Ensinnäkin edustaja Hakkarainen — jaaha, ei ole enää salissa — käytti äsken puheenvuoroja, joita Jalonen sympatiseerasi, mitä tulee tuulivoimaan. Se on totta muuten, että tuulivoimasta maksetaan tänä vuonna, vielä muutaman kuukauden ajan, aika korkeata takuuhintaa. Ideahan oli tämmöisestä eräänlaisesta starttituesta, korkeammasta starttituesta, jolla pitää tuulivoiman tuotanto saada liikkeelle. Valitettavasti sellainen tuli aikanaan lainsäädäntöön.
Kun perussuomalaisten edustajat tästä käyttävät puheenvuoroja, minä haluan kuitenkin, että tämän talon pöytäkirjoihin tulee kirjatuksi kaksi asiaa, mitkä liittyvät tähän tuulivoiman järjestelmän rakentamiseen:
Perussuomalaiset kannattivat sitä, että tämä korkea tuki — joka silloisen hallituksen esityksen mukaan lakkaa tämän vuoden viimeinen päivä, käytännössä siihen hakeutuvien pitää kohta hakeutua, jotta pääsevät siihen mukaan edes muutamaksi päiväksi — tämä järjestelmä lakkaa tämän vuoden viimeiseen päivään mennessä. Sen jälkeen mennään 83,50 euroon megawattitunnilta, ja niin poispäin.
Kun asiasta täällä tehtiin ratkaisevia sisältöpäätöksiä, perussuomalaisten silloiset kansanedustajat eivät tyytyneet vain tähän vaan olivat sitä mieltä, että tämän korkeamman tuen pitää jatkua vielä pitempään, ensi vuoden loppuun asti. Ensi vuonna on jo aika merkittävästi enemmän uusiutuvaa tuulikapasiteettia, josta menisi se korkeampi maksu, mikäli perussuomalaisten kanta olisi mennyt täällä eduskunnassa, arvoisa puhemies, neljä vuotta sitten läpi.
Tämän lisäksi perussuomalaiset äänestivät sellaisen järjestelmän puolesta, jolla tukea ei osoitettaisi vain näille tietyn kokoisille vaan ihan näille tällaisille nopeasti käyttöön otettaville, pienille tuulimyllyille, yli 100 kilowattiampeerin laitoksille. Myöskin näiltä osin perussuomalaiset täällä esittivät silloin neljä vuotta sitten runsaampaa tukea tuulivoimalle. Minusta tuo oli aika kohtuutonta. Ei sellaista olisi kannattanut kannattaa, mutta niin vaan kannattivat.
Mitä tulee sitten itse tähän käsittelyssä olevaan esitykseen vielä ja vielä tähän turpeeseen ja turpeen käyttöön: Minä olin ministerinä huolehtimassa siitä, että turve otettiin mukaan suomalaisen bioenergian käyttöön ja sille annettiin vahva rooli. Säädökset säädettiin niin, että veron taso tuli 1,9 euroon silloin aikanaan, kun tämä järjestelmä käynnistettiin, kunnes sitä välillä muutettiin ja nostettiin turpeen veroa, mikä tarkoittaa sitä, että sen käyttö — niin kuin puun käyttö sillä samalla kertaa tietysti — vähenikin, ja niin poispäin.
Onneksi nyt sitten — ja siitä tunnustus tietystikin nyt — vihdoin viimein tämä hallitus on valmis virheensä korjaamaan, ja nyt niin tapahtuukin sitten näiltä osin, jos kohta nyt sitten tukikelpoisen puun kokoa rajoitetaan, metsälöitä, joista puu voidaan ottaa ja josta tuki tulee täysimääräisenä, rajoitetaan, mutta tuo verokohtelu kuitenkin.
Kun minä luen aina silloin tällöin Keskisuomalaisesta tällaisia lyhyitä palstoja, joissa kuka nyt milloinkin kirjoittelee juttuja ja niin poispäin, niin kerran toisensa jälkeen minä luen sieltä, kuinka Pekkarinen on ollut turpeen käyttöä edistämässä niin ja tällä tavalla. Sanon tämän vain sen takia, että ei luoda sellaista mielikuvaa nyt tässä, että jotenkin en pitäisi tärkeänä sitä, että turve on keskeisessä roolissa Suomen bioenergian kokonaisuuden kehittämisessä, oheispolttoaineena nimenomaan suomalaiselle puubiolle, biopohjaiselle, puubiopohjaiselle uusiutuvalle energialle. Totta kai näen sen, niin kuin äsken täällä sanoin ja niin kuin keskusta kaikissa kannanotoissaan sanoo, että se on välttämätön, tärkeä oheispolttoaine niin kauan kuin mitä tahansa muuta, öljyä, maakaasua tai kivihiiltä, käytetään. Niin kauan ilman muuta turpeella pitää tämä rooli olla. Kaikki tietävät pohjimmiltaan, että näin on.
Vielä kertaalleen kuitenkin tulen sitten siihen, että kyllä täällä perussuomalaiset kirjoittavat nyt uutta tiedettä: väite siitä, että turve on uusiutuva — todellakin olen tässä kaikkien niiden kanssa samaa mieltä tietystikin, jotka sanovat, että eihän se ole Kioto-mielessä eikä IPCC-mielessä uusiutuvaa. Suomelle velvoitteet määrätään ei sen perusteella, miten me itse tulkitsemme, mikä on uusiutuvaa ja mikä ei, vaan sen perusteella, minkä kansainvälinen yhteisö yksimielisesti on päättänyt, mikä on uusiutuvaa ja mikä ei.
Kun lasketaan, kuinka paljon Suomessa on uusiutuvaa — kun meillä on velvoitteet siitä — ei turvetta lueta silloin ensimmäisenkään kuution osalta uusiutuvaksi energialähteeksi. Teidän pitää tämä tietää. Tai toisin: silloin kun poltetaan turvetta, siitä lasketaan Suomen päästörasite, mistä Suomi joutuu maksamaan veroa — päästömaksuja! Se on päästömaksun alaista puuhaa se. Tämä rooli on turpeella näissä kummassakin järjestelmässä. Se ei auta meidän uusiutuvan velvoitteen täyttämistä, ja kun turvetta poltetaan, siitä aiheutuu CO2-päästöjä, jotka ovat osa päästökauppajärjestelmässä rasittavaa systeemiä.
Minä vielä yhdyn siihen, jota en muista nyt, kuka täällä äsken sen sanoi, ettei vain Energiateollisuus ole sitä mieltä, todellakaan sitä mieltä, että turve ei ole uusiutuvaa, vaan jopa sellainen merkittävä suomalainen turvealan yritys kuin Vapo. Ei Vapo väitä, että turve on uusiutuva Kioto- ja IPCC-mielessä. (Pirkko Mattila: Mutta suolla…!) — Ei väitä, ei väitä, ei väitä. Se on ihan toinen tarina. Me voimme olla sitä mieltä, että mitä suolla tapahtuu, jossa muuten käyn varmaan yhtä paljon kuin täällä joku muu edustaja, joka täällä käytti äsken puheenvuoron. Sattuneesta syystä tulee käytyä aika useinkin siellä, ja niin poispäin.
Niissä suhteissa, mitkä liittyvät Suomen uusiutuvaan energiaan tai päästöjen käyttöön tai tuottamiseen ja niin poispäin, on ihan turha yrittää väittää, valitettavasti joudun näin kovasti sanomaan, mutta kun se on totta. Jos joku pystyy tämän kiistämään, niin kernaasti vielä yritän kuunnella sellaisenkin kiistämisen. (Pirkko Mattila: Jatketaan!)