Kirjallinen kysymys koskee viranomaisen tai virkamiehen vastuuta ja virheellä aiheutuneen vahingon korvaamista. Kysymyksessä todetaan, että vahinkoa kärsineen kannalta on väärin, että viranomainen tai virkamies ei yleensä joudu konkreettiseen vastuuseen virheensä seurauksista. Viranomaisiin tulisi soveltaa erityistä ammattilaisen vastuuta ammatissaan ja korvaukset vahinkoa kärsineelle on hoidettava viime kädessä valtion varoista.
Suomen perustuslain (731/1999) 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslain 118 §:ssä säädetään virkamiehen virkavastuusta. Säännöksen 1 momentin mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Pykälän 3 momentin mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.
Virkamiehen virkavastuu jakautuu rikosoikeudelliseen vastuuseen, vahingonkorvausoikeudelliseen vastuuseen sekä virkamiesoikeudelliseen vastuuseen. Rikosoikeudellinen virkavastuu perustuu siihen, että virkavelvollisuuden vastaisesta teosta tai laiminlyönnistä on säädetty rikoslain (39/1889) 40 luvussa rangaistusuhka.
Virkarikoksina rangaistavia ovat ensi sijassa sellaiset teot, jotka ovat erityisen moitittavia yhteiskunnan ja yksityisen kansalaisen kannalta. Rikoslaissa on myös säännökset yleisluonteisista virkarikoksista, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (rikoslain 40 luvun 9 ja 10 §.) Virkavelvollisuudella tarkoitetaan virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa velvollisuutta.
Perustuslain 118 §:n 3 momentin mukaan virkamies on itse vastuussa virheensä tai laiminlyöntinsä aiheuttamasta vahingosta. Vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvussa säädetään työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuusta. Luvun 2 §:n mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Virheellä ja laiminlyönnillä tarkoitetaan tahallista ja tuottamuksellista aiheuttamista. Vahingonkorvauslain 4 luvun 2 §:n mukaan virkamies on velvollinen korvaamaan virassaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos virkamiehen viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Julkisyhteisöllä on kuitenkin työnantajana ensisijainen korvausvelvollisuus virkamiehen aiheuttamasta vahingosta. Tästä huolimatta oikeuskäytännössä on todettu, että vahingonkorvauslailla ei ole supistettu yksityisen oikeutta kohdistaa korvausvaatimuksensa suoraan asianomaiseen virkamieheen (KKO 1981 II 157).
Virkamiehen virkamiesoikeudellista vastuuta puolestaan sääntelee valtion virkamieslaki (750/1994). Valtion virkamieslain tavoitteena on turvata valtion tehtävien hoitaminen tuloksellisesti, tarkoituksenmukaisesti ja oikeusturvavaatimukset täyttäen. Lain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkamiehen on myös käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Mikäli virkamies laiminlyö tehtäviään tai esimerkiksi virkatehtäviä hoitaessaan rikkoo työnjohto- tai valvontamääräyksiä, on työnantajalla erilaisin keinoin mahdollisuus puuttua virkamiehen käyttäytymiseen. Tapauksesta riippuen kyseeseen voi tulla laissa sääntelemätön esimiehen antama huomautus, virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus, 25 §:n mukainen virkasuhteen irtisanominen, 33 §:n mukainen virkasuhteen purkaminen ja/tai 40 §:n mukainen virantoimituksesta pidättäminen.
Virkamiehen virkavastuu on edellä kuvatuin tavoin lainsäädännössä kattavasti säännelty. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa viranomaistoiminnan lainmukaisuus sekä kansalaisten luottamus viranomaisten ja virkamiesten toimintaan. Sääntely sisältää sen, että viranomaisella on selvitysvelvollisuus toiminnastaan. Esimerkiksi kirjallisessa kysymyksessä esitettyyn China Center -tapaukseen liittyen sisäasiainministeriön oikeusyksikkö on käsitellyt asiasta tehdyn kantelun ja on 6.8.2010 antanut Kiinan Suomen suurlähettiläälle kattavan lausunnon rajavartiolaitoksen ja poliisin toiminnasta operaation yhteydessä (SMDno/2009/3579). Lisäksi Valtiokonttori on suorittanut eräille henkilöille syyttömästi vangituille tai tuomituille valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) nojalla korvauksia.
Vakuutusoikeuden osalta voidaan todeta, että sen on perusteltava päätöksensä hallintolainkäyttölain 53 §:n edellyttämällä tavalla siten, että perusteluista ilmenee, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä oikeudellisella perusteella siihen on päädytty. Sosiaalivakuutusasioita käsittelevissä muutoksenhakulautakunnissa ja vakuutusoikeudessa lääketieteellistä asiantuntemusta edellyttävän asian ratkaisuun osallistuu sivutoiminen lääkärijäsen. Lääkärijäsenten, kuten muidenkin vakuutusoikeuden antaman päätöksen ratkaisuun osallistuneiden jäsenten nimet näkyvät vakuutusoikeuden päätöksestä.Vakuutuslääkärijärjestelmän ja sosiaalivakuutusjärjestelmän läpinäkyvyyden lisäämiseksi sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu viime syksynä toimenpideohjelma vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämiseksi. Yhtenä toimenpideohjelmaan sisältyvänä asiakokonaisuutena on päätösten perustelujen kehittäminen. Tarkoituksena on kehittää sosiaalivakuutusetuuksia toimeenpanevien laitosten ja muutoksenhakulautakuntien päätösten perusteluja erityisesti lääketieteellisten seikkojen osalta. Toimenpideohjelman ehdotuksia valmistelevan ohjausryhmän ja sen alaryhmien toimikausi on 1.1.2013— 31.12.2013.
Lopuksi voidaan todeta, että valtioon kohdistuvia vahingonkorvausvaatimuksia käsitellään valtionhallinnossa tällä hetkellä hajautetusti siten, että se viranomainen, jolle asia luonteensa puolesta kuuluu, ratkaisee asian. Valtiovarainministeriö on 10.11.2011 asettanut valtion vahingonkorvaustoiminnan jatkokehittämistyöryhmän toimikaudelle 1.12.2011—31.5.2013. Työryhmän tehtävänä on laatia ehdotus valtion keskitetyn vahingonkorvaustoiminnan toimeenpanemiseksi. Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa valtion toiminnasta vahinkoa kärsineiden oikeusturvaa uudistamalla valtion vahingonkorvaustoimintaa siten, että vahingonkorvausvaatimusten käsittely olisi koko valtionhallinnossa mahdollisimman yhdenmukaista ja selkeää sekä korvauksen hakijalle että vahinkoa käsittelevälle viranomaiselle. Vahingonkorvausasioiden keskittämisellä asia saataisiin ulkopuolisen toimijan ratkaistavaksi, minkä voidaan arvioida lisäävän vahingon kärsineen henkilön luottamusta päätöksenteon objektiivisuuteen.
Oikeusministerin 19.12.2012 antamassa vastauksessa kirjalliseen kysymykseen KK 938/2012 vp todetaan, että julkista valtaa käytettäessä aiheutuneiden perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämistä ja vahingonkorvauslainsäädännön uudistamista tullaan tarkastelemaan julkisyhteisöjen vahingonkorvausvastuuta koskevassa uudistuksessa, jota koskevaa pohjatyötä on jo tehty ja joka tullaan käynnistämään valmisteluresurssien salliessa.