Autoverolain historia on kyllä häpeän historiaa meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme, ja tässä tapauksessa sanoisin valitettavasti, että hallituksen, ei niinkään eduskunnan. Tiedettiin jo EU:n periaatteiden vastaiseksi ja syrjiväksi se autoverolaki, joka on yhä voimassa, joka säädettiin 18. päivä joulukuuta 98. Hallitus jätti kaiken kukkuraksi siihen liitetyt eduskunnan vaatimukset kahden ponsilausuman muodossa koskien museoautoja ja veron lähtökohtaa täysin toteuttamatta huolimatta siitä, että kyselytunneilla ja kirjallisilla kyselyillä useaan otteeseen kehotettiin hallitusta noudattamaan eduskunnan tahtoa.
Tiedettiin myöskin, että EU tulee tuomitsemaan vuonna 98 säädetyn autoverolain. Sitä on viisi vuotta ollut aikaa uudistaa ja sorvata se EU:n vaatimusten mukaiseksi. Todetaan nyt tässä, että EU puhuu moottoriajoneuvoveroista, ei suinkaan henkilöautoveroista. Sitten 20.10.2002 eli viime vuonna oli takaraja hallituksen esityksille tälle eduskunnalle. Samana päivänä kipattiin 54 lakia eduskunnan syliin kesken budjettikäsittelyjen ja äänestysten. Sanoisin sitä täysin siivottomaksi.
Vielä tästä takarajasta välittämättä 30.12. tuli hallituksen esitys henkilöautoverosta, siis ei moottoriajoneuvoverosta siten kuin EU käsittää asian ja antoi siitä tuomion Suomelle, vaan ainoastaan henkilöautoverosta annettiin hallituksen esitys. Ilman pykäläkohtaisia perusteluja, ilman mukaan liitettyä muuttoauto-, leasingauto-, erikoisautokäsittelyä — näistä ambulanssit, inva-autot, tilataksit kuuluvat tähän erikoisautoluokkaan — ilman pakettiautokäsittelyä, ilman museo- ja harrasteautokäsittelyä, lisäksi täysin sekavilla, mielivaltaisesti tulkittavilla kaavoilla, selkeästi syrjivillä elementeillä, ilman alkeellisinta läpinäkyvyyttä ja perustuslain hengenkin vastaisena. Puhemies Uosukainen, pääsihteeri Tiitinen, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallberg, oikeuskansleri Nikula ja monet muut lainoppineet eivät aiheetta arvostelleet poikkeuksellisella tavalla tätä kauan kaivattua henkilöautoveroesitystä.
Mahdottomalta tuntuvaan tehtävään nähden valtiovarainvaliokunnan verojaos on tehnyt kerrassaan uskomattoman työsuorituksen viimeiseen saakka sabotoivasta, vastaan hangoittelevasta ja estelevästä valtiovarainministeriöstä huolimatta jättäessään meille melkein joka kohdastaan korjatun, siivotun ja selkeytetyn esityksen autoveron muuttamiseksi. Olen täynnä ihailua ja ehdotan yhteistä hatunnostoa upeasta suorituksesta verojaokselle. Se pelastaa tällä esityksellään monen hallituspuolueisiin kuuluvan kansanedustajaehdokkaan vaalimenestyksen. On upeaa, että verojaos otti omasta aloitteestaan käsittelyynsä myös city-pakettiautot, moottoripyörät, myöskin tämän kuuden kuukauden säännön muutoksen siitä huolimatta, että se edelleen tulee olemaan tämän vuoden loppuun saakka selkeästi syrjivä EU:n arvion mukaan, otti myöskin homeveron korjattavakseen sekä vaati verotuksen pohjaksi Autodatan taulukoidun markkinahintaluettelon sijaan huomattavasti laajemman yleisen vähittäismyyntiarvon, mikä se sitten lieneekään. — Tulli voi senkin uskottavuuden kyllä tuhota huonolla käsittelyllä.
Mutta sutta ja sekundaa ei paraskaan tekijä pelasta nyt annetussa ajassa. Tämä autoveroesitys on yhä sekundaa: vastaansanomattomasti syrjivä, tarjoaa verottajalle mielivaltaisia tulkintoja, läpinäkyvyys puuttuu yhä, ja esitys on räikeästi ristiriidassa muun muassa eduskunnan juuri yksimielisesti hyväksymän ajoneuvolain kanssa. Siksi nyt kaikista tärkeintä, ylitse kaikkien muiden vaatimusten, tulisi olla se, että seuraava eduskunta panee ajoneuvoverotuksemme lopultakin viimeistä piirtoa myöten EU:n vaatimusten mukaiseksi. Tässä mielessä ensimmäisen ja toisesta lausuman sanamuodosta minusta puuttuu selkeä takaraja. Mielestäni asia vaatisi moottoriajoneuvoveron muuttamista EU-perusteiden mukaiseksi viimeistään tämän vuoden loppuun mennessä.
Tämä nyt tehty esitys, tänne annettu esitys, on edelleen selkeästi syrjivä. Ulkoa tuodusta autosta EU-direktiivin artikla 11 sanoo: ”- – asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että määrätyn veron määrä ei ole suurempi kuin tuon jäsenvaltion kotimarkkinoilla olevan iältään, ominaisuuksiltaan ja kunnoltaan samanlaisen kulkuneuvon arvon sisältämän jäännösveron määrä.”
EU siis vaatii, että asianomaisen jäsenvaltion ”on varmistettava”. Varmistusvaatimus puuttuu kokonaan tästä esityksestä. Totean samalla, että kyseisen EU-direktiivin 14 artiklan 3 kohta määrää, että ”jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1. päivään heinäkuuta 1998 mennessä”. Me olemme nyt vuodessa 2003. Tässä tämä Suomen tapa hoitaa tätä asiaa.
Nyt tulen ihan esimerkillä ja yritän sanella sen pöytäkirjaan niin selkeästi kuin voin. Syrjivyys syntyy tästä:
Suomessa ostetaan auto, ennen vuotta 2003 valmistettu, jonka hinta on 24 400 euroa arvonlisäveroineen, ilman arvonlisäveroa 20 000 euroa. Arvonlisävero on siis 4 400 euroa. Kysytään, mikä on autovero siinä. Autovero on 6 832 miinus 650 eli 6 182 euroa. Jotta nyt ei syntyisi syrjintää, niin jos Saksasta ostetaan saman arvoinen auto, vero ei saa olla suurempi kuin 6 182 euroa. Jos ostamme Saksasta 20 000 eurolla auton, kun arvonlisävero on 16 prosenttia käsitykseni mukaan, sen ulosmyyntihinta siellä silloin on 23 200 euroa. Kuitenkin kun se tuodaan Suomeen, nyt tämän lakiesityksen perusteella kysytään, mikä vastaavan auton arvonlisävero on Suomessa. No, sehän oli tämä 4 400 euroa. Tulli panee sen päälle, ja maahan tuova henkilö tai yritys maksaa Uudenmaan lääninverovirastoon esimerkiksi tämän 4 400 euroa. Sen jälkeen tämän lain perusteella kysytään, mikä on Suomessa vastaavan auton sisältämä autovero. No, sehän oli tämä 6 182 euroa. Nyt kuitenkin Suomessa Tulli sanoo, että hei, pannaan siihen päälle vero. Se ei nyt käytä sanaa arvonlisävero. EU on nimittäin sallinut Suomelle tuplaverotuksen, ja se on 22 prosenttia. Siitä ei voi käyttää nimeä arvonlisävero, koska se nimi on kerran jo käytetty, mutta se on joku vero. Sen veron summaksi tulee 1 360 euroa, ja näin ollen Suomessa Saksasta ostetun auton vero yhteensä nousee 7 542 euroon, kun se vastaavassa suomalaisessa autossa oli 6 182 euroa. Tällä tavalla nykyisen autoveroesityksen perusteella syrjivyys riippuen hintaluokasta tulee olemaan 5,57—5,96 prosenttia, eli noin 6 prosenttia selkeää syrjivyyttä. (Eduskunnasta: Mitä EU sanoo?) — Tässä ei tarvitse kuin painaa nappia ja ilmoittaa se EU:lle, niin sieltä tulee bumerangina välittömästi tuomio syrjivästä autoverolaista.
Sitten tässä on lisätapauksia. Verojaos ilmoittaa iloisesti — anteeksi, ei niinkään iloisesti — että muuttoautoja ei ehditty käsitellä, huomaamatta, että nyt tänne annetun autoveroesityksen perusteella, kun vain ostaa muuttoauton, joka maksaa yli 50 000 euroa ulkomailla, se tulee periaatteessa ilmaiseksi nyt Suomeen. Kannattaa ostaa 400 000 euroa maksava auto. Kolmen vuoden kuluttua sen arvo on ilmeisesti 300 000 euroa, ja se tulee Suomeen ilmaiseksi tällä hetkellä. Laskekaapa vaan. Aika hienosti tehty näille muuttoautoille. Siitä huolimatta tänne jää vielä paljon muuttoautoihin liittyvää määrittelemätöntä, joka on aukkoa ja joka edelleen pitää saattaa loppuun.
Kolmas asia, korin vaihto: Liikennevaliokunta käsitteli ajoneuvolakia ja antoi mietintönsä ajoneuvolaista tänne eduskuntaan, ja eduskunta hyväksyi uuden ajoneuvolain 30.11. ja presidentti vahvisti sen 16.12. Tässä ajoneuvolaissa päätettiin, eduskunta yksimielisesti hyväksyi ajatuksen, että museoautot ja harrasteautot tiettyjen määräysten puitteissa — en luettele niitä tässä nyt — saavat verovapauden. Julkeassa ristiriidassa sitten on tämä autoveroesitys, joka määrää, että korin vaihdosta aina seuraa uuden autoveron maksaminen.
Liikennevaliokunta on lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle tämän autoveroesityksen kohdalla toistanut mielipiteensä, johon sisältyy se, että korin vaihto ei voi johtaa uuteen autoveroon. Minä ymmärrän, jos valtiovarainvaliokunnan verojaos ei edes huomannut tätä liikennevaliokunnan lausuntoa, vaikka sen pitäisi huomata — hyvin paljon pitää antaa anteeksi mahdottoman lyhyen käsittelyajan johdosta — mutta liikennevaliokunta toistaa eduskunnan yksimielisesti hyväksymän ajoneuvolain yhteydessä esittämänsä. Nyt tässä on ristiriita olemassa, ja asiaa ei tee yhtään hauskemmaksi se, että kun tätä samaa asiaa käsiteltiin vuonna 97, nykyinen liikenneministeri Sasi, silloin verojaoksen puheenjohtaja, puheessaan eduskunnassa totesi sananmukaisesti näin, kun puhui korin vaihdosta: ”Tarkoitus oli panna kaikki autot, joissa tehdään korin vaihto, täysimääräisesti autoverolle. Tuosta on luovuttu, koska on muun muassa eräs yritys, jolle kauppa- ja teollisuusministeriö antaa kehittämistukea korien vaihtamiseen. Tietysti se, että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee, ei ole tarkoituksenmukaista”. Valiokunta totesi tuolloin mietinnössään: ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu muutos johtaisi kuitenkin siihen, että mahdollisten veronkiertotapausten lisäksi tosiasiassa estettäisiin myös aivan normaali ilman minkäänlaista veronkiertotarkoitusta tapahtuva autojen uudelleen muokkaus ja rakentelu. Tämä johtaisi alalla toimivan liiketoiminnan lakkaamiseen ja aiheuttaisi siten työttömyyttä. Myös kolaroidut autot kannattaisi tällöin purkaa osiin. Valiokunta ei hyväksy tätä, vaan ehdottaa, että 3 §:n 1 momentti säilytettäisiin nykyisellään. Mahdollinen veronkierto olisi ehkäistävä muutoin.”
Se vedettiin pois silloin. Nyt se on tässä mukana, ja on jälleen todettava, että kun se jää nyt tähän määräyksenä, että korin vaihto aina johtaa uuden autoveron maksamiseen tai perimiseen täällä kymmeniltä ja kymmeniltä pieniltä yrityksiltä, joissa on paljon työpaikkoja ja menee nyt maa jalkojen alta pois, valitettavasti. Tässä on taas yksi asia, joka edellyttää sitä, että mahdollisimman nopeasti nyt tämä pitäisi ottaa uudelleen tarkasteluun. (Ed. Laitinen: Sitähän valiokunta edellytti!)
Nyt sitten, arvoisa rouva puhemies, museoautoja koskee ihan sama asia. Museoautot on jätetty ulkopuolelle. Ajoneuvolaissa aivan selkeästi eduskunta on hyväksynyt ajatuksen, että museoautoista ei peritä veroa ollenkaan. Tässä on nyt esitys, joka on ristiriidassa juuri hyväksytyn ajoneuvolain kanssa. Ei ihan hyvältä näytä.
Edelleen: Mikä on nyt sitten uuden auton hinta? Soittakaa kuka tahansa teistä maahantuojalle, mille tahansa maahantuojalle, ja kysykää nyt, kun teillä on käsissä tämä uusi autoveroesitys, mikä on uuden auton autoveron määrä, mikä on sen hinta. Tällä perusteella ette saa ainuttakaan vastausta, koska tämä yleinen kuluttajahinta ei ole kenenkään tiedossa, ja sitä ei kukaan tiedä, minkälaiseksi se muuttuu. (Ed. Kallis: Se muuttuu koko ajan, vähän niin kuin maidon hinta!)
Edelleen: Tästä esityksestä puuttuu kokonaan EU:n ehdottomasti vaatima rekisteröintiveron palautusjärjestelmä. Laista siis puuttuvat ohjeet autoveron palauttamiseksi, jos ajoneuvo viedään pois maasta. EU:n komissio tiedonannossaan KOM(2002)431, 6.9.2002, kohdassa 4 toteaa, että ”rekisteröintiveroa perivien jäsenmaiden tulee viipymättä ottaa käyttöön rekisteröintiveron palautusjärjestelmä”. Jos ei tätä tehdä, tämä meidän autoverojärjestelmämme johtaa siihen, että Suomesta tulee lopullisesti vanhojen autojen kaatopaikka. Autovero on sen verran korkea, että täältä ilman palautusjärjestelmää autoja ei myydä pois tästä maasta enää, vaan ne jäävät tänne. Se ei voi olla tarkoituksenmukaista.
Edelleen: Muuttoautoista ei ole mainintaa, niin kuin kerroin. Vahingossa on tullut huomattava helpotus niihin. Muuttoautoista kuitenkin peritään edelleen autoveroa tai yritetään periä. EU-direktiivin 83/183/EEC mukaan jäsenmaa ei saa periä kulutusveroja muuttotavaroista. Muuttotavaroita ovat kaikki muuttajan käytössä olleet tavarat. Tämä on vahvistettu EU:n ministerivaliokunnan kirjeillä, joiden numeroita en lue tässä.
Edelleen: Yleisen markkinahinnan läpinäkyvyys on määrittelemättä. Valtiovarainvaliokunta on poistanut käytettyjen ajoneuvojen lopullisen veron määräävästä kaavasta kertoimen 0,85, ja tiedän, että tästä lain tekijä herra Kuitunen on käynyt tiettävästi pääministeriä myöten, ainakin valtiovarainministerin puheilla, ja hälyttänyt, että nythän nämä ulkoa ostetut autot tulevat tosi halvoiksi. Tämä on täysin väärin. Todellisuudessa poistamalla nyt tämä 0,85 joudutaan tilanteeseen, jossa käytetyn auton veron määrä nousee 17,6 prosenttia. Voidaan sanoa, että veron nousua kompensoi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä se, että pyritään käyttämään verotusarvona vastaavan ajoneuvon todellista arvoa. Mutta jälleen kerran: Mikä se todellinen arvo on, kuka sen määrittelee, milloin se tulee ja mikä on läpinäkyvyys? Täysin pimennossa tällä hetkellä.
Sitten: Mikä on tämä 29 prosenttia? Ensinnäkin mietinnössä todetaan, että mikäli todellista ensirekisteröinnin aikaista veroprosenttia ei ole käytössä, veron osuus on 29 prosenttia bensiinikäyttöisille ajoneuvoille. Mistä tulee luku 29? KHO on päätöksessään 2002:85 määrännyt, että veron määrä ei saa yksittäistapauksessakaan ylittää todellista, vastaavan auton arvoon sisältyvän veron määrää. Tästä aiheutuu, että mikäli Tulli ei pysty osoittamaan todellista ensirekisteröinnin aikaista autoveron osuutta, verotuksessa täytyy soveltaa pienintä tunnettua veron osuutta. Tiedetään, että pienin autoveron osuus on ollut 13—19 prosenttia. Esimerkiksi Volvo S60 -mallin hinnassa autoveron osuus on ollut 19 prosenttia. Mistä tulee 29 prosenttia? Se on syrjivää.
Edelleen lain voimaantulosta: Ajoneuvoa saadaan käyttää kolmen kuukauden ajan maahantuonnista, kun autoveroilmoitus on käsiteltävänä. Erityisesti EU:n alueelta tuodun ajoneuvon maahantuontihetken huomioon ottaminen on syrjivää, koska se kohtelee eri tavalla Suomessa ja muualla EU:n alueella varastoitavia ajoneuvoja.
Sitten ehkä viimeisenä arvostelukohtana: Vuoden 2003 ajan alle kuuden kuukauden ikäinen auto verotetaan edelleen uutena. Totesin jo, että se on räikeästi syrjivää ja tulee näin olemaan koko tämän vuoden. Minä en oikein ymmärrä sitä tarvetta ylimenokaudelle, mutta se on kuitenkin syrjivä 1.1.2004 asti, jolloin sen on tarkoitus poistua.
Tässä on niin paljon sellaista, mikä ei ole läpinäkyvää ja tarjoaa verottajalle mielivallan paikkaa, että ei olisi lainkaan hullumpi ajatella pykäliin liitettäväksi tätä ajatusta, jota on tarjottu tämän talon ulkopuolelta, että Tulli on velvollinen ostamaan käytettynä tuodun ajoneuvon verovelvollisen vaatimuksesta kymmenen päivää veropäätöksen antamisen jälkeen. Kauppahintana käytetään veropäätöksen perustana käytettyä yleistä vähittäismyyntiarvoa vähennettynä 10 prosentilla, kuitenkin vähintään 500 eurolla. Tämä antaisi jonkinlaisen kuluttajansuojan, niin että jos Tulli arvioi hinnan täysin päin mäntyä, se velvoitetaan ostamaan ajoneuvo vähintään 500 euroa halvemmalla takaisin. Senhän pitäisi kaiken järjen mukaan silloin päästä siitä hyvin helposti eroon myymällä se, jos se on 500 euroa halvempi kuin yleinen markkinahinta. (Ed. Laitinen: Askel sosialismiin!)
Tulen esittämään toisessa käsittelyssä korin vaihdosta lausumaehdotuksen, joka myötäilee eduskunnan yksimielisesti hyväksymää ajoneuvolakia, niin että korin vaihto ei johda uuden autoveron perimiseen, ja sama museoautoista.