Opetus- ja kulttuuriministeriön asetti vuonna 2012 työryhmän selvittämään Suomeen soveltuvia, hallituksen työelämän kehittämistä ja koulutuksellista tasa-arvoa koskevia tavoitteita tukevia toimenpiteitä koulutustarjonnan ja työvoiman koulutusrakenteiden kehittämiseksi (OKM 2013:2). Työryhmän asettamisen taustana ovat elinkeinoelämän voimakkaat muutokset sekä väestön ikääntymisestä johtuva työvoiman tarjonnan niukkeneminen. Työvoiman tarjonnan lisäämiseksi ja työvoiman optimaalisen käytön näkökulmasta nuoret tulee saada sujuvasti koulutusuralle ja koulutusjärjestelmän tulee kyetä joustavasti tarjoamaan uudelleen koulutusväyliä ja tukemaan elinikäistä oppimista.
Työryhmä katsoi, että suomalainen koulutusjärjestelmä toimiikin useimpien kansalaisten osalta hyvin koulutusuralla edettäessä. Osalle nuorista korkeakoulutukseen pääsy kuitenkin osoittautuu kouluttautumishalukkuudesta huolimatta vaikeaksi. Aikuisille taas korkeakoulutukseen hakeutumisen kynnys voi olla korkea opintoihin pääsyn vaikeuden tai opintojen kuormittavuuden vuoksi. Korkeakoulutukselle on kuitenkin lisääntyvä tarve. Sekä työelämässä että yhteiskunnan jäsenenä toimittaessa tarvitaan yhä enemmän osaamista, joka on erityisesti korkeakoulutuksessa kehittyvää. Ns. asiantuntija-ammateissa toimivien määrä lisääntyy, ja samaan aikaan ”korkeakoulumaista” osaamista tarvitaan yhä laajemmalti myös muissa ammateissa ja työtehtävissä. Työryhmän näkemyksen mukaan korkeakoulujen nykyinen koulutustarjonta painottuu tutkintoihin johtaviin opintoihin ja että tarjontaa monipuolistamalla, uudella tavalla jäsentämällä ja avaamalla voitaisiin laajentaa koulutukseen pääsyä ja luoda uusia vaihtoehtoisia polkuja korkeakouluopintoihin. Työryhmä ehdotti, että käynnistettäisiin kokeilu, jossa korkeakoulut kehittävät tutkintojen osista jäsentyneitä ja määriteltyjä enintään 120 opintopisteen kokonaisuuksia ”korkeakouludiplomeita”. Tavoitteena olisivat tunnistettavat osaamiskokonaisuudet, jotka palvelisivat sekä vailla aiempaa korkeakoulutusta olevia, että niitä, jotka haluavat täydentää tai uudelleen suunnata osaamistaan. Kokonaisuuden suorittamisesta myönnettäisiin opiskelijalle todistus. Kokonaisuuksien nimeäminen — työryhmän ehdotuksena siis korkeakouludiplomi — motivoisi opiskelijoita ja mahdollisesti vakiintuessaan myös viestisi opintojen luonteesta työelämälle.
Työryhmä esitti, että vuosina 2013—2018 toteutettaisiin kokeilu, jossa korkeakoulut kehittävät tutkintojen osista jäsentyneitä ja määriteltyjä kokonaisuuksia korkeakoulutarjonnan monipuolistamiseksi. Kokeilun tavoitteena olisi selvittää mm. työelämän tarvetta uudenlaisille kokonaisuuksille. ja niiden soveltuvuutta erilaisille opiskelijaryhmille. Työryhmän ehdotuksista saadun lausuntopalautteen perusteella opetus- ja kulttuuriministeriössä kuitenkin katsottiin, että ennen laajamittaisen kokeilun käynnistämistä tai siitä luopumisesta tarvitaan kokemuksia ja esimerkkejä siitä, mitä tutkinnon osista muodostettavat kokonaisuudet voisivat olla ja miten ne palvelisivat taustoiltaan erilaisia kohderyhmiä ja työelämää. Tässä tarkoituksessa opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun hanketta. Hanke alkoi 1.8.2013 ja päättyy 31.8.2015. Hankkeessa tutkinnon osista muodostetaan Jyväskylän ammattikorkeakouluissa uudenlaisia osaamiskokonaisuuksia neljällä eri alalla. Tarjottavat osaamiskokonaisuudet perustuvat ammattikorkeakoulun sidosryhmä- ja työelämäyhteistyön yhteydessä syntyneeseen näkemykseen sopivista ja työelämän kannalta tarpeellisista opinnoista. Tavoitteena on kokeilulla luoda selkeämpi käsitys siitä, onko työelämässä tarvetta uudenlaisille nykyisiä korkeakoulututkintoja suppeammille kokonaisuuksille sekä siitä, missä määrin ja millaisia opiskelijoita näihin hakeutuisi ja miten opinnot heitä palvelisivat. Ensimmäisten opiskelijoita koskevien tietojen perusteella kaikkiaan yli puolella (53 %) ei ole suoritettua korkeakoulututkintoa, vastaavasti vajaa puolet (47 %) täydentää koulutuksissa tutkintoaan tai suuntautuu uudelle alalle. Koulutuksittain korkeakoulututkintoa vailla olevien osuus vaihtelee 32 prosentista 71 prosenttiin.
Osana hanketta toteutetaan seurantatutkimus, jossa arvioidaan ja vertaillaan toteutettujen osaamiskokonaisuuksien tarpeellisuutta, oppimisprosessin vaikuttavuutta sekä opintojen merkitystä opiskelijoille. Tutkimuksen pohjalta arvioidaan, voisiko korkeakouludiplomeilla olla paikkansa suomalaisessa korkeakoulutuksessa, ja jos niin millainen. Tutkimuksesta vastaa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. Tarvetta jatkaa korkeakouludiplomien kokeilua harkitaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun hankkeen päättymisen jälkeen siitä ja arviointitutkimuksesta saatujen tietojen perusteella.
Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kokeiltavat osaamiskokonaisuudet muodostetaan olemassa olevien tutkintojen osista. ”Korkeakouludiplomit” eivät ole korkeakoulututkintoja, eivätkä ne täten ole osa suomalaista tutkintojärjestelmää. Ammattikorkeakoululain (351/2003) mukaan ammattikorkeakouluissa suoritettavia tutkintoja ovat ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Tutkintojen lisäksi ammattikorkeakoululain 17 §:n mukaan ammattikorkeakoulu voi järjestää tutkintojen osia sisältävää koulutusta avoimena ammattikorkeakouluopetuksena tai muutoin erillisinä opintoina. Avoimena ammattikorkeakouluopetuksena tai muutoin erillisinä opintoina voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvia opintoja, joiden suorittamiseen opiskelija on saanut ammattikorkeakoululta ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden.
Kokeilun tavoitteena on saada tietoa siitä, onko uudenlaisille korkeakoulujen tarjoamille osaamiskokonaisuuksille nähtävissä tarve ja selkeästi määriteltävä asema. Olennainen osa kokeilun perusteella tehtävää arviointia on, erottuvatko kokeiltavat opintokokonaisuudet tavoitteiltaan ja tuloksiltaan muusta korkeakoulujen ja myös ammatillisen koulutusjärjestelmän tarjonnasta.