Lähtökohta yhteisten vesialueiden ja niistä muodostuneiden vesijättöjen syntyyn on asutushistoriallinen kylä- ja talojaotus ja suoritettu isojako. Isojakotoimituksissa kylille kuuluneet maa-alueet jaettiin kylien talojen kesken silloiseen rantaviivaan saakka vesijättöjä erottelematta vesialueiden jäädessä kylän talojen yhteisiksi alueiksi. Isojakotoimitusten jälkeen talon luonnollinen kiinteistörajavesialuetta vastaan vastasi silloista rantaviivaa. Kiinteistönmuodostamislainsäädännössä tarkoitettua vesijättöä on siten voinut muodostua vasta alueella suoritetun isojaon jälkeen.
Vesijättö voi olla kiinteistönmuodostamislainsäädännön kannalta luonteeltaan yhteistä aluetta, yksityistä vesijättöä tai erillistä vesijättöä. Kun yhteinen vesialue kuuluu kahteen tai useampaan kiinteistöön tietyn perusteen mukaisin osuuksin ja kiinteistön osuus yhteisiin on osa sen kiinteistöoikeudellista ulottuvuutta, ovat yhteisistä vesialueista muodostuneet vesijätöt kiinteistön ulottuvuuteen kuuluvina kiinteistöjen omistajien yhteistä yksityistä omaisuutta. Erilliset vesijätöt ovat syntyneet luvan perusteella tapahtuneen järven laskun seurauksena ja niiden omistusoikeus kuuluu järvenlaskuun osallistuneille henkilöille.
Uuden kiinteistön kiinteistötoimituksessa tapahtuvan muodostamisen yhtenä osana on aina sen ulottuvuuden määrittäminen. Aikaisemman jakolain (604/1951) 89 §:n 2 momentin mukaan rajankäyntiä ei ollut tarpeen suorittaa kiinteistön ulottuvuuden määrittämiseksi, jos alue rajoittui vähäarvoiseen yhteiseen vesijättöön tai vesialueeseen ja rajankäynnin suorittaminen siitä aiheutuvat kustannukset huomioon ottaen ei olisi ollut tarkoituksenmukaista ja jollei rajan paikasta ollut riitaa.
Koska ennestään käymättömän tai epävarman rajan käymättä jättäminen uuden kiinteistön muodostamisen yhteydessä oli omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä rantakiinteistöjen ulottuvuuteen, säännös kumottiin lailla (977/1992) rannanomistajien oikeusturvan parantamiseksi. Voimassa olevan kun teistönmuodostamislain (554/1995) mukaan kiinteistötoimituksen yhteydessä on tehtävä sellainen rajankäynti, joka on tarpeen toimituksen suorittamista varten. Siten esimerkiksi, jos muodostettava rantakiinteistö rajoittuu epävarmaan vesijätön rajaan, rajan paikka on toimituksessa selvitettävä ja ratkaistava.
Vesijättöjä koskevassa kiinteistönmuodostamislainsäädännössä on myös kyse sekä vesijätön omistajan omistusoikeuden suojasta että rantakiinteistön omistajan intressistä saada käyttöön ja omistajahallintaan rantakiinteistön ja vesialueen väliin jäävä vesijättöalue. Voimassa olevan lain säädännön mukaan rantakiinteistön omistaja voi laissa säädetyin edellytyksin lunastaa täyttä korvausta vastaan toisen omistamaan vesijätön rantakiinteistön edustan vesialueelle pääsyä ja sen käyttöä varten. Säännöstö on toimiva ja mahdollistaa rantakiinteistön omistajan intressin toteuttamisen vesijätön omistajan omistusoikeutta loukkaamatta.
Kysymyksessä viitattu Maamittauslaitoksen esitys koskee erillisten vesijättöjen lakkauttamista. Esitys on kiinteistönmuodostarnislain sisältöön vaikuttavana esityksenä ministeriön valmisteltavana ja valmistellaan osana kiinteistönmuodostamislain laajempaa uudistamista.
Näillä perusteilla valtioneuvostossa ei pidetä tarpeellisena asiaan liittyvän muun lainsäädännön uudistamista.