Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) on yleislaki, jota sovelletaan kulutustavaroihin, joiden turvallisuudesta ei ole muualla lainsäädännössä erikseen säädetty.
Siltä osin kuin eläimille tarkoitetut ruokakupit ovat kulutustavaroita eivätkä ammattimaisen eläinten pito- tai kasvatustoiminnan yhteydessä käytettäviä tuotteita eikä niiden turvallisuudesta ole muualla lainsäädännössä säädetty, niiden turvallisuusvaatimuksiin sovelletaan lakia kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta.
Laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta on lähtökohtana, että toiminnanharjoittajien, kuten asianomaisen elinkeinonharjoittajan toimintaan kohdistuu velvollisuus, että markkinoille saa saattaa ainoastaan turvallisia tuotteita. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 3 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan sekä muun palvelun tarjoajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta ei aiheudu vaaraa kuluttajan tai kuluttajan rinnastettavan henkilön terveydelle tai omaisuudelle. Elinkeinonharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta sekä siihen liittyvästä riskistä.
Tämä laissa oleva huolellisuusvaatimus edellyttää, että toiminnanharjoittajien, kuten asianomaisen elinkeinonharjoittajan, on varmistuttava tuotteiden turvallisuudesta, ennen kuin niitä tarjotaan kuluttajille. Lisäksi, jos toiminnanharjoittaja saa tietoonsa, että hänen markkinoimansa kulutustavara voi aiheuttaa vaaraa, toiminnanharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan tästä lain noudattamisen valvonnasta vastaavalle viranomaiselle.
Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten 6 §:n mukaan terveydelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan olevan vian tai puutteellisuuden taikka tavarasta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle. Omaisuudelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka edellä mainittujen seikkojen vuoksi voi vahingoittaa esinettä tai muuta omaisuutta. Tässä laissa ei ole erikseen viitattu vaaraan, jonka kulutustavara voi aiheuttaa eläinten turvallisuudelle. Muita kuin tuotantoeläimiä, kuten lemmikkieläimiä pidetään kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain näkökulmasta kuluttajille tai kuluttajiin rinnastettaville henkilöille kuuluvana omaisuutena.
Eläinsuojelulaissa (247/1996) ja sen nojalla annetussa alemman asteisissa säädöksissä annetaan määräyksiä eläinten asianmukaisesta kohtelusta. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain ja eläinsuojelulain velvoitteet kohdistuvat eri tahoihin, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain velvoitteet kulutustavaroita tarjoaville elinkeinonharjoittajille, kun taas eläinsuojelulainsäädännön velvoitteet kohdistuvat sekä eläimiä pitäville elinkeinonharjoittajille että kuluttajille. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetussa laissa ei aseteta velvoitteita kuluttajille. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettu laki ja eläinsuojelulaki eivät ole keskenään ristiriidassa. Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain huolellisuusvelvollisuuden perusteella elinkeinonharjoittajan on varmistauduttava siitä, että eläinten ruokakupit eivät vahingoita eläimiä.
Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 13 §:n mukaan valvontaviranomaisen on olosuhteiden vaatiessa asetettava tehtävät tärkeysjärjestykseen. Tätä perusteltiin lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 127/2003 vp) seuraavasti ”Kun valvontaviranomaisten voimavarat ovat rajalliset, on tärkeää, että niitä voidaan suunnata turvallisuuden kannalta merkittäviin tehtäviin.”
Työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan voimassa oleva kulutustavaroita koskeva lainsäädäntö antaa sen noudattamisen valvonnasta vastaaville viranomaisille riittävät valtuudet puuttua kysymyksessä tarkoitettuihin kulutustavaroihin, jos ne aiheuttavat vaaraa.
Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on valtakunnallinen valvontaviranomainen, jonka tehtävänä on myös suunnitella ja ohjata valvontaa. Aluehallintovirastot hoitavat valvonnan suunnittelua alueellaan ja paikallistason valvonta kuuluu ympäristöterveydenhuollosta kunnassa vastaavalle toimielimelle ja sen alaisille viranhaltijoille.
Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta saadun tiedon mukaan kirjallisessa kysymyksessä kuvatun kaltaisesta eläimelle tarkoitetusta ruokakupista on tehty ilmoitus virastolle. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto käsittelee asiaa tämän ilmoituksen pohjalta.