Atalanta-operaatio on erittäin tärkeä operaatio ja mielestäni erittäin hyvä osoitus kansainvälisestä yhteistyöstä, siitä, että useat valtiot, myöskin Venäjä tässä tapauksessa, ovat mukana tässä operaatiossa, ja sillä pyritään varmistamaan merenkulun vapaus ja turvallisuus. Tämä operaatio ei ole täysin onnistunut toistaiseksi, mutta uskon, että aikaa myöten se varmasti tulee helpottamaan liikkumista ja vähentämään tätä merirosvousta. Tietysti olennaista on myöskin se, että pyritään tuolla alueella pitämään huolta siitä, että olosuhteet muodostuisivat sellaisiksi, että maassa olisi laillinen hallinto, joka olisi toimintakykyinen, ja että se oman maan hallinto kykenisi estämään sitä, että tällaista merirosvousta ei esiintyisi.
Ed. Zyskowicz on täällä kiinnittänyt jälleen kerran huomiota erittäin tärkeään asiaan, joka tässä tapauksessa on kiinni saatujen merirosvojen kohtelu ja käsittely. Tältä osin täytyy sanoa, että ulkoasiainvaliokunta on tehnyt mielestäni aivan oikean tulkinnan, joka tietysti pohjautuu perustuslakivaliokunnan lausuntoon asiasta ja sitten myöskin lakivaliokunnan mietintöön lainsäädännöstä. Tietysti lähtökohtahan on se, että pitäisi olla jokin kiinnekohta, jotta Suomeen ylipäätänsä otettaisiin merirosvoja, ja oikeastaan sellainen kiinnekohta voi olla lähinnä vain se, että jos uhri on suomalainen, silloin Suomella on intressiä myöskin sitten tuomita tässä tapauksessa henkilö Suomen maaperällä. Muissa tapauksissa voidaan katsoa, että sellaista liittymäkohtaa ei ole.
No, sitten tietysti olennaista on myöskin se, että otetaan näissä ratkaisuissa huomioon oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Ja tässä voi sanoa, että tietysti kustannuksilla on tiettyä merkitystä ja se, että asia arvioitaisiin Suomessa, tietysti nostaa olennaisesti kustannuksia, mutta väitän, että myöskään Suomen oikeuspiirin alueella oikeuden käyminen ei välttämättä tuo kaikkein luotettavinta lopputulosta, koska olosuhteet ovat täällä siinä määrin erilaiset kuin ne ovat muualla, todistelu on helpompi saada läheisessä valtiossa, joten tässä suhteessa uskon, että oikeudenkäynnin yleiset edellytykset ovat selvästi paremmat esimerkiksi Keniassa kuin Suomessa. (Ed. Rajamäki: Voidaanhan me viedä oikeus Keniaan!)
Tietysti täytyy sanoa, että se, mikä meillä on ongelma, josta Euroopan neuvosto on paljon huomauttanut, on se, että oikeudenkäynnit meillä kestävät aivan liian kauan. Ja tietysti voidaan myöskin ottaa huomioon se, voidaanko tarjota ja turvata oikeudenmukainen oikeudenkäynti Suomessa, missä tuollainen oikeudenkäynti mielestäni kestää poikkeuksellisen kauan, ettemme vain saa sitten Euroopan neuvostolta huomautusta siitä kestosta. Eli siinä suhteessa uskon, että Keniassa voidaan oikeus turvata myöskin nopeammin ja tehokkaammin ja tällä tavalla asia voidaan saada myöskin päätökseen. Kaikkia näitäkin seikkoja pitää ottaa huomioon, kun asiaa sitten arvioidaan, (Ed. Pulliainen: Nämä oli kyllä ihan olennaisia näkökohtia!) onko oikeudenmukainen oikeudenkäynti mahdollinen.
Sitten tietysti täytyy sanoa, että lähtökohdan pitää olla se, niin kuin EU:n tekemissä sopimuksissa onkin jo, että tietysti maassa, johonka luovutetaan, ei voida tuomita henkilöä kuolemaan. Se on lähtökohta, ja tietysti EU tekee sopimuksia, joissa sitten valtio pidättäytyy näissä tapauksissa, kun henkilö siirretään siitä syystä, että henkilöä ei tuomita kuolemaan, ja se on olennaista. Ja erittäin hyvä lisäys lakivaliokunnassa oli se, että henkilöä ei myöskään voida siirtää sitten alkuperäisestä maasta toiseen maahan, jossa sitten voitaisiin tuomita kuolemaan, koska tietysti se tekisi tällaisen säännöksen mahdottomaksi tai tehottomaksi, jos näin olisi.
Ja mitä tulee sitten epäilyyn siitä, ollaanko tilanteessa, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteutuisi kyseessä olevassa maassa, niin kun perustuslakivaliokunta kirjoitti tämän kohdan, ajatus siinä oli se, että kun EU on tehnyt sopimuksen luovuttamisesta, olosuhteet saattavat maassa sen jälkeen olennaisesti muuttua, ja me tiedämme tämän varsinkin monista Afrikan maista. Tietysti on selvää, että jokainen viranomainen joutuu aina miettimään. Lähtökohta on se, että kun EU on tehnyt sopimuksen, tiedetään, että sopimuksen tekohetkellä olosuhteet ovat olleet sellaisia, että voidaan luovuttaa. Mutta jos maassa olosuhteet olennaisesti muuttuvat ja maassa ei enää niissä uusissa olosuhteissa voida turvata oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, niin tietysti silloin joudutaan miettimään, voidaanko tähän kyseessä olevaan maahan sitten enää henkilöä luovuttaa, ja sitten täytyy yrittää katsoa alueella sellainen maa, johonka tuo henkilö voitaisiin luovuttaa.
Tietysti mielenkiintoisia erilaisia menettelytapoja eri valtioiden välillä on. Muistamme varsin hyvin venäläisten menettelytavan, kun he saivat merirosvoja kiinni. He päästivät nämä merirosvot vapaiksi, muistaakseni kumiveneessä ulapalla ilman ruokaa, juomaa ja myöskin sitten ilman navigointilaitteita. Ja tietysti tämäkin on yksi tapa ratkaista ongelma, mutta toivon, että suomalainen sota-alus ei tähän missään olosuhteissa menisi.