Yritän parhaani mukaan vastata muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin.
Ed. Seurujärvi kiinnitti oikein huomiota kahteen kokonaisuuteen, joista ensimmäinen oli Murmansk. Tällä hetkellä haetaan yhteistä tilaa sille, että voimme niin sanotusti upgreidata konsulaattimme statusta Murmanskissa, haemme yhteistä tilaa norjalaisten kanssa. Pieniä vaikeuksia on ollut, mutta kyllä tässä edetään, ja tällä me haluamme myös viestittää sitä, että Venäjä on paljon muuta kuin pelkästään Pietari ja Moskova, se on huomattavasti laajempi. Viestitämme myös sitä, että meidän yritystemme pitää näillä alueilla toimia.
Toinen kysymys, minkä esititte, liittyy viisumiaikatauluun. En tietenkään voi sitä tässä todeta, vaikka unelmissa on se, että Suomi osallistuu Venäjällä järjestettäviin jalkapallon MM-kisoihin 2018 ja että suomalaiset fanit matkustavat sinne katsomaan Suomen joukkueen pelejä ilman viisumia. Mutta sehän jää tietysti nähtäväksi, jos tässä onnistutaan. Nyt olemme ottaneet askelmerkkejä eli ensiaskeleita tässä huippukokouksessa Venäjän kanssa, EU ja Venäjä 7.12., ja minun mielestäni laiva on kääntymässä, koska muutamat sellaiset maat, jotka ehkä suhtautuivat aikaisemmin vähän skeptisemmin tähän viisumivapauteen, ovat liikkumassa. Kyse on vuosista, ei vuosikymmenistä kuitenkaan.
Ed. Alatalo itse asiassa kysyi kahteen kertaan siitä, miten monen toimijan kanssa pitää Venäjällä toimia. Voisi oikeastaan kiteyttää siihen, että tapahtuipa Venäjällä lähitulevaisuudessa mitä tahansa, niin poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti pysyy pitkälti samanlaisena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain keskitetysti toimitaan Moskovan tai Pietarin kanssa, vaan pitää toimia huomattavasti laajemmin. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että mitään radikaalia ei ole nähtävissä.
Ed. Pulliainen meni takaisin historiaan, vuoteen 1815, ja puhui suurvaltojen konsertista. Olen teidän kanssanne siinä mielessä samaa mieltä, ja me kirjoitimme tämän myös ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, että Venäjän yksi ulkopoliittisista tavoitteista on paluu suurvalta-asemaan. Tätä linjaa toki jatketaan monella eri saralla: taloudessa, ulkopolitiikassa, turvallisuuspolitiikassa ja sitten myös puolustuksen puolella. Toki, koska Venäjä on esimerkiksi YK:n pysyvä jäsen, niin sillä on tietty suurvalta-asema. Toivon kuitenkin, että emme ole menossa takaisin suurvaltojen konserttiin samalla tavalla, jona se nähtiin 1800-luvulla. Moninapaisuus ei ainakaan minulle sitä merkitse.
Sitten, ed. Heinäluoma, pakko olla hiukkasen eri mieltä, vaikka huomasin, että äsken loikkasitte lyhyeksi aikaa tuonne kokoomuksen puolelle. Otimme teidät toki ilomielin vastaan ihan samalla tavalla kuin eduskuntaryhmässä, kun joulupukkina eilen olitte. Teitte erinomaista työtä.
Georgia. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että se oli järisyttävä kooltaan, tapahtumiltaan kansainvälisessä politiikassa elokuussa 2008 ja sillä oli suuri vaikutus. Minä luulen, että kaikki oikeastaan havahtuivat ja heräsivät siihen. Meillä on edelleen, totta kai, ongelmia Georgian kanssa siinä kokonaisuudessa. Se on yksi meidän jäätyneistä konflikteista tällä hetkellä. Sitä puidaan Genevessä jatkuvasti. Kuitenkin haluaisin yhden asian vielä tarkastaa, että jos te löydätte yhdenkään sellaisen kohdan joko minun suurlähettiläspäivien puheistani tai niistä lähes 200 kansainvälisestä on the spot ‐haastattelusta, jotka sodan aikana annoin, jossa syyllistin joko Venäjää tai Georgiaa, niin ihan mielellään katsoisin sen läpi. Toivon, että emme ikään kuin loisi mielikuvia sellaisista asioista, mitä ei ole tullut ihan tosissaan sanottua.
Ed. Kanerva nosti esille Nato—Venäjä-neuvoston. Juuri näin, väitän, että se on tällä hetkellä ehkä keskeisin foorumi, jossa käsitellään Euroopan turvallisuuskysymyksiä. Me toivoisimme, että se olisi Etyj, me toivoisimme, että se olisi joku organisaatio, jossa me olemme jäseniä, jossa saisimme jalkamme sisään, ja toivon mukaan myös Naton kumppanimaat pääsisivät osallisiksi tähän. Minkä takia se on se keskeisin foorumi? Sen takia, että siellä keskustellaan ohjuspuolustuksesta, ja sen takia, että siellä pitkälti myös konsultoitiin Venäjää Naton uudesta strategisesta konseptista. Venäjä on erittäin lähellä Natoa tällä hetkellä, ja tämä on totta kai hyvä ja toivottava kehitys.
Edustajat Järvinen ja Mieto nostivat esille tonttikaupat. Totta kai tietyillä alueilla on ollut enemmän tonttikauppoja kuin toisilla, mutta se on kuitenkin vaan promille niistä tonttikaupoista, joita Suomessa käydään. Totta kai aina, kun ostetaan maata, kiinteistöjä, niin sillä on myös symboliarvo. Me jatkamme keskustelua vastavuoroisuudesta venäläisten kanssa, mutta tällä hetkellä ei hirveän hyvältä näytä.
Ed. Karjula, viimeinen huomio, arvoisa puhemies, arktisesta yhteistyöstä. Minun mielestäni meidän pitää tehdä myös kahdenvälistä arktista yhteistyötä Venäjän kanssa. Toki meidän ensisijainen foorumimme on Arktinen neuvosto, mutta olemme myös pohtineet erilaisia kumppanuuksia sekä Norjan kanssa kahdestaan että sitten Venäjän kanssa kahdestaan.
Jos puhemies sallii, niin lopettaisin siihen, että meidän pitää miettiä Suomessa nyt erittäin tarkkaan, kun seuraavaa hallitusohjelmaa laaditaan: Ensiksi, millä tavalla me panostamme tähän modernisaatiokumppanuuteen eli saamme meidän yrityksillemme ja toimijoillemme enemmän vaikutusmahdollisuuksia Venäjällä? Toiseksi, mitä me teemme siinä vaiheessa rajalla, kun viisumivapaus aukeaa? Onko meidän raja siihen valmis? Kolmanneksi, nyt kun Venäjän kanssa on painettu reset-nappia, niin aika monet muut toimijat haluavat kilpailla siitä yhteistyötilasta, joka Suomella Venäjän kanssa on. Siinä on meillä tarkka miettimisen paikka, etteivät muut pääse edelle: Ranska, Saksa, britit ja muut. Meillä on erittäin paljon työtä tällä Venäjä-puolella, ja sen takia haluan kiittää tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että tämä mietintö on laadittu.