Monikäyttöautojen verotuksen oikaiseminen

Kirjallinen kysymys KK 357/2008
Linkki alkuperäiseen asiakirjaan

Esityksen sisältö

Vuonna 2005 tuli voimaan uusi laki, joka lopetti verohyödyn, joka on saatu rekisteröimällä suuria henkilöautoja pakettiautoiksi. Pakettiautojen käyttövoimavero eli entinen dieselvero oli ennen lakimuutosta vuodessa noin 500 euroa alempi kuin henkilöautojen. Aikaisemmin lisäistuimilla varustettua pakettiautoa kutsuttiin kaksikäyttöautoksi ja dieselverotuksessa se rinnastettiin henkilöautoon. Vuonna 2003 ilmaus muuttui monikäyttöautoksi ja kaksikäyttöauto-sana jäi pois. Siten Ajoneuvohallintokeskuksen veronkannossa monikäyttöautoiksi rekisteröidyt saivat pakettiauton kohtelun.

Esimerkiksi vuonna 2004 ostettu dieselkäyttöinen pakettiauto, Volkswagen Caddy, rekisteröitiin tuolloin pakettiautoksi. Kuitenkin seuraavana vuonna verotuskäytäntö muuttui ja pakettiautosta tulikin monikäyttöauto ja käyttövoimavero (dieselvero) nousi samalle tasolle henkilöauton kanssa eli 120 eurosta 665 euroon. Virallisessa rekisterissä auto on yhä pakettiauto.

Monen vuonna 2004 autonsa ostaneen mielestä veron nostaminen jälkikäteen ei ollut oikeudenmukainen ratkaisu, koska heti seuraavana vuonna vero nousi moninkertaiseksi. Todennäköisesti ostopäätöstä olisi harkittu uudelleen, jos olisi oltu tietoisia tulevasta veronkorotuksesta. Henkilölle, joka ajaa esim. n. 10 000 kilometriä vuodessa, olisi tullut halvemmaksi ostaa tuolloin bensiinikäyttöinen auto. Dieselkäyttöinen auto on kuitenkin vähemmän saastuttava kuin bensiinimoottorilla varustettu malli.

Veromuutos olisi ollut oikeudenmukaisempi, mikäli se olisi koskenut vain autoja, jotka hankitaan lain voimaantulon jälkeen. Olisi harkittava vakavasti, että virheellisesti perityt verot palautettaisiin takaisin kansalaisille. Perusteluna voisi olla myös dieselin ympäristöystävällisyys.

Alatalo Mikko /kesk

Onko mahdollista korvata jälkikäteen verotuksen yhtäkkisestä muuttumisesta seurannut epäoikeudenmukaisuus monikäyttöauton omistajille?

Valtiovarainministeri Katainen Jyrki

Vuoden 2003 alusta toteutetun ajoneuvolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä myös pakettiauton ja henkilöauton välistä rajanvetoa koskevat säännökset muuttuivat. Ennen tätä uudistusta henkilöauton määritelmästä säädettiin ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa ( 1256/1992). Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan henkilöautolla (M1-luokka) tarkoitettiin henkilöiden kuljetukseen tarkoitettua autoa, jossa oli kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle. Asetuksen 3 §:n 4 momentin mukaan pakettiauto (N1-luokka) oli tavaran kuljetukseen tarkoitettu auto, jonka ko­konaismassa oli enintään 3,5 tonnia. Asetuksen 21 b §:ssä määriteltiin pakettiautojen alaryhmänä kaksikäyttöauto. Kaksikäyttöauto oli N1-luokan auto, jossa oli kuljettajan istuimen lisäksi istumapaikat enintään kuudelle henkilölle. Kaksikäyttöauton suurimmasta sallitusta kokonaismassasta auton tavarakuorman massan tuli olla suurempi kuin 68 kg:n massaa vastaaviksi katsottujen matkustajapaikkojen (ilman kuljettajaa) yhteen laskettu massa. Asetuksen 63 §:n mukaan kaksikäyttöauton tavaratilaan asennettavat istuimet saattoivat kiinnitykseltään ja turvavyövarustukseltaan ja turvavöiden kiinnityspisteiden sekä pääntukien osalta vastata henkilöautojen eli M1-luokan ajoneuvojen istuimia.

Kun mainitut kaksikäyttöautoa koskevat säännökset tulivat voimaan 30.9.1998, verolainsäädäntöä muutettiin lähes välittömästi siten, että kaksikäyttöauto rinnastettiin niin moottoriajoneuvoverotuksessa kuin arvonlisäverotuksen vähennysoikeuksia koskevissa säännöksissäkin henkilöautoon.

Ajoneuvolainsäädännön uudistuksen yh­teydessä tuli voimaan uusi ajoneuvolaki ( 1090/2002) sekä uusi autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista annettu liikenne- ja viestintäministeriön asetus ( 1248/2002). Lain ja asetuksen säännökset vastaavat pääsääntöisesti sisällöltään aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä. Aikaisemmin käytössä ollut termi kaksikäyttöauto korvattiin termillä monikäyttöajoneuvo. Tästä ja Ajoneuvohallintokeskuksen huhtikuussa 2004 annetuista uusista soveltamisohjeista seurasi, että eräillä tahoilla muodostui käsitys, että kaksikäyttöautoa koskevilla verosäännöksillä ei olisi ollut enää samaa merkitystä kuin aikaisemmin. Kuitenkin vuoden 2004 alusta voimaan tulleen uuden ajoneuvoverolain 11 §:ssä ja arvonlisäverolain 114 §:ssä edelleen käytettiin kaksikäyttöauton käsitettä, kuten ennenkin. Verohallinnon ohjeissa katsottiin, että samat tunnusmerkit täyttävät ajoneuvot on edelleen katsottava kaksikäyttöautoiksi. Ajoneuvoverotus kuitenkin toimitettiin soveltaen näihin ajoneuvoihin pakettiautoa koskevia käyttövoimaveroperusteita.

Tilanteen selkiyttämiseksi hallitus ehdotti ajoneuvoverolakia ja arvonlisäverolakia täydennettäväksi kaksikäyttöauton määritelmällä, joka vastasi asiallisesti ennen ajoneuvolainsäädännössä ollutta kaksikäyttöauton määritelmää. Ehdotus tarkoitti ajoneuvoverotuksessa käytännössä paluuta vuoden 2003 loppuun asti voimassa olleeseen tilanteeseen. Melko yleisesti ymmärrettiin, että kysymys oli lakiin ikään kuin vahingossa ilmestyneestä aukosta, kuten oli ollut vastaavassa tilanteessa muutamaa vuotta aikaisemminkin.

Hallituksen esitykset ajoneuvoverolain ja arvonlisäverolain muuttamisesta ( HE 190/2004 vpja HE 189/2004 vp) annettiin eduskunnalle 8.10.2004, siis suhteellisen nopeasti sen jälkeen, kun Ajoneuvohallintokeskuksen samana keväänä annetuista ohjeista seurannut vilkas veroedun käyttö oli tullut yleisesti tietoon. Heinäkuun alkupäivinä 2004 tulevasta lainmuutoksesta oli jo mainintoja ainakin joissakin merkittävissä tiedotusvälineissä, joten asiaa seuranneille lainmuutos tuskin tuli varsinaisena yllätyksenä. Eduskunta hyväksyi hallituksen esitykset lähes sellaisinaan.

Kysymyksen perusteluissa mainittu vaihtoehto, että muutos olisi koskenut vain lainmuutoksen jälkeen hankittuja autoja, ei ollut mahdollinen, koska silloin olisi ollut kahdella tapaa verotettuja autoja, joista ennen lakimuutosten voimaantuloa hankituilla olisi ollut edullisempi verotuskohtelu kuin sen jälkeen hankituilla. Tällainen laki olisi ollut selvästi näitä myöhemmin hankittuja autoja syrjivä. Laki olisi ollut EU:n perustamissopimuksen 90 artiklan vastainen, eikä siis olisi ollut mahdollista pitää voimassa vain myöhemmin hankittuja ajoneuvoja koskevaa kireämpää verokohtelua. Tälläkään hetkellä ei ole paluuta suhteellisen pienen ajoneuvojen osaryhmän kohdalla verokohtelun muutosta edeltäneeseen tilanteeseen tai tapahtuneen korvaamiseen jossain muodossa.

Käsittelyt

  • Vireilletulo

  • Pöydällepano

  • Käsittely päättynyt