Arvoisa herra puhemies! Koko Suomi järkyttyi, kun 8-vuotias helsinkiläistyttö kuoli kotonaan raa�an, pitkään jatkuneen väkivallan seurauksena. Pienen Eerikan lohduton ja ahdistava elämä ja turha kuolema on nostanut aiheellisesti keskusteluun suomalaisen lastensuojelun käytännöt ja ilmiselvät puutteet. Miten voi olla mahdollista, että Eerikan tapauksessa sosiaaliviranomaiset vastaanottivat pitkälti toistakymmentä lastensuojeluilmoitusta mutta silti tyttö palautettiin lyhyen huostaanottojakson jälkeen takaisin väkivaltaiselle isälleen ja äitipuolelleen? Vastauksia joihinkin kysymyksiin saamme, kun Eerikan murheellinen tapaus on perin pohjin ja puolueettomasti tutkittu.
Tutkimus ei enää auta Eerikaa, mutta se voi auttaa monia muita pieniä tyttöjä ja poikia, jotka tänäkin päivänä elävät järkyttävissä oloissa kotonaan, kaltoin kohdeltuina, pahoinpideltyinä, ilman ruokaa ja hoivaa. Pienen Eerikan tapaus on lastensuojelussa valitettavasti vain jäävuoren huippu. Meidän on nyt tehtävä kaikkemme, jotta lasten kaltoinkohteluun osataan ja halutaan puuttua ajoissa.
Arvoisa puhemies! Meillä on kohtuullisen hyvä lastensuojelulaki, ja olemme olleet siinä uskossa, että laki ja organisaatiorakenteet riittävät laittamaan asiat kuntoon. Teorian ja käytännön välillä on kuitenkin syvä kuilu, jonka syitä voimme toistaiseksi vain arvailla. Pitkän uran sosiaalialalla tehnyt entinen Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Aulikki Kananoja toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa, että lastensuojelun kulttuuri on hyvin aikuiskeskeinen ja lasten kuuleminen on puutteellista, vaikka siihen on kehitetty hyviä, toimivia menetelmiä. Lisäksi sosiaalipuolella saatetaan piiloutua salassapitovelvollisuuden taakse. Tietoon eivät tästä syystä aina tule myöskään viranomaisten tekemät virheet. Lastensuojelussa tarvitaan kipeästi kumppanuuksia, jotka kyllä toimivat, kun kaikilla toimijoilla lapsi on keskiössä. Salassapitosäännökset eivät estä avointa, asiakkaita kunnioittavaa vuorovaikutusta.
Vanhempien ja perheiden varhainen tuki ja varsinainen lastensuojelutyö tarvitsevat kipeästi ja kiireesti muutoksia. Nyt esimerkiksi avohuollossa ajanpuute estää perheen kokonaisvaltaisen tukemisen. Ongelmana on myös vanhempien motivaation puute ottaa vastaan tarjottuja tukitoimia. Lastensuojelutyö on määriteltävä sosiaaliterveysuudistuksessa erityispalveluksi. Työ edellyttää vahvaa erityisosaamista. Nuori, vastavalmistunut sosiaalityöntekijä ei voi yksin selvitä vaativasta työstä. Hän tarvitsee työpariksi ja mentoriksi kokeneemman työntekijän.
Sosiaalityöntekijöiden tueksi pitää palkata lisää sosiaalialan osaajia, esimerkiksi sosionomeja, jotta sosiaalityöntekijät voivat keskittyä omiin tehtäviinsä. Ennalta ehkäisevään työhön tarvitaan palveluohjausta ja matalan kynnyksen palveluja. Kunnissa on oltava lastensuojelutyötä varten moniammatilliset asiantuntijaryhmät, ja niitä on myös käytettävä.
Arvoisa puhemies! Lastensuojelu edellyttää hyvää johtamista, suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Lankojen on oltava osaavissa käsissä. Tällä hetkellä tilanne on se, että työntekijät vaihtuvat tiuhaan, ja liian suuri työmäärä aiheuttaa jatkuvia katkoksia asiakassuhteissa. On aivan selvää, että lastensuojelutyö ei voi olla laadukasta, jos yhden työntekijän vastuulla on 75—80, joskus jopa 100 perhettä, kun suositus on 25—30 perhettä. Ruotsissa asiakasmäärästä työntekijää kohti on säädetty laissa. Pelkät suositukset eivät meilläkään paranna tilannetta. Lastensuojelun viranomaisyhteistyössä johdon pitää olla ammattitaitoisilla työntekijöillä.
Jos lastensuojelun kehittäminen jätetään pelkästään kuntien vastuulle, erot kuntien välillä tulevat kasvamaan ja eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa ja laadussa lisääntymään. Tästä kärsivät tietenkin apua tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet. Nyt jos koskaan tarvitaan valtion vahvaa ohjausta, koko lastensuojelun kentän avaamista ja laadun valvontaa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto huomauttaa tuoreessa vuosikertomuksessaan, että sijaishuollossa olevilla lapsilla ja nuorilla on erityisesti psykiatrisen hoidon saatavuudessa suuria puutteita. Ne johtuvat osin terveydenhuollon resurssipulasta. Tämän seurauksena lasten- ja nuorisopsykiatria ohjaa sijaishuoltoon sellaisia lapsia, jotka ensisijaisesti tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisikin varmistaa lastensuojelun ja mielenterveyshuollon välisen yhteistyön toimivuus, jotta lapsia ei sijoitettaisi lastensuojelulaitoksiin väärin perustein. Myös jälkihuollon kehittäminen on jäänyt tekemättä, vaikka sen asiakasmäärä kasvaa jatkuvasti, huomauttaa Valtiontalouden tarkastusvirasto. Lastensuojelutyöntekijöiden koulutuksessa lasta ja lapsen kehitystä koskevaa osuutta pitää ehdottomasti vahvistaa, ja kaikissa huostaanottotilanteissa tulisi turvata psykologien ja lastenpsykiatrien konsultaatiomahdollisuudet.
Valtiontalouden tarkastusvirasto muistuttaa vielä, että perhetyötä ja kotipalvelua ei saa läheskään riittävästi, ja senhän me kaikki tiedämme. Heikoiten palvelujärjestelmä vastaa väkivaltaa kokeneiden lasten sekä erityistä tukea tarvitsevien nuorten avun tarpeeseen.
Arvoisa puhemies! Kaikkein pahimmat ongelmat syntyvät siitä, että lapsia, jopa vauvoja, pallotellaan sijoituspaikan ja biologisen perheen välillä jopa lukuisia kertoja. Tässä sosiaaliviranomaiset suorastaan vahingoittavat jo monia traumoja kokenutta lasta ja estävät pysyvän, turvallisen ja ennustettavan kasvuympäristön muodostumista.
Kiireellisten huostaanottojen jälkeen varsinkin pienten lasten kohdalla pitäisi järjestää jonkinlainen vanhempien koulu: vaikka lyhytkin jakso, jossa käsiteltäisiin lapsen kehitystä ja tarpeita sekä vanhemmuutta. Näin ehdottaa Helsingin kaupungin sosiaalityössä pitkään vaikuttanut Aulikki Kananoja.
Vanhemmilta pitää voida odottaa nykyistä paljon vahvempaa näyttöä siitä, että tilanne perheessä on parantunut. Muuten lapsen siirtely jatkuu. Biologisten vanhempien oikeus ajaa muutenkin suomalaisessa lainsäädännössä nyt liian usein lapsen edun edelle. Ongelmana ovat myös usein vanhempien asianajajat, jotka eivät tarkastele tilannetta lapsen kehitystarpeiden näkökulmasta vaan vanhempien omistusoikeutena lapsiinsa.
Arvoisa puhemies! Lapsi ei voi odottaa loputtomiin, jopa vuosikausia, vanhemman tai vanhempien kuntoutumista. Vaikea-asteiset riippuvuudet, viina, päihteet tai pahat rikoskierteet ja väkivaltaisuus ovat asioita, jotka vaativat parantuakseen vuosikausien intensiivisiä hoitoja, joihin osa vanhemmista ei edes halua tai pysty. Osaa vaikeimmista ongelmista ei kyetä lainkaan korjaamaan, tämäkin on tosiasia. Näissä tapauksissa sosiaalityöntekijöiden on mahdollisimman nopeasti voitava ottaa lapsi pois vaurioittavista olosuhteista ja järjestettävä hänen ympärilleen turvalliset aikuiset.
Lastensuojelulaistamme puuttuu pysyvän huostaanoton mahdollisuus. Pysyvä huostaanotto toimii Ruotsissa, ja se toimisi varmasti meilläkin. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että myös biologisille vanhemmille järjestetään kuntoutusta ja tukea huostaanoton jälkeen.
On parannettava myös sijaisvanhempien asemaa. Nyt se on heikko, eikä lapsen ja sijaisvanhemman kiintymyssuhdetta aina selvitetä, kun huostaanottoja puretaan, vaikka lapsi olisi koko ikänsä asunut sijaisperheessä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa onkin sisällä valitus siitä, että sijaisvanhemmat ohitettiin oikeusprosessissa eikä heitä kuultu sijaishuoltopaikan muutosta suunniteltaessa. Pitää muistaa, että lastensuojelulaissa lapsen etu on aina ensisijainen ja menee perheen jälleenyhdistämisen edelle.
Arvoisa puhemies! Vielä hetki! Lastensuojelun perusteet ja työskentely saa erilaisia muotoja eri-ikäisten lasten kohdalla. Pienten lasten kohdalla turvallisten ja huolehtivien aikuisten saaminen lasten elämään on kaikkein tärkeintä, murrosikäisten kohdalla tarpeet ovat erilaiset. Tällä hetkellä eniten kasvaa juuri murrosikäisten huostaanottojen määrä. Tämä kertoo siitä, että lastensuojelu ei ole riittävän ajoissa ryhtynyt toimenpiteisiin ja nuoren tilanne on kärjistynyt. Pelkkä avohuolto ei myöskään läheskään aina riitä, ja avohuoltoa tarjotaan joskus jopa liian pitkään ja yritetään sillä ratkaista tilannetta. Meillä on jopa 5-vuotiaita lapsia, jotka ovat niin vaurioituneita, etteivät he enää pärjää sijaisperheessä.
Kaikesta korjattavasta huolimatta lastensuojelu on monissa tapauksissa toki onnistunut auttamaan lapsia ja nuoria. Näin totesi entinen sijoitettu nuori Selviytyjät-ryhmästä lapsiasiavaltuutetun infossa aamulla.
Suojele unelmia, vaali toivoa, näe ja kuule lapsi ja nuori — siinä ohjetta meille kaikille. Lastensuojelujärjestöt ovat kehittäneet erinomaisia tukimuotoja lasten, nuorten ja perheiden parhaaksi. Muun muassa voimauttavat taidemenetelmät tulevat avuksi silloin, kun sanat eivät siihen pysty. Nämä menetelmät on vain nyt koottava ja levitettävä järjestelmällisesti koko maahan lastensuojelun käyttöön.