Hyvät kollegat! Tämä on juhlapäivä Suomen kansalle ja eduskunnalle. Tänään suomalaisten ihmisoikeudet paranevat kohisten. Ihmisoikeudet ottavat aimo askeleen eteenpäin, suorastaan mittavan harppauksen eteenpäin. (Kari Rajamäki: Niinpä!) No, miten niin? No, siten, että verokonnat pääsevät jatkossa helpommalla (Kari Rajamäki: Juuri näin!) kuin ennen. Varsinkin törkeissä ja törkeimmissä veropetoksissa verokonnat pääsevät helpommalla kuin ennen. (Kari Rajamäki: Pitäisi perustaa yhteinen ryhmä!) Talous- ja verokonnien herkin paikka on heidän lompakkonsa, ja juuri se eli lompakko selviää jatkossa vähemmällä kuin ennen. Niin sanotut ihmisoikeusjuristit voivat korkata samppanjapullonsa tälle suurelle ihmisoikeuksien voitolle maassamme.
Kuten täällä edustaja Kataja on esitellyt ja muutenkin käynyt ilmi, nyt on siis kyse Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luoman tulkinnan ja linjan, joka on jo omaksuttu korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa, tuomisesta myös osaksi meidän lainsäädäntöämme. Ennen oli niin, että jos tehtiin verorikos, siitä määrättiin veronkorotus. Jos se verorikos oli törkeä eli törkeä veropetos, sekä määrättiin veronkorotus että vietiin asia rikosprosessiin, jossa tämä verorikollinen sai esimerkiksi ehdollisen vankeustuomion — siis veronkorotus plus käytännössä useimmissa tapauksissa ehdollinen vankeustuomio. Nyt, kiitos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, me olemme joutuneet säätämään uuden lain, jossa lievemmissä verorikoksissa käytännössä määrätään veronkorotus mutta törkeimmissä verorikoksissa, törkeissä veropetoksissa, ei määrätäkään veronkorotusta vaan asia verottajan toimesta viedään oikeusprosessiin, rikosprosessiin, jossa määrätään rikosoikeudellinen seuraamus, kuten käytännössä vankeutta ja käytännössä vielä ehdollista vankeutta. No, kummastakohan se verokonnan lompakko kärsii enemmän: siitä, että ennen tuli veronkorotus plus vankeus ehdollisena, vai siitä, että nyt tulee pelkästään ehdollinen vankeus, ei minkäänlaista veronkorotusta?
Edustaja Paasio, kun tämä on totuus, ja edustaja Kataja, kun tämä on totuus, niin ei kannata minulle ainakaan väittää, että verokonnan kohtelu säilyy yhtä ankarana kuin ennen. Ei säily. (Kari Rajamäki: Samaa ajattelin!) Mitä nyt käytännössä tapahtuu? Käytännössä tapahtuu se, että varsinkin törkeän veropetoksen kohdalla rangaistus lievenee, tosiasiallinen seuraamus lievenee. (Kari Rajamäki: Juuri näin!) Aikaisemmin törkeän veropetoksen tekijä joutui sekä maksamaan veronkorotuksen että läpikäymään oikeusprosessin, josta seurasi useimmiten ehdollinen vankeus. Tämän muutoksen tai itse asiassa jo korkeimman oikeuden omaksuman muutoksen eli itse asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten jälkeen törkeimmissä veropetoksissa selvitään pelkällä ehdollisella tuomiolla ilman veronkorotusta. On kai se nyt aivan selvää, että tämä uusi tilanne on lievempi, lompakon kannalta nimenomaan lievempi, kuin vanha käytäntö.
Lompakko on verokonnan ja muun talousrikollisen herkin paikka, ja se, että me luomme uutta lainsäädäntöä, joka tosin perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja jo korkeimman oikeuden omaksumaan linjaan, merkitsee tässä tapauksessa juuri tämän lompakon kohtaaman seuraamuksen lievenemistä. Siis verokonna, törkeän veropetoksen tehnyt verokonna, pääsee jatkossa — tai itse asiassa omaksuttujen uusien tulkintojen vuoksi jo nyt — helpommalla eli vähemmällä rahan menetyksellä kuin aikaisemmin.
Edustajat, ei kannata väittää, etteikö nimenomaan törkeiden veropetosten tekijöiden kohdalla seuraamus nykyisestä lievenisi. Joka ei tätä usko, voi myös lukea tämän saman asian täältä valiokunnan mietinnöstä. Edustaja Paasio viittasi sivun 9 oikeanpuoleiseen palstaan osoituksena siitä, että jatkossa eivät seuraamukset lievene, koska täällä on erikseen sanottu, että ”esityksellä ei ollut tarkoitus lieventää nykyistä rangaistustasoa, jolla tarkoitetaan hallinnollisen veron- tai tullinkorotuksen ja rikosprosessissa määrätyn seuraamuksen yhteisvaikutusta” — siis ei ollut tarkoitus lieventää. Mutta, hyvät ystävät, kun veronkorotus jää pois ja saadaan pelkkä ehdollinen rangaistus, niin totta kai se todellinen seuraamus, se kärsittävä taloudellinen seuraamus, lievenee.
Ja kun täällä viitattiin siihen, että se ei lievene sen takia, että jo nyt oikeusprosessissa on pitänyt ottaa lieventävänä asianhaarana huomioon jo määrätty veronkorotus, niin esitän tähän kaksi vastaväitettä: Ensinnäkin, nykyisin veronkorotus voidaan määrätä jo oikeusprosessin jälkeen, siis vanhassa systeemissä. Toiseksi, jonkun verokonnan kannalta on aivan samantekevää se, saako hän kymmenen kuukautta ehdollista vai yhdeksän kuukautta ehdollista, (Kari Rajamäki: Näin se on!) jos hän kuitenkin selviää sillä, että veronkorotusta, joka voi olla siis kymmeniätuhansia, satojatuhansia euroja, ei enää tule.
Sitä paitsi, kirjoitatte, arvoisat valtiovarainvaliokunnan jäsenet, omassa mietinnössänne sivulla 9 seuraavaa: ”Valtiovarainministeriö on puoltanut edelleen hallituksen esitykseen sisältyvää alkuperäistä ehdotusta” — siis sitä ehdotusta, että veronkorotuksen pois jääminen olisi tällainen raskauttava, ankaroittava peruste. Ja perusteena valtiovarainministeriö teidän mietinnön mukaan on esittänyt seuraavaa: ”Perusteena on ennen muuta se, ettei tosiasiassa ole selvyyttä, onko veronkorotus otettu huomioon rangaistusta mitattaessa ja miten se on mahdollisesti vaikuttanut rangaistustasoon.” Eli käytännössä tämä veronkorotuksen lieventävä merkitys on ilmeisesti ollut mahdotonta näyttää toteen tai selvittää. (Sampsa Kataja: Valtiovarainministeriön esityksen mukaan!) — Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan. Ja mehän luotamme valtiovarainministeriöön.
Hyvät kuulijat, kuten sanoin, jo nyt — kiitos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja sen pakottamana kiitos korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden uusien linjausten — me olemme tilanteessa, jossa on pitänyt valita joko veroseuraamus, veronkorotusseuraamus, tai rikosoikeudellinen prosessi. Mihin tämä jo nyt on johtanut? Luen sivulta 11 vasemmasta palstasta: ”Ratkaisu” — siis korkeimman oikeuden ottama uusi linja — ”on merkinnyt käytännössä sitä” — tämä liittyy myös näihin voimaantuloasioihin — ”että osa syyttäjistä on jo peruuttanut vireille nostamiansa syytteitä. Lisäksi näyttää ilmeiseltä, että myös muut vireillä olevat syytteet perutaan, jos oikeustilassa ei tapahdu muutoksia.” Ja tällä esityksellä ei tapahdu. (Kari Rajamäki: 170 tapausta!) ”Tapauksia on valtakunnansyyttäjäviraston mukaan vajaat 200, ja ne koskevat kaikki törkeitä veropetoksia.” Luen uudestaan: ”Tapauksia on valtakunnansyyttäjäviraston mukaan vajaat 200, ja ne koskevat kaikki törkeitä veropetoksia.” Eli tässä ylimenotilanteessa, jossa me nyt olemme olleet, kiitos EIT:n ja sen seurauksena korkeimman oikeuden ratkaisujen, ollaan siis jo nyt tilanteessa, jossa 200 ja yli verorikoksen tekijää on saanut veronkorotuksen ja he välttyvät sen seurauksena sitten tältä rikosoikeudelliselta prosessilta. Se tarkoittaa myös sitä, että heidän nimensä eivät joudu julkisuuteen, eli myös tämä häpeärangaistus jää tässä tulematta.
Eduskunta, tätäkö me haluamme? Tätäkö me Suomen kansan edustajina haluamme, että verokonnat jatkossa pääsevät vähemmällä kuin tähän saakka? Emme me sitä halua, en minä ainakaan sitä usko, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka toteuttaa ihmisoikeuksia, on päättänyt, että näin pitää menetellä. Tämä on suuri voitto ihmisoikeuksille. Tämä on suuri voitto niin sanotuille ihmisoikeusjuristeille, joiden mielestä Suomessa ei aikaisemmin ole paljon ihmisoikeuksia kunnioitettu.
Haluan sanoa omana kantanani, että aikaisemmassakaan tilanteessa, jossa määrättiin sekä veronkorotus että rikosoikeudellinen seuraamus, minun mielestäni ei rikottu ihmisoikeuksia, minun tulkintani mukaan. Minun mielestäni Suomi ei ollut mikään takapajula ihmisoikeuksien suhteen silloinkaan. Päinvastoin, Suomi on ollut ihmisoikeuksien suhteen silloinkin eturivin valtio, mutta kun nämä ihmisoikeusjuristien tulkinnat menevät yhä mahdottomammiksi, niin tässä tilanteessa nyt ollaan.
Lopuksi, herra puhemies: Mitä voidaan tehdä? Hallitus esitti ja valtiovarainministeriö kannatti, että ankaroittavana tekijänä olisi se, että veronkorotusta ei enää määrätä. Lakivaliokunta ja valtiovarainvaliokunta olivat tästä eri mieltä, ja tässä eduskunnan mietinnössä todetaan, että tämä ei saa eikä voi olla ankaroittava tekijä erityissäädöksen nojalla, se voi olla ankaroittava tekijä yleisten oppien nojalla. Mitä voidaan tehdä? Kysyin täällä viikko sitten, voidaanko samassa prosessissa jatkossa määrätä sekä rikosoikeudellinen seuraamus eli ehdollista vankeutta että veronkorotus. Silloin arvostamani perustuslakiasiantuntija ja ihmisoikeusasiantuntija Kimmo Sasi sanoi, että kyllä samassa prosessissa voidaan. Se ei ole vastoin ne bis in idem ‐sääntöä. Ja myös edustaja Uotila, jota myös arvostan, sanoi, että siten pitää toimia, että verokonnat eivät pääse jatkossa vähemmällä kuin nyt.
Eli mitä olisi pitänyt tehdä? Tähän samaan lainsäädäntöyhteyteen olisi pitänyt sisällyttää mahdollisuus rikosprosessissa eli törkeiden veropetosten kohdalla säätää rangaistuksena myös veronkorotus. Lakivaliokunta, perustuslakivaliokunta, valtiovarainvaliokunta eivät ole sitä tehneet. Ymmärrän sen, että tämä on laaja asia, sitä ei yhdellä pykälämuutoksella voi tehdä, mutta en olisi pitänyt itse poissuljettuna sitä, että asia olisi käytännössä pantu vielä puoleksi vuodeksi pöydälle ja pyydetty valtiovarainministeriöstä ja oikeusministeriöstä valmis esitys. Tämä on annettu tänne helmikuussa 2012. Oikeuskäytäntö on jo mennyt ohi. Tämä asia olisi sietänyt sen, että puoli vuotta olisi odotettu ja samaan yhteyteen pantu tämä veronkorotusmahdollisuus. Näin ei tehty. En tiedä, miksi. Minun mielestäni sen voisi vieläkin tehdä, mutta valiokunta on päättänyt — ja se on sinänsä hyvä asia — ehdottaa pontta tästä asiasta. Ponsi löytyy täältä sivulta 21, ja se kuuluu seuraavasti: ”Samassa yhteydessä ministeriön tulee selvittää yhdessä oikeusministeriön kanssa myös se vaihtoehto, että veronkorotus määrättäisiin rikosprosessissa silloin, kun asia käsitellään yleisessä tuomioistuimessa.” Herra puhemies, minä toivon, että tästä ponnesta, jota todella kannatan, tulee totta mahdollisimman pian.