Espanjan Aurinkorannikolla toteutettiin vuosina 2011—2013 kokeilu sosiaalityöntekijän työskentelystä tukemassa alueella asuvia tai oleskelevia suomalaisia. Hanke toteutettiin yhteistyönä sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoministeriön kanssa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä oli suomalaisten tarvitsemien sosiaalipalvelujen saamiseen liittyvä neuvonta ja ohjaus, koulukuraattorityö, toimivien yhteyksien luominen paikallisiin viranomaisiin ja toimijoihin Espanjassa, sosiaalipalveluihin liittyvän neuvonnan, ohjauksen ja muiden tukitoimien tarpeen arviointi ja suositusten valmistelu ulkoasiainministeriölle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaalityöntekijä laati työstään ministeriöiden käyttöön raportin toiminnan jatkoarviointia varten.
Ulkoasiainministeriö asetti 21.3.2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida nykytilanne ja kartoittaa voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, joka liittyy ulkomailla oleskelevien suomalaisten avustamiseen erityisesti sosiaalialan ongelmissa. Työryhmän tavoitteena oli käydä läpi kansallisesti keskeinen lainsäädäntö ja viranomaisten toimivalta, kartoittaa ongelmatilanteet ja niihin liittyvät asiakokonaisuudet sekä selvittää mahdollisten jatkotoimenpiteiden tarve, kuten mahdollinen tarve muuttaa lainsäädäntöä. Työryhmä pyrki selvittämään kuinka paljon ulkomailla on apua tarvitsevia suomalaisia, mille alueille avun tarpeet keskittyvät sekä erilaiset viiteryhmät, jotka apua tarvitsevat. Työryhmä hyödynsi Espanjan Aurinkorannikon sosiaalityöntekijäkokeilussa saatuja kokemuksia. Työryhmän toimikausi päättyi 31.3.2014 ja ryhmä luovutti muistionsa ulkoministeriölle (Missä kulkevat suomalaisen hyvinvointivaltion rajat? Ulkomailla oleskelevien suomalaisten avustaminen sosiaalialan ongelmissa — normikehyksen selvittäminen ja nykytilan arviointi; www.formin.finland.fi).
Työryhmän johtopäätöksen mukaan ulkomailla olevien suomalaisten odotukset ja viranomaisten avustusmahdollisuudet eivät kohtaa. Suomalainen yhteiskunta oikeuksineen ja velvollisuuksineen ei sellaisenaan siirry ulkomaille suomalaisten mukana, vaan ulkomailla toimitaan aina kyseisen valtion lakien ja määräysten mukaan. Ulkomaille muuttaminen on aina henkilön oma valinta. Se saattaa tarkoittaa siirtymistä Suomen sosiaaliturvasta sellaisen valtion sosiaaliturvan piiriin, jonka määräytymisperusteet ja taso voivat poiketa merkittävästi suomalaisesta järjestelmästä.
On muistettava, että sosiaaliturva ei perustu Suomen kansalaisuuteen tai verojen maksamiseen Suomeen vaan Suomessa asumiseen. Lisäksi työn kautta tulee oikeus tiettyihin etuuksiin, kuten työeläkkeeseen ja tapaturmavakuutukseen. EU- ja ETA-maiden sekä Sveitsin välillä liikkuviin henkilöihin sovelletaan EU-asetusta 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Asetuksen perusperiaate on, että työntekijä/ yrittäjä on vakuutettu työntekomaassa ja muut henkilöt kuuluvat asuinvaltionsa sosiaaliturvan piiriin.
Työryhmän tekemän nopean selvityksen pohjalta vastaavanlaista sosiaalisen tuen tarvetta kuin Espanjassa arvioidaan ilmenevän useissa maissa, joissa suomalaisten oleskelu on merkittävästi lisääntynyt viime vuosina. Tällaisia maita ovat muiden muassa Viro, Turkki ja Thaimaa.
Työryhmän käsityksen mukaan väestön liikkuminen ulkomailla tulee yhä kasvamaan, samoin kuin kansalaisten tarpeet. On tarve tukitoimintojen vahvistamiselle Suomessa. Viranomaisten välistä yhteistyötä tulisi tiivistää ulkomailla esiin nousseiden ongelmien ratkaisemiseksi. Kyse on tietojen vaihdosta ja yhteisten ratkaisujen hakemisesta. Työryhmä esittää, että tieto ulkomailla apua tarjoavista tahoista tulisi koota yhteen. Työryhmän näkemyksen mukaan poikkihallinnollinen, marraskuussa 2013 perustettu Kansalaisneuvonta.fi-sivusto olisi sopivin paikka koota tietoa ja neuvoja myös ulkomailla olevia suomalaisia varten.
Suomella ei ole mahdollisuuksia erillisten sosiaalipalvelujen järjestämiseen ulkomailla oleskeleville tai asuville suomalaisille. Jokaisessa maassa palvelujärjestelmä muodostuu maan oman sosiaali- ja terveyspalvelukokonaisuuden mukaisena. Sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö ja ulkoministeriö jatkoselvittävät yhdessä, miten voidaan konkretisoida asiaa selvittäneen työryhmän ehdotusta yhdestä tietopisteestä.