Hyvät kansanedustajat! Aluksi pahoittelen sitä, että saattaa olla, että joudun ylittämään suosituksena olevan 10 minuutin aikarajan puheenvuorossani, sillä joudun omien argumenttieni lisäksi nostamaan esiin myös minun kanssani eri mieltä olevien esittämät argumentit ja osoittamaan sen, miten perusteettomia ne ovat.
En kannata hallituksen esitystä. Oikea ratkaisu hallituksen esityksen tarkoittamaan ongelmaan on se, että kerjääminen kielletään kokonaan elinkeinona julkisilla paikoilla tapahtuvana. Eli kannatan sitä, että kerjääminen elinkeinotarkoituksessa julkisilla paikoilla kielletään. Tämä vastaa parhaiten niihin kielteisiin ilmiöihin, joihin hallitus tällä esityksellä haluaa puuttua.
Miksi haluan kieltää kerjäämisen Suomessa julkisilla paikoilla? (Ed. Tennilä: Pois silmistä, pois mielestä!) Ensinnäkin, Suomessa on tehty vuosikymmeniä yhdessä työtä sen puolesta, että Suomi olisi sellainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä henkensä pitimiksi, ja tässä on onnistuttu. (Ed. Rajamäki: Köyhyys kasvaa, tuloerot kasvaa!) Suomesta on onnistuttu tekemään sellainen hyvinvointiyhteiskunta, että kenenkään ei täällä tarvitse kerjätä, jotta pysyisi elossa. Kun tähän tilanteeseen on päästy, on mielestäni täysin perusteetonta, että me sanomme muualle, että tulkaa te muualta tänne Suomeen kerjäämään, vaikka Suomessa on onnistuttu rakentamaan sellainen sosiaaliturva ja sellainen hyvinvointiyhteiskunta, että täällä ei tarvitse kerjätä. (Ed. Rajamäki: Ettekö seuraa, mitä tapahtuu?)
Toinen syy, miksi kannatan kerjäämisen kieltämistä, on se, että kerjääminen julkisilla paikoilla ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantonsa. (Ed. Rajamäki: Ei todellakaan!) Päinvastoin se, että ihminen istuu tuossa Sokoksen kulmassa jäisellä maalla tai puolittain makaa siinä jäisessä maassa ja pyytää ohikulkijoilta avustusta, almua, se on ihmisarvoa alentavaa.
Kolmanneksi, vastustan kerjäämisen sallimista eli kannatan kerjäämisen kieltämistä sillä perusteella, että Suomessa tapahtuvaan kerjäämiseen liittyy lieveilmiönä muunlaista rikollisuutta. Joka tätä epäilee, lukekoon hallituksen esityksestä sivulta 6 alkavan tekstin Kerjäämiseen liittyvät oheisilmiöt. Siinä tekstissä sanotaan muun muassa seuraavaa, sivu 7, ensimmäinen palsta:
”Muutama kerjäläisryhmään kuulunut mieshenkilö on tuomittu useasta Helsingissä tapahtuneesta ryöstöstä Helsingin käräjäoikeudessa. Vuodesta 2009 lähtien on poliisin tietoon tullut aikaisempaa enemmän lompakkojen ja matkapuhelinten anastuksia, joissa kerjäämistä harjoittava henkilö on tullut ihmisten lähelle kerjäämään rahaa ja samassa yhteydessä on anastettu henkilön taskusta, lompakosta tai laukusta omaisuutta. Vuonna 2007 ja 2008 tällaisia tekoja tuli poliisin tietoon noin 10 tapausta vuosittain. Vuonna 2009 tapauksia oli jo noin 70 kappaletta ja vuonna 2010 tammikuun ja elokuun välillä noin 40 kappaletta.”
Neljäs syy, miksi kannatan kerjäämisen kieltämistä julkisella paikalla Suomessa, on se, että Suomessa nyt nähtävään kerjäämiseen ja ennen kaikkea sen organisointiin näyttää liittyvän ihmiskaupanomaisia piirteitä. Joka tätä ei usko, lukekoon hallituksen esityksen sivulta 7 oikealta palstalta muun muassa seuraavan tekstin:
”Poliisi on saanut viitteitä siitä, että kerjääminen on ollut ainakin osittain organisoitua. Romaniassa on maaliskuussa 2010 luettu syyte 22 henkilölle ihmisten värväämisestä, kuljettamisesta, majoittamisesta ja pakottamisesta Suomeen kerjäämään ja alkuaikoina laittomiksi rakennustyömiehiksi rakennuksille.” (Ed. Rajamäki: Miksi te ette puutu pimeään työhön?) ”Syytekirjelmän mukaan kerjääjiä uhkailtiin, kohdeltiin väkivaltaisesti ja heidät tarkastettiin mahdollisten piilotettujen varojen takia. Osa asianomistajista pakotettiin kerjäämisen ohella tekemään omaisuusrikoksia, kuten varastamaan perämoottoreita, vaatteita, kosmetiikkaa ja elintarvikkeita. Syytteen mukaan on myös viitteitä, että toimintaan liittyi rahaliikennettä Suomesta Romaniaan. Keskusrikospoliisi tutkii parhaillaan asiaan liittyviä kytkentöjä Suomeen, ihmiskauppaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.”
Näillä neljällä perusteella haluan kieltää kerjäämisen Suomessa.
Mitä sitten tulee vastustajien argumentteihin, ehkä yleisin argumentti on ollut se, että kerjäämisen kieltäminen ei korjaa todellista ongelmaa, joka on syrjintä ja köyhyys lähtömaissa. Jopa täysin fiksut ja älykkäät ihmiset ovat esittäneet tätä argumenttia vastustaessaan kerjäämisen kieltämistä. Tämä argumenttihan on täysin sopimaton, täysin pöllö, koska jotta tämä argumentti voisi toimia, se edellyttäisi sitä, että kerjäämisen salliminen Suomessa auttaa siihen todelliseen ongelmaan, joka on siis köyhyys ja syrjintä lähtömaissa. Kuvittelevatko vastustajat todellakin sitä, että kerjäämisen salliminen Suomessa todellakin auttaa siihen todelliseen ongelmaan, joka on siis syrjintä ja köyhyys lähtömaissa, tässä tapauksessa lähinnä Romaniassa ja Bulgariassa?
Asiahan on niin, että vain lähtömaassa voidaan puuttua ja tulee puuttua tähän todelliseen ongelmaan. Suomen ja Euroopan unionin on painostettava ja autettava näitä maita, kuten Romaniaa ja Bulgariaa, auttamaan ja parantamaan oman romanivähemmistönsä tilannetta. On sietämätöntä, että Euroopan unionissa, joka ei ole pelkästään taloudellinen yhteisö, vaan myös arvoyhteisö, on sietämätöntä, että Euroopan unionissa on jäsenmaita, jotka todellisuudessa syrjivät omaa yhtä kansallista vähemmistöään, tässä tapauksessa romaneja, pitävät heidät köyhyydessä, eivät auta lapsia koulutielle, eivät auta tähän vähemmistöön kuuluvia ihmisiä parantamaan omaa asemaansa. On sietämätöntä, että kun Euroopan unioni on jonkin verran ponnistellut näiden ihmisten auttamiseksi, niin näiden maiden hallitukset ja viranomaiset eivät todellisuudessa ole halunneet näihin ponnisteluihin osallistua. Euroopan unionin ja Suomenkin pitää tietysti jatkossa tehdä vielä enemmän.
Sitä tietysti sopii kysyä, kumpi on näiden viranomaisten painostamisen kannalta parempi tilanne, sekö, että sieltä romanit lähtevät kymmenintuhansin tai tuhansin esimerkiksi Ranskaan, Italiaan kerjäämään, Suomeen muutamia satoja, vai se, että nämä eivät lähde. Itse kuvittelen, että asianomaisten maiden viranomaiset ovat tyytyväisiä, kun sieltä romanit lähtevät muualle Eurooppaan kerjäämään, ja kokevat, että se on sopiva keino heidän oman romaniongelmansa vähentämiseksi. Sehän ei tietystikään voi olla oikea keino.
Toinen argumentti vastustajilla on ollut se, että okei, eihän se nyt ole ihmisarvoista, että kerjäämällä hankitaan elanto Suomen kylmillä kaduilla, mutta eipä näiden ihmisten elämä ole siellä köyhässä kotimaassakaan sen ihmisarvoisempaa.
Nyt on kyse Suomesta ja elämisestä Suomessa ja siitä, mitä me Suomessa sallimme. Meillä on Pietarissa katulapsia, jotka saamani selvityksen mukaan siellä myyvät itseään. Heidän elämänsä ei todellakaan ole ihmisarvoista, mutta ei se tarkoita sitä, että me sallisimme näiden samojen lasten Helsingin kaduilla myyvän itseään. Meillä on Bangladeshissa tai Nepalissa lapsityöläisiä, joita pidetään ehkä 10—12 tuntia vuorokaudessa töissä tekemässä mattoja tai tekstiilejä tai jotain vastaavaa. No, eihän se sitä sitten tarkoita, että kun heidän elämänsä on näin kurjaa siellä lähtömaassa, niin me sallisimme Suomessa heidän sitten tällä perusteella elävän samalla tavalla.
Eli toisin sanoen: Ei ole mikään argumentti sallia Suomessa ihmisarvon vastainen, jopa ihmisarvoa alentava kerjääminen. Ei ole mikään argumentti se, että näiden ihmisten oma elämä siellä lähtömaassa on köyhää ja kurjaa.
Kolmas argumentti, jolla vastustetaan kerjäämisen kieltämistä Suomessa, on se, että naureskellaan, että luuletteko te, että näiden köyhien kerjäläisten sakottaminen jotain auttaisi. Eräs oikeusministeriön korkea virkamies sanoi minulle, että siitä vasta saataisiin turhia vankeja Suomen vankiloihin, kun ruvettaisiin näitä kerjäläisiä rankaisemaan. Naurettava ajatus! Tietystikään tarkoitus ei ole näiden kerjäläisten sakottaminen, vaan tarkoitus on se, että heillä ei olisi syytä tulla Suomeen kerjäämään, koska Suomessa kerjääminen on kielletty eli he eivät saa rauhassa kerjätä. Toisin sanoen, kun he istuutuvat tuohon Sokoksen kulmalle kerjäämään, niin ohi kävelevä poliisipartio tulee sanomaan, että Suomessa ei saa kerjätä, olkaa hyvä ja jatkakaa matkaanne.
Eli kun kerjääminen Suomessa olisi kiellettyä ja he eivät saisi rauhassa kerjätä, vaan heitä olisi aina poliisi hätistelemässä eteenpäin ja ilmeisesti kansalaispalautekin olisi sellaista, että tämä on Suomessa laitonta toimintaa, niin se olisi syy siihen, että he eivät tulisi Suomeen kerjäämään, kun ei täällä rauhassa kerta saa kerjätä.
Neljäs perustelu, todella pöllö perustelu, on se, että jos me kieltäisimme Suomessa kerjäämisen ja kun se käytännössä kohdistuisi lähinnä romaneihin, Romanian ja Bulgarian romaneihin, niin tällainen lainsäädäntö olisi vastoin Suomen solmimia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja vastoin Suomen perustuslakia. Hallituksen esityksen taustallakin jonkin verran tässä perusteluissa näkyy tämän kaltainen ajattelu.
Tällaista arvostelua, että kerjäämisen kieltäminen Suomessa olisi vastoin Suomen perustuslakia, ovat esittäneet ei vain ihmisoikeusprofeetta Martin Scheinin, jonka mielestä lähes kaikki on vastoin perusoikeuksia, vaan myös ihan varteenotettavat oikeustieteen professorit ja pääkirjoitustasolla saakka myös suomalainen media. (Ed. Tennilä: Tehän arvostelette hallitusta!) Kyllä pitää ihmetellä, miten kerjäämisen kieltäminen voi olla vastoin Suomen solmimia kansainvälisiä sopimuksia, koska kuten hallituksen esityksen sivulta 14 käy ilmi, kerjäämisen ovat Euroopan unionin ja näihin ihmisoikeussopimukseen sitoutuneista maista kieltäneet joko kansallisella tai alueellisella lainsäädännöllä esimerkik-si Tanska, Itävalta, Iso-Britannia, Luxemburg ja Espanja. Irlannissa kerjäämisen kieltämistä koskeva lakiehdotus on parlamentin käsittelyssä. Eli tuskinpa vaan se kieltäminen on vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksia, kun kaikki nämä maat ovat kieltämiseen ryhtyneet.
Mitä sitten tulee siihen, että se olisi vastoin meidän omaa perustuslakiamme, tämä ajatushan lähtee siitä, että se on syrjintää, jos säädetään sellainen laki, joka käytännössä, siis käytännössä, kohdistuu lähinnä johonkin tiettyyn ihmisryhmään, esimerkiksi etniseen tai uskonnolliseen ryhmään. Koko ajatus on mielestäni pöllö. Meillä on säädetty esimerkiksi laki, jolla on moniavioisuus kielletty. No, tämä moniavioisuuskieltohan kohdistuu käytännössä niihin ihmisiin ja niihin kulttuureihin, joihin moniavioisuus sisältyy. Onko tämä kielto vastoin Suomen perustuslakia? Meillä on säädetty laki, jolla on kielletty tyttöjen ympärileikkaus Suomessa. No, se kohdistuu käytännössä niihin kulttuureihin, joihin tyttöjen ympärileikkaus sisältyy. Onko tämä laki vastoin Suomen perustuslakia? Meillä on keskusteltu Suomessa siitä, että poikien ympärileikkaus kiellettäisiin. Se kielto kohdistuisi niihin kulttuureihin, juutalaisiin ja islaminuskoisiin, joiden kulttuureihin ympärileikkaus kuuluu. Olisiko tämä laki vastoin Suomen perustuslakia? Meillä on keskusteltu tässä salissa, muun muassa ed. Tiusanen keskustellut, siitä, että juutalainen ja islamilainen teurastustapa Suomessa kiellettäisiin. Nyt korostan, että en vertaa kerjäämistä teurastukseen. Tätä pitää nyt erikseen Helsingin Sanomille korostaa. Onko juutalaisen tai islamilaisen teurastustavan kieltäminen eläinsuojelulaissa vastoin Suomen perustuslakia, koska se käytännössä kohdistuu juutalaisiin ja islaminuskoisiin Suomessa? Tämä on todella pöllö argumentti, ja olen ihmeissäni, että monet keskeisetkin valtiosääntöoikeuden professorit ovat tällä perusteella olleet kiistämässä Suomelta oikeuden kieltää kerjääminen Suomessa.
Joka ei näitä minun esimerkkejäni halua kuunnella, niin kuunnelkaa sitten oikeustieteen tohtori Erkki Havansin esimerkkejä samassa tarkoituksessa. Hän kirjoitti Suomen Kuvalehdessä marraskuussa näin: ”Oletetaan, että havaitaan ns. thai-hierontapaikkojen kätkevän prostituutiota, jota laki ei vielä kiellä, mutta joka haluttaisiin kieltää. Jos ilmenisi, että lähes 100 prosenttia näistä naisista on vain yhtä vähemmistökansallisuutta, lakia ei joidenkin mielestä voisi säätää: sehän kohdistuisi etnisesti vain yhteen vähemmistöön.” — Eli thaimaalaisiin. — ”Jos hierojanaisissa olisi melko tasaisesti esimerkiksi thaimaalaisia, virolaisia ja nigerialaisia, kielto voitaisiin säätää. Vai tulisiko lisäksi neljäntenä ryhmänä olla ’kantasuomalaisiakin’ naisia?”
Toinen Havansin esimerkki: ”Jos Lapissa ei-rauhoitettu peto tekisi suurta tuhoa porojen joukossa ja joutuisi sukupuuton partaalle, kun poromiehet sitä kiivaasti metsästävät, niin voidaanko eläimen tappaminen kriminalisoida, jos kaikki tappajat olisivat saamelaisia? Ilmeisesti ei: etnistä syrjintää!” (Ed. Tennilä: Lopettakaa saivartelu!) ”Toisin olisi, jos saamelaisten ohella iso osa tappajista olisi ’kantasuomalaisia’.” (Ed. Rajamäki: Ei mahdu Hesariin enää!)
Kolmas Havansin esimerkki: ”Oletetaan, että khat ei olisi vielä huumeena kielletty, mutta esiintyneiden haittavaikutusten takia se haluttaisiin säätää huumeeksi ja sen tuonti ja levitys kriminalisoida. Jos kiellot käytännössä kohdistuisivat vain esimerkiksi somaleihimme, lakia ei kai voitaisi säätää. Olisihan se etnistä syrjintää.”
Kun tämä asia, hallituksen esitys, on menossa perustuslakivaliokuntaan, niin haluan, että perustuslakivaliokunta todellakin miettii, mitä se tässä yhteydessä lausuu.
Viimeinen esimerkki siitä, että tällainen ajattelu on täysin pöllöä, (Puhemies rykäisee) on se, että hallitus on antanut tämän lakiesityksen. Kehenkäs tämä lakiesitys sitten kohdistuu? Eikö se kohdistu siihen samaan porukkaan, niihin Romanian tai Bulgarian romaneihin, jotka Suomeen tulevat kerjäämään? Ei kai tämä mihinkään muuhun porukkaan käytännössä kohdistu. Onko tämä lakiesityskin vastoin Suomen perustuslakia? Missä ne profeetat nyt ovat? Ei ainakaan julkisuudessa ole kukaan lausunut, että tämäkin on vastoin Suomen perustuslakia. Tämä on tärkeä periaatteellinen kysymys.
Haluan vielä sanoa, että esimerkiksi sosialidemokraattien politiikkana on se, että maassa maan tavalla. Mitä siitä jää jäljelle, jos emme me Suomessa saa itse päättää, mikä Suomessa on laillista ja mikä Suomessa on laitonta?
Viidentenä ja viimeisenä argumenttina on esitetty, että kerjääminen pitää Suomessa sallia sen vuoksi, että kun me näemme nämä kerjäläiset silmiemme edessä, me muistamme ja tiedostamme, miten kurja on heidän asemansa lähtömaissa Romaniassa ja Bulgariassa ja me olemme valmiimpia ja halukkaampia tukemaan ja painostamaan näitä maita puuttumaan näiden ihmisten asemaan heidän lähtömaassaan.
Minun pitää myöntää, että tämä on paras argumentti, mitä minä olen kuullut. On ihan totta, että en minäkään täällä puhuisi 20:tä minuuttia Bulgarian ja Romanian romanien syrjinnästä ja köyhyydestä lähtömaissa, ellei tämä asia olisi tullut Suomessa esiin juuri sitä kautta, että meidän kaduillamme me olemme nähneet tämän ilmiön ihan omien silmiemme alla ja olemme ymmärtäneet, että ilmiön syynä on näiden ihmisten syrjintä ja näiden ihmisten köyhyys lähtömaissa. Tämä on ollut hyvä argumentti. Minä luulen, että tässä suhteessa herätys on jo tapahtunut ja me voimme niillä syillä, jotka edellä mainitsin, kieltää kerjäämisen Suomessa.
Lopuksi totean, että jos media tätä asiaa mitenkään selostaa, niin toivon, että se antaa tilaa myös meidän kerjäämisen kieltämisen kannattajien argumenteillemme. On ollut ihmeellistä huomata, että mediassa hölmöimmätkin kieltämistä vastustavat argumentit saavat huomattavaa palstatilaa, mutta näitä argumentteja, joilla me kerjäämisen kieltämisen kannattajat argumentoimme, ei millään meinaa saada mediassa läpi. Jotenkin suhtautuminen tähän kerjäämiseen on tämän päivän jonkinlainen tämmöinen edistyksellisyyden ja edistyksellisen mielenlaadun mittari. Evan toimitusjohtaja Apunen esitti, että yleisesti tutkittaisiin toimittajien puoluekantoja. Minä en sitä kannata, mutta väitän, että jos tutkittaisiin, kuinka monta prosenttia esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Yleisradion toimittajista kannattaa kerjäämisen kieltämistä Suomessa, niin se prosenttiluku olisi kyllä äärimmäisen pieni.
Kaiken kaikkiaan toivon, että valiokunta muuttaa hallituksen esitystä siten, että kerjääminen Suomessa kielletään. (Ed. Petri Salo: Loistava puhe! — Ed. Akaan-Penttilä: Hyvä puhe!)