Hyvät kollegat! Olen tältä samalta paikalta monta kertaa arvostellut perustuslakivaliokunnan ja perustuslakiasiantuntijoiden tulkintalinjauksia, joita olen pitänyt liian tiukkoina. Jos ja kun hyvin tiukkoja tulkintalinjauksia otetaan ja tehdään, se tarkoittaa sitä, että me kavennamme kansan valitseman eduskunnan harkintavaltaa ja mahdollisuuksia säätää sellaisia lakeja, joita kansan valitseman eduskunnan enemmistö pitää järkevinä ja tarkoituksenmukaisina, ja annamme itse asiassa päätösvaltaamme muutamalle harvalukuiselle professorille, joita kukaan ei ole miksikään valtiosääntötuomioistuimeksi julkisen menettelyn kautta nimittänyt.
Kuten viime puheenvuoroista huomaamme, nyt on syntynyt keskustelua siitä, onko se Suomen perustuslain mukaista, kun tämä koroton maksuaika pidennetään 5 vuodesta 7 vuoteen, onko se Suomen perustuslain mukaista, että tämä aiottu 7 vuoden maksuaika valiokuntakäsittelyssä piteneekin 10 vuoteen. Mistä tällaiset kysymykset kumpuavat? Minusta on aivan käsittämätöntä, että kysymykset siitä, pidennetäänkö 5:stä 7 vuoteen tai 5:stä 10 vuoteen, muodostuvatkin joiksikin perustuslakiongelmiksi. Minusta tämä kysymyksenasettelu on hyvin outo.
Tähän kysymyksenasetteluun päästään, kun Suomen perustuslakiin käytännössä aina kuulunutta yhdenvertaisuussäädöstä lähdetään tulkitsemaan, sanoisiko nyt sitten hyvin tiukasti tai samaa tarkoittaen hyvin laajasti. Voi olla, että minun perustuslakiajatteluni on kovin vanhentunutta, mutta kerron, että kun 70-luvulla istuin perustuslakivaliokunnassa, silloin yhdenvertaisuussäädös tulkittiin ennen kaikkea mielivallan kielloksi. Silloin arvostettu perustuslakiasiantuntija Jacob Söderman useasti korosti tätä näkökohtaa. Olen toki huomannut, että hän on myöhemmin tässä eläkkeensaajien veroasiassa ollut eri kannalla.
Silloin katsottiin, että totta kai lainsäätäjä säätäessään sosiaalipolitiikkaa, veropolitiikkaa, aluepolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, melkein mitä politiikkaa tahansa, tekee erilaisia rajauksia, linjauksia, missä erilaiset kansalaiset erilaisissa tilanteissa ovat vähän erilaisissa asemissa, mutta että tämä on sitä lainsäätäjälle kuuluvaa harkintavaltaa, kunhan tämä erilaiseen tilanteeseen asettaminen ei tapahdu mielivaltaisesti. Pitää olla jokin sellainen yhteiskunnallinen perustelu, minkä vuoksi lainsäätäjä, kansan valitsema korkein lakia säätävä elin, haluaa tehdä tiettyjä rajauksia. Näitä on koko meidän lainsäädäntömme täynnä: 18-vuotias pääsee äänestämään, 17-vuotias ei. 17-vuotias ei saa lapsilisää, 16-vuotias saa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Mitä meidän lainsäädäntömme on muuta kuin erilaisten rajojen asettamista?
Siis ainoa järkevä lähtökohta yhdenvertaisuussäädöksen tulkinnassa minun mielestäni on se, että perusteettomasti, mielivaltaisesti me emme voi asettaa kansalaisia erilaiseen asemaan, tehdä eroja sukupuolen, etnisen taustan, uskonnon ja poliittisen mielipiteen ja tällaisten asioiden pohjalta. Mutta totta kai me voimme tehdä ja me teemme jatkuvasti erilaisia rajaavia tekijöitä, joihin vaikuttavat tulot, joihin vaikuttaa asuinpaikka, joihin vaikuttaa ikä, joihin vaikuttavat erilaiset sinänsä luonnolliset erot, joista sitten näitä rajoja johdetaan.
Jos nyt ihan mainitsen veropolitiikan, niin meillä on esimerkiksi päätetty, että pääomatuloja verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloja. Jos meillä on joku, joka tienaa 100 tonnia pääomatuloja, ja toinen, (Anna Kontula: Se on väärin! — Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) joka paiskii todella rajusti töitä ja tienaa ansiotuloja 100 tonnia, niin nämä samat perustuslakihuolet voitaisiin mielestäni yhtä hyvin sitten esittää sen suhteen, miten sen yhdenvertaisuuden kannalta voi olla niin, että kun makaat sohvalla ja pääomat tuottavat, niin sinua verotetaan kevyemmin, mutta kun nouset sohvalta ja teet töitä ja saat ansiotuloja, niin sinua verotetaan ankarammin. Jos tämä yhdenvertaisuussäädös laajennetaan ja laajennetaan tai tiukennetaan ja tiukennetaan — tarkoitan nyt niillä samaa, vaikka se tuntuu terminologisesti vähän ristiriitaiselta — niin totta kai me voimme nämä yhdenvertaisuusepäilyt esittää yhtä hyvin tässä asiassa tai koko verotuksen progressiossa. Joku voi sanoa, että se, joka tienaa 30 tonnia vuodessa, maksaa vähemmän tuloveroa kuin se, joka tienaa 50 tonnia, ja se, joka tienaa 50 tonnia, maksaa vähemmän kuin se, joka tienaa 100 tonnia, ja joku voi sanoa, että no, tämähän on epäyhdenvertaista. Itse asiassa varmasti joku sanookin niin.
Minun mielestäni on ihan luonnollista, että politiikassa ja poliittisessa retoriikassa asiassa kuin asiassa sanotaan, että tämä ei ole yhdenvertaista kohtelua, tässä loukataan kansalaisten oikeuksia, tässä suositaan, tässä syrjitään. Mutta minun mielestäni siitä on aika matka siihen, että tästä, sanoisiko, normaalista poliittisesta retoriikasta ruvetaan sitten tekemään perustuslakitulkintoja.
Jos pysytään verotuksessa, mainitsin pääomatulot versus ansiotulot, (Puhemies koputtaa) mainitsin progression. Yhtä hyvin voi sanoa, kun meillä on tiettyjä vähennyksiä: Kun ihminen saa palkkaa, hän saa tehdä työtulovähennyksen. Kun ihminen saa saman tulon sosiaaliturvaa, hän ei saa tehdä työtulovähennystä, esimerkiksi, tai tässä nyt kyseessä olevassa perintö- ja lahjaverolaissa me huojennamme tiettyjen perintöjen kohdalla 60 prosenttia, riittää, että 40 prosenttia on verotusarvo. Tämä on mahdollista, ja sitten kun aikaa pidennetään 5:stä 7 vuoteen vai oliko se 7:stä 10 vuoteen, niin puhemiesneuvosto täällä pörrää asiantuntijalausuntojen kanssa ja miettii, onko tämä perustuslain mukaista. (Puhemies koputtaa)
Siis jos tällä tiellä jatketaan, kun minulta aika loppuu, (Puhemies: Loppui jo!) niin pitää sanoa, että jos näin tiukennetaan jatkuvasti, niin lakkautetaan koko eduskunta ja annetaan perustuslakivaliokunnan hoitaa hommat. Mutta sitten minä ajattelin, että ei, lakkautetaan myös perustuslakivaliokunta ja annetaan perustuslakivaliokunnan muutaman asiantuntijaprofessorin hoitaa hommat ja ehkä perustuslakivaliokunnan neuvos sitten heille sihteeriksi. Niillä mennään!