Perhehoitajille samoin kuin kunnallisille perhepäivähoitajille maksetaan erillistä kulukorvausta, jonka tarkoituksena on kattaa hoitolapsista aiheutuneet lisääntyneet elantokustannukset. Verovelvolliselle maksettavat kustannusten korvaukset luetaan verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi, mutta hän saa vähentää kulut verotuksessaan todellisten kulujen mukaan.
Perhehoitajien kustannuskorvausten verokohtelu on samanlainen kuin muillakin aloilla. Kaikilla verovelvollisilla työnantajan korvaamat kustannukset sisältyvät veronalaiseen tuloon. Poikkeuksen muodostavat ainoastaan verovapaat matkustamiskustannusten korvaukset. Sekä verovelvollisen itsensä maksamat että työnantajan korvaamat tulonhankkimiskulut vähennetään verotuksessa esitetyn selvityksen perusteella siltä osin kuin tulonhankkimiskulut ylittävät tulonhankkimisvähennyksen määrän. Tulonhankkimisvähennys myönnetään kaikille palkansaajille kaavamaisesti riippumatta tosiasiallisista kuluista. Tällöin palkansaajan verotuksessa vähennetään aina vähintään tulonhankkimisvähennyksen määrä ja enintään tosiasiassa aiheutuneet tulonhankkimiskulut. Jos kulukorvaukset jätettäisiin lisäämättä veronlaiseen tuloon, tulonhankkimisvähennyksen idea kattaa tulonhankkimisesta johtuneita kuluja vesittyisi.
Perhehoitajien asemaan ja saatavuuteen vaikuttavat eniten perhehoitajien palkkausjärjestelmä ja palkkataso. Kulukorvausten verotuskäytännöllä on vain pienehkö merkitys, kun kaikki kulut ovat joka tapauksessa vähennettävissä. Korvausten tasokysymykset ovat taas kunnallisen ja työmarkkinapoliittisen päätöksenteon piirissä.
Perhehoitajia ja sijaisvanhemmuutta koskevista linjauksista vastaa ennen muuta sosiaali-ja terveysministeriö, jossa onkin vireillä useita tätä aihepiiriä koskevia hankkeita.