Suomen lainsäädäntö ei sisällä rangaistussäännöstä, joka koskisi nimenomaisesti pelkästään holokaustin kiistämistä. Rikoslaissa on kuitenkin säädetty rangaistavaksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan (rikoslaki 11 luku 10 §), joka kattaa kiistämisen sellaiset muodot, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansanryhmää. Teon rangaistavuus ei edellytä tarkoitustahallisuutta eli että uhkaaminen, panettelu tai solvaaminen olisi ollut tekijän tarkoituksena. Teon vaatimaan tahallisuuteen riittää tekijän tietoisuus siitä, että hänen levittämänsä kirjoitus tai muu viesti uhkaa, panettelee tai solvaa säännöksessä tarkoitettua kansanryhmää. Säännös koskee myös muiden historiallisten tapahtumien tai sotarikosten kiistämistä, jos yleisön keskuuteen levitettävä viesti täyttää tunnusmerkistön mukaiset edellytykset. Jos holokaustin kiistämisessä kehotetaan tai houkutellaan rikoksen tekemiseen, voi myös rikoslain 17 luvun 1 §:n säännös julkisesta kehottamisesta rikokseen tulla sovellettavaksi. Rangaistussäännöksiä on myös käytännössä sovellettu esimerkiksi holokaustia käsitteleviin ilmaisuihin.
Suomen lainsäädäntö täyttää valtioneuvoston käsityksen mukaan myös kysymystä koskevat kansainväliset velvoitteet. Esimerkiksi Euroopan unionin neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin velvoittaa Euroopan unionin jäsenvaltiot säätämään rangaistavaksi muun muassa sellaisen 8 päivänä elokuuta 1945 tehdyn Lontoon sopimuksen liitteenä olevan kansainvälisen sotarikostuomioistuimen perussäännön 6 artiklassa määriteltyjen rikosten julkisen puolustelun, kieltämisen tai vakavan vähättelyn, joka kohdistuu rodun, ihonvärin, uskonnon, syntyperän taikka kansallisen tai etnisen alkuperän mukaan määriteltyyn ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen, jos teko suoritetaan tavalla, joka on omiaan yllyttämään väkivaltaan tai vihaan tällaista ryhmää tai tällaisen ryhmän jäsentä kohtaan (1 artiklan 1 kohdan d alakohta). Jäsenvaltiot voivat säätää, että rangaistavaa on ainoastaan teko, joka joko suoritetaan tavalla, joka on omiaan häiritsemään yleistä järjestystä, tai on uhkaavaa, alentavaa tai loukkaavaa (2 kohta). Puitepäätös on pantu täytäntöön rikoslain muutoksella 13.5.2011/511 (ks. HE 317/2010 vp). Euroopan unionin komission mukaan viidellätoista jäsenvaltiolla ei ole nimenomaisia säännöksiä holokaustin kiistämisestä (COM(2014) 27 final, kohta 3.1.4).
Holokaustia tai muita historiallisia tapahtumia koskevia rangaistussäännöksiä arvioitaessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen suojaamaan sananvapauteen. Sen, että historiallisia tapahtumia koskevan keskustelun kriminalisointi on sananvapauden kannalta ongelmallista, osoittaa muun ohella Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapaus Lehideux ja Isorni vastaan Ranska 23.9.1998. Sananvapaudella on erityisen korostunut merkitys yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun samoin kuin tieteen ja taiteen aloilla. Sananvapauden turvaamiseen liittyvät näkökohdat puhuvat sitä vastaan, että voimassa olevan kiihottamisrikoksen soveltamisalaa laajennettaisiin kattamaan myös sellaisia tekomuotoja, joissa ketään ei uhata, panetella tai solvata eikä yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaaranneta.