Tarkoituksella otin itse asiassa tämän puhujakorokkeen tältä puolelta salia, ensimmäisen kerran muuten edustajaurani aikana. (Ed. Pulliainen: Jännittääkö?) — Osittain jännittää tämä vieras puhujakoroke.
Vastauspuheenvuoronomaisesti käsittelen muutamia minulle esitettyjä kysymyksiä ja huomioita, jos puhemies sen sallii, nimenomaan täältä puhujakorokkeelta.
Aivan ensimmäiseksi ed. Kekkosen viimeiseen huomioon siitä, että Stadionilla soi paremmin Suomi—Ruotsi-maaottelun jälkeen Maamme-laulu kuin Finlandia-hymni: tietysti väkisin heitin jo välihuudon, että entäs kun se Viro—Suomi-maaottelu käydään, kumpi soi paremmin, Finlandia-hymni vai Maamme-laulu. Tässä on dilemma. Tämä on ongelma. Tämä on aito ongelma, ja tämä meidän täytyy tunnistaa, että kansallislauluilla me määritämme omaa identiteettiämme suhteessa muihin maihin, muihin kansallisuuksiin, muihin kansakuntiin. On valitettava historiallinen yhteensattuma, että naapurimaallamme Virolla on täsmälleen sama melodia kansallislaulunaan kuin meillä Suomessa. Historiallisessa mielessä virolaisilla on tässä suhteessa etuotto-oikeus, koska he ovat ottaneet tuon Fredrik Paciuksen sävelmän aikaisemmin kansalliseksi tunnuksekseen, ennen kuin se Suomessa sellaiseksi vakiintui.
Ed. Granvik pohdiskeli, niin kuin eräissä muissakin puheenvuoroissa pohdiskeltiin, sitä, että Finlandia-hymni on vaikeasti laulettava. Kun me usein kuulemme sen orkesteriteoksena, se on tietenkin moniulotteinen sävelrunoelma. Siinä mielessä se on musiikillisesti rikas, mutta se on myöskin sovitettu V. A. Koskenniemen sanoihin yksinkertaiseksi laulelmaksi. Minusta oli aivan upea ed. Alatalon ensi säkeiden esitys täällä, koska kun ne kuuli tuossa muodossa, niin ei se ole sen kummempi kuin tottumiskysymys. Se, että me riittävän usein toistaisimme Finlandia-hymnin tämän yksinkertaisen sovituksen, olisi meille vähintään yhtä tuttu, helposti laulettava kuin Maamme-laulukin. Se on vain juurtumiskysymys, tottumiskysymys. Melodiana se toimii.
Se hankaluus, mikä meillä on nyt, jos me pyydämme ihmisiä laulamaan Finlandia-hymnin ja aloittamaan sen — itsellänikin on jopa vaikeus siinä — on se, että kun molemmat laulut alkavat sanalla ”oi”, niin hyvin herkästi, kun Finlandia-hymni alkaa ”Oi Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa”, niin kun se lähtee siitä ”Oi Suomi”, sen helposti lähtee laulamaan ”Oi maamme”. Tämä tässä tietysti, assosiaatio-ongelma, on tällä hetkellä olemassa, mutta sehän tietysti ylittyisi sillä, että me tottuisimme kouluista asti laulamaan Finlandia-hymniä kansallislaulunamme, ja tällöin se tulee osaksi sitä kansallista kulttuuriamme, tapakulttuuriamme, ja se ei ole vaikea laulaa.
Ed. Vahasalo, kun toin tämän ongelman esille, että Virossa on sama laulu viittasi Biafraan. Aivan totta, täällä eräissä muissakin puheenvuoroissa viitattiin Biafraan. 1967—70 Biafrassa oli otettu Finlandia-hymnin melodia käyttöön. Se itse asiassa ei tullut Sibeliuksen Finlandia-hymnistä suoraan, vaan baptistiseurakunnat käyttävät samaa melodiaa eräässä virressä, psalmissa, ja se on sitä kautta … (Ed. Kekkonen: Sitä lauletaan Amerikassa!) — Kyllä, nimenomaan lauletaan Yhdysvalloissa, ja anglosaksisen kulttuurin kautta se siirtyi sitten Biafraan, joka Nigerian osana kuului brittiläiseen kansainyhteisöön. Oikeastaan Biafra on varoittava esimerkki. Eikö meidän pitäisi mahdollisimman pikaisesti ottaa Finlandia-hymni kansallishymniksemme, ennen kuin joku piskuinen, kunnioitettava, mutta piskuinen Afrikan maa tai joku muu valtio sen ottaa? Se on niin arvokas melodia, ja kun se on Suomelle sävelletty, niin pidettäköön se sitten suomalaisena kansallistunnuksena.
En ole missään vaiheessa sanonut, että Maamme-laulu on liian kepeä. Tätä muotoilua en ole käyttänyt missään yhteydessä. Minusta Maamme-laulu on kaunis. Se on melodisesti tuttu laulu. Se on sävellyksenä kepeämpi kuin Finlandia. Tätä muotoilua olen käyttänyt. En halua missään tapauksessa aliarvioida Maamme-laulun merkitystä sävelteoksenakaan.
Sanoitus: Olin täydellisesti häkeltynyt ed. Vahasalon muotoilusta, että Finlandia-hymnin sanat ovat sotaisat. Ed. Vahasalolta haluaisin kysyä, hänen täytyisi katsoa, minä vuosina V. A. Koskenniemi nuo sanat kirjoitti. Hän kirjoitti ne sodan vuosina, ja onhan se uskomatonta, että hän kirjoittaa Finlandia-hymnin sodan vuosina Suomessa ja hän kirjoittaa sen kuitenkin niin luottavaisesti tulevaisuuteen katsoen, avaten uutta auraa suomalaiselle yhteiskunnalle noina äärimmäisen vaikeina vuosina. Niissä sanoissa ei ole sotaisuuden sanomaa lainkaan. Niissä on vapautuksen, vapautumisen, tulevaisuudenuskon sanoja. ”Oi Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois, ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa, kuin itse taivahan kansi sois’.” — nehän ovat aivan upeat sanat — ”Yön vallat aamun valkeus jo voittaa, sun päiväs’ koittaa, oi synnyinmaa.” Eihän näissä sanoissa ole sotaisuutta, vaan vahva luottamus tulevaisuuteen, vapauden kaipuu ja usko siihen, että synnyinmaalla on onnellinen tulevaisuus. Sotaisuus on kaukana sodan vuosina kirjoitetusta sävelmästä.
Ed. Juhantalo totesi, että olemme, eräät, jotka tästä asiasta nyt olemme puhuneet, allekirjoittanut mukaan luettuna, sokaistuneet ikään kuin ulkomailta käsin tätä asiaa katsoen. Kansallislaulut ovat osa kansakunnan identiteettiä, mutta kansallislaulut ovat myöskin identifioitumisen väline suhteessa muuhun maailmaan. Tässä suhteessa tietysti on arvokasta, jos kansallislaulun kautta voi osoittaa oman kansakunnan ainutlaatuisuutta. Silloin se tietysti vertaantuu muihin kansakuntiin, muihin lauluihin, ja siitä syystä tämä yhteys globaalijärjestelmään, muihin maihin, muihin kansakuntiin tulee. Ei tässä tarvitse olla ikään kuin maailmankansalainen tai kosmopoliitti ainoastaan arvostaessaan Finlandia-hymniä. Kyllä syvät, vahvat juuret Suomessa antavat myöskin perustan Finlandia-hymnin arvon tunnistamiselle.
Ed. Juhantalo viittasi myöskin siihen, että kun Virén — ed. Virén tänä päivänä — voitti Münchenissä ja Montrealissa kultamitaleita, niin Maamme-laulu siellä nostatti meillä tunteita, ja on nostattanut itse kullakin, minäkin muistan ne hetket, ja viittasi, että silloin emme sotkeneet sitä Viroon. Me emme todellakaan sotkeneet tuossa vaiheessa, 70-luvulla, Maamme-laulua Viroon. Olennaista on se, että Maamme-laulu, Paciuksen sävelmä Maamme-lauluna, tuossa vaiheessa Virossa oli kielletty kappale. Se oli kielletty kappale, ja sitä laulettiin Virossa maanalaisissa tilanteissa, erityyppisissä. Se kuvasi vielä Viron kansallistunnetta. Se oli heille erinomaisen arvokas kappale aivan samalla tavalla, aivan samalla tavalla kuin Finlandia-hymni on ollut Suomen historiassa 1900-luvun alussa kielletty kappale tässä maassa. Finlandia-hymni on todella kirjoitettu Suomea varten. Maamme-laulu Fredrik Paciuksen sävellyksenä Virossa on ollut heille samalla tavalla kielletty toivon vertauskuva. Meille Maamme-laulun tämä yhteys ei ole sama. Maamme-laulua ei sävelletty Suomea varten, vaan ylioppilaiden kevätjuhlaa varten. Se on meidän syytä muistaa.
Kun puhutaan sitten sotkeutumisesta, muistan, kun Erki Nool voitti kultaa muistaakseni Sidneyn olympialaisissa. Itse en ollut tapahtumaa näkemässä mutta kuulin Maamme-laulun melodian televisiosta. Häpsähdin, onko Suomi voittanut kultamitalin. Pitkään ihmettelin, onpa erikoinen tilanne, kun en hoksannut silloin, että kyseessä olikin itsenäisen Viron edustaja Erki Nool. Tämän tapaisia tilanteita välttääksemme tietysti voisimme arvioida tämän asetelman uudelleen.
Viimeinen huomio. Ed. Vahasalo viittasi, että Finlandia-hymni on sotaisa. Se ei pidä paikkaansa. Mutta eräs toinen, paljon käytetty ja tässäkin keskustelussa esiin tuotu kappale, jota on käytetty arvokkaissa kansallisissa tilanteissa, esimerkiksi presidentin sisääntulolauluna, on Porilaisten marssi. Se on sotaisa. Se on sotaisa laulu. Minä ainakin haluaisin tässä viimeisiksi sanoikseni ehdottaa vähintään sitä, että jos meillä ei ole edellytyksiä lakisääteisesti edetä siihen suuntaan, että tekisimme Finlandia-hymnistä kansallishymnin, niin vähintä, mitä voisi toivoa, on se, että tasavallan presidentti, vaikka Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, ottaisi mieluummin omaksi sisääntulolauluksensa Finlandia-hymnin kuin käyttää tuota sotaisaa Porilaisten marssia tähän tarkoitukseen.