riittävä, että työntekijän oikeudet, kuten irtisanomissuoja ja velvollisuus sopeuttaa työt sairastuneen työntekijän edellytyksiin sopiviksi, todella toteutuvat?

Sosiaali- ja terveysministeri Haatainen Tuula

Kysymyksessä selostettua tapausta voidaan ar­vioida työturvallisuusmääräysten, työsopimusturvan sekä ammattitautikorvauslainsäädännön kannalta.

Työturvallisuuslain ( 738/2002) mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä työssä. Turvallisuustoimien vähimmäistasoa määrättäessä on otettava huomioon ja suhteutettava toisiinsa paitsi terveellisyyden vaatimukset myös teknisen ja taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden asettamat rajoitukset. Siten työoloista aiheutuvan terveyden menettämisen vaaran ohella tulee kiinnittää huomiota kulloinkin käytettävissä olevien vaihtoehtoisten turvallisuustoimien kustannuksiin ja teknisiin toteuttamisedellytyksiin.

Työnantajan velvoitetta on rajoitettu tapauksissa, joihin hän ei voi vaikuttaa tai joihin hän ei voi asianmukaisilla varotoimilla varautua. Työpaikan kosteusvauriohomealtistuksen seurauksena sairastunut työntekijä pystyy yleensä jatkamaan entisellä työpaikalla sen jälkeen, kun rakennus on asianmukaisesti korjattu. Joissakin tapauksissa työntekijän oireilu työpaikalla jatkuu työtilojen korjaustoimenpiteiden jälkeenkin. Koska kosteushomeita esiintyy ilmasto-olosuhteista johtuen jossain määrin lähes kaikkialla tavanomaisessa elinympäristössä, työtiloja ei voida aina saada asianmukaisista korjaustoimen­piteistäkään huolimatta täysin altisteettomiksi. Työsuojelulainsäädäntöä äskettäin uudistettaessa Työterveyslaitokselta pyydettiin asiantuntijalausunto siitä, voidaanko biologisille tekijöille, kuten homeitiöille, antaa terveysperusteisia työilman raja-arvoja. Lausunnon mukaan tämä ei ole nykytiedon perusteella mahdollista.

Jos työntekijä ei pysty ammattitautinsa vuoksi palaamaan korjattuihin työtiloihin, ainoa vaihtoehto työnteon jatkamiselle on löytää hänelle sellainen työpaikka ja -tehtävä, jossa hän ei joudu altisteen kanssa tekemisiin. Kun työntekijän työkyvyn alentuminen on johtunut työnantajan työympäristöön kohdistuvista laiminlyönneistä, työnantajan velvollisuus selvittää ja tarjota muuta työtä korostuu.

Työministeriön näkemyksen mukaan työnantaja voi työsopimuslain ( 55/2001) mukaan irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisista ja painavista syistä. Lain nimenomaisen säännöksen mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa sairauden perusteella, ­jollei työntekijän työkyky ole sairauden tai tapaturman vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Edellytyksenä on, että työntekijä ei sairauden, vamman tai tapaturman vuoksi pysty olennaisilta osin täyttämään työsopimuksesta johtuvia velvoitteitaan. Irtisanomisperusteen täyttymiseen vaikuttavat myös työpaikan yleiset olosuhteet, mahdollisuus sopeuttaa työntekijän työtehtävät tai työolot hänen työkykyään vastaaviksi sekä työnantajan mahdollisuudet töiden uudelleenjärjestelyyn ja muun työn tarjoamiseen. Työntekijän henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työntekijän työstä selviytymistä ja jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan aina työtehtävien asettamia vaatimuksia vasten. Ongelmallista työkyvyn arviointi on tapauksissa, joissa työntekijä sinänsä on täysin työkykyinen, mutta ei kykene terveydellisten rajoitteidensa vuoksi työskentelemään työnantajan tarjoamissa tiloissa.

Työsopimuksen laittoman irtisanomisen vähimmäiskorvaus on kolmen kuukauden ja enimmäiskorvaus 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Työsopimuslain irtisanomisoikeuden lisäksi kyseisen kaltainen tapaus voi tulla arvioitavaksi myös työnantajan vahingonkorvausvelvollisuuden perusteella. Työsopimuslain mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. Myös työturvallisuusvelvollisuuksien tahallinen tai tuottamuksellinen laiminlyönti tai rikkominen voi aiheuttaa työnantajalle vahingonkorvausvelvollisuuden, kun syntyneen vahingon ja työnantajan teon tai laiminlyönnin välillä on todettavissa syy-seuraussuhde (KKO 1998:87, KKO 1984 II 8).

Työsopimuslaki uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 2001. Työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden riittävyyden arviointi perustuu paitsi kokonaisharkintaan myös kohtuullisuusajatteluun. Täyttääkseen irtisanomisperusteet perusteen on oltava siinä määrin painava, että edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle ei ole. Irtisanomissuojaa koskevat säännökset ovat toimineet varsin hyvin, eikä tällä hetkellä ole tarvetta säännösten uudelleen arviointiin.

Työtilojen kosteushomeen aiheuttama sairaus korvataan ammattitautilain ( 1343/1988) mukaisena ammattitautina. Tavallisimmin kysymys on keuhkoastmasta ja alveoliitista. Korvauksen maksamisen edellytykset ja korvauksen suuruus määräytyvät tapaturmavakuutuslain ( 608/1948) säännösten mukaan. Kosteushomealtistuksen aiheuttamasta ammattitaudista maksetaan hoitokustannusten lisäksi muun muassa päivärahaa ja tapaturmaeläkettä korvauksena työansionmenetyksestä. Ansionmenetyskorvausta maksetaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siihen saakka, kunnes ammattitaudin tila on parantunut sellaiseksi, että työntekijä pystyy jälleen suoriutumaan entisistä työtehtävistään altisteettomissa työtiloissa. Mikäli työhön paluu estyy siitä syystä, että työnantaja on laiminlyönyt työtilojen asianmukaisen korjauksen, ansionmenetyskor­vauksen maksamista ei enää jatketa. Työtilojen asianmukaisesta korjauksesta on huolehdittava tarvittaessa työsuojeluviranomaisten toimenpiteiden avulla. Tapauksissa, joissa työntekijän oireilu työpaikalla jatkuu asianmukaisista ja kohtuudella vaadittavista korjaustoimenpiteistä huolimatta eikä työnantaja voi tarjota muita altisteettomia työtiloja, oikeuskäytännössä on vastuuta asetettu myös vakuutusjärjestelmälle. Vakuutusyhtiö on velvoitettu tietyin edellytyksin maksamaan kuntouttamiskorvauksena tapaturmaeläkettä työpaikan vaihdosta johtuvasta ansionmenetyksestä. Ammattitautilainsäädäntöä kehitetään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ammattitautikorvausten maksamisen edellytykset voidaan tarvittaessa ottaa esille käynnistymässä olevan tapaturmavakuutuslain uudistustyön yhteydessä.

Käsittelyt

  • Vireilletulo

  • Pöydällepano

  • Käsittely päättynyt