Lähtökohtaisesti yleisten toimeentulon turvajärjestelmien ja perhetukien tulisi pystyä ehkäisemään toimeentulotuen tarpeeseen joutuminen. Tämä oli myös hallituksen asettaman SATA-komitean esitysten keskeinen tavoite.
Lapsilisälain (796/1992) 1 §:n mukaan Suomessa asuvan alle 17-vuotiaan lapsen elatusta varten maksetaan valtion varoista lapsilisää. Lapsilisät ovat osa perhepoliittisia tulonsiirtoja, joilla tasataan perhekustannuksia lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä. Lapsilisä on säädetty universaaliksi etuudeksi, jonka saamisedellytykset eivät ole riippuvaisia perheen erityistilanteista. Lapsilisän tarkoituksena on korvata lapsiperheille lapsen elatuksesta aiheutuvia kustannuksia.
Toimeentulotuki puolestaan on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Toimeentulotuen viimesijaisesta luonteesta johtuu se, että pääsääntöisesti kaikki henkilön tai perheen käytettävissä olevat tulot ja varat otetaan huomioon toimeentulotukea määrättäessä.
Toimeentulotukilain (1412/1997) 11 §:n mukaan toimeentulotukea määrättäessä tulona ei oteta huomioon muun muassa vähäisiksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja eikä määrättyä osaa lapsen säännöllisistä tuloista ja aikuisen ansio- tai yrittäjätuloista. Tulona ei oteta huomioon äitiysavustusta, vammaisetuuslain mukaisia etuuksia eikä työttömyysturvana ja kuntoutusetuutena maksettavaa ylläpitokorvausta. Työssäkäynnistä ja työmatkoista aiheutuvien menojen suuruinen osa tuloista on myös etuoikeutettua tuloa, samoin kuin sellaiset tulot ja korvaukset, joita suoritetaan menoihin joita toimeentulotuessa ei huomioida.
Lapsilisä maksetaan kaikille lapsiperheille, myös toimeentulotukea saaville. Lapsilisä sisällytettiin toimeentulotuessa tulona huomioitavien erien ryhmään 1994 perhetukiuudistuksessa, jolloin vastaavasti lasten perusosien määriä korotettiin vähintään lapsilisän tasolle. Sekä lapsilisä että lapsen perusosa toimeentulotuessa kohdentuvat samoihin, lapsesta perheelle aiheutuviin kustannuksiin, eikä kahta etuutta ole tarkoituksenmukaista kohdentaa samaan menoon. Lasten lukumäärästä riippumatta kaikissa perhetyypeissä lasten toimeentulotukena saama perusosien yhteismäärä on suurempi kuin kyseisen perheen saamat lapsilisät.
Toimeentulotuki ja maaliskuusta 2011 lähtien myös lapsilisä ovat molemmat sidottuja samaan kansaneläkeindeksiin ja niiden tasot nousevat samassa tahdissa. Tähän saakka lasten perusosat ovat siis seuranneet elinkustannusten muutosta paremmin kuin lapsilisä.
Toimeentulotukeen turvautuvien määrää voidaan vähentää korottamalla ensisijaisia perusturvaetuuksia. Toimeentulotuessa on mielekästä arvioida perusosien suuruutta lapsilisän etuoikeuttamisen sijaan. Toimeentulotuen keskeisenä epäkohtana voidaan pitää tuen yleistä riittämättömyyttä niihin tarpeisiin, joihin tuki on tarkoitettu.
Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa selvitystyön, jossa arvioidaan toimeentulotuen perusosan riittävyyttä tuelle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan selvitystyön pohjalta mahdollinen uudistustarve toimeentulotuen rakenteeseen tai tasoon, jotta tuki turvaisi paremmin myös lapsiperheiden viimesijaisen toimeentulon.
Pienituloisilla lapsiperheillä, erityisesti yksinhuoltajilla, asumismenot ovat korkeat suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Menoja alennetaan asumistuella, minkä lisäksi ne aiheuttavat usein myös toimeentulotuen tarvetta. Valmisteilla olevassa yleisen asumistuen yksinkertaistamista koskevassa uudistuksessa pyritään turvaamaan lapsiperheiden tuen taso ja mahdollisuuksien mukaan sitä parantamaankin.