Tässä lakialoitteessa on kysymys rahankeräyslain muuttamisesta, ja jos lyhyesti kuvaan tämän lakialoitteen merkityksen: se syntyy siitä, että Suomessa on yllin kyllin osaamista, meillä on yllin kyllin halua tehdä asioita ja sitten meillä on yllin kyllin myös rahaa. Jostain syystä tämä osaaminen, tämä into tehdä ja sitten raha eivät tällä hetkellä Suomessa kohtaa toisiaan tavalla, joka synnyttäisi tuotteita tai palveluita, jotka maailmanmarkkinoita kiinnostavat. Tästä syystä verotuloja jää saamatta, työpaikkoja jää syntymättä, ja on hyvinkin paljon sellaisia koko kansakuntaa hyödyttäviä asioita ja hankkeita, joihin tosiaan se osaaminen, into ja raha löytyisivät mutta joita ei päästä tekemään.
Nyt, kiitos internetin, kiitos verkottumisen ja muutoinkin kiitos maailman muuttumisen, on syntynyt hyvinkin luovia tapoja, joilla tätä osaamista, tekemisen intoa ja rahoitusta ollaan yhdistämässä, ja hyvä näin. Suomessa ollaan kuljettu etulinjassa monessa ja myös tässä, ja tämä on aiheuttanut ongelmia nykyisen rahankeräyslain kanssa.
Nimittäin rahankeräyslaki lähtee siitä ajatuksesta, että jos pyytää rahaa, tarvitsee luvan, jota pitää hakea etukäteen. Ja kun on lähdetty pyytämään rahaa johonkin tällaiseen hankkeeseen, on kysymyksessä sitten Wikipedia, Suomen Keskusta -puolue tai hanke Radio Helsingin toiminnan jatkamiseksi, niin tämä rahankeräyslaki on estänyt tätä toimintaa, vähintäänkin haitannut sitä toimintaa, ja onpa näistä tehty tutkintapyyntöjä. Tällä hetkellä esimerkiksi Wikipedia, yksi maailman tärkeimmistä ja arvostetuimmista toimijoista vapaaehtoistyöllä, tämmöistä koko maapalloa käsittelevää tietosanakirjaa netissä ylläpitävä taho, on joutunut raportoimaan Suomen viranomaisille siitä, ovatko he nyt täällä rikollisia vai eivät.
Tähän tilanteeseen, jossa siis elävä elämä vaatisi joustavampaa mahdollisuutta, jolla tämä osaaminen, tekemisen into ja raha kohtaisivat, olen monen muun allekirjoittajan myötä tuonut tämän lakialoitteen, jonka tarkoituksena on korjata tämä tilanne. Eli tämä nykyinen rahankeräyslaki lähtee siitä, että aina, jos ollaan pyytämässä rahaa, siihen pitää etukäteen pyytää lupa — jonka käsittely muuten tällä hetkellä vaatii neljästä viiteen kuukautta — ja sen lisäksi on rajattu hyvin tiukasti se porukka, joka tätä yleensä saa edes pyytää, ja myös se, että sen tarkoituksen pitää olla selkeästi yleishyödyllinen, jotta siihen sen luvan saa.
Tämä lakialoite lähtee siitä, että tämä asetelma käännetään toiseen asentoon, samanlaiseksi kuin on Ruotsissa, muissa Pohjoismaissa ja voi sanoa, että lähes kaikissa muissa Euroopan maissa. Tämän lakialoitteen idea on se, että rahaa saa pyytää, jos siitä pyytämisestä ilmoittaa ja jos siihen pyytämiseen on olemassa lailliset ja myös moraalisesti hyväksyttävät syyt.
Näistä ilmoituksista on tarkoitus luoda rekisteri, jolloin tämä kansalaisyhteiskunta avoimuuden nimissä näkisi kaikki ne keräykset tai pyynnöt yhdestä paikkaa rekisterin kautta. Tällä lailla kansalaiset voisivat sitten itse vähän niin kuin valvoa, että missä toimitaan oikein, ja tietenkin myös voisivat itse päättää, minne sitä rahaa antavat. Tällä hetkellähän siis rahan lahjoittaminen sinänsä on täysin laillista mutta sen pyytäminen on mahdollista ainoastaan, jos siihen pyytämiseen on erikseen se lupa käyty hankkimassa.
Tämän rekisterin lisäksi — joka siis toisi avoimeksi kaiken sen rahankeräyksen, mitä Suomessa on käynnissä mitä erilaisimpiin hankkeisiin — tietenkin tarvitaan myös vähän vahvempaa suojaa väärinkäytöksiä vastaan, ja se varsinainen suoja tietenkin on se, että vähänkin suuremmissa rahankeräyksissä on sitten velvollisuus paitsi tilintarkastaa se tekeminen myös toimittaa tästä tilintarkastus viranomaisille ja tähän samaan rekisteriin tallennettavaksi, jolloin näkee, mitä on kerätty ja mihin se raha on mennyt.
Eli tämän lakialoitteen hyvä puoli on se, että se tuo liikkuvuutta ja osaaminen, tekemisen halu ja raha yhdistyvät, synnyttävät Suomeen hyvinvointia, positiivista pöhinää. Totta kai se huono puoli on se, että nyt valtion tiukka ote kansalaisista tältä pieneltä osalta kirpoaa ja tavallaan edetään normitalkoiden hengessä kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa kansalaiset joutuvat enemmän itse kantamaan vastuuta siitä, kenelle sitä rahaa lahjoittavat, ja joutuvat myös vähän valvomaan, meneekö se siihen tarkoitukseen, johon on tarkoitettu. — Kiitoksia.