HE: laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta | KAMU

Käyty keskustelu todistaa sen, että tässä asiassa ollaan enempi kuin kuumassa tilanteessa. Jos ajatellaan niitä vertauksia, millä tähän asiaan varsinkin nämä hallituksen esityksen puolustajat ottavat kantaa, niin esillä on tämä rakkaus lapseen, rakkaus syntyvään lapseen ja vertaus siihen, että silloin lapsen oikeus tapahtuu parhaiten, kun syntyy rakastettuun perheeseen, äidin rakastamana siihen, vaikka olisikin vain yksi vanhempi.

Mielestäni ed. Rajala perusteli aika erinomaisen hyvin tämän päiväkodista haun ja ne ongelmat, joita tulee myöhemmin vastaan. Jos tätä maailmaa katsotaan nyt sitten sillä pohjalla, mitä se tarkoittaa, niin tähän asiaan on liittynyt erittäin vahvoja ja voimakkaita tunteita, ja viime viikolla televisiossa muun muassa lakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Brax esitti ja syyllisti, että tämän hallituksen esityksen vastustajat rinnastavat ja luovat ikään kuin tämmöistä vääryyden tunnetta niihin perheisiin, missä vain yksinhuoltaja on olemassa, joko äiti taikka isä yksin huoltaa lasta.

Tämä mielestäni on aika kaukaa haettu ja aika eri lailla vääristävä katsomus tälle asialle, kun tässä ei ole ollenkaan siitä kysymys. Yksinhuoltajaperheitä on ollut ja tulee olemaan, ja suurin osa tapahtuu myöskin niin, että ne ovat muodostuneet tahattomasti. Myöskin keskustelussa on annettu sellainen kuva, että ikään kuin isä lähtee kävelemään, lätkimään ja äiti saa kuitenkin yksin huoltaa ja hoitaa sen lapsen. Kyllä se on yleensä isän sekä äidin ongelma. Vikaa saattaa olla molemmissa tai kummassa hyvänsä silloin, kun tämä liitto hajoaa. Kyllä eduskunnan tehtävänä on vahvistaa ydin- ja perusperhettä, tukea ydin- ja perusperheen pystyssä pysymistä, ja ydin- ja perusperheeseen kuuluu äiti, isä ja lapset. Näin tämä Luoja tätä maailmaa luodessaan vaan on rakentanut ja tehnyt.

On aika lailla kaukaa haettu se, kun muun muassa tänä aamuna aamutelevisiossa todisteltiin sitä, kuinka tässä perheessä, missä on vain kaksi naista, on tämmöinen naisperhe, tämä lapsi saa sitä isän ja miehen mallia enoista ja isovanhemmista. En ihmeempää todistusta ja vertausta ole kuullut, ja kun se useampaan kertaan siinä toistettiin, niin kait se on sitten harkittu, vakaa tahto, että tämä näin ratkaistaan. Näin tätä maailmaa katsottuna … (Ed. Gustafsson: Monillahan näin on, ed. Rajalahan juuri todisti!) — Ed. Gustafsson, te haluatte vääristellä tätä asiaa ihan tieten tahtoen, tietoisesti. (Ed. Gustafsson: Ei kuulu tapoihini ollenkaan!)

Näin tätä maailmaa katsottuna ja hoidettuna nämä, mitä olen juuri kertonut, ovat vain käytännön tosiasioita, mitä olen tänään ja viime viikolla kuullut. Jos tätä maailmaa katsotaan, niin tässä käydyssä keskustelussa on erityisen vahvasti tullut selväksi se, että hyväksyttäessä tämä hallituksen esitys syntyy ja rakentuu sellainen malli, että lähivuosina tulee perään myöskin tähän samaan ketjuun liittyen tämä, miten sanoisinkaan, parisuhdeperheiden adoptio-oikeus, mikä tarkoittaa sitä, että nämä homopuolisot, homoperheet, voivat adoptoida lapsen. Kyllä tiedän ja ymmärrän, että nämä samat joukot, mitkä nyt ovat tätä hallituksen esitystä täällä puolustamassa, seisovat kirkkain rinnoin senkin puolesta ja todistavat, että lapsella on hyvä mahdollisuus, se on odotettu, rakastettu ja hoidettu. Ei tässä minusta mitään pahaa ole, mutta se pitää nyt vaan nähdä, että tähän tämä johtaa, ja näin ymmärtää tämä asia. Syntyvällä lapsella pitää olla aina oikeus äitiin ja isään, ja siihen tämä lakivaliokunnan viisas enemmistö mietinnöllään tähtää ja on mietintö syntynyt sen luonteiseksi.

Käydyssä keskustelussa on sitten myöskin viljelty kysymystä, onko lapsella oikeus syntyä perheeseen, missä ei ole isää. Mielestäni se on turhaa saivartelua tässä yhteydessä, kun se on mahdollista. Se on vaan luonnon elämä, joka tämän homman tekee ja toteuttaa, mutta eduskunnan lainsäädäntöä säätävänä elimenä ei tule tätä asiaa edistää, ei tule edistää ja tulee vaikuttaa siihen, että syntyvällä lapsella on nämä mo­lemmat vanhemmat, jos se on suinkin vaan mahdollista.

Kun maailmaa katsotaan, mitä tämä tukee ja mistä tämä tausta lähtee, niin neljä vuotta sitten olin vastaavassa asemassa, päässyt lakivaliokunnan varsinaiseksi jäseneksi ja olin vaa’ankieliasemassa kääntämässä tämän samalle tasolle. Nyt kaikki kunnia lakivaliokunnan enemmistölle ja erityinen kunnia ed. Sjöblomille, joka tuntee nämä asiat, tietää ja hallitsee, ja joka viimeksi tulleena mielestäni on ratkaissut sen tilanteen saman tyyppiseksi kuin sen itsekin neljä vuotta sitten ratkaisin. Silloin vain syntyi sellainen tunnelma ja tuntuma, että syntyi opposition vaatimuksesta — niin kuin se voisi syntyä nytkin, mutta ei taida syntyä — henki, että hallituksen tulee vetää esitys pois. No, hallitusryhmät taisivat sen keskenään päättää ja niin vetivät ja palattiin tähän samaan asiaan vajaan neljän vuoden kuluttua uudelleen.

Kun tätä maailmaa katsotaan, niin näyttää siltä, että kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla on oikeat ja rehelliset linjat tässä asiassa. Minä arvostan heidän suoraselkäisyyttään puolueena, edustajina ja suomalaisina siinä, että nämä isänmaalliset, kristilliset perusarvot ovat niin kirkkaita, että he seisovat loppuun saakka näiden arvojensa takana.

Kun tätä maailmaa katsotaan vähän eteenpäin, niin vuosien kuluttua tiedetään tulos siitä, kun tämä ratkaisu syntyy, syntyy nyt sitten kumpi tahansa, vaikka toivon hartaasti, että lakivaliokunnan mietintö menee täällä läpi, ja pidetään lukua siitä, kuka milläkin rintamalla oli olemassa.

Kun tätä maailmaa katsotaan edelleenkin vielä, niin ymmärrän, kuinka sosialidemokraateissa on yritetty painostaa edustajia vähän unohtamaan tämä omatunto ja elämään tämän niin sanotun puheliaitten edustajien joukon matkassa. (Ed. Gustafsson: Ei pidä paikkaansa, ei ole painostettu ketään!) Ymmärrän erinomaisen hyvin senkin, että hallituspuolue keskustassa, jossa nämä arvot ovat vahvat ja jossa perushenki ja olemus lähtee sieltä alkiolaisen ihmisyyden tasolta, enemmistö lienee tämän lakivaliokunnan mietinnön takana.

Uutisissa kerrottiin, että kykypuolue kokoomuksessa tilanne lienee puolet ja puolet, mutta sitä ihmettelen erityisesti, että ennakkotietojen mukaan, mitä hevosmiehet ovat tietotoimistossaan koonneet, kokoomuksen puheenjohtaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, on tämän hallituksen esityksen takana ja kiivaasti siihen liittoutunut. Aika erikoiselta näyttää tämä maailmankuva, mutta ehkä se on sitä suuruuden tavoittelua, missä ei kuitenkaan näillä perusarvoilla paljon merkitystä ole.

Jos tätä maailmaa katsotaan eteenpäin, tämä hedelmällisyyden puuttuminen, hedelmöityshoitojen tarve, on lääketieteellinen peruste, millä tätä asiaa on lähdetty tekemään. Se tarvitaan, se pitää olla. Mutta silloin, kun se tehdään naisparille, missä tätä aitoa luonnonmenetelmää ei ole edes kokeiltu, sillä ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Jos tätä maailmaa katsotaan sen pohjalta, niin ehkä sitten, kun täällä on puhuttu abortista, ei ole puhuttu ehkäisystä, senkin vielä tähän liittäisin, että luonnonmenetelmä tekee sen, että ennen vaan lapsia syntyi aina silloin, kun tämä niin sanottu normaali ihmis- ja sukupuolikontakti tapahtui.

Sattumalta tänään tuli kirja Vuosisata suomalaisuuden puolesta. Kun kelasin tätä maailmaa, niin katselin ja löysin yhden vanhan lehtileikkeen Etelä-Saimaasta helmikuulta 2003, missä allekirjoittaneelta on testattu sellaista maailmaa, että kun te olette änkyrä siellä eduskuntaryhmässä, niin aiotteko perustaa alkiolaisen keskustaryhmän heti vaalien jälkeen ja loikata ja hypätä. Sitten tämä juttu jatkui niin, että tuli toimittajan kysymys, että olen kuitenkin äänestänyt viime päivinä eduskunnassa eri tavalla kuin keskustaryhmä esimerkiksi kielilaki- ja hedelmöityshoitoasioissa. Tämä ei ole minusta vielä mitenkään erikoista, mutta silloin oli annettu ikään kuin maakuntaan semmoinen kuva, että vain yksin olisin ollut tätä mieltä. Nyt onneksi on useampiakin. Kun sitten tätä Vuosisata suomalaisuuden puolesta ‐kirjaa katson, niin täällä mainitaan kyllä jämerinä suomalaisina kansanedustajina Aittoniemi, Lahtela ja Vistbacka. Tämän halusin kertoa, että niin vaan aikakirjoihin tarttuu, kuka milläkin lailla, kuka mihinkin kirjaan. (Ed. Gustafsson: Esa Lahtelasta oli kysymys!)