Työpaikan homeista sairastuneiden toimeentulon järjestäminen

Kirjallinen kysymys KK 256/2004
Linkki alkuperäiseen asiakirjaan

Esityksen sisältö

Suomen ammattitautilainsäädännön tarkoituksena on korvata työntekijälle työstä aiheutuneen sairauden seuraukset. Ammattitautiasetuksessa määritellään biologiset altisteet, kuten bakteerit ja homeiden vapauttamat itiöt sekä muut biologiset aktiiviset aineet, ja niiden tyypillisesti aiheuttamina sairauksina homepölykeuhkosairaus, homeiden aiheuttama astma, nuha, ODTS (organic dust syndrome; ei allerginen alveoliitti) ja ilmankostuttajakuume. Ammattitautilain mukaan korvataan sairaus, joka on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työssä esiintyvistä fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista altisteista.

Ammattitautilaki mahdollistaa myös muiden sairauksien korvaamisen homeen aiheuttamina ammattitauteina, jos sairauden voidaan osoittaa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen työssä tapahtuneesta homealtistuksesta.

Työturvallisuuslain mukaan työpaikan tulee olla terveellinen ja turvallinen. Kuitenkin maassamme altistuu yhä lisääntyvä määrä ihmisiä rakennusten homeongelmien takia. Tällöin yksilölle tehdään homesairauksien diagnosointi, joka kuitenkin on vaikeaa mm. testiuutteiden vähäisen määrän, työpaikalla tehtävien testien puutteellisen ohjeistuksen ja ammattitautikriteeristön jatkuvan tiukentumisen vuoksi. Usein homeelle altistuneet henkilöt eivät käytännössä saa ammattitautidiagnoosia siitä huolimatta, että oireiden yhteys työpaikalla vallitsevaan homeongelmaan on todennettu.

Kosteus- ja homevauriorakennusten aiheuttamat ammattitaudit voivat johtaa myös pysyvään työkyvyttömyyteen, ellei sairastunut työntekijä tarpeeksi aikaisessa vaiheessa pääse altisteettomiin työtiloihin. Tällöin sairaus ehtii kroonistua, eikä työntekijä voi jatkaa työtään ko. työtiloissa, vaikka ne olisi korjattu. Usein korjaustoimetkin tehdään puutteellisesti pintatyönä. Huolimatta siitä, että etätyö useissa tapauksissa olisi mahdollista, ei työnantajalla monestikaan ole valmiuksia etätyön teettämiseen. Uusien toimitilojen löytäminen vaikeasti homeista sairastuneille henkilöille on vaikeaa ja jopa mahdotonta.

Jos potilaalla ei ole ammattitautidiagnoosia, hän jää sairastuneena korvausjärjestelmien ulkopuolelle, vaikka hänellä on virka- tai työsuhde. Hän on käytännössä työkyvytön ja ilman toimeentuloturvaa. Sairastunut henkilö ei saa korvausta työnantajan vakuutusyhtiöltä, koska ammattitautidiagnoosia ei ole. Työnantaja voi maksaa vapaaehtoista korvausta, mutta siihen ei ole minkäänlaisia lakisääteisiä velvoitteita. Myöskään Kela ei maksa sairauspäivärahaa sillä perusteella, että sairaus aiheutuu rakennuksesta eikä työnantaja ole osoittanut altisteetonta työtilaa.

Työikäinen henkilö jää hyvinvointivaltiossa toimeentuloloukkuun, tilanteeseen, jossa kukaan ei maksa hänelle korvausta. Viranhaltijanakin hän saattaa joutua työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon, vaikka kyse ei suinkaan ole työttömyydestä. Tällaisessa järjestelyssä ammattiliitto voi maksaa työttömyyskorvausta.

Jos sairastunut saa ammattitautidiagnoosin, hänen toimeentulonsa kuuluu työnantajan tapaturmavakuutusyhtiölle. Yleensä vakuutuslaitos korvaa ammattitaudin lääkekulut sekä sairaanhoito- ja kuntoutuskuluja.

Pysyvän tapaturmavakuutuslain mukaisen ammattitautieläkkeen saaminen homeista sairastuneiden kohdalla on vaikeaa ja harvinaista. Ammattitautidiagnoosia Työterveyslaitoksella saa harvoin ensimmäisellä tutkimusjaksolla, mikä tarkoittaa sairastuneen oireilun jatkumista homeisissa työtiloissa useita vuosia, ja sen seurauksena esimerkiksi astma kroonistuu pahoin. Tilanne johtaa työntekijän vaikeaan oireiluun jo pienestäkin homealtistumisesta ja kyvyttömyyteen jatkaa työtään. Vakuutusyhtiö voi maksaa sai­rauspäivärahaa tai tapaturmaeläkettä ehkä vuoden, mutta yleensä katsoo sen jälkeen työntekijän työkykyiseksi. Työntekijä jää ilman toimeentuloa ja joutuu esimerkiksi työttömäksi työnhakijaksi, työmarkkinatuelle tai toimeentulotuelle. Sairastunut joutuu samanaikaisesti hakeutumaan jatkotutkimuksiin ja hankkimaan lääkäreiden lausuntoja osoittaakseen kykenemättömyytensä työhön. Samalla hänen on laadittava lukuisia valituksia vakuutusjärjestelmän eri valitusasteisiin. Vakuutusyhtiöiden tulkinnat tapaturmavakuutus- tai ammattitautilaista sekä menettelytavat ja korvauskäytännöt estävät ammattitautieläkkeen saamisen.

Homeista vakavasti sairastuneet ovat suomalaisessa yhteiskunnassa yhä suurempi väliinpu­toajien ryhmä, jonka suhteen lainsäädäntö aivan ilmeisesti on kunnossa, mutta jonka suhteen byrokraattiset käytännöt johtavat ihmiset kohtuuttomiin taisteluihin oikeuksistaan. Hyvinvointiyhteiskunnassa vastuuttoman rakentamisen ja homekorjausten epäonnistumisten seurauksena työntekijä joutuu "taakankantajaksi" menettäen terveytensä ja toimeentulonsa. Pahimmassa tapauksessa sairastunut joutuu hyväksymään itselleen psykiatrisen diagnoosin saadakseen työkyvyttömyyseläkkeen eläkevakuutusyhtiöltä.

Työpaikan kosteusvauriomikrobien aiheuttamaan ammattitautiin sairastuneiden kohdalla tulisi työnantajan tapaturmavakuutusyhtiön olla selkeästi korvausvelvollinen ja työkyvyttömyystilanteessa vastuussa toimeentuloturvasta.

Cronberg Tarja /vihr

Mitä hallitus aikoo tehdä, että työpaikan homeista sairastuneiden korvauskäytännöt ovat selviä ja niin kattavia, ettei synny tällaista väliiputoajaryhmää ja etteivät yksilöt joudu kohtuuttomasti — vieläpä sairaina ollessaan — käymään oikeustaistelua tilanteissa, joissa heillä käytännössä ei ole toimeentuloa ja

mitä hallitus aikoo tehdä, että työnantajan, Kelan ja vakuutusyhtiöiden välillä löytyy toimiva ja yksilön tilanteen huomioon ottava ratkaisu homeista sairastuneiden toimeentulo-ongelmiin?

Sosiaali- ja terveysministeri Mönkäre Sinikka

Maamme rakennuskannan kosteus- ja homevaurio-ongelmien laajuus on hallituksen tiedossa. Jopa puolessa työpaikkojen rakennuksista voidaan todetaan kosteusvaurioita. Merkittävässä osassa mukana on myös rakenteiden homevau­rioita. Rakennuksissa toimivat työntekijät voivat siten altistua rakenteista peräisin oleville mikrobeille tai niiden aineenvaihduntatuotteille. Myös asuntojen kosteushomeongelma on laaja, minkä vuoksi myös tätä kautta tapahtuva altistus on yleistä. Oireita ja sairauksia voivat aiheuttaa homesienten ja bakteerien itiöt, rihmaston osat tai mikrobien aineenvaihduntatuotteet. Osalla altistuneista kehittyy silmien ja hengitysteiden oireita, jotka ovat pääasiassa ärsytyspohjaisia. Varsinainen homeiden aiheuttama allergia on tutkimusten mukaan harvinaisempi kuin aikaisemmin arveltiin.

Vuosittain todetaan noin 150—200 kosteus- ja homevaurioihin liittyvää ammattitautia. Näistä on noin 100 ammattinuhia, 50—80 ammattiastmoja ja 15—20 homepölykeuhkoja. Eniten näitä ammattitauteja oli vuonna 1998, jonka jälkeen tapausten määrä on vuosittain vähentynyt.

Ammattitautilainsäädännön tarkoituksena on korvata työntekijälle työstä aiheutuneen sairauden seuraukset. Pelkkä oireilu ei riitä korvausperusteeksi, jollei henkilöllä voida todeta mitään sairautta. Ammattitautikorvaus edellyttää, että työn aiheuttaman altistuksen ja sairauden välinen syy-yhteys voidaan osoittaa sekä yleisellä että yksilöllisellä tasolla. Koska yleisen tason syy-yhteyttä kosteushomeiden ja homepölykeuhkosairauden (alveoliitin), astman, nuhan ja ilmankostuttajakuumeen välillä pidetään lääketieteessä selvänä, ammattitautikorvauksen myöntäminen edellyttää ammattitautiasetuksen ( 1347/1988) mukaan ainoastaan riittävän työolosuhteissa tapahtuneen homealtistuksen osoittamista. Lisäksi on poissuljettava työn ulkopuolinen aiheuttaja. Ammattitautilain ( 1343/1988) mukaan homealtistuksen seurauksena voidaan korvata myös muu kuin edellä mainittu sairaus, mikäli yleisellä ja yksilöllisellä tasolla voidaan osoittaa syy-yhteys työssä tapahtuneen altistuksen ja sairauden välillä.

Ammattitautikorvausta ratkaistaessa vakuutuslaitoksen on selvitettävä, onko työntekijä määrällisesti ja laadullisesti altistunut riittävästi epäillylle haitalliselle tekijälle, onko taudinkuva tyypillinen epäillyn tekijän aiheuttajaksi ja onko muut tekijät ja sairaudet suljettu pois. Vakuutuslaitos hankkii aina ennen korvausratkaisun tekemistä työnantajalta ja työntekijältä näiden näkemyksen altistuksen määrästä ja laadusta sekä oireista ja niiden ilmaantumisesta. Näin ollen vaikka hoitava lääkäri olisi kirjannut oireet ja altistustiedot puutteellisesti, ne selvitetään korvauskäsittelyn yhteydessä. Vakuutuslaitoksen on myös arvioitava, ovatko sairauden työperäisyyden selvittämiseksi tehdyt tutkimukset riittävät ja tarvittaessa huolehdittava lisätutkimusten suorittamisesta.

Tapaturmavakuutusjärjestelmä korvaa perustellun ammattitautiepäilyn johdosta tehdyt lääkärintutkimukset ja työolosuhdetietojen hankkimisen riippumatta siitä, todetaanko tutkimusten perusteella ammattitauti. Ammattitaudin epäily on perusteltu, jos työterveyshuoltoon perehtynyt lääkäri epäilee tällaista sairautta ottaen hu­o­mioon työntekijän työolosuhdetiedot ja lähettää työntekijän jatkotutkimuksiin. Menettely mahdollistaa tutkimusten jatkamisen niin kauan kuin se on perusteltua.

Ammattitautidiagnoosin asettaminen edellyttää aina yksilökohtaisia altistustutkimuksia, perusteellista oire- ja tautiseurantaa sekä erotusdiagnostisia tutkimuksia. Osa kosteus- ja homevauriorakennuksissa työskenteleville syntyvistä oireista on ärsytyspohjaisia oireita, jotka häviävät, kun altistuminen loppuu. Silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita ei korvata ammattitautina, jollei henkilöllä voida lääketieteellisin perustein todeta niihin liittyvää sairautta. Homealtistuksen aiheuttamaa astmaa epäiltäessä tehdään yleensä altistuskoe, jossa käytetään homevauriorakennusten tyypillisimmin sisältämiä homesieniä. Eri testiuutteiden määrä on toistaiseksi rajallinen. Ammattiastman diagnosointi ei kuitenkaan välttämättä edellytä keuhkoputkien altistustestiä, vaan työpaikan altistumistilanteissa ilmenevä hengenahdistus ja ammattitautidiagnoosi voidaan varmentaa luotettavasti myös lääkärin valvonnassa työpaikalla tapahtuvalla puhallustestillä. Työterveyslaitos ja korvauksista päättävä tapaturmavakuutusjärjestelmä pitävät tällaista löydöstä riittävänä. Ammattinuhan osalta altistukseen käytettäviä testiuutteita on käytössä astmatutkimuksia enemmän. Homepölykeuhkodiagnoosi ei sitä vastoin edellytä altistuskokeen tekemistä lainkaan.

Koska ammattitautina korvataan vain työssä tapahtuneen altistumisen aiheuttamat sairaudet, syy-yhteyden selvittäminen edellyttää, että työpaikan altistustekijät selvitetään perusteellisesti sekä tarvittavat altistuskokeet ja muut tutkimukset suoritetaan asiantuntevasti. Vakuutuslääkärin tehtävänä on arvioida, että näistä on asianmukaisesti huolehdittu ennen korvausratkaisun tekemistä. Vakuutuslääkärin on myös tunnettava homesairauksien korvausperiaatteet ja selvitettävä, täyttyvätkö nämä edellytykset suoritettujen tutkimusten perusteella. Maassamme ei ole homesairauksien erikoislääkäreitä. Korkeinta lääketieteellistä asiantuntemusta esillä olevissa ­asioissa edustavat keuhko- ja allergiasairauksien erikoislääkärit, Työterveyslaitos ja alan erikoisklinikat, jotka tutkivat käytännössä lähes kaikki kosteusvaurioihin liittyvät perustellut ammattitautiepäilytapaukset ennen korvauspäätöksen tekemistä.

Homesairauksien diagnosointia vaikeuttaa osaltaan se, että tapausten yhteydessä usein esiintyviä oireita voi esiintyä myös muissa sairauksissa. Tavanomaisia infektiotauteja, poskiontelotulehduksia ja silmätulehduksia ei korvata ammattitautina.

Vuosien tutkimustyön ja työterveyshuollon koulutuksen ansiosta kosteushomeille altistuneiden työntekijöiden tutkiminen on nykyisin tehokkaampaa ja täsmällisempää kuin vielä viime vuosikymmenen lopussa. Homealtistukseen liitty­vien ammattitautien diagnosointimenetelmiä kehitetään koko ajan lisää muun muassa Työter­veyslaitoksen toimesta. Lääketieteellinen tieto sairastumisen aiheuttavan homealtistuksen tasosta ja siihen vaikuttavista yksilökohtaisista tekijöistä on merkittävästi parantunut, mutta on edelleen osin puutteellista.

Kosteus- ja homevauriorakennusten aiheuttamat ammattitaudit johtavat harvoin pysyvään työkyvyttömyyteen. Useimmiten oireet lakkaavat altistuksen päätyttyä, ja työntekijä voi jatkaa työtään sellaisissa työtiloissa tai työympäristössä, joissa homealtistusta ei esiinny. Tällöin ei ole enää kysymys vakuutusjärjestelmille kuuluvasta vastuusta, vaan siitä, miten homealtistumisen suhteen voidaan parantaa työympäristön terveellisyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 1996 teettänyt selvityksen sisäilmaston terveyshaitoista (STM:n työryhmämuisto 1997:25). Siinä suositeltiin muun muassa rakennuksen kosteusvauriohomeiden systemaattista ja perusteellista tutkimista, vaurion laajuuden tarkkaa määrittämistä ja kosteusvaurioon liittyvän mikrobiologisen tilanteen tutkimista asiantuntijalaboratoriossa. Samoin suositeltiin tiloissa toimivien työntekijöiden tutkimista työterveyshuollossa sekä ammattitautia epäiltäessä erikoisasiantuntijan, kuten Työterveyslaitoksen, tutkimusta. Työterveyshuollolle suunnatun koulutuksen ansiosta näin toimitaan myös käytännössä.

Käytännössä ongelmia aiheutuu siitä, ettei homeen aiheuttamaan ammattitautiin sairastunut pysty hoidon ja työpaikalla tehtyjen korjaustoimenpiteidenkään jälkeen palaamaan työpaikalleen oireiden uusiutumisen vuoksi. Uuden työturvallisuuslain ( 738/2002) mukaan työnantajan on tarpeellisilla toimenpiteillä huolehdittava työntekijän terveydestä työssä. Työpaikan rakenteiden pitää olla turvalliset ja terveelliset. Altistuminen esimerkiksi terveyttä haittaaville biologisille tekijöille, kuten homeitiöille, on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei niistä aiheudu haittaa työntekijöiden terveydelle. Määräysten noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Mä­räysten rikkomisesta on säädetty rangaistus.

Mikäli työpaikan korjaustoimenpiteet laiminlyödään, vastuuta ei voida asettaa tapaturmavakuutusjärjestelmälle, jos työntekijä ammattitaudistaan huolimatta pystyisi entiseen työhönsä altisteettomissa työtiloissa. Jos ammattitaudin oireet sen sijaan estävät työn jatkamisen myös altisteettomissa olosuhteissa, voidaan pysyvä ansionmenetyskorvaus maksaa edellyttäen, ettei työntekijää voida kuntouttaa muuhun työhön. Myöskään työ-, kansaneläke- ja sairasvakuutusjärjestelmien etuuksia ei voida jatkaa, jos työhön paluu estyy vain yksittäiseen työpaikkaan liittyvien olosuhteiden vuoksi.

Käytännössä tilanne on erityisen hankala silloin, kun työympäristö korjaustoimenpiteiden jälkeen täyttää työpaikan ilmalle asetetut vaatimukset eikä selvää työympäristöön liittyvää yksittäistä tekijää työntekijän oireilun jatkumiselle voida käytettävissä olevin menetelmin osoittaa. Nykyisin rakennus- ja korjausmenetelmin ei ole mahdollista päästä täysin altisteettomaan ympäristöön, vaan erilaisia mikrobeja, kuten homeita, esiintyy ihmisen normaalissa asuin- ja elinympäristössä.

Myös työ-, kansaneläke ja sairausvakuutusjärjestelmässä etuuksien maksaminen perustuu sairauden, vamman tai vian korvaamiseen. Se edellyttää, että henkilöllä voidaan todeta lääketieteellisin tutkimuksin sairaudeksi määriteltävä tila. Pelkät oireet eivät oikeuta etuuden maksamiseen. Toisin kuin ammattitautikorvausjärjestelmässä, työeläke- ja kansaneläkejärjestelmässä etuuden saaminen ei kuitenkaan edellytä syy-seuraussuhteen osoittamista työn ja sairauden välillä.

Vakuutuslaitosten antamien päätösten lainmukaisuuden tutkiminen kuuluu muutoksenhakuelimille, jotka viime kädessä päätöksellään ratkaisevat korvausasiat. Muutoksenhakuelinten velvollisuutena on valitusta käsitellessään arvioida myös sitä, onko asiassa hankittu selvitys riittävä korvauskysymyksen ratkaisemiseksi. Jos näin ei ole, vakuutuslaitos velvoitetaan hankkimaan tarvittava selvitys ennen asian ratkaisemista.

Koska kosteushomesairauksiin ja niiden diagnosointiin liittyy edelleen ongelmia, sosiaali- ja terveysministeriön tarkoituksena on hallitusohjelmaan liittyen asettaa vielä kuluvan vuoden aikana työryhmä selvittämään homealtistuksen syy-yhteyttä ammattitauteihin uusimman lääketieteellisen tiedon pohjalta. Selvityksen saatuaan ministeriö harkitsee mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarpeellisuuden.

Käsittelyt

  • Vireilletulo

  • Pöydällepano

  • Käsittely päättynyt